Mitä kaivatussanne on sellaista mitä ei muissa

kaunis muna, ihana vartalo, sielunsyvyydet, silmien nauru, älykäs, miehekäs,

Kiltein ja kärsivällisin luonne.

Kauneimmat silmät mitä olen koskaan nähnyt kenelläkään ja niitä on nähty monia elämän aikana.

Puhuu ja kuuntelee. Se on uutta... Tottunut miehiin jotka ei puhu eikä pussaa.

Helevetin pitkä, helevetin vittumainen luonne.

Kunnollinen, hyvä mies joka on jännittävä, yllätyksellinen ja josta löytyy todella villi puoli! Ihana yhdistelmä..:)

Ei ole toista samanlaista. Tykkään hänen tavastaan suhtautua asioihin ja huumoristaan. Tykkään tosi harvoista ihmisistä ja luulen, että hän on sellainen ihminen, josta tykkäisin sitä enemmän, mitä enemmän häntä tunnen.

Huolimatta että on kultaisin enkeli maan päällä niin on hän halutessaan sangen vittumainen. Se mitä hän miehekkään hyväntahtoisesti letkauttaa, onnistuu saamaan minut häpeästä, jopa raivosta punaiseksi ja kauhistuttavimmat loukkaukset eivät edes loukkaa itseäni vaan vähintään kolmasosaa maapallon väestöstä. Se vasta onkin hauskaa. Ja ärsyttävän lapsellista!
Törkeää ja ylimielistä samaten.
Tuntiessani vihastumista häntä kohtaan, koen samanaikaisesti järjetöntä panetusta.
Olemme olleet riidoissa nämä edeltävät pari vuotta ennen ensimmäisiäkään oikeita treffejä.
Se että etukäteen vituttaa aloittaa liitto elämäni miehen, on merkki pysyvyydestä, sillä pakkohan minun on antaa anteeksi kaikki tuleva jo etukäteen.
En muuten pystyisi alkamaan näin vakavaan juttuun, jossa olen itse omasta mielestäni altavastaajana kaikin tavoin, mutta voihan se olla, että meistä tulee kuin ihmeen kaupalla suunnattoman onnellinen pari, joka ei edes vahingossa ajaudu harjoittamaan syrjähyppyjä. Hänestä ei mene takuuseen.
Minä olin aikonani uskollisuuden eli hyväuskoisuuden perikuva, kunnes keski-ikään tultuani ymmärsin ettei se alemmissa sosiaaliluokissa toimi, koska hyvin monet suvereenisti pettävät aina tilaisuuden tullen. Aitoja, riittävästi seksiä sisältävät rakkaussuhteet ovat harvinaisia.
Yhteiset lapset tietysti sitovat toisistaan etääntyneet parit saman katon alle toisinaan jopa lasten aikuistumiseen asti.
Minut joskus työntämällä työnnettiin pettämään, ei siis ihan oikeasti, mutta henkisesti se oli sitä. En siitä aidosti tullut kokemaan mitään syyllisyyttä, lähinnä vapaata aikuista onnistumisen iloa, kysehän oli pelkästä yhdynnästä.
Syystä pettäminen on tarpeellinen velvollisuus, uskokaa pois!
Tiedän että en ole enää viaton, miten voisinkaan olla.
Kynnys pettää vuosia kestäneen selibaatin jälkeen kasvaa vakituisesssa suhteessa. On ihan luonnollista tarvita ja hakea hellyyttä vaikkapa sekstailun merkeissä,
jos oma kumppani ei sitä kykene tarjoamaan. Petettyäni en koe halua palata suhteeseen, koska en ole saanut tarvitsemaani. Mustasukkaisuuteen siis on kuin onkin syytä minun ollessa kyseessä.

Ei sinulla sentään rakkaani, mutta teoreettisesti näin kyllä asia on.
Hyvässä suhteessa luonnollisesti ei eksytä vieraisiin, mutta onko tämä uusi,
sinun ,( jii ässän ) ja minun , ( vee koon ) suhde sellainen?
En ole selvännäkijä, mutta osaan rukoilla. Jos ikävöimäni mies rakastaisi minua edes puoliksi niin paljon kuin minä häntä niin sekin olisi yllin kyllin hyvää minulle.
Olen innokas paneskelija. Luulis nyt siitä saavan edes jotain plussaa ?

Hän kehuu itseään taitavimmin ja ilostuu kehuista kuin unohtaen että ne tulivat häneltä itseltään

Harvinaisen positiivinen ja valoisa luonne :)