Kyllä saisi hienon satiirisen näytelmän tämän ajan suomesta. Kuka uskaltais kirjoittaa. Esim. tilanne missä suomalainen neuvottelija neuvottelee "pakolaisten" palauttamisesta Irakiin.
Suomalainen koputtaa varovasti Irakilasen ministerin ovea. Menee sisälle kaksinkerroin kumarrellen.
Pöydän takaa tiuskaistaan "mitä asiaa"?
No kun meillä on ongelma teidän kansalaisten kanssa.
Minkälainen?
Ne tekee kaikkea rikollista eivätkä lähde pyynnöistä huolimatta pois suomesta.
Minkälaista porukkaa teille on tullut?
No, kaikenlaisia insinöörejä, lentäjiä, lääkäreitä ym korkesti koulutettuja.
Pöydän takaa kuuluu valtava röhönauru ja toteamus: Pitäkää ne, me ei tehdä niillä vankikarkureilla mitään.
Niin mutta pitääkö meidän elättää ne kuitenkin lopun ikää.
Kuuluu karjaisu: Eikö se tullut selväksi ettei niitä oteta takaisin ja nyt hyvästi.
Suomalainen poistuu takaperin anteeksi pyydellen ja kumarrellen.
Sitten kertoo suomessa ettei palautukset onnistu neuvotteluista huolimatta.
Suomalainen koputtaa varovasti Irakilasen ministerin ovea. Menee sisälle kaksinkerroin kumarrellen.
Pöydän takaa tiuskaistaan "mitä asiaa"?
No kun meillä on ongelma teidän kansalaisten kanssa.
Minkälainen?
Ne tekee kaikkea rikollista eivätkä lähde pyynnöistä huolimatta pois suomesta.
Minkälaista porukkaa teille on tullut?
No, kaikenlaisia insinöörejä, lentäjiä, lääkäreitä ym korkesti koulutettuja.
Pöydän takaa kuuluu valtava röhönauru ja toteamus: Pitäkää ne, me ei tehdä niillä vankikarkureilla mitään.
Niin mutta pitääkö meidän elättää ne kuitenkin lopun ikää.
Kuuluu karjaisu: Eikö se tullut selväksi ettei niitä oteta takaisin ja nyt hyvästi.
Suomalainen poistuu takaperin anteeksi pyydellen ja kumarrellen.
Sitten kertoo suomessa ettei palautukset onnistu neuvotteluista huolimatta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...Samaan aikaan irakilaisministerin odotushuoneessa istuskelee rennosti hyvinpukeutunut charmantisti harmaantunut herrasmies , joka lueskelee ( ilman lukulaseja ) The Wallstreet Journalin tuoreinta Irakiin aamukoneella ehtinyttä painosta.
Hän nostaa katseensa hetkeksi huvittuneena lehdestään ja katselee kun harmaaseen kokopitkään mekkoon pukeutunut nuhjuinen suomalainen virkanainen poistuu mahdollisimman vähin äänin kirjoittamaan sähköpostia kotimaan esimiehelle huonosti menneestä tapaamisestaan irakilaisministerin kanssa. "Taitavat jäädä irakin miehet Suomeen loppuiäkseen" , virkanainen miettii mielessään.
Hetken kuluttua irakilaisministerin ovi avautuu ja ministeri astuu odotushuoneeseen tervehtimään sydämellisesti nojatuolissa istunutta herrasmiestä , joka nousee tuolistaan ja tarttuu kaksin käsin ystävällisin elein ministerin ojennettua kättä.
Miehet astuvat ministerin huoneeseen ja ministeri sulkee vielä , samalla käytävään vilkaisten , ovensa tiukasti. Yhteinen sydämellinen nauru kuuluu vielä vaimeasti sulkeutuvan oven takaa , kunnes äänieristetty ovi jättää ulkopuoliset vain arvailemaan mitä tuolla kalliisti sisustetussa salaisuuksien kammiossa sovitaan irakilaismiesten kotiinpaluusta .
