HIV AIDS PELKO AHDISTUS,TAKUUVARMA SUOJAUTUMINEN

Hei vaan kaikki, joita hiv/AIDS mietityttää.

Mikä on takuuvarma suoja Hiv-tartuntaa vastaan?

Yksinkertainen vastaus: ei harrasta seksiä ollenkaan.
Yksinkertaista, eikö vain? Tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto.

Toinen vastaus, mihin liittyy riski: seurusteleville pareille: menkää ennen seksiä molemmat Hiv-testiin. Jos molempien tulos on negatiivinen, voitte olla huojentuneita.
Tämä sisältää silti suuren riskin. Koska keneenkään ei ole luottamista, voitte saada milloin tahansa hiv-tartunnan. Mistä voitte ikinä varmasti tietää, ettei toinen petä toistaan? Ette ikinä voi varmasti tietää. Joudutte kaiken varalta kuitenkin juoksemaan niissä hiv-testeissä. Niin minä ainakin tekisin.

Yhden yön suhteita harrastaville: jos tahallanne haluatte vaarantaa itsenne ja toisten hengen, olisiko parempi, että ottaisitte vastuun ettekä toimisi kuten pikkukakarat?
Olisiko parempi valita kuitenkin vain yksi partneri, vaikka sekin sisältää suuren riskin?
Jos kaiken varalta tekisi näin?

Kenelle sopii itsenäinen elämä ilman kumppania? Minä olen varsin riippumaton ihminen, en tarvitse kumppania. Harvalla ehkä on tällainen luonne. Menin kuitenkin aikoinani naimisiin ihmisen kanssa joka paljastui vastuuttomaksi. Hänelle ei käynytkään yksiavioisuus ja sitä minä en tiennyt. Hän eli vuosikaudet kaksoiselämää-avioliiton alusta asti. En edes tiedä hänen seksikumppaneidensa määrää.

Hän ei halunnut erota. Minä häivyin ja vasta pitkän ajan kuluttua erosin.
Rupesimme pitämään aktiivisesti pitkän ajan kuluttua pitämään puhelinyhtettä, koska halusin että erottaisiin. Kerran hän sanoi, että on yksi asia, mistä hän haluaisi puhua. Minä sanoin: kerro minulle. Hän vastasi, ettei puhelimessa voi kertoa, meidän täytyy nähdä. Henkilön tuntien tiesin että kyse täytyy olla jostain todella vakavasta asiasta. AIDS taisi olla ensimmäinen vaihtoehto, mikä tuli mieleeni.

Paljastui, että hän sairastaa jotain, hän kertoi herpeksestä, neurologisista ongelmista, kaikkea oireita en edes muista.

Asiaa ei helpottanut se, kun anoppini sanoi, ettei aviopuolisoni aika enää ole pitkä. ( Elinaika) Tapasimme, varmaan viimeisen kerran v. 2015. Hänellä ei näyttänyt enää olevan tarvetta puhua. V. 2016 lankoni sanoi, että varmaan se kuolee pian.

Ahaa. Kerrotaan, että henkilö kuolee pian, mutta minä, aviovaimo en tiedä mitään eikä minun anneta tietää mitään. Olinhan toki elänyt valheen verkossa koko avioliittoni ajan, joten ihminen tottuu siihen, ettei kerrota, mies elää coolisti vaan kaksoiselämää. Jo vuonna 2014 kun epäilykseni heräsivät, otin kaikki asiat selville hiv-tartunnasta ja AIDSista. Päivittäkää tekin tietonne.

Hänellä on erittäin huono ruokahalu nyt, oli jo v. 2015 kun tapasimme ja taas piti ostaa herpeslääkkeet. Nyt olen soittanut hänelle päivittäin ja kysynyt hänen vointiaan. Herpes, huonovointinen, väsynyt. Sanoi että hän on hauras kuin lehti.

Päätin jokin aikaa sitten möläyttää hänelle asian, päätin pudottaa pommin niskaan yhtäkkiä. Lähetin hänelle tekstiviestin. Kirjoitin: Sinulla on AIDS. Olet vakavasti sairas mies. Viestiin ei vastattu. Hän ei siis kieltänyt asiaa. Seuraavan kerran kun juttelimme puhelimessa, hän ei kieltänyt asiaa, puhui vaan oireistaan ja että taas pitää saada herpeslääkitys.

Toissayönä hän soitti. Tavallista menoa hänellä kännisssä: haukkumista, solvaamista, itsemurhauhkauksia, normaalia perussettiä.

Seuraavana päivänä lähetin tekstarin: Vaikka sinulla on AIDS, silti sinulla on vielä varaa haukkua minua.

Ei vastausta, eli ei kieltänyt asiaa. Soiteltiin sitten, asia roikkui ilmassa, mutta siitä ei puhuttu. Kyselin hänen vointiaan ja hän kertoili omasta voinnistaan, ei ollut hääviä-puhelinkeskustelujen luonne oli meillä muuttunut täysin. Olen möläytellyt tekstareilla erinäisiä asioita ja mitään hän ei ole kieltänyt.

Pahalta näyttää, todella pahalta. Aion möläytellä lisää, hienotunteisesti, siis tekstarini eivät todellakaan olleet loukkaavia. Haluan tietää, oliko hänellä hiv-tartunta jo silloin kun menimme naimisiin. Missä vaiheessa hän sai tartunnan? Keneltä? AIDS-vaiheen kesto ennen kuolemaa on noin 2-3 vuotta, eli näillä näkymin hänen elinpäivänsä alkavat olla luetut.

Eräänä päivänä itkin vaan ja hoin itsekseni, älä kuole, älä kuole. Tajusin, että vieläkin silti rakastan häntä vaikka avioliittomme on ohi.

Meillä on tosi pitkä välimatka, en pääse tapaamaan häntä. Tai jos hän edes suostuu tapaamaan. Tosin kysyi, saisiko hän kesällä tulla käymään, koska luonto on täällä niin kaunista. Aivan järkyttävää kun ei tiedä, onko hän enää kesällä edes elossa. Ihmisparka. Säälin pohjattomasti häntä. Jaksoin antaa hänelle kauan sitten anteeksi vaikka se oli ylivoimaisen vaikeaa. En ole hänelle katkera enkä vihainen. Puuttuu vain se, että hän sanoo suoraan, että hänellä on AIDS. Kaikki oireet viittaavat siihen. Toivon, että hän kieltäisi asian ja suuttuisi minulle, mutta kun ei ole kieltänyt eikä suuttunut. Olen jo kehittänyt seuraavan viestin. Toivon, että hän suuttuu ja kieltää koko asian. Mun testitulos oli negatiivinen.