Kaikkihan sen kaiketi tietävät.
Digitaalikameroiden hinnat ovat edullisia laatuunsa nähden. Mitä ikinä tuo hokema sitten tarkoittaakaan.
Lisäksi ne ovat helppoja; kuvaamisesta on tehty idioottivarmaa. Suuntaat vain kameran ja painat laukaisinta. Voit unohtaa aukot ja suljinajat ja etäisyydet ja punasilmät ja vihernaamat - ja kaiken tekniikan.
Joo.
Kävin ammattivalokuvaajalla joka hänkin käytti digikameraa. Kertoi, että jossain kaapissa saattaa vielä filmivekotinkin olla, jos joku välttämättä sellaista haluaa.
Sitten naisihminen päästi suustaan, että ”Ihmisillä on yleisesti sellainen luulo, että digikameralla on helppoa saada onnistuneita kuvia.”
Minä pärskähdin nauramaan ja koin samalla itse-ironisen ahaa-elämyksen. Siitä naurusta puolet kohdistui itseeni. Juuri noin minäkin olin ajatellut, kun oman digivekottimeni ostin.
Vaan mikäs se onkaan se valokuvaamisen juju? Teknisen toteutuksen puolella se on edelleen valon ja varjon leikki. Se laatuotos tehdään edelleen kuvaajan korvien välissä; laukaisimen painaminen on vain älykkään prosessin tallennusvaihe.
Ja mikä olikaan ammattikuvaajan työn lopputulos? Erinomainen. Paljon parempi kuin originaali. Eikä tarvinnut edes retusoida.
Digitaalikameroiden hinnat ovat edullisia laatuunsa nähden. Mitä ikinä tuo hokema sitten tarkoittaakaan.
Lisäksi ne ovat helppoja; kuvaamisesta on tehty idioottivarmaa. Suuntaat vain kameran ja painat laukaisinta. Voit unohtaa aukot ja suljinajat ja etäisyydet ja punasilmät ja vihernaamat - ja kaiken tekniikan.
Joo.
Kävin ammattivalokuvaajalla joka hänkin käytti digikameraa. Kertoi, että jossain kaapissa saattaa vielä filmivekotinkin olla, jos joku välttämättä sellaista haluaa.
Sitten naisihminen päästi suustaan, että ”Ihmisillä on yleisesti sellainen luulo, että digikameralla on helppoa saada onnistuneita kuvia.”
Minä pärskähdin nauramaan ja koin samalla itse-ironisen ahaa-elämyksen. Siitä naurusta puolet kohdistui itseeni. Juuri noin minäkin olin ajatellut, kun oman digivekottimeni ostin.
Vaan mikäs se onkaan se valokuvaamisen juju? Teknisen toteutuksen puolella se on edelleen valon ja varjon leikki. Se laatuotos tehdään edelleen kuvaajan korvien välissä; laukaisimen painaminen on vain älykkään prosessin tallennusvaihe.
Ja mikä olikaan ammattikuvaajan työn lopputulos? Erinomainen. Paljon parempi kuin originaali. Eikä tarvinnut edes retusoida.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ilman retusointia, hmm. Olen joskus pohtinut, miksei toiset ihmiset onnistu valokuvissa, paitsi juuri ammattikuvaajan ottamissa. Toisista taas kamera onnistuu vangitsemaan jotain, mikä ei välttämättä luonnossa näy?
Hyvä kuvaaja osaa käsitellä kohdettaan ja kohteen suhdetta ympäristöön. Ihmisen mielialan ja ajatusmaailman hallinta on osa sitä. Yksinkertaisimmillaan jo pelkkä valon värisävyjen muutos vaikuttaa tunnelmaan. Katsojan mielikuvitus pitää huolen lopuista.
Arkipäivän elämässä tämä näkyy itsepalvelutiskien lampuissa: aika monella huoltiksella on kahvipullakorin yläpuolella voimakkaan keltainen valo. Sapuskat näyttävät lämpimiltä, tuoreilta ja herkullisilta. Sinisellä valolla valaistu wieneri ei ole lainkaan ruokahalua kiihoittava.
---------------
Niin... ja Moccamummolle myöhästyneet onnittelut viestintä-imperiumin laajentamisesta kokonaan uuteen maanosaan.
nikkini moccamimmiksi ihan max-lifen iloksi.
En tarkoittanut hyvää kuvaajaa, vaan sitä että toiset onnistuvat kuvissa, toiset eivät. Jokainen tuntee ihmisiä jotka ovat luonnossa ihan siedettävän näköisiä, mutta perhealbumista heidät tekisi mieli leikata pois. Ammattikuvaaja pystyy tietysti tekemään vaikka mitä, että kuvat onnistuvat.
Aivan kuin ne digikameralla otetut kuvat itsestäni. Ensin käsivaralta noin puolen metrin päästä – ja naama näytti olevan turvoksissa kuin kolmen kaljotteluviikon jälkeen (kesäpartakuva kuuluu tähän sarjaan). Sitten vähän kauempaa vitkalaukaisimella ja toteamus, että vaikka rumat miehet ovatkin muotia, niin kohtuus se on oltava kerjätessäkin.
Sitten otin lusikan kauniiseen käteen ja menin valokuvaajalle.
----------------
”Pitää olla näin” on tuttu ilmiö. Ihmisnaamassa on paljon lihaksia ja kun ne jäykistyvät, luonne katoaa. Siksi tilannekuvat ja salaa otetut ovat aina ilmeikkäitä.
Joskus testasin kuvaamistilannetta systemaattisesti kiertämällä valaisinta kohteen ympärillä. Tunnelma vaihteli todella paljon.
Normaalissa kuvaamisessa kameran oma salama on eräs pahimpia kuvan lätsäyttäjiä. Suora, raaka valo ilman mielikuvistusta kiihoittavia varjoja. Tämä ilmiö näkyy myös joissain TV-kasvoissa. Suoraan edestä otettu kamerakuva on tylsä, mutta satunnaiset vinot kuvakulmat antavat kummasti ilmettä.
Tarinan opetus: digikamera on kätsy väline napsia lätsähtäneitä valokuvia.
En tarkoittanut, että kohteesta pitäisi tulla kaunis. Tarkoitin sitä, että kamera pystyy joistakin ihmisistä vangitsemaan sen, mitä pelkkä silmä ei näe. Ihmisessä ei välttämättä ole sitä, mitä kuva näyttää, vai onko?
Jotkin alkuasukkaat muistaakseni pelkäävät kameraa, koska epäilevät sen vievän osan sielua. Tai vangitsemaan? Tätä pohdin juovuspäissäni.
...sinulla vielä ajatus luistaa. Totta, vaan en muista mitkä alkuasukkaat pelkäävät kameraa. Tosin sinun ei kannata mennä kuvaamaan ketään tällä hetkellä...saattaa tulla epäselviä kuvia huonon sihdin vuoksi.:D
kamera makaa naftaliinissa jossain laatikossa. Ymmärsit ilmeisesti mitä tarkoitin, samaa ei voi sanoa Seppojuhannuksesta. Valehteleeko kamera vai ihmissilmä, jos kuvassa ihmisestä näkyy tietty puoli mutta ei luonnossa? Miten ihmeessä sellainen voi näkyä kameran kautta mitä ei muuten näe? Hmph, menen baarikaapille, siellä on tietoa.