Herrasmies paljastuu ruotsalaiseksi karriääri -diplomaatiksi , joka on saanut tehtäväkseen hallitukseltaan hoitaa neuvottelut useiden kymmenien tuhansien irakilaismiesten palauttamiseksi takaisin kotiinsa.
Ruotsalaisdiplomaatti kysyi ministeriltä jotakin äsken poistuneesta naisesta , johon ministeri vastasi kättään huitaisten ...jotakin vaimeasti ..molemmat miehet naurahtivat keskinäisen yhteisymmärryksen vallitessa huoneessa .
Ministeri käveli ripeästi huoneen nurkassa olevalle baarikaapille ja kaatoi molemmille kristallilaseihin erinomaista konjakkia . Diplomaatti pyöritteli lasia ja maistoi kevyesti tätä jumalten nektaria. Ministeri katsoi odottavasti vierastaan jolloin ruotsalainen nyökkäsi hymyillen ja kehui ylitsevuotavasti ministerin erinomaista makua valita juomansa.
Hyvin sujuneen alun jälkeen miehet siirtyivät istumaan mukaviin arvokkaasti ajan patinoimiin nahkanojatuoleihin ja aloittivat luottamuksellisen keskustelun ongelmasta....
...tähän jatkoa sitten myöhemmin...
Ruotsalainen attasea kiittelee lämpimästä vastaanotosta. Lupaa lähettää jälleenrakentamisessa ja lääkintähuollossa tarvittavat irakilaiset pikimmiten kotimaahansa.
Hymyilee vinosti ja sanoo että sen rupusakin me kuskasimmekin suomen rajalle ja siellä näytti olevan vastaanotto komitea valmiina......
Helsingin rautatieaseman syrjäisimmässä nurkassa väijyy suomalainen veronmaksaja päästäkseen ilman suurempia vaurioita asema-aukiolta lähtevään, työtätekevien asuttamaan lähiöönsä.
Vuosikymmenten tuoman kokemuksen ja ilmiömäisen onnen turvin hän onnistuu navigoimaan ohi asemahallissa remuavien maahantunkeutujien heitä nöyrästi väistellen ja olemassaoloaan anteeksipyydellen.
Asema-aukiolle päästyään veronmaksaja törmää laittomien maahantunkeutujien leiriä ympäröivään yltiösuvaitsevaisten monisatapäiseen massaan. Tuon massan läpäisemiseen veronmaksaja tarvitsi toisenlaisia taitoja, jotka hän kokemuksensa turvin myös hallitsi. Yltiösuvaitsevaisten hurmiota myötäillen ja rasisteja kauhistellen veronmaksaja onnistui lopulta soluttautumaan oman lähiönsä bussiin hyvää onneaan kiitellen.
Kodin lämpöön lopulta päästyään veronmaksaja avaa yhteyden nettipankkiin maksaen jälkiveronsa, jota tarvitaan edellä mainittujen maahantunkeutujien viihtyvyyden turvaamiseksi.
Eikä riitäkään...
..."ei verkkoyhteyttä".. teksti leimahtaa veronmaksajan näytölle ja hän sammuttaa purkista virran ja yrittää uudelleen.
..ei yhteyttä edelleenkään. " Johan on piru" , hän sähähtää yhteen puristettujen kuivina halkeilevien huultensa välistä ja sytyttää uuden tupakin , ottaen tulen tupakkiin entisen tumpin pimeydessä kiiluvasta päästä.
Veronmaksaja katsahtaa viimeinen maksupäivä - saraketta ja huomaa että sehän on TÄNÄÄN. Hän yskii hetken kuivaa tupakkiyskäänsä ja kiroilee hartaasti.
Voi kehveli! Veronmaksaja muisti samaan hengenvetoon että puhelinmaksut taisivat olla rästissä viimeisiltä kahdelta kuukaudelta ja yhtiö on nyt näköjään käyttänyt oikeuttaan ja sulkenut liittymän.
