Otetaanpas välillä uusi aihe joka sivuaa kasteasia

Nyt pappa sekoittaa asiat. Tuo ensimmäinen kohta kuuluu siihen aikaan kun Jeesus ei ollut vielä sovittanut syntejämme, eikä kuollut puolestamme. Tuo oli oikeastaan uuden ja vanhan liiton väliaikaa. Uusi liitto alkoi myöhemmin. Uudessa liitossa Jeesus asetti uuden kasteen Jumalan nimeen ja käski tekemään opetuslapsia kaikista kansoista kastamalla ja opettamalla. Ei tuota Jeesuksen käskyä voi millään Raamatun kohdalla kumota.

Toinen kohta taas näyttää tuon toteen, nimittäin "julistettuaan evankeliumia" saa seurakseen rinnistaisen asian "tekivät opetuslapseksi" Tähän opetuslapseksi tekemiseen kuuluu kohdan Matt. 28:19 nojalla kastaminen ja opettaminen. Raamattua luetaan niin, että kerronnallisia kohtia luoetaan opillisten kohtien kautta. Ja ota huomioon että myös luterilainen kirkko toimii niin että Sanan kuullet ja sen johdosta uskoontulleet kastetaan, mutta ketään ei kasteta uudesti. Yksi kaste riittää. Luterilaisuus ei korosta uskon ja kasteen ajalista järjestystä, koska Raamattukaan ei sellaista tee.

Uskossa pysyminen on kasteen armossa pysymistä, koska kateessa uskon kohde Jeesus tuli luoksemme.

Hyvä yritys kuitenkin papalta, vaikkei se nyt IHAN onnistunutkaan! :DD

Ei se kyllä ihan onnistunut. Nimittäin Raamatun yhtä kohtaa ei kumota toisella kohdalla. Apostolien teoista näkee selvästi että kaste on osa opetuslapseksi tekemistä.

Kopioin IRT:istä kokonaisen osion joka avaa sanaa Opetuslapsi!

ja kopio alla saa lukea ja miettiä!

"
Opetuslapsi

Ks. myös: Apostoli, kieltää 4, kristitty, lammas, lapsi, lähettää, marttyyri, opettaa, opettaja, palvelija, risti, seurata, todistus, uskovainen.

-opetuslapsi

naisopetuslapsi Ap. t. 9:36

Opetuslapsi

1. Suom. käännöksen »opetuslapsi» sanaa vastaa hepr. limmçÝ, 'harjaantunut, tottunut, opetettu', verbistä l¡maÝ, 'harjaantua, oppia, tulla opetetuksi'. Vastaava kreik. subst. on maãêtÇs, verbistä manãánÓ, 'oppia'. Sana esiintyy vain evankeliumeissa ja Apostolien teoissa ja merkitsee oppilasta opettajan (didáskalos) vastakohtana, Matt. 10:24, Luuk. 6:40.

Opetuslapsena olemiseen sisältyy kuitenkin enemmän kuin pelkästään oppiminen. Opetuslapsi ei ainoastaan ota vastaan opettajaltaan opetusta, joka koskee Raamattua, Jumalan ilmoitettua totuutta, vaan tekee myös opettajansa opetuksesta ja esimerkistä oman uskonsa ja elämänsä ohjeen, vrt. Mooseksen opetuslapset, Joh. 9:28. Hänestä ei myöskään tule ainoastaan opettajansa raamattunäkemyksen omaksuja ja säilyttäjä, vaan hän myös välittää sitä muille pitäen näin huolta sen säilymisestä ja leviämisestä.

Myös Jeesus näyttää käyttäneen sitä pitkälle kehitettyä muistiinpainamismenetelmää, jota rabbiinit käyttivät opettaessaan seuraajiaan ja joka oli edellytyksenä heidän opetustensa säilymiselle. Ks. Opettaa.

