Vuoden 2001 keväällä ratkaistiin punamultayhteistyön kohtalo. Mauri Pekkarinen ilmoitti kertoi myöhemmin julkisuudessa, että Eskon eteen oli rakentumassa muuri ja siksi Keskusta nyt joutuu valitsemaan itselleen uuden puheenjohtajan. Mauri Pekkarinen ei itse ollut tuollaista muuria rakentamassa, mikä heikensikin hänen asemaansa. Muurin pääarkkitehdit olivat nuo kuulut maakuntiaan terrorisoivat satraapit.
Muuria ei rakennettu Ahon henkilöä vastaan. Kellään ei ollut Ahoa vastaan sinänsä. Kaiken lisäksi oli tunnustettu ja arvostettu tehokkaana puoluejohtajana. Hänestä puuttui kaikki se nahjusmaisuus, mikä nykyistä puheenjohtajaa tuntuu vähän vaivaavan. Jäätteenmäki tuskin on ollut se henkiö, joka on ollut ideoimassa Ahon tiputtamista. Jäätteenmäki oli kuitenkin sopiva käsikassara niille, jotka näkivät muurin tarpeelliseksi Keskustan menestyksen näkökulmasta. Ja toki Jäätteenmäki näki myös oman poliittisen tilaisuutensa tässä raossa. Sitä Jäätteenmäki ei kyennyt arvioimaan, että hänen omat eväänsä menestyä politiikassa olivat kuitenkin aika kevyenlaiset. Näin oli erityisesti politiikan sisällöllisen subtanssin osalta, mutta ehkä Jäätteenmäki arveli oppivansa. Ja joka tapauksessa vaalimenestys näytti seuraavan häntä.
Ahon eteen rakennettu muuri johtui kahdesta syystä. Tai yhdestä perussyystä, johon nämä kaksi muuta vaikuttivat. Se perussyy on tietysti se, että Ahon johtamalla Keskustalla oli vallankäytön suhteen huonot näkymät edessään. Ahosta olisi lähinnä oppositiojohtajaksi niin kauan kuin silmä kantaa ja jalka nousee. Keskustan satraapit eivät voineet titenkään hyväksyä sitä ajatusta, että valtaan tottunut puolue olisikin jatkossa vallaton puolue.
Aholla oli siis kaksi rasitetta. Toinen ja vähäpätöisempi oli häviäjän rooli. Aho oli kärsinyt tappion presidentinvaalissa, mikä selvästi vaikutti miehen omaankin motivaatioon. Tuskaa piti päästä lievittämään ihan rapakon tuolle puolen. Ei ole hyvä lähtökohta lähteä johtamaan puoluetta hieman katkeroituneen häviäjän perspektiivistä.
Suurempi rasite oli kuitenkin Ahon lanseeraama työreformi. Se ratkaisi lopulta asian. Ahon omien johtopäätösten vetoa satraappivetoinen puolue halusi jouduttaa muurikivillä. Ne olivat seläntakuskritiikkiä Ahoa vastaan ja Jäätteenmäen puolesta. Politiikan likaista peliä, mutta senhän Kepu hallitsee.
Todennäköisesti on niin, että satraappiporukalla meni Vappuna 2001 sillit väärään kurkkuun, kun he kuulivat, mitä Eero Heinäluoma oli Kirkkonummella pitämässään vappupuheessa todennut. Vapun suuri sanoma kirkastui näin kepusatraapeille ilman suurempia kyytipoikia. Tässä ote Heinäluoman puheen keskeisestä poliittisesta osasta Vappuna 2001:
"Ajankohtainen kysymys on, mitä keskustan työelämälinjauksille tapahtuu, kun puheenjohtaja Aho palaa keskustan peräsimeen ensi kuussa. Keskusta joutuu tunnustamaan, ettei voi sotia ja sopia yhtä aikaa. On olemassa suuri vaara, että Ahon johdolla keskusta ajetaan uudelleen työreformiasemiin. Onhan Aho harvoissa julkisissa esiintymisissään ehtinyt jo epäsuorasti arvostella hallituksen EU:n laajentumiseen ehdottamia siirtymäaikoja. Työreformiohjelmaan luonnollisena osana kuuluu ulkomaisen halpatyövoiman tuonti ja sitä kautta suomalaisten työehtojen heikentäminen. Tätä suomalainen järjestäytynyt palkansaaja ei luonnollisestikaan voi hyväksyä.
