Miten kovapäinen koira hallintaan ulkona?

No sullahan on meidän koira. meidän on saku ja käyttäytyy ulkona juuri halutessaan noin
Sen jälkeen (minä kuljen nokkapannalla selkävikani vuoksi ) kun sanat eivät tehoa niin otan sen "seuraa" asentoon ja siinä se kulkee 10 arvoisesti. Hajut nyt taas kevään tullessa on se riesa, se seuraa ja kaivaa niitä tuon vähäisenkin lumen alta.

Mutta niinkuin kerrot omastasi kotona kaikki ok.

Meidän ei tarvitse kuin että pysyy hallinnassa ,miestä tottelee paremmin, mutta kyllä minäkin sen kanssa pärjään oikein hyvin.

Kaunis koira ja sinänsä hyvä joitakin asioita lukuunottamatta. Niitä viilataan kyllä.
Tsemppiä.

Ihan ekaksi, ota avuksi kuonopanta johon totutat koiran kotona ensin.
Sillä koira on tosi helppo saada hallintaan ilman hirveää voimaa. Kiinnitä lukko kuonopantaan vaikka puolikiristävään pantaan (ns. tuplalukitus, jos koira saa kuonopannan jostain syystä irti/rikki, eipähän karkaa sitten).
Näin kun varustaudut, vältyt vahingoilta ja saat itsellesi lisää varmuutta, koska koira peilaa omistajansa käytöstä jatkuvasti. Jos olet rento, koirakin on. Jos jännität kohtaamista, koirakin jännittää.
Kuonopannat eivät ole kalliita ja oikeinkäytettynä turvallisia ja kivuttomia koiralle, toisinkuin vedonestovaljaat. Pidä hihna lyhyehköllä, jotta koira ei saa vauhtia kiskaisuun. Osta hyvä ja kestävä nahkahihna ja luovu flexistä mikäli sellainen sinulla on käytössä, koska kuonopanta ja flexi on vaarallinen yhdistelmä.
On normaalia, että koira hinkkaa naamaansa aluksi, koska se tuntuu tottakai pudolta kun nokalla ei ole ennen moista ollut. Älä välitä hinkkauksesta, äläkä ikinä poista kuonista jos koira hinkkaa, koska se oppii että sillä sen saa pois.
Harjoitelkaa kotona ensin ja palkkaa kun on nätisti ja poista kuonis vain kun koira rentona se päässä. :-)

Itse en antaisi moikata hihnassa, koska toisista koirista ei tiedä koskaan. Jos joku päättää koirasi kimppuun hyökätäkin yllättäen, niin omastasi voi tulla aggressiivinen (jota se ei vielä onneksi ole). Ja kun tottuu moikkaamaan kaikki, niin koira sitä myös joka kerta odottaa, eli kiskoo kaikkia kohti.

Harjoittele esim. namipalojen kanssa tarpeeksi kaukaa ensin, että kiinnittää huomionsa sinuun. Jos koiraa ei kiinnosta namit, pidä pieni paasto, jotta nälkä on ja panosta herkkuihin. Kuivattu liha yleensä toimii. Maksa kuivattuna on myös herkkua koirista.
Voit sitoa koiran lanteillesi kiinni jotta saat kädet vapaaksi eikä hihna vahingossa putoa namittaessasi.
Jos koira reagoi, olet liian lähellä, eli seuraavalla kerralla kauempaa. Lähesty pikkuhiljaa päivien kuluessa. Vie aikaa, mutta toimii useimmilla koirilla, jos vaan jaksaa itsepintaisesti pitää kiinni koulutuksesta.

Suosittelen myös ottamaan yhteyttä hyvään kouluttajaan. Itse olen kuullut hyvää Koirakoulu Homeetta -nimisestä paikasta. Olen heidän videoitaankin katsellut tubesta ja vakuuttavaa matskua siellä ainakin.

Toinen keino on koittaa vaan mennä reippaasti ohi ottamalla kuonopannan juuresta kiinni niin ettei koira pääse riekkumaan. Tosin tämä ei läheskään aina opeta koiraa ohittamaan nätisti, vaan koittaa kiskoa minkä jaksaa, koska ei se tiedä mitä siltä haluat. Kehu jos onnistut ohituksessa edes sinnepäin.

Kannattaa ehkä unohtaa ne naksuttimet, kuonopannat ja muut vermeet. Kehottaisin esen sijaan paneutumaan siihen mitä koiran ympärillä tapahtuu ja ennakoimaan niitä.
Kun mun myös kodinvaihtajana tullut koira oli nuori pahapäinen ja -sisuinen huligaani, niin opein pitämään silmät selässäkin. Hyvissä ajoin kun näin että tulee jokin(koira, ihminen, pyöräilijä, mopoilija tmv,) johon koira todennäköisesti reagoi, pyysin(kiskoin huomaamatta) koiran sivulle. Ja pidin siinä. Sinäkin varmaan teet näin. Mutta teetkö ajoissa?

