MAALISKUUN 22 PÄIVÄNÄ

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Hepr. 2: 10.

Kristus on tullut autuutemme pääruhtinaana. Tämä ilmenee näissä apostolin sanoissa: Se tapahtui kuuliaisuuden ja kärsimisen kautta, näissä apostolin sanoissa: »sillä häneen sopi kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi». Vielä hän sanoo: »Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi, ja kun oli päässyt täydelliseksi jne.» Siis Jumalan Poika on »oppinut kuuliaisuuden».

Alistuminen sen lain alle, jonka Jumala oli meille antanut, oli Herrallemme, kaikkien olentojen Herralle ja lainsäätäjälle, aivan uutta. Hän ikään kuin ihmettelee itsekin sitä profeetallisessa psalmissaan sanoessaan: »Herra minun Jumalani, ihmeesi ja ajatuksesi ovat meitä kohtaan olleet niin suuret, että vertaistasi ei ole mitään. Teurasuhriin ja ruokauhriin sinä et mielisty, vaan korvani sinä avasit. Katso minä tulen, kirjassa on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.»

Korvani sinä avasit. Tästä ilmenee, miten hän oli »lain alaiseksi tehty». Hänet oli pantu tottelemaan, sillä palvelijan on kuultava ja toteltava. Koska Jumalan Poika harjoittautui siihen, sanoo apostoli hänen oppineen kuuliaisuuden. Mutta ei Jumalan Pojan tarvinnut oppia kuuliaisuutta itseänsä varten, eikä hänen liioin itseänsä varten tarvinnut harjoittaa meille ihmisille annetun Jumalan lain noudattamista.

Autuutemme pääruhtinaana, toisena Aadamina oli hänen kestettävä koko ihmissuvun puolesta kuuliaisuuden koetus. Ensimmäiselle Aadamille oli samoin pantu kuuliaisuuden koetus, mutta hän ei sitä kestänyt, vaan lankesi. »Sillä niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.»

Mikä ihana lohdutus tämä on silloin kun olemme onnettomia jokapäiväisen, äärettömän tottelemattomuutemme tähden. Johtuuhan koko syntisurkeutemme tottelemattomuudesta Jumalan käskyjä vastaan. Miten ihanaa meidän on silloin tietää Jumalan antaneen meille Poikansa, joka meidän puolestamme oli täydellisesti kuuliainen. Meiltä vaaditaan kuuliaisuutta, mutta emme koskaan voi sitä täysin toteuttaa. »Tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» Kristuksen kuuliaisuuden tähden on Jumala tyydytetty. Kristuksen kuuliaisuuden kautta ansaitun vanhurskauden avulla voimme kestää Jumalan edessä.

Tämä on se vanhurskaus, jota laki meiltä vaatii, mutta jota se ei voi meille antaa, kuten Paavali sanoo: »Sillä lihan mikä oli mahdotonta lain tehdä, koska se oli heikentynyt liha kautta, sen Jumala teki, kun lähetti oman Poikansa syntisen, lihan kaltaisuudessa.» Ei ollut kylliksi, että syntimme hänen verellänsä pois pyyhittiin. Laki oli myös täytettävä. Armahtava Isä antoikin meille Välimiehen, uuden Aadamin, joka. kestäisi koetuksen, yksi kaikkien puolesta ja kaikki hänessä. Ja vaikka hän olikin Jumalan Poika, niin hän on Välimiehenämme oppinut kuuliaisuuden, ja »kun oli päässyt täydelliseksi, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia».

Siten on hän kuuliaisuuden ja kärsimisen kautta tullut täydelliseksi autuuden ruhtinaaksi. Seimen lapsena hän ei siis vielä ollut täydellinen autuaaksitekijä. Jos hän heti seimestä olisi palannut taivaaseen, niin ei tämä »Koitto ylhäältä» olisi ollut meille autuudeksi. Hänen tuli ensin miehenä valmistua pelastajaksemme, toivoksemme ja autuuden ruhtinaaksemme. Tarpeellista oli, että hän ensin vaivoissa ja ahdistuksessa meidän edestämme ja meidän puolestamme täytti kaiken vanhurskauden ja ne velvollisuudet, jotka meille kuuluivat.

Oli aivan välttämätöntä, että hän kärsi kokonaan sen kirouksen, jonka alaisiksi olimme joutuneet, vieläpä hän itse tuli kiroukseksi meidän tähtemme. Hänen tuli kilvoitella, kärsiä, verta hikoilla, olla Jumalan hylkäämänä. Hänen tuli kuolla. Näiden syvyyksien kautta hänen oli kuljettava täyttääkseen Vapahtajana puolestamme kaikki.

Eikä siinä kylliksi. Voidakseen suuren tehtävänsä täysin suorittaa, täytyi hänen elämän ruhtinaana nousta kuolleista; lihana ja verenä nousta taivaaseen, tulla korotetuksi Majesteetin oikealle puolelle voidaksensa lähettää meille Henkensä ja voidaksensa valmistaa itsellensä kuuliaisen kansan maan päälle. Vasta sitten kun hän oli kuullut syvyyksien kiljunnan, juonut Belialin ojista, syössyt itsensä kuoleman kirouksen syvyyksiin, murtanut haudan sinetin, astunut taivaisiin halki pilvien ja meidän ihmisyydessä istuutunut Majesteetin istuimelle, vasta silloin hän oli meille täydellisesti tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Vasta silloin hän oli Jumalan ja maailman edessä syntislaumansa täydellinen Vapahtaja ja Ylimmäinen pappi ja oli silloin täydelliseksi tehty.