Ravinnon yhteys genomin hyvinvointiin

Ja vuosia on arveltu, että kaaliryhmän kasvit, kuten parsakaali, auttavat torjumaan mm. syöpää. Nyt tämä väite on saamassa vahvaa tieteellistä näyttöä. Tutkijat ovat havainneet, että mm. parsakaalin sisältämä sulforafaani on tärkeä molekyyli ns. pitkien ei-koodaavien RNA-molekyylien säätelytehtävässä. Pseudotieteiljät ovat väittäneet ei-koodaavia genomin alueita roska-DNA:ksi, mutta se onkin osoittautunut elintärkeäksi säätelyalueeksi mm. monien geenien ekspressiossa. (Linkki ketjussa). RNA-molekyylit ohjelmoidaan tapauskohtaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että ne prosessoidaan ei-koodaavasta genomin alueesta ja niihin tulee merkitä epigeneettiset markkerit tarkasti paikoilleen, jotta niiden välittämä säätelyinformaatio toimii oikein. Yhdellä RNA-molekyylillä voi olla jopa satoja kohde-mRNA -molekyylejä, joita se säätelee.

Sulforafaani (C6H11NOS2) hajoaa ruoansulatuksessa mm. CH3 -metyyliryhmiksi, joita sekä pitkät, että lyhyet ei-koodaavat RNA-molekyylit tarvitsevat, jotta elintärkeiden solumekanismien säätely tapahtuu oikein ja hallitusti. Sulforafaanin puute voi aiheuttaa mm. hallitsematonta solujen kasvua, mikä on yhteydessä mm. syöpiin. Metyylin puute aiheuttaa häiriöitä geenien epigeneettisiin rakenteisiin aiheuttaen ongelmia solujen erilaistumiseen sekä laukaisten sekvenssimuutoksia, jotka johtavat viallisiin DNA-kirjastoihin, kromatiinin pakkautumiseen ja lopulta kromosomikatoon.

Tässä tarkempaa tietoa sulforafaanista sivulta funktionaalinen ravinto (Linkki ketjussa):

"Sulforafaani on orgaaninen rikkiyhdiste, jolla on koeolosuhteissa todettu olevan syöpää vastustavia, antidiabeettisia ja antimikrobiaalisia.

Mistä ravinnosta sulforafaania saa?
Sitä on kaaliryhmän kasveissa kuten brokkolissa, brysselikaalissa (eli ruusukaalissa) tai muissa kaaleissa.

Niissä oleva entsyymi myrosinaasi muuttaa glukorafaniinimolekyylin, glukosinolaatin, sulforafaniiniksi, kun kasvi vaurioituu esim kun sitä pureskellaan.

Nuoret brokkolin eli parsakaalin ja kukkakaalin versot ovat erittäin glukorafaniinipitoisia, enemmän kuin vastaavat täysi-ikäiset kaalivihannekset."

Evolutionistit kun eivät usko, että ravinto vaikuttaa eliöiden geenisäätelyyn, niin tässä on heille kovaa tieteellistä faktaa. Vastaavia esimerkkejä ravinnon vaikutuksesta eliöiden genomiin tunnetaan jo kymmeniä ja aion tuoda niitä esille lähipäivinä ja -viikkoina. Havainnot auttavat myös ymmärtämään, miksi kasvien geneettinen modifiointi sisältää paljon riskejä.

Pidä huolta genomistasi syömällä monipuolisesti.