Robert Schumanin pyhimykseksijulistamisajatus kertoo osaltaan niistä keinoista, joilla EU-federalismille pyritään hankkimaan arvostusta ja kunnioitusta roomalaiskatolista uskontoa tunnustavien eurooppalaisten keskuudessa.
Samalla se kertoo siitä kulttuurin ja ajatustavan erosta, joka kaikista lainsäädännön yhtenäistoimista huolimatta hallitsee EU:hun kuuluvien roomalaiskatolisten ja protestanttien välillä.
Hiili- ja teräsyhteisön ylikansallinen hallinto järjestettiin siten, että yhteisön yleiskokous ja yhdeksän-jäseninen hallitus saivat valtuudet kehittää ja johtaa jäsenmaissa toimivaa kivihiili- ja terästeollisuutta riippumatta jäsenmaiden hallituksista.
Näillä ei ollut veto-oikeutta yhteisön päätöksiin, jotka tehtiin hallituksen yksinkertaisella enemmistöllä.
Yhteisön yleiskokous ei edes koostunut jäsenmaiden hallitusten vaan niissä toimivien puolueiden, käytännössä näiden muodostamien ylikansallisten ryhmittymien edustajista.
Vastaavanlainen hallinnon ylikansallinen riipumattomuus toteutettiin myös kahdessa muussa samojen kuuden maan muodostamassa yhteisössö, Euroopan atomiyhteisössä, EURATOMissa ja Euroopan talousyhteisössä, EEC:ssä. Niiden perustamissopimuksen allekirjoitettiin 24.3.1957 Rooman Capitoliumilla, entisen Rooman imperiumin uskonnon ja valtioelämän historiallisessa keskuksessa.
Euroopan yhteisöjen peruskirja, Rooman sopimus, käsitti 248 artiklaa. Se oli tarkoitettu laskemaan perustan niin suurisuuntaiselle Euroopan valtioiden yhdistämishankkeelle, että se jättäisi toteutuneena varjoonsa jopa eurooppalaisten federalistien vanhan esikuvan Rooman maailmanvallan.
Eteneminen kohti yhtenäisvaltiota tuli tapahtua vaiheittain, minkä vuoksi ylikansallisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kiireellistä toteuttamista ei pidetty enää järkevänä eikä tarkoituksenmukaisena.
Federalistisen liittovaltion rakentaminen tuli aloittaa jäsenvaltioiden yhteisen kauppa- ja talouspolitiikan luomisesta niiden välisten rajojen häivyttämiseksi.
Vasta kun tämä olisi toteutettu, olisi yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan siirtymisen vuoro.
Euroopan yhteisöjen muodostamisessa ei ollut tavoitteena kansainvälisen järjestön vaan tulevan suurvallan aikaansaaminen. Tämä vastasi yhteisön jäsenmaiden tarvetta etsiä kompensaatiota niiden aikaisemman, siirtomaiden valtaukseen ja omistukseen perustuneen imperialistisen laajentumispolitiikan kokemalle romahdukselle.
Rooman sopimuksen valmisteluun osallistuneiden jäsenmaiden ulkoministerien kannantotossa yhteisen talous- ja markkina-alueen muodostamista perusteltiin mm. sillä, että Euroopalle "voitasiin palauttaa sen vaikutusvalta ja loisto".
Yhteismarkkina-alueen aikaansaaminen nähtiin tärkeänä ja välttämättömänä kehitysvaiheena edettäessä kohti Euroopan yhtenäisvaltiota. Kun se syntyisi, siitä tulisi otaksuttavasti maapallon mahtavin suurvalta, jolloin sen johtavien jäsenmaiden entinen "vaikutusvalta ja loisto" palautuisivat.
Samalla se kertoo siitä kulttuurin ja ajatustavan erosta, joka kaikista lainsäädännön yhtenäistoimista huolimatta hallitsee EU:hun kuuluvien roomalaiskatolisten ja protestanttien välillä.
Hiili- ja teräsyhteisön ylikansallinen hallinto järjestettiin siten, että yhteisön yleiskokous ja yhdeksän-jäseninen hallitus saivat valtuudet kehittää ja johtaa jäsenmaissa toimivaa kivihiili- ja terästeollisuutta riippumatta jäsenmaiden hallituksista.
Näillä ei ollut veto-oikeutta yhteisön päätöksiin, jotka tehtiin hallituksen yksinkertaisella enemmistöllä.
Yhteisön yleiskokous ei edes koostunut jäsenmaiden hallitusten vaan niissä toimivien puolueiden, käytännössä näiden muodostamien ylikansallisten ryhmittymien edustajista.
Vastaavanlainen hallinnon ylikansallinen riipumattomuus toteutettiin myös kahdessa muussa samojen kuuden maan muodostamassa yhteisössö, Euroopan atomiyhteisössä, EURATOMissa ja Euroopan talousyhteisössä, EEC:ssä. Niiden perustamissopimuksen allekirjoitettiin 24.3.1957 Rooman Capitoliumilla, entisen Rooman imperiumin uskonnon ja valtioelämän historiallisessa keskuksessa.
Euroopan yhteisöjen peruskirja, Rooman sopimus, käsitti 248 artiklaa. Se oli tarkoitettu laskemaan perustan niin suurisuuntaiselle Euroopan valtioiden yhdistämishankkeelle, että se jättäisi toteutuneena varjoonsa jopa eurooppalaisten federalistien vanhan esikuvan Rooman maailmanvallan.
Eteneminen kohti yhtenäisvaltiota tuli tapahtua vaiheittain, minkä vuoksi ylikansallisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kiireellistä toteuttamista ei pidetty enää järkevänä eikä tarkoituksenmukaisena.