Myöhemmin aloin puhua koiralle jo hyvissä ajoin siitä mitä nyt on tapahtumassa, kuka tulee, mitä tekee ja kehotin myös piskiä käyttäytymään asiallisesti, ei haukuta, ei riehuta, ei ookata päin tmv. Aika pian opin myös milloin asia ei mennyt perille ja silloin karjaisin juuri oikealla hetkellä: "Et/rauhoitu". Lopulta päästiin tilanteeseen jossa saattoi vähän kerrassaan antaa koiralle hiukan enemmän vapautta ohitushetkellä. Onnistuneista sanoin aina lakonisen "kiitos"-sanan. Ei mitään namituksia kiitoksena tmv. Epäonnisiin kohtaamisiin en reagoinut lainkaan. Tämä alkoi vähitellen tuottaa taas parempaa tulosta.

Silloin milloin tuli jostain minulle näkymättömästä syystä piskille riehumiskohtaus, niin saatoin tehdä niin että pyysin "odota hetki", kaivoin suurieleisesti nameja taskusta ja kopiteltiin niitä. Saatoin myöskin tuossa tilanteessa ottaa kädestäni hanskan ja heittää sen metikköön sekä pyytää piskiä noutamaan. Tai otin maasta risun ja annoin koiran jaakata sitä. Monesti myös noissa tilanteissa kertailimme opittuja käskyjä ja temppuja joita ulkona oli mahdollista tehdä. Kun koira rauhoittui, matkakin saattoi jatkua.

Tuossa koirien kohtaamisessa menettelin samoin kuin sinä, mutta osoittautui että tämä herra herkesi helposti tappelemaan toisten herrojen kanssa. Ei tosin mielestäni juuri koskaan omasta aloitteestaan vaan aina vastasi toisen aloitukseen. Niinpä otin tavaksi kysyä onko tyttö vai poikakoira. Pidemmille treffeille jäätiin vain daamien kanssa. Nyt tulee jo toimeen lähes kenen kanssa tahansa. Urosten ja ennalta tuntemattomien koirakoiden ohi pääsemisessä helpotti juuri tuo yllämainittu puhuminen ohitusten ajan. Nimen tietäminen tai oman keksiminen auttoi tuon rauhoittamisessa.

Ehkä näistä kokemuksista voit löytää jotain mistä hyötyä. Ja talvikengiksi suosittelen nastoitettuja, esim icebug.

Tuossa tilanteessa pitäisi kääntää päälaelleen koiran "oikeudet" eli jos koiralla ollut ns lupa hillua ulkoillessa niin nyt vaan kylmästi rajottaa ulkoillessa KAIKKI koirasta itsestä lähtevä päätöksen teko. Kieltämällä jokainen virhe, jokainen hyökkiminen, jokainen vetoyritys. Aina vaan "EI!" Ja tiukasti sittenkin. Ovelta jo lähdettäessä pieni puhuttelu "Nyt EI pelleillä ja se on varma!" Ja oveltakin pääsee vasta luvalla ihmisensä jälkeen. Hankalaa ja työlästä varmasti tulee olemaan kovapäisen ja tapoihinsa tottuneen aikuisen koiran kanssa.. toki auttaisi jos koira on perso ruualle sitä kannattaa hyödyntää koulutuksessa. itse alkaisin ihan perusjutuista (ikäänkuin pentua opettaisi) istu, maahan, sivulle ja seuraa. Noita ensin kotosalla sitten omalla pihalla ja siitä kadulle jne ärsykkeitä ympärille vähitellen. Pitää vaan sinnikkäästi pitää uusista säännöistä kiinni, ei koira opi mitään jos tänään on tuo kielletty ja huomenna se on taas OK ! Koiraa ulkoiluttavien kanssa pitää sopia yhteiset säännöt ettei joku toinen anna periksi ja lyö läskiksi koko juttua. Vedonestovaljas ja kuonopantakin on hyvä olla apuna mutta kaikkein paras olisi jos saisi sen kontaktin koiraan että olisi hyvä yhteispelin henki, yhteisen tekemisen meininki ulkoillessa! Motivointipatukan retkutus silloin tällöin jos koira siitä tykkää on sekin hyvä palkinto ja sitä yhteistä kivaa tekemistä. Koiran täytyy nähdä ulkoillessa ihmisensä kaikista kiinnostavimpana asiana joten miettikää mistä koiranne tykkää erityisesti ja sitä hyödyntää ulkosalla. Ennakointi niissä tilanteissa missä tiedätte koiran riehaantuvan, houkuttelu pois jo ennakkoon leikillä ja/tai ruualla. Epäonnisesta tilanteesta eli riehaantumisesta ankara kielto ja nuhtelu. Huonosta käyttäytymisestä seuraa nuhtelu ja kieltosanat. Onnistumisista, hyvästä käytöksestä mahtavaa toimintaa ja kehuja. Kyllä se koira oppii kun samat asiat toistuu aina vaan. Työlästä se on mutta todella todella palkitsevaa lopulta jokaiselle koiran kanssa touhuavalle sitten kun ahkera koulutus alkaa tuottaa tulosta. Luottakaa itseenne. Pystytte siihen. Olkaa johdonmukaisia. Ja nauttikaa koiran kanssa yhteisistä koulutushetkistä koska se on kaikista parasta puuhaa mitä voi olla koiran kanssa!