Keskustan työelämälinja on tänään paitsi huutomerkki myös suuri kysymysmerkki. Ammattiyhdistysliike joutuu nyt kysymään keskustalta, mikä on todellisuudessa keskustan työelämälinja: onko se Jäätteenmäen yhteistyölinja vai Ahon Amerikan opeilla terästetty työreformi."
Muuria ei rakennettu Ahon henkilöä vastaan. Kellään ei ollut Ahoa vastaan sinänsä. Kaiken lisäksi oli tunnustettu ja arvostettu tehokkaana puoluejohtajana. Hänestä puuttui kaikki se nahjusmaisuus, mikä nykyistä puheenjohtajaa tuntuu vähän vaivaavan. Jäätteenmäki tuskin on ollut se henkiö, joka on ollut ideoimassa Ahon tiputtamista. Jäätteenmäki oli kuitenkin sopiva käsikassara niille, jotka näkivät muurin tarpeelliseksi Keskustan menestyksen näkökulmasta. Ja toki Jäätteenmäki näki myös oman poliittisen tilaisuutensa tässä raossa. Sitä Jäätteenmäki ei kyennyt arvioimaan, että hänen omat eväänsä menestyä politiikassa olivat kuitenkin aika kevyenlaiset. Näin oli erityisesti politiikan sisällöllisen subtanssin osalta, mutta ehkä Jäätteenmäki arveli oppivansa. Ja joka tapauksessa vaalimenestys näytti seuraavan häntä.
Ahon eteen rakennettu muuri johtui kahdesta syystä. Tai yhdestä perussyystä, johon nämä kaksi muuta vaikuttivat. Se perussyy on tietysti se, että Ahon johtamalla Keskustalla oli vallankäytön suhteen huonot näkymät edessään. Ahosta olisi lähinnä oppositiojohtajaksi niin kauan kuin silmä kantaa ja jalka nousee. Keskustan satraapit eivät voineet titenkään hyväksyä sitä ajatusta, että valtaan tottunut puolue olisikin jatkossa vallaton puolue.
Aholla oli siis kaksi rasitetta. Toinen ja vähäpätöisempi oli häviäjän rooli. Aho oli kärsinyt tappion presidentinvaalissa, mikä selvästi vaikutti miehen omaankin motivaatioon. Tuskaa piti päästä lievittämään ihan rapakon tuolle puolen. Ei ole hyvä lähtökohta lähteä johtamaan puoluetta hieman katkeroituneen häviäjän perspektiivistä.
Suurempi rasite oli kuitenkin Ahon lanseeraama työreformi. Se ratkaisi lopulta asian. Ahon omien johtopäätösten vetoa satraappivetoinen puolue halusi jouduttaa muurikivillä. Ne olivat seläntakuskritiikkiä Ahoa vastaan ja Jäätteenmäen puolesta. Politiikan likaista peliä, mutta senhän Kepu hallitsee.
Todennäköisesti on niin, että satraappiporukalla meni Vappuna 2001 sillit väärään kurkkuun, kun he kuulivat, mitä Eero Heinäluoma oli Kirkkonummella pitämässään vappupuheessa todennut. Vapun suuri sanoma kirkastui näin kepusatraapeille ilman suurempia kyytipoikia. Tässä ote Heinäluoman puheen keskeisestä poliittisesta osasta Vappuna 2001:
"Ajankohtainen kysymys on, mitä keskustan työelämälinjauksille tapahtuu, kun puheenjohtaja Aho palaa keskustan peräsimeen ensi kuussa. Keskusta joutuu tunnustamaan, ettei voi sotia ja sopia yhtä aikaa. On olemassa suuri vaara, että Ahon johdolla keskusta ajetaan uudelleen työreformiasemiin. Onhan Aho harvoissa julkisissa esiintymisissään ehtinyt jo epäsuorasti arvostella hallituksen EU:n laajentumiseen ehdottamia siirtymäaikoja. Työreformiohjelmaan luonnollisena osana kuuluu ulkomaisen halpatyövoiman tuonti ja sitä kautta suomalaisten työehtojen heikentäminen. Tätä suomalainen järjestäytynyt palkansaaja ei luonnollisestikaan voi hyväksyä.
