".... ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme . Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt 6:12,14-15)"
Miksei ihmisiä evankelioidessa tuoda tätä seikkaa esille, että ei se pelastus ilmainen ole, vaan ihmisen täytyy antaa vihollisillekin, niille ärsyttävimmille ihmisille mitä tietää anteeksi heidän rikkomuksensa ennenkuin Jumala antaa synnit anteeksi pelastusta etsivälle? Aika tärkeä,pointti jätetään sanomatta. Joten pelastus on aika mahdoton kenellekään, takuu varmasti jokaisen mielessä on joku, jolle ei ole voinut antaa anteeksi. Unohtaa voi, mutta sitä ei tässä leikissä hyväksytä todelliseksi anteeksi antamiseksi.
Miksei ihmisiä evankelioidessa tuoda tätä seikkaa esille, että ei se pelastus ilmainen ole, vaan ihmisen täytyy antaa vihollisillekin, niille ärsyttävimmille ihmisille mitä tietää anteeksi heidän rikkomuksensa ennenkuin Jumala antaa synnit anteeksi pelastusta etsivälle? Aika tärkeä,pointti jätetään sanomatta. Joten pelastus on aika mahdoton kenellekään, takuu varmasti jokaisen mielessä on joku, jolle ei ole voinut antaa anteeksi. Unohtaa voi, mutta sitä ei tässä leikissä hyväksytä todelliseksi anteeksi antamiseksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Menet asioiden edelle. On totta, että vuorisaarnan noudattaminen on vaikeampaa kuin Mooseksen lain noudattaminen. Ei sitä kukaan pysty täysin pitämään. Jeesus sanoi siellä myös: "Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan". Tässä riittää tavoitetta. Ja loppujen lopuksi, kuinka paljon suurempi vanhurskaus kuin fariseuksilla pitää olla, että pääsee taivasten valtakuntaa?
Jumalalle riittää vain ja ainoastaan täydellinen vanhurskaus. Yhtään vähempi vanhurskaus ei riitä. Vasta täydellisen vanhurskas pääsee Jumalan valtakuntaan. Ainoa ratkaisu siihen on saada Jeesuksen lahjavanhurskaus itselleen. Sen kun saa, on Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Ja sen saa yksin armosta uskon kautta Jeesukseen.
Jeesus puhui vuorisaarnansa näille täydellisen vanhurskaille, eikä pelastumattomille. Pelastumattomille hän julisti: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Jos lähtee ilman, että olisi antanut elämänsä Jeesukselle, pyrkimään noudattaa vuorisaarnaa, ei siitä tule mitään. Ei kukaan voi kelvata Jumalalle yrittämällä parantaa itseään ja elää mahdollisimman hyvin. Mutta kun on tullut Jumalan lapseksi, alkaa Jumala Henkensä kautta vaikuttamaan sydämessä tahtoaan ja tekemistä. Silloin voi noudattaa vuorisaarnan käskyjä. Ja vaikka lankeaisikin niiden asettamalta korkealta vaatimustasolta, kuten väistämättä käy, voi aina katua syntiä ja pyytää anteeksi.
Oletkos nimittäin ajatellut tuota rukousta: "Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme"? Eihän sitä tarvitsisi pyytää anteeksi, jos eläisi täysin synnittömästi ja Jumalan tahdon mukaan. Enkä minä ainakaan tällä hetkellä ole siinä mielentilassa ketään kohtaan, etten antaisi hänelle kaikkea anteeksi. Sitä tuntee itse rikkoneensa enemmän muita kohtaan, kuin muut itseä kohtaan. Ja olen rikkonut paljon varsinkin Jumalaa kohtaan. Siksi Jumalan armo kelpaa syntiselle.
Täydellisen vanhurskaat voivat huomata olevansa pelastumattomia viimeisellä tuomiolla. Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi.
Miksi muuten uskovat, jotka kokevat ottaneensa vastaan pelastuksen jatkuvasti pyytelevät anteeksi pahoja tekojaan, jatkuvaa synnintunnustusta, pelkäävätkö he, ettei se Jeesuksen pelastustyö oikein riitäkään, vaan aina täytyy lisäksi jotain itse väkertää Jumalan edessä?
Tässä on taas kerran omavanhurskaan eli itseriittoisen ja ymmärtämättömän kirjoitus.
Mutta yritän silti auttaa ymmärtämään sitä, että mitä Jumalan Armo oikeasti tarkoittaa, yhden esimerkin kautta.
