mitä tehdä??

Itse en ole uskovainen, muuten kyllä elämä paljon nähnyt, siis en kovin nuori enää.

Vaikeaa antaa elämänohjeita toisille, kun ei tiedä tilannetta täysin, ja että kuinka nuori olet, mutta...
Jos päätät mennä sänkyyn, niin älä tee sitä siksi, että kaikki muutkin muka menevät.

Jos taas päätät olla menemättä, niin älä tee sitä sen takia, että se muka on syntiä. Nykyaikaisten ehkäisyvälineiden aikaan on vastuutonta pelotella esiaviollista seksiä synniksi. Ymmärrettävää se oli 2000 v. sitten.

Sukupuolielämä on yksi ihmisen rikkauksia ja tärkeä osa myös avioliittoa. Siksi on mielestäni on sekin puoli kokeiltava, ennen kuin mennään naimisiin.

Älä kuitenkaan käsitä tätä kehotukseksi!
Kerroit, ettei se johtaisi mihinkään sen kummempaan, joten suosittelen ettet tee sitä.
Siksi, että kuitenkin kadut sitä jälkeenpäin ja varmasti se sitten joskus "sen oikean" kanssa on paljon parempaa, nautittavampaa ja kauniinpaa!

Voi, nuori nainen, epäilet? En tiiä! Onko se okein, jos oma ei sitä kiellä, eikä tunnu pahalta. Tee ja kokeile ja sano sille pojalle, että pitäähyvänä, heti jälkeen!

Tee mitä itse haluat Se on sinun oikeutesi. Äläkä välitä siitä mitä muut ajatelee.

Jos olisitte menossa naimisiin, ei se olisi niin hirveä synti, jos vieläpä rakastaisitte toisianne.. mutta jos ette ole sitoutuneita, niin silloin esiaviollinen seksi on _väärin_. Siis minun mielestäni.Ja raamatun mukaan. Kannattaa miettiä tarkasti..eikä mennä vaan himon mukana..tiedän kyllä kokemuksesta, että sitä himoa voi olla vaikea vastustaa...

Sellaisiakin vastauksia olet saanut joissa neuvotaan että "jos olisitte menossa naimisiin, tuskin esiaviollinen seksi synti olisi" ja jopa kehoitetaan että "jos on menossa naimisiin, kyllä tämä asia pitäisi kokeilla jo ennen avioliittoa."

Kirjoituksestasi kävi selville, että avioliittoa ette ole suunnitelleet.
Ja vaikka olisittekin, en ymmärrä kuinka se tekisi esiaviollisen seksin jotenkin luvallisemmaksi?
Onhan näet niin, että vaikka olisi suunnitellut avioliittoa toisen kanssa ja ehkä jo kihloissakin, saattaa kuitenkin tulla muutoksia - ehkä rakkaus lopahtaa, ehkä Jumala näyttää toisen tien, ehkä seurustelukumppani tai itse kuolee tms.

Mitä tällä tarkoitan?
Inhimillinen mieli sanoo: "No, jos toinen sairastuu ja kuolee ennen avioliittoa, tai kuolee ehkä onnettomuudessa, eikö silloin jää huono mieli siitä ettei ehditty edes rakastella - ja kuinka kaunista olisi, kun olisi jäänyt toisesta mahdollisimman intiimi, hellä muisto?"
Mietipä mihin tällaisten ajatusten seuraaminen käytännössä johtaa?

* * *

Kun tunteet eivät itsessään voi olla itsensä mittapuuna eikä totuudellisuuden mittari löydy inhimillisestä ikävästämme, kuinka sitten voimme löytää oikean suhtautumistavan ja tarkastella tunteitamme oikeassa valossa?

Raamatun mukaan Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se erottaa sielun ja hengen, paljastaa ihmiselle totuuden hänen asioistaan ja tällä tavalla on ihmisen ajatusten ja suunnitelmien tuomitsija. Raamatun kautta Jumala siis auttaa meitä Pyhän Hengen ohjauksessa punnitsemaan sisäisiä tarpeitamme, motiivejamme, asenteitamme ja ajatuksiamme.
Kun Jumalan sana "tuomitsee" ajatuksiamme se on ajatusten tervettä punnitsemista ja asettamista oikeaan valoon. Tämä on Jumalan rakkaudenteko - ja sen tulisi olla meille päivittäin melkoinen kiitoksen aihe.
Näin Jumalan sana palvelee elämää.