Keskustan työelämälinja on tänään paitsi huutomerkki myös suuri kysymysmerkki. Ammattiyhdistysliike joutuu nyt kysymään keskustalta, mikä on todellisuudessa keskustan työelämälinja: onko se Jäätteenmäen yhteistyölinja vai Ahon Amerikan opeilla terästetty työreformi."
Vastaukset 23
Vanhimmat
... ainoa kokonaisvaltainen työelämän uudistusohjelma, jota totisesti olisi Suomessa tarvittu 90 luvun loppupuolelta lähtien. Silloin havaittiin, etteivät entiset lääkkeet purreet: työttömyys pysyi korkealla. Lipposen hallitusten aikana huolimatta koko ajan jatkuneesta voimakkaasta kansainvälisestä noususuhdanteesta saatiin työttömyys putoamaan vain neljänneksen.
Vanhoillinen ay-liike kuitenkin kaatoi hankkeen Lipposen erinomaisella tuella. Ja työmies oli se, joka kärsi. Ammattiyhdistysjohtajat pelkäsivät suhteettomaksi nousseen valtansa vähenemistä työreformin myötä. He nostivat työmiehen barrikaadeille uskottelemalla työreformin vahingoittavan heitä.
Kuitenkin työreformin ajatuksia alettiin jo Lipposen hallituksen aikana toteuttamaan pikkuhiljaa ja niitä jatketaan nytkin. Mutta se olisi pitänyt kerralla toteuttaa, tämä vuosikymmenen kestävä toteuttaminen on näpertelyä eikä tuota nopeaa tulosta.
Alun pitäen työreformi laadittiin keskustan työmarkkinapoliittiseksi ohjelmaksi, jota oli tarkoitus ryhtyä toteuttamaan heti, kun keskusta pääsisi oppositiosta pois. Työryhmää, joka työreformin laati, johti Matti Vanhanen ja reformia kirjoitettiin hyvässä yhteistyössä SAK:n kanssa, koska reformille haluttiin SAK:n hyväksyntä. Eero Heinäluoma oli mukana alkuperäisen version muokkaamisessa, koska keskusta halusi varmistaa, että reformi on punamultahallituksessa toteuttamiskelpoinen.
Tämä on työreformin alkuperäinen ja todellinen tausta.
Mutta sitten, kun 1999 vaalit alkoivat lähestyä jotkut keskustassa, oletettavasti ainakin Esko Aho ja hänen luottonaisensa Maria-Kaisa Aula, keksivät tehdä työreformista vaaliohjelman, jolla lyötäisi kokoomusta ja saataisi kokoomukseen sitoutunutta yrittäjäkuntaa keskustan äänestäjiksi työreformin avulla.
Niinpä Vanhasen alkuperäistä ohjelmaa ryhdyttiin muokkaaman radikaalimpaan suuntaan, jolloin sinne lisöäiltiin mm. työttömyyskassojen erottaminen ammattiyhdistyksistä ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistaminen, jotka keskeisimpinä muutoksina saivat SAK:n suuttumaan.
Aho ja Aula siis munasivat punamullan mahdollisuuden 1999 vaaleissa ärsyttämällä vasemmiston keskustaa vastaan ja saamalla vasemmiston laiskat äänestäjät vaaliuurnille niin laajoin joukoin, että keskustan vaalivoitto jäi täpärästi saavuttamatta ja Lipposen II hallitus pääsi jatkamaan samalta pohjalta kuin ensimmäinenkin.
