MAALISKUUN 19 PÄIVÄNÄ

Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman vapahtajaksi. 1 Joh. 4: 14.

Oi, sitä Jumalallisen rakkauden suuruutta ja syvyyttä! Johannes sanoo: »Isä on lähettänyt Poikansa maailman vapahtajaksi.» »Siinä tuli Jumalan rakkaus meille ilmi, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa. maailmaan, jotta me eläisimme hänen kauttansa.» »Siinä rakkaus on - ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.»

Varmin todistus Jumalan suuresta rakkaudesta oli se, että Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Herra itse sanoo: »Sillä niin Jumala on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa». Eikä tähän tekoon muuta syytä voinut olla kuin Jumalan rakkaus.

Eräs vanha opettaja sanoo: »Ajatuskykyäni kauan vaivattuani Jumalan ja ihmisen tutkimiseen, etsiessäni äärimmäistä perussyytä siihen, minkä takia Jumala niin rakasti maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, olen vihdoin päässyt tähän ainoaan päätelmään: Jumala rakasti, sen takia rakasti hän.»

Samoin kuin ei äiti voi muulla tavalla selvittää minkä takia hän väsymättömällä rakkaudella yöt ja päivät hoitaa ja kantaa sairasta lastaan, kuin että hänen sydämessään asuva laki, äidin rakkaus pakottaa häntä.

Samoin ei liioin muuta syytä löydy siihen, että Jumala antoi Poikansa alttiiksi. Semmoinen oli hänen sydämensä. Ja ihminen, vaikka olikin langennut ja turmeltunut, oli kuitenkin hänen lapsensa. Jumala tunsi hänessä lapsen, jonka hän aikojen alussa oli luonut omaksi kuvakseen ja kaiken hyvän perilliseksi. Jumala rakasti langennutta lastaan. Se oli syy.

Jumala lähetti Poikansa. Tämä sana ilmaisee meille, että Poika oli olemassa ennen kuin hänet lähetettiin maailmaan. Kristus oli Jumalan Poika sanan varsinaisessa merkityksessä. Se hänen täytyikin olla, jotta Jumalan pohjaton rakkaus ihmisiin ilmenisi hänen maailmaan tulemisensa kautta. Ei ainoakaan profeetta eikä enkeli, jonka Jumala lähetti ihmisten luo, ole tänne tulollaan niin todistanut Jumalan suurta rakkautta kuin ainosyntyinen Poika maailmaan tulemisellaan todisti: »Niin Jumala on rakastanut maailmaa.» Apostoli Room. 8:3:ssa ei sano Kristusta ainoastaan Jumalan Pojaksi, vaan hänen omaksi Pojakseen, niin tahtoo hän siten erottaa Kristuksen kaikista, joita jossakin erityisessä merkityksessä nimitetään Jumalan pojiksi ja tahtoo meille sanoa, että hän oli Jumalan Poika sanan varsinaisessa merkityksessä.

Enkeleitä kutsutaan Jumalan pojiksi heidän luomisensa ja korkean asemansa tähden. Israelia (kansaa) nimitetään Jumalan pojaksi sen isällisen rakkauden ja huolenpidon tähden, jolla Jumala hoiti tätä kansaa. Uskovaisia sanotaan Jumalan pojiksi heidän uudestisyntymisensä ja Kristukseen yhtymisensä tähden. Mutta ainoastaan Kristusta nimitetään hänen omaksi Pojakseen, tahi niin kuin Johannes sanoo: »Ainokainen Isästä, ainokainen Poika».

Ja koska tämä »jumalisuuden suuri salaisuus, että Jumala on ilmestynyt lihassa», sotii järkeämme vastaan, niin että nekin, jotka muuten uskovat Jumalan sanan, kuitenkin joutuvat kiusaukseen tahtoen ymmärtää sanan »Jumalan Poika» sanotuksi jossakin epämääräisessä merkityksessä, niin tarkatkaamme mitä jo edellä on selitetty. Pankaamme tähän lisäksi Raamatun lukemattomat todistukset, jotka näyttävät, kuten Hepr. 1:ssä sanotaan, että ainokainen Poika saa Isältä sellaisia nimiä ja nimityksiä, joita ei kukaan enkeleistä ole saanut. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.» Ja taas: »Istu minun oikealle puolelleni, kunnes panen vihollisesi sinun jalkojesi aluseksi»?

Hänelle omistetaan jumalallinen palvonta: »Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit.» Hänelle omistetaan iankaikkinen valtakunta, kun Pojalle sanotaan: »Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti». Ja hänelle omistetaan luomistyö, Johannes puhuu Sanasta, joka tuli lihaksi. »Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.»

Vielä on tähän lisättävä, että hän oli ennen kuin maailma oli luotukaan, niin kuin hän itse Joh. 17:ssa sanoo: »Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan.» Profeetta Miika on myös ennustanut, (Miika 5: 1) että Betlehemistä oli tuleva se, »jonka alku on alusta ja iankaikkisuudesta.»

Hiljaisuudessa rukoillen ylistäkäämme Iankaikkisen ihmeellistä neuvoa. Hän on totisesti lähettänyt oman Poikansa maailmaan.