Federalistisen liittovaltion rakentaminen tuli aloittaa jäsenvaltioiden yhteisen kauppa- ja talouspolitiikan luomisesta niiden välisten rajojen häivyttämiseksi.
Vasta kun tämä olisi toteutettu, olisi yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan siirtymisen vuoro.
Euroopan yhteisöjen muodostamisessa ei ollut tavoitteena kansainvälisen järjestön vaan tulevan suurvallan aikaansaaminen. Tämä vastasi yhteisön jäsenmaiden tarvetta etsiä kompensaatiota niiden aikaisemman, siirtomaiden valtaukseen ja omistukseen perustuneen imperialistisen laajentumispolitiikan kokemalle romahdukselle.
Rooman sopimuksen valmisteluun osallistuneiden jäsenmaiden ulkoministerien kannantotossa yhteisen talous- ja markkina-alueen muodostamista perusteltiin mm. sillä, että Euroopalle "voitasiin palauttaa sen vaikutusvalta ja loisto".
Yhteismarkkina-alueen aikaansaaminen nähtiin tärkeänä ja välttämättömänä kehitysvaiheena edettäessä kohti Euroopan yhtenäisvaltiota. Kun se syntyisi, siitä tulisi otaksuttavasti maapallon mahtavin suurvalta, jolloin sen johtavien jäsenmaiden entinen "vaikutusvalta ja loisto" palautuisivat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämä väittämäsi EU:n suurvallan luominen kun viiden vuosikymmenen jälkeen on saatu aikaiseksi vasta nykyisen unionin kaltainen voimaton ja riitaisa seurakunta.
Ehkä sitten seuraavan viidenkymmenen vuoden kuluessa...
Noinhan ne suuret asiat tehdään, hitaasti mutta varmasti.
Nyt ollaan kuitenkin EU:ssa, kaikista vastaväitteistä huolimatta, ja EU:n suunta käy koko ajan kohti liittovaltiota.
Vastaväitteistä huolimatta ei EU ole ikuinen. Pakkovalta "vastaväitteistä huolimatta" ei ole ikuinen - vapaudenikävä on ikuinen.
---
http://www.yle.fi/uutiset/vasen/id6517.html
Siis näille on todellakin tärkeämpää poliittinen unioni ja sen kvasi-ideologia kuin talousmahdiksi kasvaminen. EU:n laajentumissotkut osoittavat, että talouskasvu ja vapaakauppa parhaimmillaan toimivat ETA:ssa elleivät peräti koko EU:n ulkopuolella, USA:n, Kanadan ja Kauko-Idän ohjastamina ja johtamina kaikkien talouden globalisaation myönteisten asioiden ja raikkaiden vapauden tuulien puhaltaessa.
Mitäs meillä on täällä? Ahdasjärkinen poliittinen unioni, liian vahva valuutta, direktiivitulva, turhat maksut ja rahanmenetykset esimerkiksi poliittiseen propagandaan tuhlatut miljardit eurot sekä kaikki se muu, joka ei tosiaankaan liity kaupankäyntiin. Jos tahdotaan kannattaa liberaalia talouspoliitiikkaa, niin EU:sta on erottava tai tuhottava kaikki turha ja laiton osa asiasta.
vielä että paitsi uusliberalismia, myöskin sen käytännön vastakohtaa, sosiaalista markkinataloutta ja oikeudenmukaisuutta on helpointa toteuttaa poliittisesta unionista vapaana! Näistä voidaan, siis voitaisiin päättää itsenäisesti, kun ollaan poliittisen EU:n ulkopuolella esimerkiksi ETA:ssa joka tänäkin Herran päivänä sisältää todellakin kaikki sisämarkkinasysteemit ja vapaakaupan ominaisuudet kuin itse EU:kin!
Tarpeen mukaan voidaan ajaa liberalismia tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta taikka jotakin siltä väliltä.
EU:sta vapaana meilla olisi rahamme ja päätösvalta asioihin itsellämme. Voihan kuinka kaunista ja yksinkertaista.
Jos kohta tämän tajuajia on maassamme harvassa, voimme lohduttautua sillä, että vielä harvemmassa ne olivat Neuvostoliitossa.
Sitähän vastustajat eivät ole valmiit kantamaan, vaan kunhan puhuvat.
Vastuuta on kannettu,Sinustakin ja kannetaan vastakin,vaikket muuta kuin haistatella tahdot.
Käy joutessasi hautausmaalla hiljentymässä,,siellä mieli rauhoittuu muutenkin mukavasti,,siinä sivussa silmäile niitä satojen isänmaan puolesta kaatuneiden muistomerkkejä,, ajattele Sinä silloin millainen uhrilahja siinä on annettu vapaudelle ja minkatasoista on vastuunkanto mahtanut olla.
Juu, ne oli kovia poikia silloin kun selkä suorana
mentiin vihollisen eteen! Hohhoijjaa..entäs nyt,
kun ei rohkeutta löydy edes puolustaa/arvostaa Isänmaan arvoja ja sitä hyvää mitä nämä veikkoset mullan alla, saivat silloin aikaan.
Se on sitä yltäkylläisyyden ja liiallisen hyvinvoinnin tulosta kun ei nähdä enää muuta kuin omia etuja. Kyllä siitä köyhästä ahdistavasta ajasta on aina jotakin hyötyä ollut vaikka kauhusta silloin oltiinkin jäykkänä.Ainakin oli pakko pitää toisista huolta kun kaikilla oli omat lehmät ojassa.