Ne ovat vain sanoja, mutta niillä voi olla hyvin vahva emotionaalinen lataus. Varsinkin Jehovan todistajuudessa sana "luopio" synnyttää helposti vahvoja tunteita.
Yksi asia, jonka todistajuuden jättävä tai sitä harkitseva voi joutua käsittelemään on se, pidetäänkö häntä luopiona. Onko luopio se, joka jättää todistajuuden vai tarvitaanko siihen aktiivisia todistajuutta arvostelevia tai vastustavia aktiviteetteja?
Entä jos on määritelty luopioksi jonkun taholta? Miten siihen pitäisi reagoida? Tehdäkseen oikein voi joskus joutua kantamaan taakkaa, jota ei oikeastaan ole halunnut tai ansainnut.
Toisaalta, kukaan ei pakota toimimaan aktiivisesti todistajuutta vastaan tai tiedottamaan sen ongelmista. Se ei silti tarkoita automaattisesti alistumista ulkopuolisten tahojen määritelmien mukaan elämiseen. Toisaalta se voi jollekulle olla myös elinehto.
Aina on ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan toisia retoriikalla ja määrittelemällä näitä yhteisön sisälle tai sen ulkopuolelle. Kaikella on hintansa, niin tälläkin. Riippumatta negatiivisesta latauksesta, jonka todistajuuden jättänyt saa, hän voi elää hyvää elämää. Luopioudesta voi myös tehdä elämän tehtävän tai harrastuksen.
Yhden luopio voi olla toisen auttaja. Luopio on näkökulmakysymys, se on siis suhteellinen määritelmä. Jos tätä ei ymmärrä, silloin l u u l e e olevansa jonkin absoluuttisen totuuden parissa, totuuden joka ei kestä tarkastelua.
Yksi asia, jonka todistajuuden jättävä tai sitä harkitseva voi joutua käsittelemään on se, pidetäänkö häntä luopiona. Onko luopio se, joka jättää todistajuuden vai tarvitaanko siihen aktiivisia todistajuutta arvostelevia tai vastustavia aktiviteetteja?
Entä jos on määritelty luopioksi jonkun taholta? Miten siihen pitäisi reagoida? Tehdäkseen oikein voi joskus joutua kantamaan taakkaa, jota ei oikeastaan ole halunnut tai ansainnut.
Toisaalta, kukaan ei pakota toimimaan aktiivisesti todistajuutta vastaan tai tiedottamaan sen ongelmista. Se ei silti tarkoita automaattisesti alistumista ulkopuolisten tahojen määritelmien mukaan elämiseen. Toisaalta se voi jollekulle olla myös elinehto.
Aina on ihmisiä, jotka pyrkivät hallitsemaan toisia retoriikalla ja määrittelemällä näitä yhteisön sisälle tai sen ulkopuolelle. Kaikella on hintansa, niin tälläkin. Riippumatta negatiivisesta latauksesta, jonka todistajuuden jättänyt saa, hän voi elää hyvää elämää. Luopioudesta voi myös tehdä elämän tehtävän tai harrastuksen.
Yhden luopio voi olla toisen auttaja. Luopio on näkökulmakysymys, se on siis suhteellinen määritelmä. Jos tätä ei ymmärrä, silloin l u u l e e olevansa jonkin absoluuttisen totuuden parissa, totuuden joka ei kestä tarkastelua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Yhden luopio voi olla toisen auttaja. Luopio on näkökulmakysymys, se on siis suhteellinen määritelmä. Jos tätä ei ymmärrä, silloin l u u l e e olevansa jonkin absoluuttisen totuuden parissa, totuuden joka ei kestä tarkastelua."
Asian on paljon monisyisempi ja (asioihin ulkopuolisen?)"suhteellisuutesi" on realissa aivan muuta, useammille.
Järjestön jättänyt luokitelaan Vartiotorniseuran taholta aina luopioksi, joka on raskain mahdollinen termi asia-merkitys- ja tunnelataukseltaan, halveksittavin mahdollinen.
