jos ajatellaan elämää kymmenen vuotta sitten tai kymmenen mahdollista vuotta eteenpäin?
Kymmenen vuotta sitten oli putkiremontti menossa ja olin evakossa ja käsi kipsissä! Toinen iso remontti talonpuolesta tulossa ja samoin oman asunnon. Duunipaikkoja vaihdoin vielä kolme kertaa parempaa etsien, mutten kuitenkaan löytänyt. Matkustelin jatkuvasti eri maissa.
Noh, mitä jatkossa? Mitä, jos joutuu vielä kymmenen vuotta jotain puuhaa keksimään?
Mikä fiilis,
Psykoterapeutitar
28
478
Vastaukset
Toivottavasti saa vielä keksiä useammanlaista puuhaa jopa parikymmenä vuotta tai enemmänkin.
- heheheheeeeeee
10 vuotta sitten olin juuri muuttanut vastavalmistuneeseen taloon. Hyvät oli fiilikset. Työtä oli ja asuntovelkaa sopivasti olin ottanut.
Nyt asun samassa lukaalissa. Paremmat on fiilikset, työnä on omasta itsestä huolehtiminen ja asuntovelkaa on liian vähän.
10 vuotta etiäpäin asun ehkä tässä yhä tai sitten en, sitä osaa ennustaa en, kun koko aika uutta kotia etuovi.comista katselen. Asuntovelkaa toivottavasti sopivasti, joka tarkoittaa, että jonkin verran enemmän kuin nyt. Kun monenmoista yrittää, niin aina jokin onnistaa. Terve olen edelleen. Mikäs pahan tappais. Olen ikuinen optimisti. Fiilikset on varmasti mitä parhaat vuonna 2027. Ihan hyvä fiilis, taisi olla kymmenen vuotta sittenkin.
Etiäpäin on vaikea arvella, saatan jo pukata horsmaa kymmenen vuoden kuluttua.
Puuhaa kyllä piisaa vaikka pitemmäksikin aikaa.- Psykoterapeutitar
Mitä puuhaa keksitte?
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Mitä puuhaa keksitte?
Ei tarvitse keksimällä keksiä, tekemistä riittää.
Kävin hakemassa aitasta kukkaruukkuja, mullanvaihtoaika käsillä.
Kunhan lumet sulavat ja maata on näkyvissä, niin puutarhahommiin.
Saan kyllä ajan kivasti kulumaan vaikken tekisi mitään.
Nyt kahvia mukiin ja aitanrapulle kaverin kanssa istumaan, auringosta nauttimaan.
- flegmaatti
10 vuotta sitten olin ollut osajoutilaana 5 ja täyslaiskana toisen mokoman eli 5 vuotta.
Olimme 4 vuotta aikasemmin muuttaneet ok:sta keskustan kerrostaloon.
Tuohon aikaan olin uusheräämiseni kuntohuipulla.
Suunnittelemme tulevaisuutta enää vain yhden vuoden tähtäyksellä.
Selvyyden vuoksi, kilkuttelen tätä 73 vuotisena.- New-age
Kymmenen vuotta sitten töihin-kotiin-tahti. Lomalla jokin matka. Ja taas töihin-kotiin -tahtia. Lapsen opiskelua ja vaiheita tuli tietenkin seurattua, puuttumatta aikuisen elämään. Silloin ehkä joskus ajatteli, että 8 vuotta vielä, jos...eli ei t ä t ä ikää silloin miettinyt. Ainako se ikä on siellä jossain, jos L. suo.
Nyt jos miettii 75, niin lapsenlapsi olisi kivasti murkkuiässä...
Puolitoista vuotta sitten ajattelin, että myyn asunnon ja muutan vaikka Ouluun, karistan pääkaupunkiseudun tomut. Oikea valkea talvi, Nallikari, Sokerileipuri, Pikitiellä pyöräily jne..
No tjaa. Se uho lätsähti.