Juoksuta 10km/päivä.

Kiitos kaikille! Paljon hyviä vinkkejä, joita ehdottomasti lähdemme kokeilemaan. Esimerkiksi tuo kuonopanta on kokeilemisen arvoinen asia. Flexiä emme käytä kuin harvoin metsälenkeillä juuri koiran säntäilemisen vuoksi. Tavallista kaulapantaa koiralla ei voi käyttää, sillä se vetää kaulansa kasaan. Yskii lenkin jälkeen koko illan, jos joskus pakon vuoksi on kaulapanta ollut käytössä.

Ennakoinnista voisin sanoa sen verran, että siihen meidän lenkkimme perustuvat nyt todella paljon. Koen sen vain vähän raskaaksi, kun koko ajan pitäisi olla silmät selässäkin, meneekö jossakin lapsi potkulaudalla, orava, toinen koira, kissa, pyörä, tuulen viemä nenäliina, sähköpyörätuoli (!) tai mitä ikinä. Mutta tosiaan, tällä hetkellä pyrin vaihtamaan esimerkiksi tien toiselle puolelle, jos havaitsen häiriötekijän tarpeeksi ajoissa.

Kateellisena katselen koiranomistajia, joiden koirat tepsuttavat kiltisti vierellä hihna löysällä. Tuntuu, että ainakin osasyy tähän käytökseen on, että koira kokee ulkona olemisen kamalan jännittäväksi ja menee siitä syystä jotenkin ylikierroksille. Asiaa ei varmasti auta, että omistajakin stressaantuu. Koira vetää kyllä kaikilla taluttajilla, eroa siinä ei toistaiseksi ole ollut.

Vielä vedonestovaljaista: Meillä on sellaiset Rukan vedonestovaljaat, jotka ainakin eläinkaupan myyjän mukaan eivät satuta koiraa, vaan vetäminen alkaa tuntua vain epämiellyttävämmältä. Ei siis sellaisia naruisia vedonestovaljaita, jotka hiertävät kainaloita.

Ja viimeiseen kommenttiin. Kyllä. Kamalaa sanoa, mutta parhaiten koira käyttäytyi sadan kilometrin vaelluksen jälkeen, jolloin kävelyä oli päivittäin haastavassa maastossa lähes 20 km. Normaalilla 10 kilometrin kaupunkilenkillä sitä ei saa väsytettyä. Varmasti tähän kiskomiseen liittyvät myös koiran korkeat energiatasot, mutta kauheasti yli kolmea tuntia emme pysty arkipäivisin käyttämään ulkoiluttamiseen.

Entäs jos otat jotain kättäpidempää lenkeille matkaan ja sillä sitten roimit koiraa ruotuun. Vähän niinkuin linkin videossa. En tosin tiedä onko tuo lain puolesta sallittua?
https://www.youtube.com/watch?v=OJZp7jaR6ws

En löytänyt viestistäsi mitään, mikä viittaisi koiran kovapäisyyteen, kovuus on yleensä vain hyvä asia, ihmisen tekemät virheet eivät vaikuta koiran käytökseen niin paljon, kuin pehmeän koiran kanssa.

Ympäristöön reagointi on ihan normaalia. Jos koiralle ei kouluteta, miten ihmisten maailmassa käyttäydytään on tulos tämä. Se etsii tapoja käyttäytyä lajilleen tyypillisesti, jahtaa liikkuvia asioita, reagoi muutoksiin ympäristössä, puolustautuu uhkaa vastaan, ei tässä ole mitään epänormaalia.