2. Samoin kuin antiikin filosofit ja opettajat myös Israelin profeetat ja johtomiehet kokosivat opetuslapsia niiden jumalallisten totuuksien kuuloon, joita he Herran välikappaleina välittivät kansalle. Niinpä Samuelilla katsotaan olleen Raamassa profeettakoulu, 1Sam. 19:18-24. Samoin Elia ja Elisa perustivat ja pitivät yllä profeettakouluja profeetanoppilaineen (hepr. »profeettain pojat»), 2Kun. 2:3 ss., 4:38, 6:1. Jesaja kokosi opetuslapsia ympärilleen. Opetuksensa tavoitetta hän kuvaa Jes. 8:16:ssa: »Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini». Rabbit, kirjanoppineet ja fariseukset kokosivat ympärilleen opetuslapsia, jotka kuuntelivat heidän opetustaan, vrt. Jes. 50:4, ja esittivät kysymyksiä, jotka johtivat usein syvällisiin keskusteluihin ja pohdintoihin. Oppiminen perustui toistamiseen ja ulkoaoppimiseen, jäljittelyyn. Tällaisia kouluja olivat Hillelin, Abtalionin, Sammain ja Gamalielin koulut. Saulus Tarsolainen oli ollut Gamalielin oppilaana, Ap. t. 22:3. Vrt. myös Mark. 2:18. Johannes Kastaja kokosi samoin opetuslapsia julistuksensa ympärille, Matt. 14:12, Mark. 2:18, Joh. 1:35, 3:25, vrt. Ap. t. 19:1-7.

3. Opetuslapsen nimi liittyy kuitenkin aivan erityisesti Jeesukseen ja Hänen opetustoimintaansa. Hänen sanomansa kokoaa Hänelle alati kasvavan ja vaihtelevan kuulijajoukon. Monet uskovat Häneen, ottavat vastaan Hänen sanomansa ja liittyvät Häneen. Nämä saavat opetuslapsen nimen, Luuk. 6:17, Joh. 4:1. Heidän joukostaan Hän valitsee kaksitoista, joista käytetään paitsi nimeä »opetuslapsi» myös nimeä »apostoli». Näin Jeesus perustaa kristillisen apostolinviran, vrt. Luuk. 6:13-16, Mark. 3:13-19, Matt. 10:1-4, Ap. t. 1:13. Ks. Apostoli. Jeesus kutsuu myöhemmin kannattajiensa riveistä 70 muuta miestä saarnaamaan evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja tekemään messiaaniselle ajalle tunnusomaisia tekoja, Luuk. 10:1 ss.

Jeesuksen opetuslapseudella on syvempi sisältö ja laajemmat seuraukset kuin muiden opettajien. Hän on Jumalan iankaikkinen Poika, Israelin Messias, maailman Vapahtaja. Olennainen ero jonkun rabbiinin opetuslapsen ja Jeesuksen opetuslapsen välillä on siinä, että edellinen kasvaa opettajansa »mittaiseksi», joten hän vähitellen vapautuu opettajastaan täysinoppineena. Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan taas yhdistää persoonallinen side, joka tulee sitä voimakkaammaksi, mitä kauemmin opetuslapsisuhde kestää. Hän kasvaa, opetuslapsi vähenee. Jeesuksen opetuslapsi ei siis sitoudu ainoastaan Hänen oppiinsa, vaan ennen kaikkea Häneen persoonana. Siksi kristillisen opetuslapseuden yhteydessä ei voidakaan puhua pelkästään jäljittelystä, vaan yhteydestä: Minä teissä, te minussa. Opetuslapsiyhteydestä seuraa myös elämän- ja kohtalonyhteys. Opetuslapsi muuttuu vähitellen kohti Herransa kaltaisuutta (conformitas). Gal. 2:20:ssa on Paavalin kirjoitusten syvällisin ilmaisu opetuslapseuden olemuksesta. Johanneksen evankeliumissa kuvataan opetuslapseuden olemusta mm. sanoilla »pysyä Jeesuksen sanassa», 8:31, »pitää hänen käskynsä», 13:34, 14:15 ss., 15:10 ss. Hänen jäljissään, Jumalan rakkauden tiellä, meistä tulee todella Hänen opetuslapsiaan, 8:31. Synoptisissa evankeliumeissa puhutaan Jeesuksen seuraamisesta, kun tahdotaan ilmaista, mitä merkitsee olla Jeesuksen opetuslapsi, Matt. 8:19, 10:38, 16:24, Mark. 8:34, Luuk. 9:23.

..jatkuu...