- Työtätyötätyötä
Kymmenen vuotta sitten vielä ajattelin että jotain mahiksia aiheessa olisi ollut. Ennen kuin selvisi, että olisi pitänyt olla asialla kymmenen vuotta aiemmin. Joku sanoi niin. Nyt tuleva kymmenen vuoden putki ei sen takia näytä niiin valoisalta ja täyteläiseltä vaikka varmaan se on ihan elämää kuitenkin.
- posi-tiivisteitä
Otan elämäni 50 vuoden jaksoissa. Se on mennyt lähes niin kun ajattelinkin jo 10 - vuotiaana.
50 tästä eteenpäin. Tjaa-a. Hengissä pysymistä, saada täyttää 110 v nippa nappa.
Siihen harva mies pystyy. "Mua stikattiin keglulla öögaan eilen
holee tuli ja stritattiin vettäkin niille.
Ei sattunut yhtään vaikka paikattiin rei'ät
kunhan laitettu ensin oli lasiaiset uuret.
Nyt saa olla tekstiä pikkuistakin
tahi kaukana lentää kone.
Minä lukaisen heti ja ymmärrän kaiken
oli näkynä seiska tai seitenkolmeseiska Boeing."
-
https://www.youtube.com/watch?v=Pfg6jj08JwM
H.- Heikunkeikku
10 vuotta sitten ei ollut niitä parhaimpia olotiloja. Oikeastaan aika huonoa aikaa. Jouduin tekemään suuria päätöksiä, jotka näin jälkeenpäin katsottuna olivat hyviä päätöksiä. Suorastaan olen ylpeä itsestäni.
Tällä hetkellä mainio olo. Pidemmän aikaa olen etsiskellyt sopivaa asuntoa. Ei, ei vaan löydy semmosta, joka vetäisi jalat alta. Tämä asunto on ihan hyvä. Kauniskin, mutta en vaan näe itseäni asuvan täällä loppuelämääni. Tahtoisin täysin eri tyylisen asunnon.
Syrjemmällä oleva, rauhallinen pesä voisi kolahdella muhun.
Olen sanonut, että en koiraa enää ota, mutta jos sen rauhallisen pesän löytäisin, niin saattaisi olla, että kuitenkin koiran kaveriksi ottaisin. Kissan tai kissojen kera. Eilen olin silmäleikkauksessa, näen jo kauas mutta lähelle huonosti. Eipä olisi 10v sitten tullut mieleen että tällaistakin joutuu kokemaan.
En saanut nukuttua muoviläpyskät silmien edessä. Toivotaan että silmistä tulee paremmat kuin ennen leikkausta.
Kymmenen vuotta sitten suunnittelin enemmän tulevaa ja matkustelin paljon. Nykyisin ei matkustelu kiinnosta, kotona on paras. Ei sitä tiedä vaikka vielä alkaisi kiinnostaa, turistikohteet olen nähnyt, niihin ei ole kaipuuta muuten kuin palvelujen takia, pääseehän niistä katselemaan maisemia kohteen ulkopuolellekin.
Tässä on kaikenlaista, harmit näkyvät kasaantuvan, pitkään on tasaista ja sitten taas tuleen monenlaista yhtä aikaa.Kymmenen vuotta sitten suunnittelin eläkepäiviäni ja ostin pienen mökin metsän reunasta, mutta läheltä kaupunkia. Olin unohtanut täysin kaikki toiveet tavata mies jonka kanssa olisi voinut kuvitella jakavansa vanhuuden päivät. Suunnittelin Kolumbia/Ruotsi asumista fifty-fifty tai 3kk/9 kk, korjailutin taloni kattoa ettei tropiikin sateet (el niño/la niña) pääse sisään. Minulla oli Plan A.
***
Nyt asun Taalainmaanjoen alajuoksulla, järvimaisemassa, miehen kanssa joka rakastaa minua ja jota rakastan. Niin paljon että olen luopunut elämän mittaisesta unelmastani. Minulla on kaikki hyvin, paitsi mitä DB2 ja sydän (verisuonien kalkkeutuminen) vaivaavat ja kaihi leikattiin molemmista silmistä ja näkökin pelaa hyvin. Rakastan elämääni täällä ja toivon seuraavan kymmenen vuotta tuovan tullessaan terveyttä ja ´harmonian ja tasapainon jatkumista.
