Mitä ortodokseille merkitsee Neitsyt Maria ja ns. pyhät?Rukoiletteko te heitä vai kuinka asia on?Itse olen luterilainen mutta omaan kirkkooni tympääntynyt.
pyhät
Hapero
362988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tai pareminkin sanoen pyydämme pyhien esirukouksia puolestamme. Asiaan on helppo perehtyä ort. jumalanpalvelusten, jumalanpalvelustekstien ja rukouskirjojen opastamana.
... perehtymällä heidän kilvoituselämään saamme itsellemme, omaan elämäämme hyviä ohjenuoria.
jotta nämä rukoilisivat teidän puolestanne?
Miksi ette rukoile Jeesusta tai jumalaa suoraan?
Miksi käytätte välimiehiä?
Eihän Jeesus käskenyt käyttää välimiehiä?
Kuka tai ketkä halusivat näitä pyhiä eli välimiehiä rukoilla?
Onko sellainen tapa ollut käytössä heti apostolien kuoltua?
... Jeesus esirukouksen eli toisten puolesta rukoilemisen? Jo on kummaa kristillistä lähimmäisenrakkautta jos ei toista saa auttaa vaikkapa esirukouksella?!
Kuka on sanonut, että Ort.Kirkossa ei rukoilla Jumalaa suoraan? Ort. jumalanpalvelus- ja rukousmateriaalia on suomennettu kyllä sen verran paljon, että niihin tutustuva löytää kyllä vastauksen tähänkin "ongelmaan".
Pyydätkö itse koskaan maan päällä olevien uskonystäviesi esirukouksia? Ihmettelen, jos et pyydä. Minusta edesmenneiden pyhien esierukouksien pyytäminen on aika helppo ymmärtää tältä pohjalta.
Hauska ja kasvattava kommentti tähän yhteyteen. Eräs vanhempi (yli 70v) pappiskolleegani käyttää hienoa sanamuotoa aina kun kysyn hänen vointiaan. Vakiintunut keskustelun avauksemme on seuraava.
-Kristus on keskellämme!
-On ja tulee olemaan, miten olet voinut?
- Kiitos esirukoustesi, hyvin olen voinut, entä itse?
Eli samalla kun hän vastaa vointiinsa, hän muistuttaa esirukouksen tarpeesta ja voimasta. Mitä elävintä uskoa rukoukseen sanoisin.
Kristus kehoitti rukoilemaan toistenkin puolesta, mikä on joidenkin ohjaajavanhuksien mielestä erittäin tärkeää, koska se on empatiaa ja rakkautta. On tärkeämpää siis rukoilla toisten kuin itsensä puolesta. Tällä on aina kääntöpuolensa, toista voi muistuttaa, rukoile minunkin sytisen puolesta.
Pyhien puoleen kääntyminen on kehittynyt marttyyriaikana, kun palveluksia toimitettiin marttyyrien haudoilla. Se että käännymme heidän puoleensa, kuten elävien puoleen, on mitä voimallisin todistus uskosta pelastukseen.
ihmettelen, kerrotaanko jossain Raamatussa että Maria olisi noussut kuolleista? Siellä kerrotaan, että vasta Jeesuksen tullessa kuolleet nousevat ylös.
Raamatussa ei puhuta Marian ylönousemuksesta.(Eikä missään muussakaan lähteessä.)
Kristus voitti kuolemallaan kuoleman ja haudoissa oleville antoi elämän ja kasteessa "olemme hänen kuolemaansa kastetut"
johdolla nosti Marian taivaan ihanuuteen?
Eikös myös ortodokseilla rukoilla Mariaa? -tai pyydetä toimimaan välimiehenä?
Vai oliko se pelkästään roomalaisten ominaisuus?
muiksi lähteiksi voisi mainita ihan vaikka Jumalansynnyttäjän elämänkerran, katso Kirkkovuoden pyhät-kirjaa: 15.elokuuta.
Mariasta?
Eikö evankeliumit olekaan ainoa elämäkerta?
Onko kysymyksessä jonkun innokkaan kirjailijan tuote henkensä pitimiksi vai mistä on kyse?
Oppi ei kuulu alkukirkon opetuksiin,vaan se on 1800-luvun lisäys eli oppi Marian taivaaseen astumisesta. Sitä ei kirkossamme hyväksytä.
Ei. Ero saattaa tuntua hiuksen hienolta, mutta tosiasiassa sitä se ei ole.
Mariaa ei rukoilla, vaan häneltä pyydetään esirukouksia. Sama pätee kaikkiin muihin pyhiin. Ainoastaan Jumalaa voi rukoilla.Ainoastaan Jumalalta voi pyytää asioita, koska ainoastaan Jumala voi antaa.
Eli voin pyytää (melkein) keneltä tahansa esirukouksia: ystäviltä, sukulaisilta, tuntemattomilta tai Jumalan valitsemilta pyhiltä.
