Metsä ja pyhyys

Epälemättä on sillä ateisti palvoo luotua.

sulaa 4 keski kokosella patskulla, ei ole paetskut kussu lokeroon

50 vrk tasaisin välein metsässä vaikuttaa varmasti jo merkittävästi hormonitoimintaan...se pyhyyden kokemus liittyykin juuri verenpaineen laskemiseen, stressi laskee samalla kun kortisolin määrä vähenee. Jo 20 minuuttia riittää sydämen sykkeen laskemiseen, eli metsä on mielialaan positiivisesti vaikuttava luonnonlääke.

" voisiko tämä pyhyyden tuntemus olla yleistä ateisteille...
Hähää! Kellään ajatemia?"

Agnostikkona yritän vastata.

Vietän metsissä ja järvillä aktiiviliikunnan merkeissä yli viisisataa tuntia vuodessa. Vaikka siihen lisää sienestykset ja marjastukset, en ole lähelläkään viittäkymmentä vuorokautta vuodessa. Pyhyydestä en tiedä, mutta päässäntöisesti hienoimat kokemukset edellisiltä vuosilta liittyvät minulla luontoon. Ja suurimmalta osalta olessani yksin.

Yritän edes vähän kuvata.

Lähdet syksyisenä varhaisaamulla kajakilla peilityynelle järvelle. Aurinko on ehkä juuri nousemassa, muttei näy kuin sumun vähäisenä kirkastumisena, kun syksyisen aamun järvisumu peittää kaiken näkyvyyden jo muutaman kymmenen metrin matkalla. Myös äänet tukahtuvat sumuun. Olet keskellä maitomaista äänetöntä tyhjyyttä; keskellä ei mitään. Kuikkapariskunta poikasineen ui sumun seasta vastaan tai telkä lähtee lentoon häiriinnyttyään lähentelystäsi. Siinä voi kokea jotain ainutlaatuista. Aidosti irti kaikesta.

Toinen vahva kokemus ja taas melonnasta. Vähän syrjässä asutuksesta ja valosaasteesta pimeällä järvellä kirkaalla ilmalla. Näet rannat vain tummana siluettina valoisampaa taivaanrantaa vasten. Yllä tähtitaivas, jossa erottaa linnunradan maitomaisen raidan. Sama näkymä heijastuu rasvatyynestä vedenpinnasta niin, että näyttää kuin kulkisit tähtitaivaan päällä.

Kolmas jo muutaman vuoden takaamieleen jäänyt.
Huhtikuussa aamulla metsässä, kun aluskasvillisuus oli vielä yöpakkasen jäljiltä jäisen rapsakkaa. Kuulet teerejä soitimella. Hiljainen lähestyminen soidinpaikalle ja soitimen seuraaminen muuten täysin hiljaisessa luonnossa. Mieleenpainuvia "Nyt hetkijä", hetkijä , jolloin ajattelee, että nyy aika saisi pysähtyä. Nyt on hieno olla.

No joo. Olen pahasti luonto- ja liikutahörhö, mutta voisi kai niitä olla pahempiakin perverssioiden kohteita.

Hyvin tunnistettava tunne sanotaan sitä sitten "pyhyyden", "rauhan" tai "syvän läsnäolon" kokemukseksi. Lähelle pääsee joskus taidetta katsellessa tai klassisen musiikin konsertissa, mutta kyllä luonto tarjoaa syvimmät kokemukset.