Hinta oli tosin kallis.- eppu2
10 vuotta sitten oli 3 vuotta eläkkeeseen, josta tiesin viimeisen vuoden pitäväni vuorotteluvapaata (silloin vielä sai). Tiesin muuttavani, sen tein.
Elämä on ollut hyvää, omalla mittarillani mitattuna.
10 vuoden päästä, en tiedä, mutta toivoisin voivani jatkaa samalla tavoin.
Eli tulla taloudellisesti toimeen ja päättää itse tekemisistäni ja menemisistäni.
Silmäleikatuille Mielikille ja Hunkszille paranemista ja hyvää uutta näköä. Heipä hei! Kymmenen vuotta sitten olin asuntovelkainen elellen teinitytön kanssa kahdestaan. Kaikenlaista on mahtunut kymmenen vuoden matkalle, niin iloa ja myös haasteita. Nyt olen ollut eläkkeellä muutaman kuukauden ja teinityttö on aikuistunut ja kolmen lapsen äiti. Fiilis on juuri nyt tasapainossa elämän suhteen. Eteenpäin katottuna toivelistalla olisi suht tervettä elämää.
Kymmenen vuotta sitten heitin vielä ahkerasti keikkaa. Puoliso oli hyvässä kunnossa (ennen tapaturmaa). Sukkuloimme kolmen asuinpaikan välillä. Lapsenlapsista ei ollut tietoa, omista, puolisolla niitä oli jo.
Kymmenen vuoden kuluttua - jos elää saa - kuvittelen asuvani samoissa ympyröissä. Lähellä lapsia ja lastenlapsia, joita on sitten lopulta ilmaantunut sekä minulle että puolisolle lisää.
Pidän tärkeänä, että kosketus maaseutuun säilyy, vaikka pääkaupunkiseutu on nyt pääasiallinen asuinalueemme. Lapsuudenkodista täytyy ehkä luopua, mutta sidokset puolison kotipaikkaan, pieneen maaseutukuntaan, toivottavasti säilyvät.
Neljänkymmenen vuoden aikana (sen ajan olen täällä asunut) asuinpaikkani on muuttunut maaseudunomaisesta pikkukylästä urbaaniksi ympäristöksi, tuonut tänne raideliikenteen ja palveluja, joita on tulossa lisääkin...- fiilistely.arjessa
Näin on ollut 10 vuotta, voi kun olis seuraavatkin. Sanotaan että on onni koostuu pienistä asioista. Mikä se pieni on? Silmät (ilman kaihia), näen luonnon ja kirjaimet, sääret (ei säihkyt mutta jaksavat), lenkkeilen, talous kunnossa (töissä 46 vuotta), mukavat työkaverit (pitää sitä itsekin olla), kiinnostus erilaisiin harrastuksiin, koska muuten hyytyy paikalleen ja monta muuta.
Toisten auttaminen antaa paljon, lapsenlapset, muu suku ja vieraammatkin. Minulle nämä kaikki ovat suunnattoman isoja asioita.
Joskus on vastoinkäymisiä, mutta voihan niitä olla jos ne kestää, pääsee yli ja saa jatkaa suht´koht´samalla järjellä eteenpäin.
Heikunkeikku, minä asun rauhallisessa pesässä, rivarissa, jossa paljon koiria ympärillä, itsellä ei. Katselen kerrostaloa, kun puutarhapalsta on erikseen. Tehdäänkö kaupat? Sitten olis muutos ja eläkkeellekin - ehkä...- Heikunkeikku
"fiilistely.arjessa"
Huomasin justiinsa tämän kommentin ja päätin heilutella sormiani.
Minkämoisen kaupan? Yritätkö myydä asuntoasi?