Kysymys ei ole "välikätenä" olemisesta, vaan rukouksesta toisten puolesta.
Evanleliumi ei ole elämäkerta sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos muistelet kertomuksia Jeesuksesta, niin hänen elämästäänhän puuttuu ainakin kymmenen vuotta. Elämäkerroissa kerrottaisiin yleensä laajamittaisemmin ihmisen elämästä...
Eli kysymys kuuluu: mikä evankeliumi on? Se on Jumalan ilmoitus, eli kansiin on koottu palasia Jeesuksen elämästä ja opetuksesta, mutta ei kaikkea. Marian elämästä kerrotaan hyvin vähän, kuten muidenkin henkilöiden elämästä.
Evankelista Johannes sanoo hyvin selkeäsanaisesti kirjansa lopussa: "Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. "
Pointti koko jutussa ei ole olla historiakirja tai elämäkerta, vaan ylösnousemuksen ihme. Ristinkuolema ja elämä sekä opetus. Evankeliumi ei tarkoita konkreettisesti KIRJAA, ja SANA ei tarkoita kirjoitettua sanaa. Evankeliumi on suomeksi: ilosanoma, ilosanoma siitä, että kuolema on voitettu ja Kristus on ylösnoussut.
Mitä Mariaan tai esim.apostoleihin tulee, heistä tiedetään paljon asioita, jotka ovat Evankeliumien ulkopuolella. Kirkon perimätiedon avulla on heistä saatu kirjoihin ja kansiin tietoa joka "puuttuu" Raamatun kertomuksista.
Seuraava on ihan vilpitön kysymys, vaikka se saattaakin kuulostaa hyvin poleemiselta. Toivoisin saavani kuitenkin jotain valoa tähän asiaan:
Ortodoksisessa kirkossa tosiaan erotetaan hienosti opetuksessa rukoileminen ja esirukousten pyytäminen, samoin kuin kunnioittaminen ja palvominen. Mutta rukousteksteissä tämä ero ei pragmatiikan tasolla tunnu mitenkään näkyvän.
Esimerkiksi toisesta ketjusta otettu rukous:
"Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, me sinun palvelijasi vaaroista päästyämme kiitokseksi veisaamme voittovirren. Pelasta meidät kaikista vaaroista, sillä sinulla on valta voittamaton, että huutaisimme sinulle: iloitse morsian, aviota tuntematon!
Korkeasti ylistetty ainainen Neitsyt, Kristuksen, meidän Jumalamme Äiti, kanna rukouksemme sinun Poikasi, meidän Jumalamme, eteen ja ano häntä pelastamaan sinun kauttasi meidän sielumme.
Kaiken toivoni minä panen sinuun, oi Jumalan Äiti, suo minulle suojeluksesi!
Neitsyt, Jumalan Äiti, älä halveksi minua syntistä, sillä minä tarvitsen sinun apuasi ja suojelustasi. Sinuun minun sieluni turvaa. Pelasta minut."
Jumalansynnyttäjällä on siis valta voittamaton? Miten niin? Eikö Jumalalla ole valta yli Jumalansynnyttäjän? Kaikki toivo pannaan Jumalansynnyttäjään? Loogisesti ajattellen kaikkea toivoa ei voi yhtäaikaisesti panna useaan kohteeseen. Kolminaisuuden persoonista näin voi sanoa, sillä se mikä koskee yhtä, koskee kaikkia. Mutta Jumalansynnyttäjä ei liene yksi Pyhästä Kolminaisuudesta?
"Sinuun minun sieluni turvaa. Pelasta minut." Eikö pelastusta pitäisi anoa Jumalalta? Ei kukaan luotu voi pelastaa. Tämäkin rukouslause ihmetetyttää minua suuresti.
Käytännössä en kykene pragamatiikan eli kielen käytön tasolla löytämään mitään eroa, miten voisin erottaa Marialle osoitetut rukoukset Pyhälle Kolminaisuudelle osoitetuista rukouksista. En osaa ratkaista ongelmaa muuten kuin olettamalla, että ero on semantiikan tasolla: Marialle osoitettuna saman pyynnön täytyy merkitä jotain muuta kuin Pyhälle Kolminaisuudelle osoitettuna. Mutta jos on näin, koen kyllä hyvin vaikeana käytännön rukouselämässä sen, että minun täytyisi mieltää Marialle osoitetun rukouksen joskus aivan samoille lauseille eri merkitys kuin Pyhälle Kolminaisuudelle osoitetuille rukouksille. Eron täytyisi tapahtua mentaalisen aktin tasolla, enkä minä ainakaan koe kykeneväni hartaasti rukoillessani tekemään tuollaista eroa. En haluaisi kuitenkaan syyllistyä epäjumalanpalvelukseen.
Olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Kukahan nyt valehtelee ja puhuu totta?
