Tarvitaan:
Aabelin uhraamista
Nooan saarnaamista
Aabrahamin uskoa
Iisakin nöyryyttä
Jaakobin Jumalansiunauksenkaipuuta
Joosefin pyhyyttä
Jobin kärsivällisyyttä
Mooseksen uskollisuutta
Joosuan taistelumieltä
Samuelin rukousta
Daavidin sydämenlaatua
Salomon viisautta
Elian tulta
Elisan voimaa
Joosian kokosydämisyyttä
Danielin otollisuutta
Jesajan näkyä
Jeremian heikkoutta
Esran kirjanoppineisuutta
Nehemian rohkeutta
Esterin paastoa
Kristuksen mielenlaatua
Aabelin uhraamista
Nooan saarnaamista
Aabrahamin uskoa
Iisakin nöyryyttä
Jaakobin Jumalansiunauksenkaipuuta
Joosefin pyhyyttä
Jobin kärsivällisyyttä
Mooseksen uskollisuutta
Joosuan taistelumieltä
Samuelin rukousta
Daavidin sydämenlaatua
Salomon viisautta
Elian tulta
Elisan voimaa
Joosian kokosydämisyyttä
Danielin otollisuutta
Jesajan näkyä
Jeremian heikkoutta
Esran kirjanoppineisuutta
Nehemian rohkeutta
Esterin paastoa
Kristuksen mielenlaatua
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lisäksi tarvitaan:
Hanokin Jumalan yhteydessä vaeltamista
Aaronin palvelijanmieltä
Gideonin kuuliaisuutta
Jeftan lupausten täyttämistä
Hiskian Jumalaan turvaamista
Hesekielin murehtimista
Malakian Sanojen kuulemista
Johanneksen lujuutta
Jeesuksen Kristuksen seuraamista
Tietysti myös
Iisebelin henkeä
Ja kruununa kakun päällä
Kainin asennetta
Juudaksen näkemystä
Saatanan valoa
Joopa, joo. Täytyy varoa yliyrittämistä.
Mielestäni listaa voisi jatkaa entisestäänkin. Hanokin vaellus Jumalan yhteydessä on esimerkillistä. Samaa erottautumista maailmasta tarvitaan nykyäänkin ennen Jeesuksen tuloa.
Jeesus tuli palvelemaan eikä palveltavaksi. Näin hän antoi meille myös esikuvan. Myös Aaronin elämän täytti papillinen palvelus Jumalan asumuksessa.
Gideon heikkonakin noudatti Jumalan sanaa. Siinäkin esimerkkiä nykyajan kompromissihalukkuudelle.
Jefta puolestaan piti sen, minkä Jumalalle lupasi. Onhan siinäkin opittavaa.
Hiskian tilanne oli vaikea. Mutta hän toi asiansa Jumalan eteen ja sai avun.
Hesekiel murehti kansan sortumista. Samoin tulisi nykyäänkin tehdä, kun näkee uskovaistenkin tilan.
Malakia antoi lupauksen Messiaan tulosta. Samoin meilläkin on lupaus Kristuksen tulosta. Uskokaamme se.
Johannes ei ollut ruoko, jota tuuli heittelee. Hän ei elänyt herkullisesti, vaan oli luja tehtävässään.
Jefta on kamala esimerkki. Teki idioottimaisia lupauksia ja vielä pitikin ne, vaikka olisi voinut tunnustaa virheensä ja typeryytensä Herralle ja pyytää armoa. Piti sen sijaan kiinni ylpeydestään ja omasta kunniastaan ja aiheutti sillä kärsimystä muille. Älkäämme olko kuten hän.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että Jefta teki tyhmän lupauksen. Mutta Jumala salli käydä niin kuin kävi. Olisi Jumala voinut sallia niin, ettei hänen tyttärensä olisi tullut ensiksi vastaan. Emme ymmärrä monesti Jumalan teitä.
Minusta Jefta osoitti ennemminkin nöyryyttä kuin ylpeyttä pitäessään lupauksensa. En ymmärrä miten hän piti muka kiinni omasta kunniastaan, kun laissa oli kirjoitettu: "Jos joku tekee lupauksen Herralle tahi valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut". (4 Mooses 30:4) Eli hän toimi Jumalan Sanan mukaan asiassa. Ei hän siis väärin voinut toimia.
Olisihan Jefta tarvinnut Saarnaajan viisautta: "On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä". (Saarnaaja 5:4) Olisi vain pitäynyt pienempää suuta. Mutta kun hän tekin lupauksen Herralle, toimi hän sen jälkeen viisaasti täyttämällä sen. Sanotaanhan: "Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat". (Saarnaaja 5:3) Eli kyllä Jefta toimi esimerkillisesti. Hän ei kulkenut helpompaa tietä, mitä sinä ehdotit, vaan nöyrtyi Jumalan Sanan alle.
Tosin löytyy laista seuraavakin kohta: "tahi jos joku, ajattelemattomasti puhuen huulillansa, tietämättään vannoo tekevänsä jotakin, pahaa tai hyvää - vannoipa mitä hyvänsä, mitä ihminen saattaa ajattelemattomasti vannoa - mutta sitten huomaa sen ja joutuu johonkin sellaiseen vikapääksi, niin, jos hän on vikapää johonkin sellaiseen, tunnustakoon sen, mitä on rikkonut, ja tuokoon hyvityksenä Herralle rikkomuksesta ...jne" (3 Mooses 5:4-6)
Tuo 3:n Mooseksen kohta tarkoittanee sitä, että jos huomaa vannoneensa vahingokseen ennen kuin itse asia on tapahtunut, niin silloin voi tuoda Herralle määrätyn uhrin. Näin itse ymmärrän, koska muutenhan se olisi ristiriidassa 4 Mooseksen Kirjan ja Saarnaajan Kirjan kohtien kanssa.
Esimerkiksi Pietari vannoi tuntevansa Jeesusta. Ei hänen sitä valaansa onneksi tarvinnut pitää, vaikka vannoikin vahingokseen. Jeftan tilanne oli täysin toinen.
Lisäksi tarvitaan:
Eevaa
Melkisedekin siunausta
Kaalebin uskonhenkeä
Piinehaan kiivailua
Deboran kehotusta
Ruutin päättäväisyyttä
Hannan murtunutta mieltä
Joonatanin ystävyyttä
Naatanin nuhtelua
Joosafatin ylistysmieltä
Jeesuksen apua
Lisäksi tarvitaan:
Eleasarin Sanan miekasta loppuun asti kiinni pitämistä
Samman omalla paikallaan loppuun asti pysymistä
Abisain Jumalan tuomion keihään käyttämistä
Benajan taistelua kiljuvaa jalopeuraa vastaan
Jumalan apua taistelussa
Myöskin tarvitaan:
Pietarin katumista langetessa ja kuuliaisuutta kuolemaan asti
Paavalin vaelluksen seuraamista
Johanneksen järkähtämätöntä totuuden rakkautta
Jaakobin tekojen mukaista uskoa
Stefanuksen Hengen palavuutta
Filippuksen evankeliointia
Juudan varoitusta eksytyksistä
Luukkaan tarkkaa Sanan tutkimista
Apostolista oppia
Jumalan rakkaudessa pysymistä
Älkää unohtako epäilevää Tuomasta!
Näyttäkää minulle se, jolla nämä kaikki on.
Oikeasti tarvitsemme vain Jumalan armoa Jeesuksessa. Sillä se peittää mahdolliset puutokset noilla muilla alueilla.