Kristitty on ihminen joka tahtoo elää sopusoinnussa Jumalan rakkaudenlain kanssa. Siksi hän lukee Jumalan sanaa rukoillen. Kristillinen elämä ei ole lakihenkistä suorittamista vaan pohjimmiltaan kyse on persoonallisesta suhteesta, siis rakkaussuhteesta Jumalaan. Termi "olla ristin juurella" kuvaa hengellisen elämän käytännöllistä perustaa ja sitä lähtökohtaa, josta käsin luemme Raamattua.

Näkemykseni on Raamatun ja oman kokemuksen perusteella:
Kun ihmisen asenteessa vaikuttaa halu kasvaa Jeesuksen sisällisessä tuntemisessa ja elää Hänen totuutensa läpäisemää elämää, silloin Raamattu alkaa avautua sisäiseksi rikkaudeksi jossa Jumala puhuu hyviä tarkoituksiaan tuon ihmisen elämään, hänelle mielihyväksi ja iloksi.
Onko tämä sinulle tuttua?

* * *

Ihmisen ymmärtäessä jotain siitä kuinka suuren uhrin Jumala on hänenkin edestään antanut Jeesuksen sovintotyössä Golgatan ristillä, että hän voisi syntisenä ja raadollisena ihmisenä olla suhteessa Häneen joka on ehdottoman pyhä, ja tuntea Hänet rakastavana ja huolehtivana hyvänä Jumalana, hän alkaa mielistyä Jumalan pyhyyteen ja löytyy oikea jumalanpelko, joka on pahan karttamista.
Näin ollen juuri armo (ei lakihenkinen vaatimus) saa ihmisen kavahtamaan syntiä.

Jeesuksen sovintotyö nimittäin perustuu Jumalan pyhyyteen. Vaikka Jumala rakkaudessaan sovitti syntimme, että voisimme jo ajassa olla suhteessa Häneen ja kerran päästä iankaikkiseen kotiin ilman kadotustuomiota, se ei tee tyhjäksi Hänen pyhyyttään. Päinvastoin.
Jeesuksen risti on alituinen muistutus Jumalan pyhyydestä, jonka vaatimuksia emme voi täyttää omin teoin, siksi Jeesus "täytti lain" meidän edestämme.

Emme elä rakkaudellista elämää moraaliseen hyvyyteen pyrkien SEN TÄHDEN että yrittäisimme niin pelastaa itsemme. KOSKA JEESUS ON JO PELASTANUT MEIDÄT juuri SEN TÄHDEN tahdomme nyt elää elämää, jossa tulee näkyviin Hänen todellinen tekonsa meidän edestämme ja meissä.
Tästä Raamattu sanoo:
"Armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ja kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, että eläisimme puhtaasti ja siveästi..." (muistinvarainen lainaus Paavalin kirjeestä Tiitukselle).

Kaikki mikä rikkoo elämän sisällistä, näkymätöntä lakia eli itseään elämää vastaan, on syntiä. Tämä ei ole riippuvaista tunteistamme vaan todellisuudesta. Kristitty on ihminen joka haluaa elää todellisuudessa. Hänen rukouksensa tulisi olla:
Herra, auta minua tuntemaan sinut juuri sellaisena kuin sinä olet ja sen kautta näkemään todellisuus juuri sellaisena kuin se on, sinun pyhyydestäsi käsin.
Jos ihmiseltä puuttuu tällainen pyrkimys ja halu elää Jumalan muuttavassa, ihmeitätekevässä armossa, silloin käytännöllinen elämä rakkaudessa on nähdäkseni mahdotonta, koska hän suhtautuu rakkauteen pelkästään tunteidensa kautta - alistamatta tunteitaan todellisuuden valkeuteen.