Toinen sanoo, ettei Mariaa rukoilla mutta toinen kuitenkin sen tekee. Vai tekeekö sen tyhmyyttään?
Mikähän rukous se oikein oli jota lainasit?
... vaikea tunnistaa Jumala ja Jumalan palvelija? Meinaan vaan jotta syyllistymmekö epäjumalanpalvelukseen kun tosi paikan tullen soitamme hätäkeskukseen ja se hälyyttää PELASTUSLAITOKSEN ammattitaitosine PELASTAJINEEN auttajiksemme??? Ainakin meidän kaupungissamme nämä pelastuslaitoksen miehet ovat ihmisiä. Kun he sitten ovat meitä auttaneet emme kiitä ainoastaan heitä vaan ennen kaikkea Jumalaa, kaiken hyvän antajaa.
Pyydätkö usein palomiehiä pelastamaan sinut kaikista vaaroista, ylistät että heillä on voittamaton valta, sanot panevasi heihin kaiken toivosi ja kerrot sielusi turvaavan heihin?
Mariasta niitä apokryyfisiä kertomuksia.?
Eiväthän ne uskovalle ole mitään jumalansanaa vaan valhetta kaikki tyynni.
Miksi ortodoksit lueskelevat näitä valheellisia kertomuksia?
... mutta tietenkin vain heidän toimivaltansa rajoissa. Entä jos Neitsyt Marialla ja muillakin pyhillä on suurempi toimivalta kuin palomiehillä? Muista nyt kuitenkin, että pyhät ihmiset ovat nimenomaan ihmisiä (eivät siis jumalia, puolijumalia tai mitään muitakaan Jumalan arvovallan kiistäjiä), Jumalaa palvelevia ihmisiä.
...tuo valheellisuus. Miksi ne olisivat valhetta? Siksikö kun Sinä niin sanot?
Saisikos tähän Justinoksen hyvään kysymykseen perusteellisemman vastauksen? Pelastuslaitos-analogiat eivät oikein pure, vaikka sinänsä niissäkin on pointti.
Äskeiset esimerkit olivat kirkkoveisuja, jotka ovat myös runoutta. Niissä käytetään runollista kieltä ja monesti ne ovat vanhaa suomea, joka ei heti avaudu.
Palvomisen ja kunnioittamisen rukoilemisen ja esirukouksen ero on selkeä, että yksinkertainen/yksiselitteinen.
- Jumalaa palvotaan ja rukoillaan
- Pyhiä ei palvota ja heiltä pyydetään esirukouksia. Pyhiä ei saa rukoilla.
Näin vain asia on piste. Jokainen ortodoksi tietää eron joten asioista ei tule ongelmia. Ongelma on niillä jotka katsovat asioita ulkopuolelta.
Minä väitän, että mitään asiaa tässä maailmassa ei voi palvoa vahingossa.Ihmiset yleensä tietävät mitä tekevät. Eikö niin, että rukouksen edellytys ole se, että on tietoinen rukouksen tarkoituksesta ja sen kohteesta? Ei rukous ole mikään autonominen toiminto kuten verenkierto! Kyllä sitä palvotaan jos on palvoakseen, mutta tietämättään ei sitä voi tehdä!
Niin Justinos, asiaa kysyy moni ja epätietoa on ollut ortodoksisen kirkon sisälläkin Suomessa. Palvelusten lopulla ennen loppusiunausta on yleensä anomus: "Kaikkein pyhin jumalansynnyttäjä pelasta meidät"
Jotkut papit ovat juuri kysymäsi ongelman vuoksi muuttaneet sen sanamuotoon. "Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä pelasta meidät esirukouksillasi."
Tämä muutos hämärtää koko ortodoksisen opetuksen Kristuksen ja Hänen äitinsä suhteesta.
Ortodoksisessa kirkossa pyhien esirukouksia anotaan (sanomme esim. "pyhät Sergei ja herman rukoilkaa Jumalaa meidän puolestamme), mutta Neitsyt Marian ollessa kyseessä käytetään usein tätä pelasta sanaa. Miksi näin?
Vastauksen saamme Johanneksen evankeliumin Kaanaan häistä. Maria pyytää Jeesusta pelastamaan pitojen järjestäjät pulasta. Jeesus kieltää tämän, mutta Maria pitää päänsä, ja sanoo palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se." Ja Jeesus auttaa pitojen palvelijoita. Hän on siis kuuliainen äidilleen ja täyttää hänen tahtonsa, vaikka Hänen aikansa ei ollut vielä tullut.
Tähän äiti-Poika suhteeseen ja Pojan kuuliaisuuteen perustuen Marian rukouksia pidetään erityisen voimallisina. Siksi kirkossa rohjetaan Jumalansynnyttäjän yhteydessä käyttää sanaa "pelasta". Se toki liittyy myös Mariaan Jumalan synnyttäjänä ja hänen osuuteensa meidän pelastuksessamme, eli siihen, että Jumalan Sanan inkarnaatio syntyi hänen ja Pyhän Hengen kautta lihaksi. Ilman Mariaa ei olisi Kristusta. Asiasta enemmän alempana samassa keskustelussa.