Minäkin asun rivitalossa, päätyasunto ja näkymät hyvät. Ei kerrostaloa näköpiirissä, vaan pieni metsä. Koiriakin on muilla asukkailla. Elikkä en tahdo ostaa asuntoasi. Noin suoraan sanottuna siis:)
Eilen aloin vahtaamaan asuntoni ikkunoita, jotka köllivät NIiiiiin ylhäällä katon rajassa, että niihin ei helposti pääse käsiksi. Korkeat tikkaat pitäisi olla. Oikein korkeat. Soitin juuri mun pojalle, että "kehtaisinko" ehdottaa miniälle, että hän tulisi lasit pesemään. Kiireinen miniä.
Hän lupasi kysyä. Ehdotin 100 euron korvausta pesemisestä. En tiedä ehdotinko liian pientä summaa. Hetken kuluttua, jahka kello hieman tikittää myöhemmälle, soitan veljelle, josko hänellä olisi tarpeeksi korkeita tikapuita.
Hankalaa. Inhottavan likaiset ikkunat, kun niitä ei ole vuosiin pesty. Itse en tohdi niin ylös kavuta.
Kaikkein mieluisin pesä olisi pieni vaikka kirpun kokoinen omakotitalo. Alle 100 neliötä. Semmoseen paikkaan mieltyisin. Tonttikaan ei tarvitsisi olla iso. Sekin voisi olla kirpuhtavan kokoinen. Ehkä 600 neliön tontti riittäisi?
Tosi mahtavia valmistaloja olisi markkinoilla ja oikeastaan ei hirmu kalliitakaan, mutta eihän taloa voi tökätä minnekään, jos ei ole tonttia ja tontin ja talon yhteishinta sitten taitaisi olla minulle liian kallis. Joo, nyyh, nyyh ja nyyh.
Mitään vuokratonttia asuntoalueelta en tahdo, koska talot ihan vierivieressä ja minun toive olisi syrjemmällä oleva tontti, kauempana muista taloista.
Eli vaikea tilanne minulla.
Joitakin pienempiä omakotitaloja on ollut myynnissä, mutta ovat olleet epäkelpoja mun makuuni. Liian vanhoja tai ei tarpeeksi remontoitu.
Mutta kyllä jotakin keksin. Odotan kohtalon sormea, joka tuo eteeni pirun pienen, pirun pienellä tontilla ja pirun halavan omakotitalon, hienosti remontoidun.
Jotakin tämmöstä.
Ja hyvät huomenet kaikille! - Heikunkeikku
Heikunkeikku kirjoitti:
"fiilistely.arjessa"
Huomasin justiinsa tämän kommentin ja päätin heilutella sormiani.
Minkämoisen kaupan? Yritätkö myydä asuntoasi?
Minäkin asun rivitalossa, päätyasunto ja näkymät hyvät. Ei kerrostaloa näköpiirissä, vaan pieni metsä. Koiriakin on muilla asukkailla. Elikkä en tahdo ostaa asuntoasi. Noin suoraan sanottuna siis:)
Eilen aloin vahtaamaan asuntoni ikkunoita, jotka köllivät NIiiiiin ylhäällä katon rajassa, että niihin ei helposti pääse käsiksi. Korkeat tikkaat pitäisi olla. Oikein korkeat. Soitin juuri mun pojalle, että "kehtaisinko" ehdottaa miniälle, että hän tulisi lasit pesemään. Kiireinen miniä.
Hän lupasi kysyä. Ehdotin 100 euron korvausta pesemisestä. En tiedä ehdotinko liian pientä summaa. Hetken kuluttua, jahka kello hieman tikittää myöhemmälle, soitan veljelle, josko hänellä olisi tarpeeksi korkeita tikapuita.
Hankalaa. Inhottavan likaiset ikkunat, kun niitä ei ole vuosiin pesty. Itse en tohdi niin ylös kavuta.
Kaikkein mieluisin pesä olisi pieni vaikka kirpun kokoinen omakotitalo. Alle 100 neliötä. Semmoseen paikkaan mieltyisin. Tonttikaan ei tarvitsisi olla iso. Sekin voisi olla kirpuhtavan kokoinen. Ehkä 600 neliön tontti riittäisi?