* * *

Väite että esiaviollisen seksin sanominen synniksi on pelottelua joka ei sovi enää tälle vuosituhannelle, ohittaa kristillisen näkemyksen todellisuudesta.
Asioiden arvot perustuvat Jumalan omaan olemukseen - siksi oikea ja väärä moraalisina periaatteina ovat pohjimmiltaan pysyviä. Niiden ydin, se mikä niissä on Jumalan lakia, on muuttumaton, vaikka kulttuurimme muuttuukin.

Raamattu varoittaa että kun "laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus". Tässä tarkoitetaan lähinnä uskovien rakkautta Jumalaan ja totuuteen.
Laittomuus kristikunnassa pääsee valtaan juuri sen kautta että omista tunteista tehdään totuudellisuuden mittari ohi Jumalan tahdon.
Mitä enemmän uskovat alkavat mukautua maailmallisiin ja suhteellisiin normeihin, etsien omaa tyydytystään ohi totuuden ja Kristuksen, sitä suuremmassa määrin pääsee valtaan laittomuus seurakunnissa.
Ei enää etsitä ehyellä sydämellä Herraa, mieluummin etsitään kokemuksia, siunauksia ym.

Laittomuus yhteiskunnassa pääsee valtaan kun synti laillistetaan. Esimerkkeinä homoliitot ym.
Kun väärä tehdään laillisesti oikeaksi ja oikeaa (eli Jumalan sanaan perustuvaa opetusta) aletaan kriminalisoida (esimerkiksi homoudesta ei saisi enää opettaa kirkossa Raamatun mukaisella tavalla, koska se olisi tietyn ryhmän syrjimistä ja sellaisena kriminaali teko), silloin laittomuus on (inhimillisen) lain varjolla päästetty valtaan.
Jos uskovat mukautuvat tämän maailmanajan hengen mukaisuuteen niin että antavat laittomuuden eksyttää itsensä pois totuudesta, on seurauksena todellisen rakkauden vaihtuminen sellaisiin tunnekokemuksiin ja mielihaluihin jotka ihminen langenneessa inhimillisyydessään voi käsittää rakkaudeksi.
Itse asiassa Jumalan sana selkeästi ilmoittaa että tällainen aika tulee ja kehottaa jokaista Jeesukseen uskovaa valvomaan omaa tilaansa ja sydämensä suhdetta totuuteen.
On jokaisen omalla vastuulla ottaako Jumalan rakkaudellisen varoituksen vakavasti, vai inhimmillistääkö Jumalan armon ja suhtautuu Hänen pyhyyteensä välinpitämättömällä mielellä?

Näemme kulttuurissa ja jopa seurakunnassa kuinka kristillinen jumalakuva laittomuuden vaikutuksesta vaihtuu Pyhästä Jumalasta ihmislähtökohtaiseksi, humaaniksi: jotta Jumala olisi hyvä ja rakastava Jumala, Hänen täytyy sallia ja hyväksyä kaikki se mitä omasta lähtökohdastani käsin pidän hyvänä ja mikä minusta tällä hetkellä tuntuu rakkaudelliselta.
Näin todellinen Jumalan tunteminen seurakunnissa menetetään ihmispalvonnan alttarille.
Seurauksena on sielullisia kokemuksia joita ihminen nimittää Jeesuksen tuntemiseksi: kun minusta tuntuu hyvältä, tuo tunne on Pyhän Hengen siunausta jne.

Ei Raamattu turhaan varoita että "haureuden henki on eksyttäväinen henki" ja "haureuden henki on heidän sydämissään, siksi he eivät tunne Herraa."
!!!