Työreformista on todella toteutettu monia osia, koska siinä oli paljon sellaista, jonka SAK oli jo aiemmin hyväksynyt. Yleissitovuuden lieventämisessäkin edetään pikku hiljaa, kiitos EK:n Fagernäsin.
Vanhoillinen ay-liike ei siis ole katanut työreformia, van Ahon vaalikampanjan, joka oli hyvin huonosti harkittu toimenpide, kun työmarkkinoiden uudistamista vaatimalla yritetään päästä punamultahallitukseen. Se oli yhtä surkeasti harkittu kuin Jäättenmäen yritys päästä Lipponen sotahulluksi leimaamalla Lipposen kanssa samaan hallitukseen.
Ei ole paljoa järkeä ollut Ahon eikä varsinkaan Jäättenmäen päässä. Vanhasesta ei osaa vielä anoa, kun mies vain myötäilee demareita.
"Jo Esko Ahon aikoina ammattiyhdistysliike voitti Keskustan puhtaasti 6-0 työreformia koskevassa julkisuudessa. Ay-liikkeen aloitteesta työreformista pauhattiin julkisuudessa pitkiä aikoja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttajana. No, kun luki tuon työreformiesityksen niin huomasi, että vain laajan asiakirjan yksi pikku kohta koski yleissitovuutta ja paikallista palkkojen sopimista. Mutta suurin osa kansasta sai käsityksen, että Keskusta aikoo vakain tuumin romuttaa ay-liikkeen ja suistaa työntekijät nälkäpalkalle. Osoitti kyllä huonoa pelisilmää Keskustalta pistää ay-liikettä kaikkein arimpaan, elintärkeimpään paikkaan. Anneli Jäätteenmäki on viisaampi: hän jakaa hernerokkaa SAK:n soppatykiltä."
Kepu yritti "reformillaan" tappaa ay-liikkeen... mutta kävi niin kuin kävi - nyt Sössö kiittää kolmikantaa ja tupoa lipevämmin kuin Lipponen ja etenkin Niinistö koskaan tekivät.
Kumma, että työtapaturmia sattuu enemmän niille, jotka eivät vahvasti järjestäytyneessä työpaikassa kuulu ammattiliittoon. Johtuuko se siitä, että ammattiliittolaiset eivät tee töitä vai mistä?
t:jarmo
Saanko lähdeviitteen tuohon "toteamukseesi"...???
työreformistakin.
t:jarmo
... eivät ole koskaan olleetkaan osa liittojen toimintaa. Niiden on lain mukaan oltava itsenäisiä. Työreformin ehdotus, että ansiosiddinnainen hoidetaan työmarkkinatuen (peruspäiväraha) ja sairasvakuutuksen tapaan Kelassa tai sitten yhdessä ainoassa kassassa olisi vain säästänyt
... ennen aikojaan, tässä kokonaisena:
Pointti on, että työreformi tehtiin punamultaa varten ja se oli jo SAK:n hyväksymä, mutta sitten keskusta itse muasi asiansa, kun teki työreformista vaaliaseen ja muutteli sen sisältöä asiantuntemattomasti ja SAKJ:lta enää kysymättä.
Matti Vanhanen tuolloin tiesi mitä teki, mutta Aho ja Aula töppäsivät.
Noita peruja lienee, että Vanhanen niin helposti kelpasi demareille pääministeriksi, vaikka olikin "työreformin isä". Ilmeisesti Vanhasta ei huolittu siihen porukkaan, joka muokkasi hänen aikansaamaansa ensimmäistä työreformia.
Siitä ei pääse mihinkään, että työttömyyskassat ovat ay-liikkeen jäsenmarkkinoinnin ja jäsensuhteiden hoidon keskeisin osa ja ne haluavat hallinnoida kassoja. Kiilan lyöminen työttömyyskassojen ja ay-toiminnan väliin on todella samaa kuin punaisen vaatteen heiluttaminen härälle. Se tulee päälle juuri niin kuin SAK ryntäsi keskustan kimppuun työreformin vuoksi.