Onneksi naapurissa asui ystävällinen pariskunta kuuden lapsensa kanssa ja he viettävät paljon aikaansa netissä , joten toivottavasti heidän yhteytensä toimii moitteettomasti. Veronmaksaja puki ylleen tupakkitakin ja veti jalkoihinsa vanhat kuluneet tohvelit , joista vasemmasta isovarvas tunki esiin sauman repeämästä, ja käveli hämärään käytävään.
Hän siristeli hieman silmien tottuessa käytävän hämärään valaistukseen ja astui naapurin oven eteen .. varmisti vielä nimen... N`Gyean .. juu oikea oli. Veronmaksaja soitti ovikelloa kevyesti ja kuuli ovelle ryntäävän lapsilauman riemun kiljahdukset.
Oven avasi perheen pää sydämellisesti hymyillen naapurilleen , lapsein pyöriessä isän ympärillä, ja kysyi " Kuis sula meno ja terve sule ". Veronmaksaja virnisti hieman epävarmasti ja kysyi " Toimisko sulla nettiyhteys , kun mulla vähän pätkii niin etten saa maksettua noita verolappuja?"
N`Gyean vastasi edelleen sydämellisesti hymyillen että " Kyla...kyla..toimii.. tuu vaan tanne ja hoita sun homma mun kone... se on OK".
...jatkuu...
Puikkelehtiessaan asemahallissa remuavien parrakkaiden nuorukaisten ohi kohteliaasti väistellen ja anteeksi pyydellen, suomalainen veronmaksaja huomaa R-kioskilla tämän viikon Eurojackpotin olevan 49 000 000 €.
Veronmaksaja jättää 3€:lla 1/10 porukka-anomuksen sisään ja lähiöbussissa matkustaessaan vaipuu syviin aatoksiin.
Aamulla veronmaksaja lukee Hesarista, että Irak on maailman toiseksi rikkain öljyvaltio, Saudi-Arabian jälkeen. Kotimaan osastolla puolestaan mainitaan, että Suomen valtio velkaantuu yhden Nokian verran joka vuosi lisää ja, että nykyinen velkamme on jo 110 miljardia euroa. Veromaksaja kääntää äkkiä sivuja takaisin kohtaan, missä mainittiin Irakin tunnetuista öljyvaroista kuinka monta barrelia ne ovat ja sitten kohtaan, jossa kerrotaan öljybarrelin tämänhetkinen hinta. Salamannopean päässälaskun jälkeen veronmaksaja toteaa Irakin öljyvarojen olevan noin 100 kertaa niin paljon kuin Suomen valtiolla on velkaa. No jaa, ajattelee veronmaksaja, voisihan se olla enemmänkin. Mielipidesivulla on Ville Niinistön uutta maailmaa luotaava ja suomalaisia moittiva kirjoitus, jossa sanotaan Suomen olevan niin rikas valtio, että voimme auttaa kaikkia pakolaisia, joista suurimman osan veronmaksaja tietää olevan sattumalta juuri irakilaisia. Pitäähän meidän rikkaiden auttaa köyhiä, ajattelee veronmaksaja itsekseen, kun vaimo ei enää halua kuullakaan mitään maahanmuuttajista tai muistakaan ulkomaalaisvelvotteista. Onneksi meillä on Stockmann, eikä läheskään niin pahoja ongelmia kuin ulkomailla. Mistäköhän sekin johtuu, jää veronmaksaja hetkeksi miettimään, kunnes kulauttaa kahvin loppuun.
Aamukahvit hörpättyään veronmaksaja pukee ylleen ulkovaatteet ja suuntaa kulkunsa määrätietoisesti kohti bussipysäkkiä.
Bussiin päästyään veronmaksaja huoahtaa helpottuneena: ei yhtään remuavaa ulkomaalaista koko bussissa. Missä ne ovat, ovatko palanneet kotimaahansa? Ei nyt sentään, päättelee veronmaksaja, kauneusunillaan ovat vielä tähän aikaan aamusta.
Asema-aukiolle päästyään veronmaksaja tekee saman havainnon: ei yhtään ulkomaalaista. Tai oli siellä se matuleiri - aamuvuoro oli jo saapunut paikalle. Ja oli siellä asema-aukion toisessa päässä toinenkin leiri. Suomen lippu siellä oli, joten rasisteja lienevät? Näin veronmaksajalle on median toimesta ainakin uskoteltu.