Tosi mahtavia valmistaloja olisi markkinoilla ja oikeastaan ei hirmu kalliitakaan, mutta eihän taloa voi tökätä minnekään, jos ei ole tonttia ja tontin ja talon yhteishinta sitten taitaisi olla minulle liian kallis. Joo, nyyh, nyyh ja nyyh.
Mitään vuokratonttia asuntoalueelta en tahdo, koska talot ihan vierivieressä ja minun toive olisi syrjemmällä oleva tontti, kauempana muista taloista.
Eli vaikea tilanne minulla.
Joitakin pienempiä omakotitaloja on ollut myynnissä, mutta ovat olleet epäkelpoja mun makuuni. Liian vanhoja tai ei tarpeeksi remontoitu.
Mutta kyllä jotakin keksin. Odotan kohtalon sormea, joka tuo eteeni pirun pienen, pirun pienellä tontilla ja pirun halavan omakotitalon, hienosti remontoidun.
Jotakin tämmöstä.
Ja hyvät huomenet kaikille!Lisäys/korjaus kommenttiini.
Anteeksi aamuhöperöisyyteni (esiintyy vain aamuisin)
Ymmärsin, että tarkoitit, että rivitaloasunnostasi katselet kerrostaloa. Eli että näkymä on kerrostaloon päin. Heh. Tarkoitit kuitenkin, että etsit kerrostaloasuntoa itsellesi. Okei. Nyhämmmmmmäää ymmärsin.
Pakko oli korjata.
Itse en kerrostaloon muuttaisi muuta kuin pakosta. Se asumismuoto ei passaisi minulle laisinkaan. Tuntisin suorastaan ahdistusta asua kerrostalossa.
Monet tykkää ja onhan se helppoa, kun ei tarvitse lumitöitä tehdä, eikä muutakaan vastaavaa. Mutta mulle ei kerrostalo passaa. - fiilistely.arjessa
Heikunkeikku kirjoitti:
"fiilistely.arjessa"
Huomasin justiinsa tämän kommentin ja päätin heilutella sormiani.
Minkämoisen kaupan? Yritätkö myydä asuntoasi?
Minäkin asun rivitalossa, päätyasunto ja näkymät hyvät. Ei kerrostaloa näköpiirissä, vaan pieni metsä. Koiriakin on muilla asukkailla. Elikkä en tahdo ostaa asuntoasi. Noin suoraan sanottuna siis:)
Eilen aloin vahtaamaan asuntoni ikkunoita, jotka köllivät NIiiiiin ylhäällä katon rajassa, että niihin ei helposti pääse käsiksi. Korkeat tikkaat pitäisi olla. Oikein korkeat. Soitin juuri mun pojalle, että "kehtaisinko" ehdottaa miniälle, että hän tulisi lasit pesemään. Kiireinen miniä.
Hän lupasi kysyä. Ehdotin 100 euron korvausta pesemisestä. En tiedä ehdotinko liian pientä summaa. Hetken kuluttua, jahka kello hieman tikittää myöhemmälle, soitan veljelle, josko hänellä olisi tarpeeksi korkeita tikapuita.
Hankalaa. Inhottavan likaiset ikkunat, kun niitä ei ole vuosiin pesty. Itse en tohdi niin ylös kavuta.
Kaikkein mieluisin pesä olisi pieni vaikka kirpun kokoinen omakotitalo. Alle 100 neliötä. Semmoseen paikkaan mieltyisin. Tonttikaan ei tarvitsisi olla iso. Sekin voisi olla kirpuhtavan kokoinen. Ehkä 600 neliön tontti riittäisi?
Tosi mahtavia valmistaloja olisi markkinoilla ja oikeastaan ei hirmu kalliitakaan, mutta eihän taloa voi tökätä minnekään, jos ei ole tonttia ja tontin ja talon yhteishinta sitten taitaisi olla minulle liian kallis. Joo, nyyh, nyyh ja nyyh.
Mitään vuokratonttia asuntoalueelta en tahdo, koska talot ihan vierivieressä ja minun toive olisi syrjemmällä oleva tontti, kauempana muista taloista.
Eli vaikea tilanne minulla.