Toisaalta lähestymme Jumalaa pannen toivomme Jumalanäitiin, koska hän on myös meidän äitimme ja koko kirkon äiti. Kirkko on Kristuksen ruumis = Kristuksen äiti on kirkon äiti ja kaikkien kristittyjen äiti. Tästäkin vielä siinä toisessa viestissä.
Meidän on myös helpompi lähestyä läheistä äitiämme, kuin suoraan Jumalaa, vaikkakin toki lähestymme rukouksissa enemmän suoraan Jumalaa kuin pyhiä. Siksi ei saisi vääristää näiden asioiden mittasuhteita.
Toivottavasti nämä ajatukset tuovat selkeyttä kirkomme tapoihin ja rukouselämään...
Hyvä nestori,
Minä en osaa täysin erottaa palvomista käytetyistä rukoussanoista. Sen ymmärrän, että liturginen kieli on välillä aika vaikeaa ymmärtää.
Olen iloinen että ortodoksit ovat tietoisia tästä erosta. Toivon, että minäkin joskus oppisin erottamaan sen myös kielen tasolla. :)
Kiitos selityksestä.
Minun on vaikea kuvitella Jeesusta kuuliaiseksi Marialle. Pikemminkin ajattelisin pyhien ihmisten tahtovan yli kaiken sitä, mitä Jumala tahtoo, etenkin taivaan kirkkaudessa, joten näin ajattelisin pikemminkin Marian tahdon määräytyvän Jumalan tahdon mukaan.
Minun on myös vaikea kuvitella lähestyväni mielummin Mariaa kuin Jumalaa, tai ylipäänsä kovin persoonallista suhdetta pyhiin. Lukiessani heidän elämästään koen kyllä saavani hengellistä rakennusta ja joidenkin heidän kirjoittamiensa kirjojen äärellä koen suurta kiitollisuutta heidän neuvoistaan. Mutta yhteyden riemuitsevan seurakunnan ja tämän ajan välillä koen kovin etäiseksi.
Maria kuvaa kyllä mielestäni upealla tavalla allegorisesti kirkkoa, mutta reaalisesti en osaa oikein ajatella noin.
Kiitos joka tapauksessa ortodoksisen ajattelutavan selittämisestä. Mukavaa, että jaksat vastailla.
meillä kaikilla Suomessa kasvamista. Pyhien kunnioittaminen on luonnollisesti elävämpää perinteisissä katolisissa maissa, tarkoitan ortodoksisia ja lännen katolisia maita.
Mariallakin on vapaa tahto toki, mutta hänhän vapaassa tahdossaan sanoi: "tapahtukoon sinun tahtosi!" Eli Maria ainaisena neitseenä noudattaa Jumalan tahtoa. Tämä lienee jonkinlainen paradoksi, josta on hauska kertomuskin kansan suussa Kreikassa kehittynyt. Kertomus on seuraavanlainen:
Jeesus kulkee taivaan paratiisissa ja tapaa siellä uusia kasvoja. Hän alkaa miettiä näitä ja kysyy Pietarilta: "Mitenkäs nämä pääsivät tänne sisälle, eihän heidän pitänyt pelastua?"
No Pietari vastaa: "Herra en minä mahda mitään, se on sinun äitisi, joka aina kun silmä vältää aukaisee paratiisin portit ja laskee ihmisiä sisälle."
No Jeesus tästä nuhtelemaan äitiään.
Eipä aikaakaan, kun Hän taas kulkee taivaan paratiisiissa ja näkee sisällä "asiattomia". Jeesus on tuohtunut ja ryntää paratiisin portille ja toruu Pietaria: "Enkö minä käskenyt vartioida tarkemmin, ettei äitini pääse aukaisemaan porttia kelle vain?"
Pietari vastaa: "Herrani, nyt olen varma ettei äitisi ole tänne päässyt sitä tekemään, en ole nähnyt häntä moneen aikaan."
Jeesus siis lähtee kiertämään paratiisin muuria, josko sinne olisi tullut aukko. Jonkin matkaa kuljettuaan Hän löytää äitinsä, joka istuu muurin harjalla. Siispä Jeesus kysymään:
"Äitini mitä teet siellä muurin harjalla, oletko kadottanut jotakin?
"Poikani, en minä, mutta niin moni ihminen on kadottanut, minä autan heidät muurin yli, jotta he löytäisivät sen, mitä he ovat kadottaneet."