Niin tai näin, helpottuneena veronmaksaja kiirehti muiden työssäkäyvien tavoin työpaikalleen - myöhästymistä ei nimittäin hyvällä katsottu - ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, joka hänenkin mielestä oli niukkaakin vaatimattomampi. Kukaan ei tarjonnut asuntoa, eimaksanut vuokraa, ei antanut maksusitoumuksia viihde-elektroniikan ja muiden kulutustarvikkeiden ostoon.
Tasan ei käy onnen lahjat, toteaa veronmaksaja kyynisesti ja avaa työpaikkansa oven leveästi hymyillen, kuten sivistyneen maailmanparantajan tuleekin tehdä.
Olipas hieno lauantaiaamun piristys aloittajalta ja koko tämä ketju, kiitos kirjailijoille :) Kyllä suomalaiset osaavat!
Jatkoa odotan kärsimättömänä.
Työpaikalla joku rasistinen työkaveri tyrkyttää luettavaksi valhemedian juttuja.
Tunnollinen veronmaksaja lukee tämän yhden jutun jossa kerrotaan matujen hyökkäyksistä junissa ja metroissa.
http://www.barenakedislam.com/2017/03/25/maybe-its-time-to-start-banning-all-muslims-from-trains-in-europe-now/
Veronmaksaja ihmettelee miten tuollaisia valhejuttuja annetaan julkaista. Eihän Hesan metrossakaan mitään ongelmia ole ollut.
Veronmaksaja päättää jatkossa mennä eri kahvipöytään kuin rasistinen työkaveri. Ehkäpä tuosta vihapuheen levittäjästä pitäisi kertoa esimiehellekin. Tai ainakin omalle vaimolle.
Eipä arvannut veromaksaja, kuinka ratkaisevan virheen teki rasistista työkaveriaan kartellessaan. Tämä oli nimittäin juuri saanut nimityksen veronmaksajan esimieheksi. Ja siinä firmassa ei esimiehille ryttyilty, sen veronmaksaja tiesi entuudestaan.
Ja niinhän siinä kävi, että jo saman päivän aikana veronmaksaja sai kutsun uuden esimiehensä huoneeseen. Tästä ei hyvä seuraa, aprikoi veronmaksaja. Oikeassa oli, potkut tuli.
Allapäin ja pahoilla mielin aloitti veronmaksa ikioman via dolorosan kotiin halki hurmioituneiden suvaitsevien ja joutilaiden matujen. Tuli siinä matkallaan mutisseeksi että saatanan matut kun veivät työpaikan. Turpaanhan siitä tuli.
Vihdoin kotiovelle saavuttuaan veronmaksaja avasi oven varovasti, vaatteet repaleisina, muheva sinelmä silmän alla ja työpaikkansa menettäneenä.
Veronmaksajan kaoottisessa mielessä myllersi yksi ainoa ajatus: miten minä tämän vaimolle selitän...
..No aikansa kaupunkia kierreltyään ja useammassakin pubissa sisällä pistäydyttyään , hän päätti viimeinkin rohkaista mielensä ja palata kotiinsa vaimon luokse.
Pubin oven kiinni painettuaan ja otettuaan muutamia epävarmoja askeleita kotiinsa päin alkoi helevetinmoinen rankkasade. Ja veronmaksajalla ei tietystikään sateenvarjoa mukana. " No tämäkin vielä" .. hän ajatteli ja kiihdytti askeleitaan jotta saisi väisteltyä isoimmat raskaana putoavat vesipisarat.
Vastaan käveli useita tummia miesjoukkoja , joilla jokaisella oli mukanaan isot sateenvarjot jotka hätistelivät pois miehiä kastelemasta nuo raskaat , ilkeästi kastelevat pohjoiset harmaat sadepisarat.