Joitakin pienempiä omakotitaloja on ollut myynnissä, mutta ovat olleet epäkelpoja mun makuuni. Liian vanhoja tai ei tarpeeksi remontoitu.
Mutta kyllä jotakin keksin. Odotan kohtalon sormea, joka tuo eteeni pirun pienen, pirun pienellä tontilla ja pirun halavan omakotitalon, hienosti remontoidun.
Jotakin tämmöstä.
Ja hyvät huomenet kaikille!Heikunkeikku, Onnea mökin etsintään! Katsoin jo ensin, että asut kovin lähellä, kun oli niin samantapaista ympäristökuvausta, mutta ei meillä ikkunat katonrajassa ole, ihan Sinin sienellä ja liipalla hyvin pystyy pesemään.
- Heikunkeikku
fiilistely.arjessa kirjoitti:
Heikunkeikku, Onnea mökin etsintään! Katsoin jo ensin, että asut kovin lähellä, kun oli niin samantapaista ympäristökuvausta, mutta ei meillä ikkunat katonrajassa ole, ihan Sinin sienellä ja liipalla hyvin pystyy pesemään.
Pakko sanoa, että totuus tullee olemaan se, että en sitä omakotitaloa saa, vaikka halajankin semmosta. Etsiskelen samalla myös rivitaloasuntoa.
Muut ikkunani ovat tietysti normaalissa korkeudessa, mutta keskikerroksen aulassa olevat ikkunat (4kpl) ovat siellä ylhäällä tavoittamattomissa.
Vaikka asuntoni on kaunis (80m2), niin se on myös hankala, koska kerroksia on kolme, plus parvi(jota ei lasketa neliömäärään mataluutensa takia). Se on yhtä portaissa tramppaamista. Tosi tympeetä pidemmän päälle.
Elikkä tahdon ehdottoman ehdottomasti seuraavan asunnon yhdessä tasossa. Siellä EI saa olla ainuttakaan porrasta.
Asun Vaasassa. - fiilistely.arjessa
Heikunkeikku kirjoitti:
Pakko sanoa, että totuus tullee olemaan se, että en sitä omakotitaloa saa, vaikka halajankin semmosta. Etsiskelen samalla myös rivitaloasuntoa.
Muut ikkunani ovat tietysti normaalissa korkeudessa, mutta keskikerroksen aulassa olevat ikkunat (4kpl) ovat siellä ylhäällä tavoittamattomissa.
Vaikka asuntoni on kaunis (80m2), niin se on myös hankala, koska kerroksia on kolme, plus parvi(jota ei lasketa neliömäärään mataluutensa takia). Se on yhtä portaissa tramppaamista. Tosi tympeetä pidemmän päälle.
Elikkä tahdon ehdottoman ehdottomasti seuraavan asunnon yhdessä tasossa. Siellä EI saa olla ainuttakaan porrasta.
Asun Vaasassa.Pohjalaisia minäkin, vaikka nyt asun etelämmässä. Meidänkin taloyhtiössä on muutama noita tornirivareita, alakerta samanlaisen kuin taloyhtiön kaksiot. Tokakerrros ja kolmas jotenkin muuten. On rapputasannetta ja muuta mutkaa, neliöitä kertyy lähes sata. Minustakin näyttää vanhemmalle vaaralliselta, mutta he ovat tyytyväisiäkin asumiseensa, nuorehkot. On kuulemma lapsilla oma maailma yläkerrassa.
- Heikunkeikku
fiilistely.arjessa kirjoitti:
Pohjalaisia minäkin, vaikka nyt asun etelämmässä. Meidänkin taloyhtiössä on muutama noita tornirivareita, alakerta samanlaisen kuin taloyhtiön kaksiot. Tokakerrros ja kolmas jotenkin muuten. On rapputasannetta ja muuta mutkaa, neliöitä kertyy lähes sata. Minustakin näyttää vanhemmalle vaaralliselta, mutta he ovat tyytyväisiäkin asumiseensa, nuorehkot. On kuulemma lapsilla oma maailma yläkerrassa.