Jotakuinkin näin menee tämä kertomus ja tästä on monia eri variaatioita, mutta kertomus kuvaa oivasti pyhien esirukousten voimaa. Ja toki ne ihmiset, jotka kiipesivät Marian auttamana muurin yli halusivat itse myös paratiisin puolelle. Jos Maria Kirkon äitinä olisi allegoriaa, olisi sitä myös Kirkko Kristuksen ruumiina. Siksi asiaa ei voi oikein spekuloida. Jos taas Kirkon jäsenyys ei ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ei meillä ole osuutta pelastuksessa.
Pyhien yhteys on kyllä elävää todellisuutta, ymmärtääkseni myös luterilaisessa kirkossa. Eikös alttarin kaari ole puolikaari juuri siksi, että se jatkuu taivaassa? Pyhät ovat osallisia pelastuksesta kuten mekin, Kristuksen Ruumiin jäsenyyden kautta. Sama Kirkko, Kristus, on taivaassa ja maan päällä.
Harmi, ettei nämä tekstit oikein aukea minulle. Minusta Justinoksella on ollut edelleen hyvä pointti tuossa alussa, eikä siihen ole tullut perusteellista vastausta. Marian asema pelastajana vaikuttaisi jotenkin menevän Jeesuksen ohi tai vähintään hänen rinnalleen samanarvoisena. En ymmärrä.
on yksin Vapahtaja ja Lunastaja sekä Pelastaja. Kyllähän Hän itsekin sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."
Ei ortodoksinen kirkko ole koskaan yrittänytkään sitä murtaa. Kyseessä ovat hienojakoiset asiat, joita ei pidä liikaa teologisoida. Mariaa rakastetaan, kuten äitiä kuuluukin rakastaa ja häneen turvata ja häneltä apua pyytää.
Itse en näe tässä oikein mitään pointtia, luitko tuon viestini alempana samassa keskustelussa otsikolla "Maria ja pyhät Ort. kirkossa". Selventääkö tämä teksti asiaa. Kyseessä on tietenkin osin kokemuksellinen juttu, jota on vaikea selittää, jos siihen ei ole kasvanut. Pyhien kunnioitus ja heidän asemansa esirukoilijana on tietenkin vieras herännäiselle Suomelle, jossa pyhiä ei perinteisesti pahemmin huomioida.
Miten osaisin tätä verrata. Ajatellaan, että tunnet jonkun ihmisen, jota arvostat suuresti: kunnioitat hänen viisauttaan ja pyydät häneltä neuvoa ja apua elämääsi.
Jos tunnet tällaisen ihmisen, niin sanoisin, että samalla tavalla pyhät voivat olla läheisiä. Kunnioitamme heitä, koska he ovat kulkeneet arvostamamme pelastuksen ja pyhittymisen tien ennen meitä. Tapa pyytää heiltä apua, on lukea heidän elämästään ja ajatuksistaan ja ottaa niistä mallia ja pyytää heiltä henkistä tukea esirukouksia pyytäen. Ei tässä sen kummemmasta asiasta ole kysymys.
Kristus on heidänkin pelastajansa ja Häntä he ovat seuranneet. Me haluamme tehdä samoin ja siksi kunnioitamme heitä. Että näin. Mutta tämä voi olla vaikea asia, ei sitä ymmärrä kuin elämällä sen kanssa.
Ehkä sitten kun ensi kertaa elämässä ei ole itsellä voimia rukoilla ja nojaa ikoniin ja pyytää esirukouksia kun itse ei jaksa enää rukoilla, ja saa avun Jumalalta pyhien esirukouksien tähden. Ehkä sitten sen ymmärtää.
Kiitos vastauksesta. Minä olen hieman puupää, kun en tätä asiaa ymmärrä. ;) Tavallaan tajuan, että mistä on kysymys kun vertasit ihmisiin joilta kysytään neuvoa ja toisessa viestissä sanoit selvästi, että ortodoksit eivät ajattele Marian olevan välittäjä siinä mielessä, että olisi Jeesuksen veroinen. Joku vaan tökkää mulla tuossa ajattelussa, että pitäisi rukoilla ja pyytää esirukouksia ihmisiltä, jotka ovat siirtyneet tästä ajasta ikuisuuteen (ja kuka tietää mihin kukakin "pyhä" on lopulta joutunut?).
Kuten Justinos totesi: tuntuu helpommalta pyytää apua suoraan Jeesukselta kuin että kääntyisi jonkun ajasta ikuisuuteen siirtyneen ihmisen puoleen (esim. Marian). Ei tässä voi kuin nostaa hattua todeta oma tyhmyys. Ehkä se johtuu tästä länsimaisesta protestanttisuudesta tämä ymmärtämisen vaikeus. :D
tyhmyydestä missään nimessä, vaan kulttuurien ja perinteen eroavaisuudesta. Protestanttiseen perinteeseen ei kuulu pyhien puoleen kääntyminen. Luther kunnioitti suuresti Mariaa ja pyhiä, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt enemmän siinä mielessä miten Mariassa kuvastuu Jumalan ääretön armo, ei esirukoilijana. Joku asiaan perehtynyt tarkentakoon, jos tarvitsee. Eli Marian miettiminen saa ylistämään Jumalan ääretöntä armoa.