Mies on rikkonut vaimoaan vaikkapa pettämällä tätä toisen naisen kanssa.
No, tuo vaimo antaa katuvalle miehelleen anteeksi ja lupaa unohtaa kaiken, eli he aloittavat puhtaalta pöydältä.
No, mies sortuukin sitten jonkin ajan päästä taas !
Sinun opetuksesi mukaan miehen ei siis tarvitse pyydellä anteeksi, kun kaikki on mukamas anteeksi annettu !
Eli sinun mukaasi uskova joka vääjäämättä sortuu monenlaisiin synteihin, joita hän ei ennen synniksi tunnistanutkaan, niin uskovan ei tarvitse tunnustaa syntejään siis Jumalalle ja ihmisille ?
Näetkö nyt kuinka järjetön oppisi on ?
Mutta jos alat nyt väittämään siten, että uskova ei enää syntiä tee, niin olet vielä pahemmin vain eksyksissä.
1. Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Tässä ei siis puhuta uudestisyntymättömistä !
Näinhän se on, että täytyy olla paljon suurempi vanhurskaus kuin fariseuksilla. He eivät olleet syntisiä omissa silmissään, eivätkä siksi tarvinneet lahjavanhurskautta. Tarvitseekin tulla syntiseksi, että saisi sen vanhurskauden, joka kelpaa Jumalalle. Aivan samoin Mooseksen laissa oli niin, että jos joku oli täydellisen pitalinen, julistettiin hänet silloin puhtaaksi. Niihän Paavali sanoi: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää". Kuitenkin hän eli Jumalan tahdossa toisin kuin hän oli aiemmin fariseuksena elänyt. Jumalan armo kohtaa siellä, missä synti on suureksi tullut.
Kun ihminen saa usko Jumalaan niin hän saa luottamus että Jumala hoitaa myös kaikki muu ja voi kääntyä Hänen puoleen kaikkissa asioissa. Tästä se on kyse mitä sä kummastelit ja mietitty. Aivan hyvä asia olet huomannut että Seurakunnissa liikkuu paljon isien perittyjä ohjeet jotka on vähän niin kuin uskonnollinen nasse setä olis ollut liikeellä ja sepittänyt jotain saadakseen suosiota. Kysy aina Jumalalta jos sulla on jotain kysyttävä. Niin teki Paavali myös !!
Paras katsoa aina mitä Raamattu sanoo. Sieltä se Jumalan tahto löytyy, ettei tulisi väärinkäsityksiä. Tottakai rukouksessakin tulee etsiä häntä. Paavali sanoi: "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni". Ei siis ihme, että Paavalin elämä oli niin hedelmällistä, koska hänen saviastiastaan pääsi Kristuksen valo loistamaan. Jeesus sanoikin vuorisaarnassa: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa". Lihan kuolemisen tiellä, pääsee elämään Jumalan kunniaksi.
Ei koskaan pidä vääryyttä anteeksi antaa, vaan paljastaa väärintekijät.
Ja taas ollaan alkutekijöissä, mikä on oikein tai väärin. Täysin selviö on ettei minun ajatteluni ole jokaisen mielestä oikein.
Jätänkö ehdoin tahdoin liian suuren hiilijalanjäljen, kulutanko puhdasta vettä liikaa, monet kuolevat veden puutteeseen. Käytänkö vaatteita jotka on lapsia kiduttamalla tehty jne.. Mikä siis on vääryyttä.
Vääryyden osoittamiseen ei ihmisikä riitä.
Siksi on anteeksianto joka tarkoittaa minun mielestäni kaiken tuon jättämistä Jumalan käteen ilman minun vartiointiani. Siis minä vartioin että Jumala pitää huolen kaikesta. Annan anteeksi itselleni koska joka hetki olen käyttämässä jotain joka on joltain toiselta pois.
Sitten on maallinen rikoslaki joka tietenkin pitää ottaa huomioon. Silti rikoksen tekijä on ehdottoman anteeksiannon piirissä. Hänessäkin on Jumalan kipinä, vaik´ei aina esille loista
Kun aikuinen ihminen tekee rikoksen hän tietää jo tehdessään tekevänsä väärin. Tahallaan tehty teko on aina anteeksiantamatonta. Henkinen kantti ei riitä oman tekonsa sietoon. Silloin tarvitaan apuvälineeksi usko ja sen myötä keksitty armo, jota oikeasti ei ole olemassakaan. Uhri muistaa aina. Rikos ei vanhene koskaan.