Kaikesta huolimatta täytyy

Ei mitään erityisen painavaa. Kekkonenhan menetteli vain täysin ulkopoliittisen linjansa mukaisesti. Toisenlainen vastaus häneltä olisi ollut yllätys.

Paljon mielenkiintoisempaa on pohtia, minkälaisella mandaatilla Neuvostoliiton puolustusministerin Dmitri Ustinov toimi. Tämä Kalevassa vuonna 2003 julkaistu kolumni antaa ymmärtää, ettei Ustinovilla ollut maansa johdon siunausta esitykselleen:

http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/suomi-joutui-kuilun-partaalle/523046/

Miten Ustinov sitten pääsi tuollaisia ylipäätään höperehtimään? Ainakin minulle tapahtuma kertoo, että Kremlin johto eli Leonid Breznev, oli jo 1978 niin heikossa hapessa, että hänen ylitse voitiin sooloilla ilman suurta henkilökohtaista pelkoa seurauksista. Kremlin ainoa Kekkosen aikainen järkimies, ulkoministeri Andrei Gromyko, oli eri linjoilla Ustinovin kanssa, mutta liian mukava ja munaton pistääkseen sooloilijan kuriin.

Neuvostoliitossa varmasti tiedettiin, että Breznevin siirtyminen syrjään on vain ajan kysymys. Todennäköisesti Ustinov tähtäsi hänen paikalleen, ehkä jopa tämä ehdotus tähtäsi hänen profiilinsa kohotukseen. Toisin kuitenkin kävi. Breznev sai seuraajakseen ensin sisäpoliittisesti gorbatsovilaisen mutta ulkopolittisesti heikon Andropovin ja hänen jälkeensä ihan vain muodon vuoksi jo valmiiksi kuoleman partaalla olevan Tsernenkon. NKP:n johto tuntui elävän suuressa hämmennyksen tilassa jo Ustinovin ehdotuksen aikaan 1970-luvun lopulla ja vielä sen jälkeenkin 1980-luvun alussa.

Mielenkiintoista sekin, että kaikki Neuvostoliiton 1970-luvun vahvat miehet kuolivat 1980-luvulla ainakin länsimaisittain suhteellisen nuorina. Nopeuttiko kilpailu vallasta ja siitä johtuva stressi heidän kuolemaansa?

volmari kirjoitti:

Ei mitään erityisen painavaa. Kekkonenhan menetteli vain täysin ulkopoliittisen linjansa mukaisesti. Toisenlainen vastaus häneltä olisi ollut yllätys.

Paljon mielenkiintoisempaa on pohtia, minkälaisella mandaatilla Neuvostoliiton puolustusministerin Dmitri Ustinov toimi. Tämä Kalevassa vuonna 2003 julkaistu kolumni antaa ymmärtää, ettei Ustinovilla ollut maansa johdon siunausta esitykselleen:

http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/suomi-joutui-kuilun-partaalle/523046/

Miten Ustinov sitten pääsi tuollaisia ylipäätään höperehtimään? Ainakin minulle tapahtuma kertoo, että Kremlin johto eli Leonid Breznev, oli jo 1978 niin heikossa hapessa, että hänen ylitse voitiin sooloilla ilman suurta henkilökohtaista pelkoa seurauksista. Kremlin ainoa Kekkosen aikainen järkimies, ulkoministeri Andrei Gromyko, oli eri linjoilla Ustinovin kanssa, mutta liian mukava ja munaton pistääkseen sooloilijan kuriin.

Neuvostoliitossa varmasti tiedettiin, että Breznevin siirtyminen syrjään on vain ajan kysymys. Todennäköisesti Ustinov tähtäsi hänen paikalleen, ehkä jopa tämä ehdotus tähtäsi hänen profiilinsa kohotukseen. Toisin kuitenkin kävi. Breznev sai seuraajakseen ensin sisäpoliittisesti gorbatsovilaisen mutta ulkopolittisesti heikon Andropovin ja hänen jälkeensä ihan vain muodon vuoksi jo valmiiksi kuoleman partaalla olevan Tsernenkon. NKP:n johto tuntui elävän suuressa hämmennyksen tilassa jo Ustinovin ehdotuksen aikaan 1970-luvun lopulla ja vielä sen jälkeenkin 1980-luvun alussa.

Mielenkiintoista sekin, että kaikki Neuvostoliiton 1970-luvun vahvat miehet kuolivat 1980-luvulla ainakin länsimaisittain suhteellisen nuorina. Nopeuttiko kilpailu vallasta ja siitä johtuva stressi heidän kuolemaansa?

Itse käsittäisin, että he ryyppäsivät itsensä hengiltä.
Liika alkoholilla länträäminen lyhentää sisuskalujen elinikää.
Se kait todistettu moniin kertoihin.

volmari kirjoitti:

Ei mitään erityisen painavaa. Kekkonenhan menetteli vain täysin ulkopoliittisen linjansa mukaisesti. Toisenlainen vastaus häneltä olisi ollut yllätys.

Paljon mielenkiintoisempaa on pohtia, minkälaisella mandaatilla Neuvostoliiton puolustusministerin Dmitri Ustinov toimi. Tämä Kalevassa vuonna 2003 julkaistu kolumni antaa ymmärtää, ettei Ustinovilla ollut maansa johdon siunausta esitykselleen:

http://www.kaleva.fi/mielipide/kolumnit/suomi-joutui-kuilun-partaalle/523046/

Miten Ustinov sitten pääsi tuollaisia ylipäätään höperehtimään? Ainakin minulle tapahtuma kertoo, että Kremlin johto eli Leonid Breznev, oli jo 1978 niin heikossa hapessa, että hänen ylitse voitiin sooloilla ilman suurta henkilökohtaista pelkoa seurauksista. Kremlin ainoa Kekkosen aikainen järkimies, ulkoministeri Andrei Gromyko, oli eri linjoilla Ustinovin kanssa, mutta liian mukava ja munaton pistääkseen sooloilijan kuriin.

Neuvostoliitossa varmasti tiedettiin, että Breznevin siirtyminen syrjään on vain ajan kysymys. Todennäköisesti Ustinov tähtäsi hänen paikalleen, ehkä jopa tämä ehdotus tähtäsi hänen profiilinsa kohotukseen. Toisin kuitenkin kävi. Breznev sai seuraajakseen ensin sisäpoliittisesti gorbatsovilaisen mutta ulkopolittisesti heikon Andropovin ja hänen jälkeensä ihan vain muodon vuoksi jo valmiiksi kuoleman partaalla olevan Tsernenkon. NKP:n johto tuntui elävän suuressa hämmennyksen tilassa jo Ustinovin ehdotuksen aikaan 1970-luvun lopulla ja vielä sen jälkeenkin 1980-luvun alussa.

Mielenkiintoista sekin, että kaikki Neuvostoliiton 1970-luvun vahvat miehet kuolivat 1980-luvulla ainakin länsimaisittain suhteellisen nuorina. Nopeuttiko kilpailu vallasta ja siitä johtuva stressi heidän kuolemaansa?

Ei ollut Kekkosellakaan mitään mandaattia, kun hän neuvotteli maa-aluieden vaihtamisesta.