joten hiljentykäämme miettimään ihan tosissaan asiaa.
Ajatus/kysymys kuuluu, onko teillä muilla sellainen tilanne ollut joskus tai on par`aikaa tai on aina ollut kenties tai ihan mitä vaan :D
Nimittäin olen miettinyt tässä viimeisen ehkä kahden vuoden aikana sitä, että miksi minä en kaipaa ystäviä tai kavereita itselleni, miksi en pidä yhteyttä kehenkään? Nimittäin minulla on ollut jo pidempään sellainen vaihe, että minä "en jaksa ihmisiä tai en halua enkä jaksa, jos on ihmisiä ympärilläni" siis sellaisia läheisiä ystävyyssuhteita. Tykkään nähdä kyllä ihmisiä, mutta en jaksa kauaa tai en ainakaan halua liian "iholle" ketään. Poikkeus on mieheni, ja pari kaveria, joiden kanssa viihdyn, mutta loput saa mennä ja tulla minne haluaa:D Olen tietyllä tapaa sosiaalinen ja olenkin, mutta kaikista eniten tykkään olla itsekseni ja lukea ja miettiä asioita. Aina ei ole ollut näin, mutta viimeisinä vuosina en vain halua ja jaksa (suorastaan jaksa) ihmisiä.
Tulen kenen tahansa kanssa toimeen, ja jos jonkun kanssa en tule toimeen, niin silloin hänen kanssaan ei tule kukaan muukaan toimeen:D Uskallan sanoa näin, koska olen aina tullut kaikkien kanssa toimeen, ihan kaikkien kanssa. En ole riitelevä ihminen tai vihaa lietsova ihminen tai mitään negatiivista ilmapiiriä luomassa missään enkä kenellekään. Esim. olin töissä 17 vuotta yhdessä ja samassa paikassa, ja kenenkään kanssa en riidellyt tai tullut edes melkein "riitaa/kinaa". Minulla on paljon sisaruksia, tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en ole kuitenkaan mitenkään erityisen läheinen heidän kanssaan tai olen läheinen, mutta en halua ottaa itseni lähelle ketään. He haluavat kyllä olla tai haluaisivat olla tekemisissä minun kanssa, mutta minä en ole kovin kiinnostunut syventämään suhdetta kenenkään kanssa.
Mistä siis voi olla kysymys? En kärsi asiasta, koska toteutan ja elän juuri sellaista elämää kuin haluan, mutta toki tiedostan, että ei tämä varmastikaan kovin ns. "normaali/yleinen" tapa toimia ole. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen ajatellut, voisiko se johtua siitä, että lapsena oli aina hälinää ympärilläni. Kouluaikoina asuin soluasunnossa (sisäoppilaistos), jossa oli 40 nuorta, ja tietysti siellä ei ollut yksityisyyttä eikä mahdollisuus juurikaan yksin oloon. Voisiko se johtua siitä vai mistä? Nuorempana oli aina miljoona kaveria ympärillä, koska "kaikki aina pakkas meidän asuntoon" ja aina yötä päivää oli porukkaa. Muistan, kun ajattelin, että "joskus kun vielä saan olla yksin, niin en ikinä halua ihmisiä ympärilleni". Voisko se johtua siitä vai mistä, joku ihme oireyhtymä:D ?
Oikeasti, mitä teille muille tulee mieleen ko asiasta? Onko samanlaisia kokemuksia? Tällainen nettiyhteys on minun kaltaiselleni kuin lottovoitto, voi kirjautua nettiin just silloin kuin haluaa, jos haluaa, ei ole kenellekään selitystä velkaa. Olenko outo hiippari vai mikä minua vaivaa?
Voisin olla vaikka lopun elämääni omassa kodissani liikkumatta minnekään:D Oikeasi. Kuulostaa vitsiltä, mutta tämä on taivahan tosi, tai ainakin näin tällä hetkellä tuntuu ja on tuntunut jo muutamia vuosia.
Nyt oikeasti vakava kysymys/asia
8
330
Vastaukset
- määmietin
Miks sua naurattaa tosa kaikki?
