Mä oon psykiatrian polilla asiakkaana masennuksen takia, mutta tiedän kyllä, ettei mieliala ja erinäiset traumat oo koko totuus mun ongelmista. Kerron kyllä useasti siitä, miten ahmin kaikkea makeaa, oksennan ja inhoan taas yhä enemmän itseäni, mutta asiaa ei oikeen oteta tosissaan. Mun paino lähestyy uhkaavasti vaikean ylipainon rajaa, mutta oon saanut jojoiltua sen kanssa vielä toistaiseksi pari vuotta niin, ettei se aivan tuonne ole kivunnut.
Luultavasti lääkkeet ja masennuksen aiheuttama koko kehon hidastuminen on myös lihottanu mua ja epäonnistuneet laihdutusyritykset on seurannu toisiaan. Mä tarviin apua, mutta kukaan ei kuule ja koko tää syömistouhu jo itsessään lisää mun haluani tappaa itseni. En jaksa enää tätä epäonnistumisen tunnetta, kontrollin menettämistä kerta toisensa jälkeen, kipeitä sylkirauhasia ja niin edelleen.
Luultavasti lääkkeet ja masennuksen aiheuttama koko kehon hidastuminen on myös lihottanu mua ja epäonnistuneet laihdutusyritykset on seurannu toisiaan. Mä tarviin apua, mutta kukaan ei kuule ja koko tää syömistouhu jo itsessään lisää mun haluani tappaa itseni. En jaksa enää tätä epäonnistumisen tunnetta, kontrollin menettämistä kerta toisensa jälkeen, kipeitä sylkirauhasia ja niin edelleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisiko siellä alueella syömishäiriöihin erikoistunutta poliklinikkaa tms? Itse olin keskussairaalan psykiatrian alaan kuuluvan syömishäiriöyksikön asiakkaana.
Tulosta tuo ylläoleva teksti tapaamiseen terapeutin kanssa. Tee lisäksi lista, jossa näkyvät kaikki makeat syömisesi ja kaikki oksentamisesi. (täytä listaa päivittäin) Sano, että haluat puhua tästä ja siihen liittyvästi itsesi tappamishalusta.
Makeanhimosi ja oksentaminen ovat oireita pahasta olostasi. On selvitettävä, mitä tunnet silloin, kun turvaudut niihin.