300 työhakemusta ei töitä
Kauppatieteiden maisteri Kimmo, 41, palasi kolmisen vuotta sitten Suomeen noin kymmenen vuoden ulkomaan työkomennuksen jälkeen. Ulkomailla mies työskenteli kansainvälisille yhtiöille päällikkö- ja johtotasolla.
Sujuvasti kuutta kieltä puhuva mies kertoo uskoneensa optimistisesti, että kansainvälistä työkokemusta hankkinut paluumuuttaja olisi arvostettu ja haluttu voimavara kotimaan työmarkkinoilla. Toisenlainen todellisuus iski tajuntaan kotiinpaluun jälkeen.
Kimmo sanoo olleensa Suomeen palattuaan yhteydessä paikallisiin headhuntereihin, eli rekrytointikonsultteihin, jotka etsivät alalla kykyjä yrityksiin. Tämän lisäksi hän on täyttänyt aktiivisesti avoimia hakemuksia ja laskeskellut lähettäneensä noin kolmen vuoden aikana yhteensä lähes 300 hakemusta,
Tästä huolimatta hän kertoo päässeensä vain muutaman kerran yritysten soveltuvuustesteihin hakuprosessin loppusuoralla.
– Palattuani Suomeen karumpi totuus alkoi valjeta. Haastatteluja on ollut parisenkymmentä ja mitalisijoja kymmenkunta. Läheltä on liipannut useita kertoja, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, mies kuvailee.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut mies on elättänyt perheensä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan päätyttyä työmarkkinatuella. Ulkomailla työskennellessään hän kuului viimeisen työkomennuksensa aikana Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Kimmo kuvailee Työ- ja elinkeinotoimiston palveluja työnhaun kanavana lähes vitsiksi korkeakoulutetulle työnhakijalle. Yhteensä Kimmolle on tullut työtarjouksia TE-toimiston kautta vain kourallinen. Kaikki ehdotetuista työpaikoista ovat olleet kaukana miehen omasta koulutuksesta ja työkokemuksesta.
Mies on käynyt myös muun muassa työhaastattelussa, jossa yritys tarjosi hänelle projektityöstä lähes olematonta palkkaa.
– Koomisin saamistani työtarjouksista oli isännöitsijän tehtävä, sillä en ole päivääkään elämässäni tehnyt mitään vastaavaa. TE-toimiston paikoista osa näyttää myös olevan komissiopohjaista myyntityötä ilman kiinteää palkkaa.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005124078.html
Kauppatieteiden maisteri Kimmo, 41, palasi kolmisen vuotta sitten Suomeen noin kymmenen vuoden ulkomaan työkomennuksen jälkeen. Ulkomailla mies työskenteli kansainvälisille yhtiöille päällikkö- ja johtotasolla.
Sujuvasti kuutta kieltä puhuva mies kertoo uskoneensa optimistisesti, että kansainvälistä työkokemusta hankkinut paluumuuttaja olisi arvostettu ja haluttu voimavara kotimaan työmarkkinoilla. Toisenlainen todellisuus iski tajuntaan kotiinpaluun jälkeen.
Kimmo sanoo olleensa Suomeen palattuaan yhteydessä paikallisiin headhuntereihin, eli rekrytointikonsultteihin, jotka etsivät alalla kykyjä yrityksiin. Tämän lisäksi hän on täyttänyt aktiivisesti avoimia hakemuksia ja laskeskellut lähettäneensä noin kolmen vuoden aikana yhteensä lähes 300 hakemusta,
Tästä huolimatta hän kertoo päässeensä vain muutaman kerran yritysten soveltuvuustesteihin hakuprosessin loppusuoralla.
– Palattuani Suomeen karumpi totuus alkoi valjeta. Haastatteluja on ollut parisenkymmentä ja mitalisijoja kymmenkunta. Läheltä on liipannut useita kertoja, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt, mies kuvailee.
Työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut mies on elättänyt perheensä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan päätyttyä työmarkkinatuella. Ulkomailla työskennellessään hän kuului viimeisen työkomennuksensa aikana Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Kimmo kuvailee Työ- ja elinkeinotoimiston palveluja työnhaun kanavana lähes vitsiksi korkeakoulutetulle työnhakijalle. Yhteensä Kimmolle on tullut työtarjouksia TE-toimiston kautta vain kourallinen. Kaikki ehdotetuista työpaikoista ovat olleet kaukana miehen omasta koulutuksesta ja työkokemuksesta.
Mies on käynyt myös muun muassa työhaastattelussa, jossa yritys tarjosi hänelle projektityöstä lähes olematonta palkkaa.
– Koomisin saamistani työtarjouksista oli isännöitsijän tehtävä, sillä en ole päivääkään elämässäni tehnyt mitään vastaavaa. TE-toimiston paikoista osa näyttää myös olevan komissiopohjaista myyntityötä ilman kiinteää palkkaa.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005124078.html
Vastaukset 3
Vanhimmat
töitä ei kannata hakea
No siinä nyt näkee, ettei todellakaan kannata hakea töitä. En hae, en.
Taas tämä nostopölvästivajakin aivopieru täällä ties monettako kertaa. Kimmo 41 olisi voinnut pysyä siellä ulkomailla, jos ei osaa työllistyä Suomessa. Kimmo 41 voisi myös perustaa oman yrityksen ja työllistää vaikka 1000 suomalaista, niin helppoa se on!