- itkeäkö_pitäisi
Mikä naurattaa? Naurahdan johinkin vertauskuviin. Miksi ei saisi naurattaa, kun naurattaa:D
- erikoinen_juttu
Tänään taas tuli asia mieleen, kun näin nuoruuden ystäväni ja tule se kaikki härdelli mieleen, niin tuli oikein sellainen fiilis "että huh, en jaksaisi päivääkään enää sitä elämää". Hauska oli nähdä, mutta jotenkin palautui "kaikki se suhina" mieleen. Ajattelin, että huh huh.
Olet introvertti ihminen, aloittaja. Sinulla siis saattaa olla hyvätkin sosiaaliset taidot, mutta väsyt liiallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä.
(Hae tietoa introverttiydestä.)
Minulla ei ole samanlainen tilanne. Koen olevani olosuhteiden pakosta (=toisen henkilön tahto)sidottuna syrjäiselle, joskin kauniille asuinpaikalle. Mieluummin asuisin keskemmällä, jossa olisi paremmat yhteydet esim. kirjastoon.
Olen varmasti enemmän intro-kuin ekstrovertti, mutta kokonaan en haluaisi kotiin mökkiytyä.- ambivertti-introssa
Ihan hyvä ajatus. Kävin tutustumassa vähän tarkemmin näihin, ja tulin siihen johtopäätökseen, että olen EHKÄ lähimpänä ambiverttiä, vaikka ei sekään ihan osunut nappiin. Koska tietyllä tavalla voin olla "ihmismassan" keskellä, mutta en halua "lähentyä liikaa tai kiinnyttyä liikaa" kehenkään, tai en halua, että kukaan ns. tulee liikaa iholle. Tykkään ihmisistä, mutta niin että saan olla vaikka suuressakin joukossa kuitenkin ns. yksin erillään, mutta yhdessä. Opiskeluaikoina rakastin luentoja, jossa oli paljon porukkaa, ja sai osallistua, mutta ei tarvinnut olla kuitenkaan kenessäkään "kiinni tai liian lähellä". Olin se tyyppi, joka oli aktiivisesti mukana, mutta yksin. Tauoilla suorastaan välttelin ihmisiä:D Ihan totta. Halusin mennä yksin kahville ja tupakalle, vaikka luennoilla ja ryhmätöissä olin aktiivinen. Tarvitsen kuitenkin sellaista omaa aikaa. En tiedä, mutta jännä juttu.
Ehkä se vielä joskus selviää ennen maatumista tai sitten ei.
- fghjg
varmaan tollasia kausia tulee, itsekin oon ollut erakkona viisi vuotta ja sitä ennen 5 vuotta elin tosi sosiaalista ja yhteenkuuluvaa elämää ja nyt jotenkn lähikuukausina oon palanut vanhaan ja tuntuu tosi hyvältä.
jotenkin ton erakkorapuiluni aikana kaikki muut on huorannut keskenään niin oon sit haukkunut kaikki huorat maanrakoon mut onneks on myös ei huoria ja heihin oon ottanut yhteyttä ja sopinut tapaamisia ja oon tosi innoissani.
kyl mäkin vielä puoli vuotta sitten elin haavelinnoissa et joku yks mies pelastais mut tältä haaremista toiseen juoksemiselta mut eipä kenestäkän oo siihen, on vaan penimunaisia nistejä ja huoria jälellä maailmassa, surullista :( - säälittävää
hauska kun ite pakenin pienen paikakunnan huorauskulttuuria, eli ollaan yhdessä, lisäännytään , erotaa, ollaan toisen kaa yhdessä, tehdään uusioperhe, petetään , erotan ja näin poispäin ja nyt sit yks huor aon mennyt sinne nuuskimaan paikkoja ja nauttii siitä et saa olla osa tällasta sielututnto kulttuuria missä ei oo päätä eikä häntää. kasvanut kaveri niin pullossa elämänsä ni vähän pihalla kaikesta
- lauloi_Irwin_aikoinaan
"Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koira ymmärtää....."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381289
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä35820Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46587- 14580
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad27566Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26538Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30526- 24501
Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .15472Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver15472