Tähän boonuksena järjestön hyvin aktiiviset luopiopuheet, joissa poislähteneet suorastaan murskataan ja demonisoidaan. Luopiot ovat järjestölle alinta mahdollista saastaa.
Se, että poislähtenyt itse ei suostu tuota leimaa omassa mielessään kantamaan, niin se ei muuta kaikkien todistajuudessa edelleen olevien rakkaiden läheistensä ja sittemmin entisten ystäviensä asennoitumista ja luokittelua itseään kohtaan.
Karttamisen seurauksena kaikki todistajuudessa olevat läheisensä menettäneelle tuo perheet ja verisuhteet hajalle repivä tilanne seuraa häntä hautaansa saakka. Siinä on todella paljon itsensä ja elämänsä kanssa "psyykattavaa" jotta saa balanssia aikaan.
Vartiotorniseura langettaa elinikäisen lähestysmiskiellon, kuin valtio valtiossa.
Osalle tuo totaalinen hylkääminen on ollut liian raskas taakka ja ovat päättäneet elämänsä oman käden kautta.
Tämänkin VT-Seura on narsistisuudessaan sälyttänyt kuolleen harteille syyttäen sen johtuvan siitä, että "totuuden jätti, eli VT-Seuran hallintoelin raiskaa loppuun saakka, jopa kuolleen henkilön.
'Rakkaus keskuudessamme'
Koetin antaa toisenlaista näkökulmaa asiaan. Tosiasiahan on, että se kuka on luopio, on suhteellinen asia. Ei se tietenkään muuta niiden näkemystä, jotka luulevat elävänsä absoluuttisessa totuudessa, mutta se voi auttaa ihmistä itseään näkemään toisin.
Ja kyllä, siinä on psyykattavaa.
"Ei se tietenkään muuta niiden näkemystä, jotka luulevat elävänsä absoluuttisessa totuudessa, mutta se voi auttaa ihmistä itseään näkemään toisin.
Ja kyllä, siinä on psyykattavaa."
Eihän VT-Seuran luokittelema 'luopious' ole henkilölle itsellen mikään ongelma, joka on asiat itsellen selvittänyt ja juuri sen perusteella päättänyt irtaantua tuosta ihmisvetoisesta uususkonnosta, eikä sen suhteen edes ole mitään muuttamisen tarvetta henkilön omassa arvomailmassa.
Ongelma on tuon yksisuuntaisen luokituksen seuraamukset pois lähteneelle.
Sitten se miten ko. raa-assa ja epäinhimillisessä tilanteessa toimii ja ponnistelee eteenpäin on toinen asia, joka ei kuitenkaan muuta muuksi rakkaiden läheistensä eliniäksi menettämistä ja sen läsnä olemista.
Tuon karttamistuomion seurauksena VT-Seura itse sitoo itsensä lähteneeseen. Ilman tuota epäinhimillistä karttamista tuo lieka katkeasi.
Erittäin raaka ja epäinhimillinen tuo ihmissuhteilla kiristäminen ja perhe-, sekä verisuhteiden eliniäksi hajalle repiminen. Tämä vain siksi, että joku päätyy olemaan eri mieltä tuon ihmisvetoisen ja tyranisen hallintoelimen kanssa.
Jopa tuplapunnuksien VT-Seura itsekin asian tunnustaa, mutta aivan eri asiayheydessä.
*
Herätkää 22.9.2002 s.20: Nuoret kysyvät:
Miksi vanhempani ei rakasta minua?
Harva asia haavoittaa enemmän kuin se, että tulee oman isän tai äidin torjumaksi. "Se sai minut tuntemaan itseni ei-toivotuksi ja laiminlyödyksi", sanoo Karen. … Ensinnäkin sinulla on oikeus odottaa vanhempiesi rakastavan sinua. Vanhempien rakkaus lapseen tulisi olla yhtä luonnollista ja luotettavaa kuin auringon nousu. Jumala odottaa heidän osoittavan lapsilleen tällaista rakkautta (Kolossalaisille 3:21; Titukselle 2:4).