Saalistaminen, kohdistuu se sitten sallittuun kohteeseen tai ei sallittuun, vahvistuu joka kerta, kun koira sitä tekee. Tämä on sisäsyntyistä, käytös on itsessään palkitsevaa. Polkupyörän jahtaaminen on koiran näkökulmasta aivan yhtä ihanaa kuin pallon perässä juokseminen. Niin kauan, kuin koiran annetaan tätä tehdä, se tekee tätä. Jokainen toisto vahvistaa käytöstä. Koiran käytös pitäisi keskeyttää ennen kuin jahtaaminen alkaa. Milloin katse lukkiutuu kohteeseen? Koulutus aloitetaan ennen tätä.

Koiria kohdatessa olette vahvistaneet mölinää. Jos koira pääsee tutustumaan sillointällöin vastaantulijaan mölyämällä, ja ilmeisesti tämä on juuri se mitä koira haluaa, miksi se tekisi mitään muuta? Epäsäännöllinen vahistaminen on tehokkain tapa rakentaa vahvoja käytöksiä, kuten tässä vastaantulijoilla mölyäminen.

Naksutin ei ole mitenkään erikoinen kapistus, se on keino kertoa koiralle täsmälleen se hetki, kun palkinto on ansaittu. Mitään muuta tarkoitusta sillä ei ole. Kun tilanteessa on isohko koira, joka pitäisi pitää vielä hallinassa ja palkatakkin jossain välissä, kädet loppuvat kesken. Ehdollinen vahviste voi kuitenkin olla mitä hyvänsä, se voi olla naksutin tai se voi olla jokin sana, ele jne. Jos koulutat koirallesi ehdolliseksi vahvisteeksi sanan (parhaita on lyhyet Jes, Wau, Tik) vapautuu sinulta yksi käsi ja pystyt keskittymään paremmin koiraasi.

Ympäristön häiriöt ovat jokaiselle koiranomistajalle jatkuva riesa. Maksaisin aika paljon kaukosäätimestä, jolla voisin kelata, pysäyttää ja poistaa ympäristön tapahtumia. Teillä ympäristöön reagointi kuulostaa tältä lukemalta enemmänkin kouluttamattomuudelta, koira ei tiedä, miten sen tulee toimia.

Koska koiran kanssa lenkkeiy on nyt taistelua, on hulluutta lähteä vahvistamaan tätä käytöstä. Jos koira ei osaa toimia halutusti kotipihassa, en näe mitään syytä viedä koiraa kauemms, ennen kuin käytös on korjaantunut. Suosittelen myös jättämään tässäkin ketjussa esiin tulleen rankaisulinjan väliin.

Rangaistusten käyttäminen teidän tapauksessa on luultavasti huono ajatus siitäkin syystä, että koirilla on sisäsyntyisiä keinoja reagoida uhkaan tai epämiellttävään tilanteeseen. Jos koulutus ottaaakin takapakia ja ihminen turhautuu, alkaa koira rauhoittelemaan ja kääntämään katsetta. Katsetta kääntämällä koira näkee ihanan vahisteita pursuavan maailman ja ei aikaakaan, kun ollaan lähtötilanteessa.

Tiivistä höpinäsi. Paljon kirjaimia, asiaa nollan arvoisesti. Kehity, sitten kirjoittele.

Pahin este on monesti ihmisen uskallus mennä tilanteisiin. On ehkä ajoituksessa puutteita, vääränlaiset vermeet koiralla, pelätään epäonnistumista ja muiden ihmisten katseita selässä. Liiallinen jännitys purkautuu siten ei hallittuihin hihnan nykimisiin, peruutuksiin tien reunaan tai sitten mennään nopeasti ohi hirtto-otteella pidellen koiraa.
Eikä se oma rähinätön koirakaan pilalle mene, jos toinen sille haukkuu läheltä. Mikäli sitä pelkää on taidoissa ja ymmärryksessä hiomista paljon. Kunhan nyt sen rähinäkoiran taluttajalla on vain etäisyys kunnossa ja pystyy hallitsemaan koiransa tilanteessa. Tällaisessa kohtaamisessa molemmat koirat ns. voittavat. Rähinätön saa lisäsiedätystä ja rähisijäkin oppii jotain. Koirakoulutuksessa pääsee hyvään alkuun. Aina kannattaa edes yrittää. Nimittäin sillä, että ummistaa silmänsä ja antaa vain koiran mennä menojaan ei edistä ollenkaan.

Poistetaan ensin sen koiran omistajan asennevamma.....koira kyllä kuuntelee jos kunnioittaa omistajaansa....olen nähnyt monia koiranomistajia jotka ovat tyhmiä mutta en koskaan tyhmää koiraa...mistä se kertoo? Siitä, että narun pitäjässä on yleensä se vika, ei koirassa.