Sateen lotistessa valtoimenaan veronmaksaja pääsi viimeinkin kotitalon porttikäytävään ja puikahti sisään, oven kolahtaessa hänen takanaan napakasti kuin avioerotuomarin nuijankopautus leivättömän pöydän kanteen. Hän painoi valokatkaisijaa mutta käytävä pysyi edelleenkin synkkänä ja pimeänä. " Sulakkeet .. saatana" - hän murahti ja lähti nousemaan portaita pimeässä käytävässä . Portaiden päässä hän kääntyi oikealle ja ryhtyi käsikopelolla etsimään oikeaa ovea.
Muisteltuaan kotiovensa paikkaa , hän otti avaimet taskustaan ja alkoi sovittelemaan avainta edessä olevaan lukkoon. Aikansa raplattuaan , hän päätyi huomaamaan että ehkä kyseessä ei ollutkaan oikea ovi tai jopa kokonainen kerros, joten hän oli juuri poistumassa ovelta , kun äskeinen ovi heilahti auki ja ovesta siilautuvassa vienossa valossa kylpi kaunein näky mitä veronmaksaja oli koskaan nähnyt tähän ikäänsä mennessä.
"Who`s there ? " - vieno ja ihanainen naisen ääni kysyi. " Minähän tässä vain...sun naapurisi tuolta..äh näköjään alemmasta kerroksesta"- veronmaksaja vastasi naisen tiedusteluun hiljaisella äänellä , ettei käyty keskustelu kaikuisi autiossa käytävässä kotiin asti.
Silloin ovella seisova nainenkin jo tunnisti veronmaksajan litimärän ja säälittävältä näyttävän olemuksen ja pyysi miestä astumaan sisään. " Sahan olet aivan wet" - nainen sanoi ja alkoi touhuamaan veronmaksajalle lämpimiä pyyhkeitä kylpyhuoneesta ja toi miehelle laadukkaan , paksun valkoisen froteisen kylpytakin jossa oli brodeerattu teksti "hotel intercontinental".
Nainen kehotti veronmaksajaa laittamaan vaatteensa kuivumaan kylpyhuoneeseen ja pukemaan kylpytakin siksi aikaa päällensä kunnes omat kamppeet ovat kuivat. Ihana raskaan päivän pelastajatar alkoi touhuamaan veronmaksajalle kuumaa kaakaota ja tarjosi itse leipomiaan pullia . Naisen yöpaidan paljaaksi jättämistä kohdista musta iho sulautui samalla keittiön tummiin tammikaappeihin upeasti veronmaksajan mielestä , kun hän katseli siroa naista joka oli valmis auttamaan puolituttua miestä hädän hetkellä...
Veronmaksaja, joka nyt on potkut saatuaan siis ainakin hetkellisesti ex-veronmaksaja tajuaa: hänet ylen ystävällisesti vastaanottanut nainenhan on varmaan niitä nigerialaisia.
Sellainen hyväksikäytetty, riistetty, miehille myyty maksullinen nainen, joita suvaitsevaiset ovat suurella innolla tänne Italiasta hankkineet.
Vaikka ex-veronmaksajan tekisi kovin mieli jäädä neidon hellään huomaan, on ex niin solidaarinen että hän haluaa muidenkin voivat nauttia neidon seurasta.
Ex siis päättää siirtyä kolmannelle sektorille, vapaaehtoishommiin, ja toimittaa neitokaisen rautatieaseman yksinäisille miehille seuraksi. Sinne ongelmia kokeneiden joukkoon, niiden joita yritetään poistaa maasta, niiden jotka puukiikkua rakastavat, niiden joiden teltanliepeetkin kodinikävästä ylilämpenevät.
Ex ihastuu, hänellähän on yksi maailmaasyleilevä ystävä jonka kannabissato on valmis.
Kyllä telttaystävät tulevat ilostumaan. Vien heille hempeän neidon ja mieskunnon varmistavaa vihreää kultaa....
Ex kiittää mielessään työpaikkansa rasistia. Ilman tätä ei tämä exän elämän syvin suurtehtävä olisi koskaan selvinnyt: minä pelastan Suomen hylkimät.
Ei se ihan noin mennyt.