*
Sitten jotta kykenisi tuohon erityisen epäinhimilliseen karttamiseen / rakkaan läheisen hylkäämiseen, niin järjestön extremistinen ja epäinhimillinen hallintoelin ohjeistaa kuolettamaan normaalit ja terveet tunteetkin.
”On kuitenkin tilanteita, joissa Jehovan palvelija ei voi ilmaista sääliväisyyttä (vrt. 5 Mooseksen kirja 13:6-9). Se, että kristitty ‘lakkaa seurustelemasta’ läheisen ystävän tai sukulaisen kanssa, joka on erotettu, voi olla todellinen koetus. Sellaisessa tapauksessa on tärkeää, ettei anna myöten säälin tunteille.” (Vartiotorni 1.11.1994, s.21)
*
Raamatussa on kuitenkin se kuulu kaksoiskäsky kaikkein suurimpana ja se kehoittaa rakastamaan jopa vihollistaan (jota paltalla aktivoituvat ja roikkuvat kilpailevat farisealaiset lahkolaiset eivät osoita).
1.Kor. 13:1-3
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
"Eihän VT-Seuran luokittelema 'luopious' ole henkilölle itsellen mikään ongelma, joka on asiat itsellen selvittänyt ja j.."
Ehkä, ehkä se ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertaista. Luopioksi nimittäminen saattaa olla loukkaavaa siitä huolimatta. Jos taas ei ole, niin hyvä, minulla ei ole mitään sitä vastaan.
Kaikilla poislähtijöillä asiat eivät suinkaan ole kaikin puolin selvät ja osa lähtee puoliraakileena, mikä johtaa helposti paluuseen. Olisi hyvä, että heillä olisi joku taho jolla välttää tuo paluu.
Tuolla on joitakin näkemyksiä loukkaavista nimityksistä, en lukenut kaikkia kommentteja:
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?t=406
Omasta mielestäni luopio-nimityksestä ei ole tarvis loukkaantua. Sen kohteeksi joutuminen voi olla merkki henkisestä kehityksestä.
Baruch Spinoza on varmaan yksi tunnetuimpia luopioita. Ei kuitenkaan todistajuuden luopio vaan juutalaisuuden. Spinoza joutui cheremin kohteeksi 23 vuoden ikäisenä, eli häntä kartettiin ja hänet karkotettiin juutalaisyhteisöstä koska suhtautui liian kriittisesti opetettuihin asioihin. Karkoituksen lisäksi hänet k i r o t t i i n ja tuomittiin. Toimenpiteen suorittajat määräsivät ettei kukaan saanut kommunikoida Spinozan kanssa suullisesti tai kirjallisesti, tai tehdä mitään hänen hyväkseen tai olla saman katon alla hänen kanssaan tai 4 kyynärän säteellä tai lukea mitään hänen tuotoksiaan.
Katolinen kirkko sittemmin listasi hänen teoksensa kiellettyjen listalle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baruch_Spinoza
https://en.wikipedia.org/wiki/Baruch_Spinoza
Toki luopioksi nimittäminen voi kaikesta huolimatta olla vaikka pelottavaa. Spinozankin kimppuun hyökättiin fyysisesti. Myös kristityt käyttäytyvät sangen ikävästi jos kokevat uskonsa uhatuksi.
Luopio on yksi iskusana monien joukossa "iskusanalahkossa" niin, että jos keskustelee vartiotornikaupustelijan kanssa, tämä voi kysyä "oletkos sinä luopio" ja tähän tietysti voi sanoa että mikäs sinä olet minua nimittelemään, vastaahan kaupittelemaasi uskontoa / lahkoa koskevaan kysymykseen.
Eihän tuollaisen hengeltään kieroutuneen fundis-uskova-v***lijan kanssa kukaan tervepäinen ulosottomiestä lukuunottamatta halua keskustella, saat herätyksellinen mongerrella 'kielillä' vapaasti ihan itsellesi ja vaikka kieriskellä lattioilla.
Hellelu'Jah, eli ylistäkää JHWH, Jahia, Jahvea, Jehovaa.