No onhan asia näinkin. Keskimääräisesti sanoisin, että käännynnäisten parissa, pyhien kunnioittaminen on kaikkein vaikein asia, ellei siihen ole jo luontaista taipumusta. Eli jos se ei ole syy miksi ortodoksisuuteen luterilaisuudesta osaltaan tullaan.
Ja kyllähän Suomessa ollaan hyvin jäyhiä ikonien edessä. Harva kiertää rukoilemassa kirkon ikonostaasin kaikkien ikonien ääressä, kuten usein ulkomailla tehdään. Eli suomalaisessa ortodoksisuudessa tämä asia ei elä niin aitona, kuin esim. Kreikassa tai Venäjällä.
Joten älä itseäsi tyhmyydestä syytä. Monet asiat oppii vain kasvamaalla niihin hitaasti ja elämän kautta. Ja kuten kirjoitin toisaalla, suurin osa rukouksista kannetaan Jumalalle ja Kristukselle ei pyhille.
Käytännöllisen teologian professori Petri piiroinen on kirjoittanut aiheesta kirjassaan "Liturgian elämästä". Hän lähestyy asiaa ikonien kautta, seuraavassa joitakin lainauksia:
"Ikonien käyttö on vanha, jo varhaiskristilliseltä ajalta alkunsa saanut perinne. Ikonit siis olivat jo jakaantumattoman kirkon aikana oleellinen osa uskovaisten hartauselämää. Kautta aikojen kristityt ovat käyttäneet ikoneita kodeissaan ja erityisesti kirkoissaan, joiden kaikki seinäpinnatkin on tavallisesti maalattu ikonikuvin tai peitetty mosaiikein."
"Ortodoksisissa kirkoissa ikonien käyttö...on pakollista. pakollista siksi, että aineellisen kuvan kautta Kirkko ja uskovat vakuuttavat Kristuksen todellista ihmisyyttä, sitä että Jumalan Poika Jeesus Kristus todella tuli ihmiseksi. Ja koska Jumala tuli ihmiseksi, Hän tuli myös kuvattavaksi...Vanhan testamentin kuvakielto kumoutui."
"Vuonna 787 kokoontuneen seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen Synodikon asiakirjassa... määrätään anateema eli kirkosta erottaminen niille, jotka rinnsatavat ikonit epäjumalankuviin: "Niille, jotka käsittävät epäjumalia vastaan asetetut jumalallisen kirjoituksen sanat sovellettaviksi kunniallisiin kuviin, Kristuksen, Jumalamme, ja Hänen pyhiensä ikoneihin, anateema."
"Ikoneissa ei koskaan kumarreta tai palvota ainetta, Puuta, maavärejä eikä muutakaan, mistä se on tehty. Palvonta kuuluu alkukuvalle, Kristukselle, joka ikoniin on kuvattu."
"Jumalansynnyttäjää Neitsyttä Mariaa ja pyhiä ihmisiä emme myöskään palvo vaan "kunnioitamme yhteisen Valtiaan tähden Hänen oikeina palvelijoinaan ja tunnustamme heille kuuluvan kumarruksen."
"Pyhät ihmiset ovat ikään kuin ystäviämme, kanssakilvoittelijoitamme; siksi suutelemme heitä kasvoihin."
"Ikonostaasi todistaa Jumalan kansan ykseydestä. Me täällä maan päällä olevat rukoilijat ja kilvoittelijat muodostamme yhden lauman ikoneissa kuvattujen pyhien kanssa, jotka ovat jo siirtyneet riemuitsevaan seurakuntaan."
"Pyhien yhteys on todellinen. Tätä yhteyttä ikonostaasikin korostaa."
"Ikoni on ennen kaikkea uskon ilmentäjä, siksi se auttaa rukoilijaa kohti oikeaa uskoa, kohti Kristusta. Se auttaa rukoilijaa kokemaan pyhien yhteyden todeksi jokapäiväisessä elämässä. Siksi kirkoissa ovat ikonostaasit ja kodeissa ikonit. Sitä paitsi meillä jokaisella on Kirkon pyhien joukossa oma taivaallinen esirukoilijamme, jonka nimeä me kannamme. Tänäkin päivänä voimme pyytää häntä rukoilemaan puolestamme ja kanssamme Jumalaa, että Hän armahtaisi sielujamme ja pelastaisi meidät."
Jos todella haluaa syventyä asiaan kannattaa lukea Leonin Ouspenskyn Theology of the ikon vol: 1.
esirukousta muiltakin vainajilta? Eikö Jeesus ole uskovan ensisijainen esirukoilija? Hän sanoi niin. Kumpi suurempi?
En vastaa tässä kenellekään erikseen, vaan yleisesti.
