Höynähtäneet mummot antavat asunto-osakkeensa ym. omaisuutensa mielellään testamenteissaan helluntaiseurakunnalle. Luulevat vissiin siten pääsevänsä ketterämmin taivaisiin. Mutta mihin tuo mammona oikeasti joutuu? Ei sillä ainakaan Jumala kalliita autoja ostele.
Mihin katoavat hellareille annetut perinnöt?
melkoista.peliä
27680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pitäähän pastorienkin elää. Hehän ovat pyhiä.
" Pitäähän pastorienkin elää. Hehän ovat pyhiä. "
- pastorit ei pääse, eikä halua koskea seurakunnalle testamentattuja juttuja.
Pastorit saavat palkkansa tilitoimistojen kautta aivan rehellisesti, kuten kaikki veronmaksajat.
Heille on sovittu palkkataso ja ei muuta heru.
Lopettakaa jonniinjoutavan jauhaminen ja ottakaa selvää asioista, ennen kuin alatte mielipiteitänne julkaisemaan.
Kiitos.
Rehellisesti kuten vaikkapa Pirkko Jalovaara?
Jonnekin se testamentattu omaisuus vaan katoaa. Jumala ja Jeesus sitä ei ainakaan käytä.
"Jumala ja Jeesus sitä ei ainakaan käytä."
Jumalalle on pakko uhrata, sillä muutoin hän katoaa ja lakkaa olemasta.
- Tiedän, että haluat vain huomiota, joten sanottakoon asia selvästi. Jos valintasi on jatkaa tällä tavalla, kukaan ei muista sinua.
Tiedän, että olet vain kusipää, ei sulla mikään luista.
Muistan hyvin, että pienellä paikkakunnalla jossa nuorempana asuin, oli tunnetuilla hellareilla isoimmat talot ja kalleimmat autot pihoilla, vaikka olivat pienipalkkaisissa töissä, tai eivät missään varsinaisissa töissä ollenkaan.
Kiertelivät suuressa aluesairaalassa valmiiksi esitäytettyjen testamenttien kanssa etsimässä lisää otollisia rahastettavia. Mutta jos joku keräsi oikeasti rahaa hyväntekeväisyyteen, niin kaikki tiesivät että oli turha käydä niiden hellareiden ovilla. Eivät koskaan antaneet ropoakaan.
Kiitos valaisevasta tiedosta! Jotain tällaista olen mielessäni tuumaillutkin.
Näistä on kuullut jokainen. Rahat menevät hyvään käyttöön. Monella onkin sitten aikaa saarnailla kun maallisia rikkauksia keräävät kuolevilta.
Tuttu ilmiö suunnilleen joka lahkosta. Ovat alunperin lähteneetkin liikkeelle yhden tai muutaman rahanhimoisen sutkin huomattua että uskonnolla voi tienata helppoa rahaa. Ei Hubbard ollut tyhmä sanoessaan, että perustamalla uskonto tienaa paljon paremmin verrattuna kirjoittamiseen. Oli myös sanojensa mittainen, perusti scientologian ja kuoli multimiljonäärinä.
On ne vaan taitavia huiputtajia. Mutta minkäs sille voi, kun ihmisiä on niin helppo vetää retkuun.
Paljonkohan kirkollisveroista tulee elämän aikana annettua kirkolle? Saisiko ostettua talon tai auton?
No en ainakaan aloittajalle testamenttaa. Älä ole mielissäsikään?
Testamenttaa sille mukavalle Nixonin näköiselle miehelle, joka lupaa ikuista elämää omaisuuttasi vastaan.
Tuollaisella tyhjätaskulla ei olekaan mitään testamentattavaa.
...joka on huomattavasti parempi tilanne kuin tulla rahanhimoisen "seurakunnan" kusettamaksi kuollessaan.
Uskovaa ei varaton kiinnosta.
Nykyaikana on lapsellista kirjoitella, että saarnaajat keräisivät varoja itselleen, He saavat palkan, joka on työnantajan (seurakunnan) kanssa sovittu. Yleensä palkka sovitaan palkkataulukon mukaan.
Joku uskova voi teettää esim. tuomarilla testamentin, jolloin sen perusteella seurakunta saattaa saada omaisuutta. Tuo uskova on saattanut kokea sukulaisten jopa halvesuntaa uskonsa tähden, jolloin uskova päättää antaa omaisuutensa seurakunnalle. Hän on voinut olla kymmeniä vuosia seurakunnan toiminnassa mukana, jolloin hän tietää, että varat menee hänen tahtonsa mukaisesti tärkeään toimintaan jopa lähetystyöhön.