Yleissitovuus on toinen arka kohta varsinkin kun 1999 oli vielä kesken työsopimuslain uusiminen Tiitisen komiteassa ja mm. AKT:n ja muistaakseni Liikeliitonkin yleissitovuudet siinä ja siinä vanhan tulkinnan mukaan. kun kepu iis ehdotti edes lievää mahdollisuutta poiketa tessistä yrityskohtaisesti "jos osapuolet ovat yksimielsiä", niin se tulkittiin SAK:ssa yritykseksi "murentaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan vaivalla rakennettua perustusta".
Olennaisinta hommassa oli, että keskusta töpeksi menemällä yksipuolisesti peukaloimaan yhdessä SAK:n kanssa valmistelemaansa ohjelmaa. Ei sellaista kukaan siedä, joten turpaan tuli, mitä on turha selitellä tai valitella, kun se oli oma vika.
Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmassa oleva ent PYP:in rakennustyömaa nuorisofestivaalikesänä 1961 tai -62. Koulupojat (siis mä) jätettiin rauhaan, mutta muut sekamiehet pantiin liittymään rakennusliittoon. Värväri kiersi avoimesti työmaakuppilassa kaiket kahvitunnit ja kuulusteli jokaisen uuden miehen. Ellei joku kuulunut liittoon, niin liittymislomake piti täyttää saman tien, koska "muuten voi kakkosnelonen pudota telineeltä vahingossa päähän".
Rikos lienee vanhentunu;-)))... mut et sä byggalle pääse edeleenkään vakkariduuniin ennen ku oot allekirjottanu jäsenmaksuperinnän valtakirjan... jos oot suomalainen - vuokrapuljut on eri juttu.
Mä en joutunu koskaan kesäheikkinä liittymään.
Lankun päähän putoaminen heitettiin sen verran huulena, että siitä olisi vaikea raastuvassa uhkailuksi todistaa, hevosenleikiksi enintään, mutta muu työmaaporukka oli sen verran värväreiden tukena, ettei yksikään jätänyt paperia täyttämättä, jolle se eteen pantiin. Kyllä siinä tuli selväksi, ettei porukassa ole helppoa, jos jättäytyy "villiksi".
Koulupoikiin ja kesäduunareihin suhtauduttiin asiallisesti, jos hoidimme hommamme asiallisesti. Minäkin olin raudoittajien apurina ja niillä oli urakka (minä tuntipalkalla), joten ei siinä laiskoteltu. Syksyllä kunto oli kova, kun oli koko kesän kantanut rautaa byggan kolmeen alimpaan kerrokseen yhen entisen maajoukkuetason nyrkkeilijän kanssa, jolla oli vielä aika lailla papua hihassa. ;-)
Joo... kovaa duunia, mutta "tähtitieteellinen" liksa... koulupojalle.
Puhutaan Ahon eteen nousseista muureista mitä tahansa, niin yhden puolen asiasta toi taannoin esiin toinen maakuntien satraapeista, Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen.
Hän sanoi kolumnissaan (tai pääkirjoituksessaan) niihin aikoihin, kun Matti Vanhanen valittiin virallisesti keskustan puheenjohtajaksi, että keskustan puheenjohtajan tulee aina nauttia SDP:n luottamusta, muutoin on keskustan vaihdettava puheenjohtajaansa, jos puolueen mieli tekee hallitusvastuuseen.
Tällaisen puheenjohtajavaihdon eteen keskusta joutui Hokkasen mukaan ensin Paavo Väyrysen kohdalla, joka rikkoi välinsä Kalevi Sorsaan, seuraavaksi Esko Ahon kohdalla, joka rikkoi välinsä Paavo Lipposeen ja lopulta tietenkin Anneli Jäätteenmäen kohdalla, joka ei koskaan mihinkään väleihin kenekään kanssa edes päässyt.