Tämä talo on rinnetalo. Osa asunnoista ei ole rinteessä, joten ne ovat tasaasempaa plaatua.
Lapsiperheille tämä mun asuntoni ei ole sopiva, siis mun mielestäni. Siinä sais olla silmät takapuolessakin, kun pitäis vahdata, ettei lapsi putoa alas. Täältä ylhäältä on näkymä keskikerrokseen. Kaide osan matkaa. Sitten keskikerroksesta on näkymä alas olohuoneeseen ja seinää ei ole ollenkaan keskikerroksen ja olohuoneen välissä, vaan leveä kaide. Kauniin näköinen kun seiniä ei ole esteenä ja alas olohuoneeseen näkee hyvin.
Mutta ne portaat, ne portaat. Kyllästyttää.
kymmenen vuotta sitten odottelin innolla
joulukuisia viiskymppisiäni
kävin punttisalilla ja mulla oli personal traineri
jonka kanssa sambattiin ja mitä millonkin liikehdittiin
olin töissä 24/7 vaikken fyysisesti paikalla joka hetki
mutta mielessä oli koko ajan koska sulaa pakasteet
kuinka paljon kaikkee menee taas vanhaksi
riitääkö mämmi pääsiäisenä vai loppuuko se alta aikayksikön
kun niitä selvännäkijän taitoja ei ollu sillonkaan
se oli sitä aikaa se mutta en sen perään haikaile
kymmenen vuotta eteenpäin
ollaan jo eläkkeellä oltu muutama vuosi
eikä taatusti tähän aikaan vuodesta olla suomessa
vaan espanjan auringon alla kaikki talvet
ja toivottavasti terveyttä piisaa että pystyy elään täysillä tätä elämää
ja toivon myös että tää maalaismaisema on sillon taaksejäänyttä elämää
onhan se jos elämä menee niinkun on suunniteltu
mutta tosiasia on että huomisesta ei kukaan tiedä
haaveita ja suunnitelmia pitää kumminkin aina olla.Toivon suurta lottovoittoa. Kyllä kaikki hyvin pyörii---tavallaan vuosi kerrallaan, hyvässä uskossa, perustulo on kuitenkin varmaa mutta muutama satamiljoonaa ei olisi pahitteeksi.
Paloma, satuin lukemaan- toivon sinulle onnea elämässäsi. Kysymys onko miehesi suomalainen vai ruotsalainen. Omalla kohdallani nainen on ruotsalainen, emme asu koko aikaa yhdessä, viikko jne.
xx9, ruotsinsuomalainen, Suomessa syntynyt ja nuorena tänne muuttanut. Me päätimme heti kohta tapaamisen jälkeen muuttaa yhteen kun tuntui siltä että vuodet vain vähenevät koko ajan ja aikaa ei saisi tuhlata epäröintiin. Meille molemmille sopii yhdessäasuminen, mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja se on tietenkin jokaisen oma valinta miten järjestää parisuhteensa asumiskuviot.
Paloma.se.co kirjoitti:
xx9, ruotsinsuomalainen, Suomessa syntynyt ja nuorena tänne muuttanut. Me päätimme heti kohta tapaamisen jälkeen muuttaa yhteen kun tuntui siltä että vuodet vain vähenevät koko ajan ja aikaa ei saisi tuhlata epäröintiin. Meille molemmille sopii yhdessäasuminen, mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja se on tietenkin jokaisen oma valinta miten järjestää parisuhteensa asumiskuviot.
Kiitos. Vaimoni kuoli 2007 on lapset poika ja tyttö lapsenlapsia 5 eivät osaa suomea. Lapseni hyvin koulutettuja. Itsestäni tuntuu vanhuus saa tavallaan vallan, toiveet voi ehkä heitää pois ex purjehdus--siinä olisin yksin ja vähän muukin. Itse olen ehkä omasta mielestäni nuori---niinkuin muutkin luulen.
Kiitos Paloma, luotan aina sinuun vaikka joskus olen vaikea, ehkä kaikille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402042Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p451577Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291461- 191447
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11405Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51227