Jaahas. Taas liikkeellä nettitrolli.
http://www.iltalehti.fi/digi/2014091918676898_du.shtml
Luopio, petturi, kapinallinen näin sain kuulla salilla käydessäni, kun vanhempani erosivat järjestöstä. Vanhimmat salilla sanoi suoraan minulle, että voidaanko edes sinuun luottaa, kun vanhempasi ova luopioita. Pysy sitten tiivisti erossa heistä, koska demonit voi tarttua sinuun. Kuukausi kaupalla näin kauheita painajaisia, että demonit iskevät minuun.
Yritin saada apua veljiltä ja sisarilta, mutta sain vain nuhteita vanhempieni jätettyä järjestön. Tunsin olevani kun jotain tarttuvaa tautia kantava ihminen.
Mieheni päätti, että jätämme järjestön noin törkeän kohtelun saaneena.
Kun ilmoitimme, että eroamme järjestöstä saimme kuulla kuinka olemme joutuneet kaikki "pahojen henkien" valtaan. Sanottiin, että ette koskaan pääse paratiissiin teitä odottaa vain hauta.
Tapahtumisista on kulunut muutama vuosi ja voin sanoa, että elämme elämämme parasta aikaa ilman pelkoja.
Myös vanhempani on tullut paljon läheisemmäksi mitä järjestössä olo aikana.
Nyt uskallamme puhua kaikista asioista rehellisesti eikä tarvitse pelätä, että joku ylimääräinen korva vie viestiä järjestölle.
Elämä+on+tietysti+helpompaa+jos+ei+ole+yksinäinen+ja+jos+on+jo+elämänkokemusta+jonkun+verran.+Mutta+entäs+sitten+ne,+jotka+ovat+nuoria+tai+täysin+yksin,+mitä+he+voivat+tehdä+ollakseen+kuulumatta+niiden+50%:n+joukkoon,+jotka+kuulemma+palaavat+takaisin+todistajuuden+huomaan?+
eroonpaianjaisesta 30.3.2017 15:27
"Luopio, petturi, kapinallinen näin sain kuulla salilla käydessäni, kun vanhempani erosivat järjestöstä. Vanhimmat salilla sanoi suoraan minulle, että voidaanko edes sinuun luottaa, kun vanhempasi ova luopioita. Pysy sitten tiivisti erossa heistä, koska demonit voi tarttua sinuun"
-Kysymys siitä, että kun vanhemmat eroavat järjestöstä, niin heillä on syynsä, he ovat tajunneet muutakin kuin opittujen iskulauseiden toistoa. Ja todistajalle he osaavat tämän kertoa hänen ymmärrettävällään tavalla. Jolloin tämäkin todistaja jättäisi lahkon.
Siksi vanhimmat käyttävät asemaansa oikeutukseen pelotella niin paljon kuin pystyvät, parhaansa mukaan minkätyyppisen uhkailun katsovat kehenkin tehoavan.
"Siksi vanhimmat käyttävät asemaansa oikeutukseen peloitella niin paljon
kun pystyvät, parhaansa mukaan minkätyyppisen uhkailun katsovat kehenkin tehoavan."
Näin se menee eikä siellä puhuta rakkaudenkieltä. Suoraan sanoen se pahimmasta päästä, halveksuntaa, pelottelua jopa suoranaista ivaa.
Annan täyden tunnustuksen omille vanhemmilleni, kun he erosivat ei he heittänyt lokaa kenenkään niskaan. Eikä he kehoittaneet meitä eroamaan antoivat vapaan valinnan tehdä päätöksemme.
Nyt jälkeen päin olemme kertoneet toisillemme minkälaisen kohtelun molemmat saimme erotilanteessa. Se oli todella järkyttävää ja alaarvoista kohtelua. Ne rakkaus ponnitukset uusia kohtaan ovat vain teatteria.
Monelle selviää jälkeen päin totuus niistä ihmisistä. Ainakin ne ihmiset, jotka on ehtinyt mennä kasteelle saakka ovat todella liemessä jos haluavat erota siitä järjestöstä.