Matti Vanhanen näyttää saaneen ja säilytäneen SDP:n luottamuksen myöntymällä Eero Heinäluoman laatimiin "hallituksen pelinsääntöihin", mikä tarkoittaa sitä, että keskusta pitää suunsa kiinni ja noudattaa SDP:n puoluekuria
Kun keskustalla on aina ollut kova hinku punamullan apupuolueeksi, niin satraappien on ollut myös pakko paimentaa keskustan kannattajia hyväksymään nöyristely demareiden edessä. Siksi molemmat satraapit keskittyivät viime eduskuntavaalien alla mm. suunnattomaan kokoomuksen verolinjan parjaamiseen, jota keskusta on nyt demareiden johtamana kiltisti toteuttanut.
"Puhutaan Ahon eteen nousseista muureista mitä tahansa, niin yhden puolen asiasta toi taannoin esiin toinen maakuntien satraapeista, Ilkan päätoimittaja Kari Hokkanen.
Hän sanoi kolumnissaan (tai pääkirjoituksessaan) niihin aikoihin, kun Matti Vanhanen valittiin virallisesti keskustan puheenjohtajaksi, että keskustan puheenjohtajan tulee aina nauttia SDP:n luottamusta, muutoin on keskustan vaihdettava puheenjohtajaansa, jos puolueen mieli tekee hallitusvastuuseen.
Tällaisen puheenjohtajavaihdon eteen keskusta joutui Hokkasen mukaan ensin Paavo Väyrysen kohdalla, joka rikkoi välinsä Kalevi Sorsaan, seuraavaksi Esko Ahon kohdalla, joka rikkoi välinsä Paavo Lipposeen ja lopulta tietenkin Anneli Jäätteenmäen kohdalla, joka ei koskaan mihinkään väleihin kenekään kanssa edes päässyt."
Mä paan tän omana avauksena ulos... tää on helmi...
Olet Sinä hyvin asioita seurannut ja vielä niistä oleellista ymmärtänytkin! Hyvä analyysi, ajateltua puhetta!
Kari Hokkanen näkyy olevan viisas mies. "Ei sitä muutoin professoriksi pääsisikään". Ja Vanhanen kyllin viisas uskoakseen Hokkasen viisaita sanoja. No, häntä tuo Hokkasen esittämää tosiasiaa ymmärtämättömän edeltäjänsä kohtalo varmaan opetti parhaiten. Väliäkö sillä, miten oppi on saatu, kun se vain on mennyt päähän ja pysyy mielessä!
Kun punamultayhteistyö on ollut maalaisliitto/keskustan ikiaikainen tavoite nro 1. eikä koskaan porvarihallitus, niin siitä seuraa väistämättömän loogisesti, että malaisliitto/keskustan puheenjohtajan on pakko nauttia haluamansa hallituskumppani luottamusta. Eihän hommasta muuten voi mitään tulla!
Paavo Väyrynen ei tajunnut maailman muuttuneen, kun presidenttiys siirtyi Kekkoselta Koivistolle, vaan töpeksi asiansa Sorsan kanssa ja sai aikaan, että Koivisto ja Sorsa heittivät kepun oppositioon ja nostivat kokoomuksen hallitukseen.
Aho taas oli niin typerä, että kukkoili Lipposelle tajuamatta, ettei sillä tavalla yhteistyötä rakenneta, jos kerran punamultaa halutaan sen jälkeen, kun pakkoavioliitto kokoomuksen kanssa oli ohi.
Jäätteenmäki ei taas ole koskaan tajunnut yhtään mitään yhtään mistään, mikä on aina paistanut silmään jokaisesta hänen tv-esiintymisestään. änellä ei ollut pienimpiäkään mahdollisuuksia saavuttaa Lipposen luottamusta sen jälkeen, kun Jäätteenmäki johti käräjöintiä Liposta vastaan Sundqvist-Alho -jupakan jälkeen koettaen saada Lipposta vastuuseen Alhon toiminnasta.
Kolme typerystä keskustan puheenjohtajina peäkanaa. On siinä ollut kestämistä. Ei voi muuta kuin toivoa, että Vanhasesta kasvaisi vähitellen Johannes Virolaisen veroinen valiomies. Raameja miehellä on, mutta onko päätä. Se on vielä näkemättä, kun pääministeriyttä ei ole takana kuin reilut puolitoista vuotta.