Kotiinsa palattuaan veronmaksajan suurin huoli oli, kuinka selittää potkut vaimolleen. Ei tarvinnut selittää, pelkkä ilmoitus potkuista riitti. Siitä hänen temperamenttinen, tunnetusti suustaan paha ja melko roteva vaimonsa suolsi ilmoille sellaisen vuodatuksen veronmaksajan henkisistä ja fyysisistä ominaisuuksista, jollaista tämä ei ollut konsanaan kuullut. Myönteisimpiä noista ilmaisuista oli saatanan vätys, aivoton älykääpiö, tuhkamuna jne.
Loppukaneettina oli ystävällistä tiukempi ohje poistua hakemaan töitä, mitä seurasi määrätietoinen niska-perse -ote oven ulkopuolelle.
Eihän siinä veronmaksajalla muuta vaihtoehtoa ollut kuin siirtää räytynyt olemuksensa lähimpään työvoimatoimistoon. Se oli siitä hyvä toimisto, ettei siellä ollut yhtään maahantunkeutujaa. Olivatko jo saaneet töitä tai jotain...
Työvoimatoimistosta palattuaan veronmaksajalla oli vaimolleen ilouutinen: oli päässyt kurssille. Vai kurssille, tuhahti vaimo eikä uutiselle juurikaan korvaansa lotkauttanut.
Kaksi viikkoa veronmaksaja kävi tunnollisesti kursseilla, minkä jälkeen hänellä oli vaimolleen järisyttävä uutinen: oli päässyt töihin, ylitarkastajaksi Migriin...
Ja tässä Molierille ihan suoraan yksi näytös: Narauta, eristä, estä matukriittisiä työkavereita.
http://beta.oikeamedia.com/o1-9634
Saksan ayliitto verde antanut ohjeet jäsenistölleen stasityyliin.
Vanhus katselee vanhainkodissa tv:sta dokumenttia vastaanottokeskuksesta. Siellä maahanmuuttajan, terveen nuoren miehen sängynympärillä häärää nuoria naisia puolenkymmentä. Herätellään aamupalalle joka odottaa valmiina päydässä.
On hedelmiä , tuoremehuja, leikkeileitä, salaatteja monenlaisia.
Harmaata jäähtynyttä puuroa ei näy, vanhus tuumaa. Tasan ei käy onnen lahjat.
Alle rippikouluikäisestä töitä tehneenä ja yhteiskuntaa hyödyttävänä veronmaksajana ei paina puntarissa mitään.
Miettii että miten vanhuksille ei ole riittävästi hoitajia ja hoitopaikkoja?
Maailmalta tulleet reissaajat kyllä hoidentaan ja palvellaan viimesen päälle.
Naurahtaa aatoksissaan, niille ei kai tarvitse vaippoja vaihtaa....
Veronmaksajalle on vakuutettu että maahanmuuttoa tarvitaan.
Ne pelastaa Suomen, sanoo poliitikot. Ne tulee tänne töihin, väittää eliitti. Ne hoitaa meidän vanhukset, riemuitsee täti-suvakki.
Veronmaksaja lukee jutun Itävallasta. Siellä matuhoitaja on kieltäytynyt pesemästä miespotilaita, uskontoonsa vedoten. Itävaltalainen työnantaja ei tuota katsellut, kumma, vaan irtisanoi musliminaisen.
Ja kaikkein kummallisinta, oikeus hyväksyi ratkaisun.
Nyt veronmaksaja miettii, pitääkö muuttaa Itävaltaan jotta saa vaipanvaihdon yhteydessä myös pesun? Vai pysyäkö Suomessa silläkin riskillä että joutuu vielä itse eläkeläisenä noita matuja palvelemaan. Pelkät villasukkien kutomistalkoot matujen siroihin jalkoihin ei ehkä jatkossa riitä?
Ainakin toisesta maitolasista on tulijoiden hyväksi luovuttava heti.
https://www.tag24.de/nachrichten/muslima-weigert-sich-maenner-zu-waschen-kuendigung-mannheim-230281