Sukulaiset voisivat käyttää testamenttivaroja täysin eri tavalla kuin lähtijä haluaisi, joten hän voi päätyä siihen, että antaa varansa seurakunnalle, jolloin hän voi määrätä mihin varat käytetään.
Juonikkaalla kirjanpidolla kaikki saadaan näyttämään niin laillisen hienolta, ettei itse Jumalakaan huomaa tapahtuneen mitään vääryydeksi tuomittavaa, joten taivaspaikat säilyvät turvallisesti seurakunnan palkollisilla.
"He saavat palkan"
Eihän sitä palkkaa voi maksaa, jos ei ole mistä maksaa. Eli siis seurakunta rikastuttaa työntekijöitään testamenteilla omakseen saamalla mammonalla. Jumala-ressukka ei kostu varoista pätkääkään. Mahtaa Jumalaa potuttaa, kun papisto se vaan porskuttaa rahameressä.
Jumala on aave ja haamu ei sellaset mitään rahaa tartte ,eikä poika myöskää ,joka joutu muinoin puihin kavallettuansa synagogan kassan, jossa sattu oleen myös roomanvaltakunnalle kuuluvia vero rahoja
Niin jehovat kuin helluntalaiset lähettävät osan rahoistaan jenkkeihin kotikirkolleen
Rahat kannattaisi antaa ennemmin jollekkin palstan ateistille. Hän käyttää ne yleiseen hyvään.
”Höynähtäneet mummot antavat asunto-osakkeensa ym. omaisuutensa mielellään testamenteissaan helluntaiseurakunnalle. Luulevat vissiin siten pääsevänsä ketterämmin taivaisiin. Mutta mihin tuo mammona oikeasti joutuu? Ei sillä ainakaan Jumala kalliita autoja ostele”
-kuulsehan, rahalla ei taivaspaikkaa voi ostaa, eikä millään maallisella jutulla.
Vain usko Jeesuksen kautta Jumalaan avaa Taivasten Valtakunnan portit.
Jos luulet, että tipllainen omaisuuden luovutus on yleistä?
Ei se ole, tälläkin paikkakunnalla tiedän yhden tapauksen 35v aikana. Ja se asunto on edelleenkin seurakunnan hallinnassa ja vuokrattuna papille.
Suurissa seurakunnissa on suuret hallintamenot kinteistöistä ja palkattujen työntekijöitten takia.
Ei ne testamentatut varat kenenkään sivullisen taskuun mene. Seurakuntien hallitus tekee päätöksiä tarpeen mukaan rahan käytöstä.
Teillä ei oikein ole tietoa näistä asioista ja luulottelette ja suurentelette asioita.
T. Asioista tietävä
Avauksessa puhuttiin hellareista eikä suuresta evlut-seurakunnasta. Pienellä paikkakunnalla jossa minä asuin ei kukaan tai mikään instanssi valvonut hellareiden rahankäyttöä. Ei heillä ollut mitään kirjanpitoa eikä tilinpäätöksiä eikä tarkastuksia. Kaikki heidän rahankäyttönsä oli kokonaan kaiken virallisen valvonnan ulkopuolella. Ja kummasti oli kaikille kertynyt kovasti tuota maallista omaisuutta, vaikka olivat joko hyvin pienipalkkaisissa töissä tai eivät missään virallisissa palkkatöissä ollenkaan.
Isotätini hurahti hellariuteen joskus 70 ikävuoden paikkeilla. "Pastori" kävi sitten pyörimässä nurkissa, kunnes oli testamentti tehty ja kaikki jätetty hellareille. Sen jälkeen ei pastuuria näkynytkään.
Ikää kertyi vielä 25 vuotta lisää ja viimeisten kymmenen vuoden aikana koko omaisuus realisoitiin ja lahjoiteltiin sukulaisille (isotätini toivomuksesta, toim. huom.). Hellarit hoitivat sitten hautajaiset ja kaiken maailman itkuvirret. Mahtoi itku olla aidompaa kun huomasivat, että hautajaiskulujen jälkeen perintöä heille jäin... Noh... Vähän alle nolla.
Eli sinne ne rahat päätyivät. Minun, tätieni, serkkujeni, setieni ja isovanhempieni kurkusta ne alas juotiin. Ei paha. Enemmän olisi mennyt veroja, jos tuo perintö olisi pitänyt kerralla ottaa vastaan ja jakaa.