Kristityt ovat (viimeistään) marttyyrikaudelta lähtien rukoilleet pyhiltää ihmisiltä sekä esirukouksia että suoraa apua vaikeuksiinsa. Pelastuksen rukoileminen pyhiltä ihmisiltä, kuten Jumalansynnyttäjältä, viittaa ennen muuta avun ja tuen tarpeeseen, ei niinkään siihen perustavaa laatua olevaan pelastukseen, jonka yksin Kristus voi antaa.
Jumalaa voi ja on hyvä rukoilla myös suoraan, sitähän jumalanpalveluksissa ja monissa yksityisissäkin rukouksissa, kuten Jeesuksen rukouksessa, jatkuvasti tehdään. Vetoamisella pyhiin on kuitenkin oma merkityksensä. Siinä näet korostuu se, että Kirkko on rakkauden yhteisö, jossa kaikki kantavat huolta toisistaan.
Rukousanomukset pyhille eivät millään muotoa loukkaa Jumalan kaikkivaltiutta (mitä kaikkivaltiutta sellainen olisikaan, jota näin voisi loukata), sillä pyhiä ovat ne, jotka ovat jo ajallisessa elämässä yhdistäneet tahtonsa Jumalan tahtoon. Jumalan kaikkivaltius perustuu molemminpuoliseen rakkauteen, ei despotismiin.
Olen pahoillani, että vastaus alkuperäiseen viestiin viipyi näin paljon. Paljon on tänne kirjoitettu, mutta ei oikein asiasta. Koska itse en osaisi asiaa oikein selittää omin sanoin ja tämä näyttää olevan meille luterilaistuneille suomalaisille vaikea asia lainaan Dakotan ja etelän arkkipiispa Dmitrin kirjoitusta, jonka pikaisesti käänsin. Anteeksi jos kömpelö käännökseni vaikeuttaa ymmärrystä.
Hänen sanansa antavat ajattelun aihetta kaikille niin ortodokseille kuin muillekin.
"Neitsyt Marian kunnioittaminen Ortodoksisessa Kirkossa
Dallasin ja etelän arkkipiispa Dmitri
Koska viimeaikoina Katolisessa kirkossa on keskusteltu uudesta opista Neitsyt Marian suhteen, voi toisten kirkkojen kristityille olla kiinnostavaa saada jonkinlainen selvitys Ortodoksisen kirkon suhteesta häneen.
Ortodoksinen Kirkko ylistää ja kunnioittaa Neitsyt Mariaa “kerubeja kunnioitettavampana ja serafeja verrattomasti jalompana”. Hänen nimensä mainitaan jokaisessa palveluksessa, ja hänen puoltoaan Jumalan valtaistuimen edessä pyydetään. Hänelle on annettu nimitys “Jumalansynnyttäjä” (kreikaksi Teotokos), sekä “Jumalanäiti”. Hänellä on määrätty rooli Ortodoksisessa kristillisyydessä, eikä häntä voi mitenkään lähestyä instrumenttina, jota on kerran käytetty ja sitten hyljätty ja unohdettu.
Jumalansynnyttäjän kunnioittamista vastustetaan pääasiassa argumentein, jotka perustuvat niinsanottuun kirjoitusten todistuksen tai tuen puutteeseen kyseisessä tavassa. On kuitenkin totta, että kirkko nojaa painokkaasti Raamatun ulkopuoliseenkin Traditioon (ekumeenisiin konsiileihin, liturgisiin teksteihin, ja isien kirjoituksiin) Jumalansynnyttäjän kunnioittamisessa sen luonteen määrittelyssä ja yksityiskohdissa. Uudessa testamentissa on kuitenkin useita jakeita, jotka tuovat perustuksen tavallemme.
Jumala lähetti enkeli Gabrielin julistamaan Vapahtajan syntymän Neitsyelle: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" (Luuk. 1:28) Enkelin lausahdus muodostaa osan veisusta, jota kirkossa kaikkein useiten lauletaan hänen kunniakseen. Voisiko olla väärin toistaa Jumalan lähettämän sanoja? Elisabeth, Neitsyen serkku, käsitti kunniaksi Herran äidin vierailun luonaan: “Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” (Luuk. 1:43) Onko todellista eroa sillä kun sanotaan “Herran äiti” tai “Jumalanäiti”? Todellakin, “Herra on Jumala!”(Ps. 118:27). Elisabethin luona vieraillessaan Siunattu Neitsyt lausui sanat, jotka muodostavat rungon veisulle, joka aamupalveluksessa hänen kunniakseen veisataan.
“Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,” (Luuk. 1:47-48)
Elisabeth oli täytetty Pyhällä Hengellä ja saattoi siksi julistaa ääneen: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä!” (Luuk. 1:42)Tämä kunnia, jonka Jumalansynnyttäjä sai serkultaan, on juuri sama kunnia, jota kirkko julistaa Ylistäessään häntä siunatuksi. Lopulta, kun Jeesus näki äitinsä ja opetuslapsensa Johanneksen ristiltä, Hänen tuli sääli, ja Hän siksi perusti uuden suhteen heidän välilleen sanoessaan opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" (Joh. 19:27) Mikä mahdollinen muu merkitys tällä olisi voinut olla, kuin äidin saattaminen koko kirkon äidiksi? Nimittäin jos hänellä oli jo perhe ja siinä lapsia, mihin hän olisi ulkopuolista perhettä tarvinnut?
Jumalan inkarnaatio ennustettiin Vanhassa testamentissa. Kansa oli valittu tiettyä tarkoitusta varten: tuottamaan pyhä ihminen, jonka kautta Jumala voisi ottaa lihan. Maria oli se, joka Herran sanoin: “joka kuulee Jumalan sanan ja noudattaa sitä." (Luuk. 11:28). Persoonallisen synnittömnyytensä kautta hän täytti Israelin kaikki toiveet ja ennustukset. Hän täytti kaikki Profeetat, niistä erityisesti Jesajan: “neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.” (Jes. 7:14). Kirkko on aina ymmärtänyt seuraavat kohdat esikuvina Jumalansynnyttäjän osuudelle Jumalan pyhässä suunnitelmassa, ja osoittaa ne luettavaksi hänen kunniakseen vietettyjen juhlien aattoina. Ensimmäinen on kertomus Jaakobin tikapuista, jotka viittaavat hänen kautta tapahtuvaan Jumalan fyysiseen saapumiseen maailmaan: “Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.” (1Moos 28:12) Toiseksi Hesekiel lausui sanat, jotka julistavat hänen ainaista neitseyttään: “Herra sanoi minulle: "Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä. Herra, Israelin Jumala, on tullut siitä temppeliin, ja siksi se pysyy suljettuna.”(Hes. 44:2) Sama pätee myös palavaan pensaaseen, jonka Mooses näki: Maria kantoi kohdussaan Jumala-ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan, joka on polttava tuli, mutta ei kulu.
Jumalansynnyttäjän osuuden kieltäminen kirkossa on vakavampaa, kuin moni uskaltaa kuvitella. Oikeaoppinen teologia edellyttää Herran Jeesuksen kahta täydellistä luontoa, Hän oli sekä tosi Jumala, että tosi ihminen. Neitsyt Maria liitti ihmisyyden inkarnoituneeseen Jumalaan. Ihmisen pelastus on mahdollista Jumalan ja ihmisen liitossa Jeesuksessa Kristuksessa. Vastalauseet Kristuksen äidin tahrattomuudelle, perustuvat hänen saamiinsa muihin lapsiin Joosefin kanssa (johon ei löydy viitteitä uudessa Testamentissa[veljet ovat lapsia Joosefin edellisestä liitosta i Tuomas huom.]), ja joidenkin kirkkokuntien epäonnistuminen nähdä hänen osuutensa pelastumisessa vahingoittaa Inkarnaation täyteyttä ja voimaa. Hyvin läheistä tälle kaikelle on Kristuksen neitseellisen syntymän kieltäminen, mikä on varsin yleistä liberaaliteologialle. Tätä seuraa hyökkäys Kristuksen jumaluutta ja Hänen ylösnousemustaan vastaan, ja lopulta siis myös itse Pyhää Kolminaisuutta vastaan.
Ortodoksisessa katsannossa Neitsyt Maria ei ole välittäjä tai vapahtajatar. Hän on meidän puoltajamme ja esirukoilijamme. Oikeaoppinen käsitys on perusta kaikelle Jumalansynnyttäjän ja pyhien puoleen kääntymiselle. Taisteleva kirkko maailmassa ja Iloitseva kirkko taivaassa ovat toisiinsa sidotut rakkauden sitein. Jos on sopivaa pyytää toiselta syntiseltä esirukouksia, kuinka paljon sopivampaa on pyytää niitä pyhiltä ja kirkastetuilta ihmisiltä, jotka Jumalan valtaistuimen edessä rukoilevat puolestamme. Todellakin he tietävät jotakin elämästämme, sillä kuinka muuten voisi olla, kuten sanassa sanotaan: “Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." (Luuk. 15:10) Pyhät taivaassa ovat kuin enkelit. (Luuk. 20:36).
Perinteiselle ortodoksiselle asenteelle Neitsyt Mariaa ja pyhiä kohtaan löytyy siis perusteet Raamatusta. Myös muut arvoltaan saman veroiset osat Traditiota tukevat todistusta yhdessä sointuen ja yhtä merkittävästi."
Näin siis Arkkipiispa Dmitri, hänelle kunnia ja kiitos näistä opettavista sanoista. Toivottavasti Hapero löydät tämän tekstin näiden monien joukosta.
Kiitos paljon!Tekstisi valaisi asiaa melkoisesti.