Loogista ja harvinaisen selkeää kuvausta tapahtuneista. On väärin, mutta saat noista totuuksista taas ns.keput/maalaisliittolaiset niskaasi. Mutta upeasti jäsenneltyä.
Sinulla pyörii tuo vanha teema kepusta sossujen apupuolueena. Mitähän se Kokoomus oli niissä kolmessa sinipunahallituksessa. Se oli sossujen nöyrä avustaja. Tosin se oli Lipposen aikana helppoa kun Lipponen oli oikeistolaisempi kuin yksikään Kokoomuksen ministeri. Holkerin hallitus oli täysin Koiviston ja Sorsan komennossa.
Nykyisessä hallitus sen sijaan on kepujohtoinen. Jo Anneli Jäätteenmäki loi sellaisen systeemin, jossa demariministerit sopeutuivat hyvin kepulaiseen menoon. Kaikessa olennaiseea tehtiin selkeä muutos Lipposen harjoittamaan politiikkaan nähden. Minä olen monissa kirjoituksissani kuvaillut niitä muutoksia. Tämä tietenkin lisäsi Lipposen intoa kiihdyttää ajojahtia Annelia vastaan. Hän vielä silloin pystyi kaatamaan Annelin, mutta siihen temppuun hän menetti lopullisesti otteensa omiin sekä vieraisiin.
Vanhasen aikana lipposlaiset on siirretty kokonaan syrjään haukkomaan henkeään niinkuin kalat kuivalla maalla. Vanhanen on hallinnut hyvässä yhteistyössä Lipposesta irrottautuneen sossujen ministerijoukkueen kanssa harjoittaen keskustasuuntaista aivan erilaista politiikkaa kuin koklipiläiset hallitukset. Tämä erilaisuus näkyy politiikan kaikilla sektoreilla kuten sosiaali-, alue-, yrittäjä-, vero-, EU- ja ulkopolitiikassa.
Vanhanen on vain erittäin hieno mies eikä möykkää hallituksen politiikasta. Siitä te koklipit teette propagandaa jotta muka Vanhanen olisi sossujen juoksupoika.
Vaikka Vanhanen pyrkii ihalaisten kanssa tulopoliitiseen kokonaisratkaisuun ja pitää kolmikannan voimissaan, niin silti hän ei ole ihalaisista riipuvainen. Hän pitää tarpeellista etäisyyttä eikä anna tuolle korporaatiojengille veto-oikeutta finanssipolitiikassa eikä työ- ja sosiaalipolitiikan lainsäädännössä, johon nämä Lipposen aikana tottuivat.
Myönteinen palaute tuntuu yllättävän mukavalta, kun sitä saa tällä saitilla hyvin harvoin. ;-)
Olen tainnut aiemmin kommentoida vastaavia viestejäsi hyvinkin yksityiskohtaisesti, joten et pahastune, jos nyt kuittaan tämän ihan lyhyesti?
Kokoomuksen ollessa hallituksessa media uutisoi toistuvasti asioita, joissa Niinistöllä oli oma mielipide, joka poikkesi mm. Lipposen ja Ihalaisen mielipiteestä. Näitä aiheita oli etenkin verotuksessa, tupo-ratkaisuissa, työttömyystuissa ja monissa budjetin kohdissa.
Nykyisen "kepujohtoisen" hallituksen aikana ei ole vastaavaa esiintynyt, vaan verot ja tupot on hoidettu ihan niin kuin Ihalainen ja Lipponen ovat käskeneet Kalliomäkeä ja Heinäluomaa homman hoitamaan.
Se, mitä puhut lipposlaisten sivuun työntämisestä ja hallituksen keskustalaisesta menosta, on taas asia, jota en ole omasta näkökulmastani asioita seuranneena lainkaan havainnut. Niinpä katson, että sinun uskosi asiasta on erilainen kuin minun mielipiteeni, jonka perustan omiin havaintoihini keskustan toiminnasta.,