Ateistit evankelioivat Riitta Sintosen

Riitta Sintonen kielsi Jumalan ja piti uskovia tyhminä. Ateistikaverien jakama linkki sai kuitenkin vakaumuksen horjumaan. Linkki johti Cafè Raamattu -televisio-ohjelmaan, jonka hän katsoi yhtyäkseen muiden naureskeluun. Ja jäikin koukkuun.

Siinä oli kova mamma. Vanhus oli viitsinyt kirjoittaa lappusia vanhanaikaisella kirjoituskoneella ja seisoi ulkona jakamassa niitä. Ensimmäistä kertaa ateisti Riitta Sintonen kunnioitti uskovaa. Vaivannäkö liikutti.

Yleensä hän naureskeli ja ilkeili ”hihhuleille”. Oli tyhmää uskoa johonkin, mitä ei voi nähdä. Uskonnot aiheuttivat myös kärsimystä. Yksi sukulainenkin oli tappanut itsensä irtauduttuaan Jehovan todistajista. Hän ei kestänyt olla luopio, jota läheisten kuului karttaa. Riittaa puistatti tällainen julmuus.

Vanhasta testamentista löytyi myös raaka Jumala, joka käski surmaamaan ihmisiä. Riitta julistikin kaikille, että vaikka Jumala olisi olemassa, hän ei tätä suostuisi palvomaan.

– Vaikka minulla ei olisi mahdollisuuksia suurta Jumalaa vastaan, pienelläkin voimalla taistelisin, koska hän oli niin epäoikeudenmukainen, paha ja ilkeä, Riitta muistelee asennettaan.

Helsingin asema-aukion mummon lappu ei kuitenkaan lentänyt roskiin. Riitta luki ja säästi sen. Nyt kolme vuotta myöhemmin ryppyinen paperi on muisto etsikkoajan alusta.

Oma voima riisutaan
Ateismi toimii niin kauan kuin kaikki menee hyvin: kun ihminen nojaa omaan voimaan ja viisauteensa. Tämä valkeni Riitta Sintoselle, kun hänet oli riisuttu niistä.

Traumanjälkeinen stressihäiriö sotki elämän. Mikä sen synnytti – siitä Riitta ei tahdo puhua julkisesti. Pienetkin vastoinkäymiset itkettivät. Työ R-kioskilla piti lopettaa, sillä eihän kassalla voinut kyynelehtiä. Kemian opiskelu vaihtui eläintenhoitokouluun. Fyysinen työ sujui helpommin kuin vaativa ajatustyö. Mutta sitten hieronnassa tapahtui virhe, ja Riitan polveen muodostui nivelen pehmytkudossairaus. Leikkauksillakaan sitä ei parannettu.

Painostuksen alla Riitta kuitenkin viimeisteli tutkintonsa. Kipu seuranaan hän taisteli paperit itselleen keväällä 2014. Käyttöarvoa niillä ei kuitenkaan enää ollut. Jalka vangitsi hänet neljän seinän sisälle.

Riitta antautui itsesäälille, katkeruudelle ja vihalle. Hän toivoi jopa kuolemaa niille, jotka olivat olleet suistamassa hänen elämäänsä raiteiltaan. Ateistin moraalikäsitys salli sen, sillä vain sanojen ja tekojen piti olla hyviä.

– Ajatukset olivat yksityisasia. Kukaan ei tiennyt niitä, joten pään sisällä saattoi revitellä.

Katkera mieli sai Riitan ystävät kaikkoamaan. Avomies kuitenkin jäi vierelle, vaikka Riitta ehdottikin eroa suojellakseen tätä ympärilleen levittämältään synkkyydeltä. Hän ei kyennyt jakamaan rakkautta. Vähitellen Riitta alkoi vain odottaa kärsimyksen loppua. Mutta jos elämä jatkuisi vielä kymmeniä vuosia, miten hän jaksaisi?

Café Raamatun salakatselua
Netissä Riitta Sintonen jutteli ateistien kanssa. Jotkut pilkkasivat kristillistä TV7-kanavaa ja jakoivat linkin yhteen ohjelmaan, Cafè Raamattuun. Riitta katsoi sen ja huomasi, että keskustelemassa oli fiksuja ihmisiä. Joku professori Tapio Puolimatkakin vieraana.

– Ihmettelin, miksi jotkut viitsivät tosissaan lukea vanhaa kirjaa ja opettaa sitä toisille. Se oli toisaalta hassua, toisaalta mielenkiintoista.

En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Mietin, että hyvänen aika. Jos minulla menee huonosti, nämähän ovat hulluja.

Riitta jäi kanavaan koukkuun. Älyllisten keskustelujen ohessa vaikutuksen teki uskovien ilo. Sitä hänkin kaipasi, samoin kuin turvaa, joka heillä selvästi oli elämässään.
Lue lisää
https://uusitie.com/ateistit-evankelioivat-riitta-sintosen/?utm_source=Uuden Tien uutiskirje&utm_campaign=cafc80eee4-RSS_EMAIL_CAMPAIGN&utm_medium=email&utm_term=0_87c40cb8a3-cafc80eee4-128614221