Erosin helluntaikirkosta

Kerro tarkemmin.Kerro kaikki.Jos ahistaa ota lääkettä.

Se on sama kuin vaihtaisi oluen siideriin. Vastaava päihde, mutta eri makuinen.

Yksi juopuu hurmoksellisesta uskostataan ikuiseen elämään, toinen alkoholista, kolmas urheilusta jne. Pää/ajattelu pitää saada sekaisin tavalla tai toisella. Joskun päihteen vaikutus saattaa heikentyä, ja silloin yleensä kokeilee jotakin toista päihdettä.

Sekakäyttäjiäkin joukosta löytyy. Tuossa lähibaarissa on muun muassa tapana juoda olutta ja katsella samaan aikaan urheilukilpailuja seinän kokoiselta näytöltä.

Provo taas, no comments!

Vai "rauhanyhdistys" pesi syntisi pois.....kyllä jää pesemättä.
Vain Jeesus voi antaa synnit anteeksi, oli sitten "rauhanyhdistysläinen" tai helluntailainen tai muu "lainen".

Ymmärrän hyvin aloittajan tuntemukset. Olen kokenut jotain samankaltaista. Hylkäsin helluntailaisuuden, erosin ja liityin tunnustettuun kristilliseen, ev.luterilaiseen kirkkoon.

Sieltäkin lähdin jokin aika sitten, viimeistä kertaa, johtuen kirkon nykyisestä, epäkristillisestä poliittisesta toiminnasta. Itse oppia tunnustan edelleen.

Vaikka tykkään netissä kuunnella esim. vanhoillislestadiolaisten seuroja, en halua kuitenkaan mennä itse paikan päälle, etten sielläkin sitten joutuisi uskonnon uhriksi. Tällainen vaara aina on.

Siunausta aloittajalle. Jos me itse emme suojele itseämme, kuka sen tekee?
.

Olen ajatellut myös erota mutta minua kiinnostaa todella paljon idän uskonnot. Buddhalaisuus ja Krishna-liike.

Taidat myös fanittaa Roosevelt- ja Billabong-sukuja?

Törmäsin eilen kysymykseen mikä ero sitten on eri kirkkokunnilla. Nainen ei ilmeisesti ole koskaan ollut kovin suuri kirkonpenkin kuluttaja. Tytär oli eronnut kirkosta (oli ainakin aikaisemmin ateisti) taloudellisista syistä. Äitikin on suunnitteilla erota, kun raha tuntuu sille suvulle olevan kaikki kaikessa. Kysyi suoraan että voisiko häntä sitten käydä siunaamassa vaikka joku hellaripappi mullan alle, kun se aika tulee. Ei ihan halua pantavan kuin koiraa maanrakoon kun kuolo saapuu.
Säkeytyi keskustelu uskonkäsitysten eroavaisuuksista, hautapaikkojen hinnoista ja että minne sitten hellarit haudataan.
Selostin lyhyesti kiron ja vapaiden suuntien teologiset erot ja yritin opastaa miten menetellä jos nimi ei ole ollut minkään kirkon kirjoissa.
Pyysin häntä laatimaan kirjallisen paperin omaisten ja kahden todistajan allekirjoittamana, että toivoisi kuitenkin kristillisen hautauksen ja siunauksen ja hyvä olisi liittää paperi vaikka pankin tallelokeroon jossa testamenttiakin säilytetään.
Kuitenkin teroitin tälle tädille, ettei sillä maallisen majan siunaamisella ole tämän taivaallista merkitystä, jos nimi ei ole Kristuksen kirjassa Jumalan luona, ja se saadaan vain uskossa Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Jumalan sana opettaa, että hengellinen koti on oltava ja ennen kaikkea yhteys Jumalaan Kristuksen sovitustyön kautta.

Ja se on kyllä varma ettei Idän uskonnot ole pääsy Jumalan valtakuntaan. Jos sille tielle lähtee, niin mihin totuuteen sitten nojaa jos kerran on jo totuuden, Kristuksen löytänyt ja sen kadottanut. Mutta itsekukin saa valita ja vastaa valinnoistaan.

Ei uskosta osattoman tule liittyä mihinkään seurakuntaan. Ensin tullaan uskoon ja sen jälkeen Herra Jumala vaikuttaa sen että uskoon tullut tahtoo olla uskovien seurassa. Hän menee omasta vapaasta tahdostaan uskovien yhteyteen.

Uskoon tullut ihminen on syntynyt Jumalan Sanasta ja Hengestä so. Jumalasta. Hän on Jumalan lapsi. Jumalan lapsi tarvitsee rakkautta ja ravintoa. Sitä hän saa Jumalan seurakunnassa Jeesukselta Kristukselta ja uskon sisarilta ja veljiltä.

Seurakunnassa Jumala itse syöttä lastaan sanalla ja juottaa Hengellään. Ja kun uskoon tullut Jumalan lapsi kokee se, hän tahtoo mennä seurakuntaan toistekin Ja lapsella tahtoo tulla nälkä ja jano aika tiheään tahtiin. Viikko ilman seurakuntayhteyttä on vastasyntyneelle Jumalan lapselle piina. Silloin täytyisi avata Raamattu ja "syödä ihan ite".