* * *

Seksuaalinen kokemus, erityisesti sukupuoliyhdyntä on syvällinen tapahtuma, joka (parhaimmillaan ja pahimmillaan, tapauksesta riippuen) menee syvälle ihmisen persoonan syvimpiin tunne-elämän kerrostumiin, ulottaen vaikutuksensa koko persoonan alueille, ihmisen minäkuvaan ym.
Jos tämä tapahtuu avioliiton ulkopuolella ja synnissä, vaarana on että haureuden eksyttävä henki, sen kautta kun Jumalan tahtoa on väheksytty ja mieluummin palvotaan luotua Luojan sijasta, pääsee ihmisen sisintä manipuloimaan ja eksyttämään.
Seuraukset ovat nähtävissä koko elämän alueella muuttuvina käsityksinä ja yhä suvaitsevampina Raamatun tulkintoina, kun ratkaisuja ei enää sanele todellinen, syntiä kavahtava rakkaus, vaan ristiä karttava lihallisuus ja vihollisen manipuloiville vaikutuksille altis, suojaamaton tunne-elämä.

Synti siis voi tuntua äärettömän kauniilta, hellältä ja hyvältä.
Siksi hebrealaiskirje Raamatussa varoittaa:
"...ettei kukaan olisi haureellinen ja epäpyhä kuten Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa..."
Olkoon soppalautanen, meidän himomme ja halumme kohde mikä tahansa ja tuntukoon tuo asia meistä kuinka kauniilta hyvänsä, se ei kuitenkaan voi olla sen arvoista että sen tähden kannattaisi tinkiä totuudesta ja antautua viettelevien henkivaikutusten valtaan?

Jokainen syvä seksuaalinen kokemus jättää ihmisen olemukseen muistijäljen. Tällaiset kokemukset ja muistot aiemmista seurustelusuhteista ja kumppaneista ovat tarpeettomia. Ne rikkovat ihmisen persoonaa. Tuollaisten kokemusten kautta ihminen sitten tuo omassa persoonassaan avioliittoonsa tavallaan kaikki aiemmat kumppanit ja seksikokemukset mukaan - seurauksena saattaa olla mustasukkaisuutta ym.

* * *

- En tiedä jaksoitko lukea tähän asti?
Ja ehkä sinusta tuntuu että väheksyn tunteita ja tunne-elämää? Mutta niin ei ole. Mielestäni tunteet kuuluvat ihmisen elämään ja Jumala huomioi ihmisen tuntevana ja kaipaavana yksilönä jolla on tarpeita. Juuri tästä näkökulmasta käsin olen tahtonut sinulle kirjoittaa, koska elämäsi on ainutlaatuinen - vain Jumala voi sinulle näitä asioita avata. Siksi toivon sinun lähestyvän Häntä rukouksen ja Sanan kautta.

Tunteidensa nostaminen totuuden mittapuuksi ohi Raamatun ja Jumalan tahdon saattaa johtaa mielihyvän kokemuksiin, mutta sellaisessa elämässä ilo ja tyydytys on aina riippuvainen muuttuvista olosuhteista ja tilanteista, joissa ihmisen täytyy saada tämä ja tämä, milloin mitäkin ollakseen sisäisesti onnellinen.
Kristillisyydessä ihmisen onnen perusta on olla lähellä Jumalaa. Se ei ole elämän pakenemista vaan todella hyvä lähtökohta kaikelle elämiselle.

Kun tunteiden ylikorostaminen johtaa sidonnaisuuteen jossa tunne-elämän tarpeet sanelee oma minä oikkuineen, seurauksena tunteellista tasapainottumuutta ja persoonan rikkinäisyyttä synnin kautta, tunteiden alistaminen Jumalan sanan alamaisuuteen johtaa tunteellisestikin eheään elämään.

Eheään elämään kuuluu aina myöskin kipu. Sitä emme voi välttää jos tahdomme elää totuuden mukaan. Mutta sellainen kipu ei riko persoonaamme vaan saa meidät yhä syvemmin kunnioittamaan elämän vastuullisuutta. Kaikessa kilvoittelussaan kristitty voi kokea Kristuksen lohdutuksen ja avun. Hän on läsnä.

* * *

Seksi on kaunis asia. Niin kaunis ja yksilöllinen että se kannattaa antaa rakkauden hallintavaltaan. Tosi rakkaus on enemmän kuin tunnetta, se on asennetta, alistumista totuudelle. Vain sellaisessa rakkaudessa voi olla toisen persoonan aito kunnioittaminen.
Ja vain silloin, Jumalan hyvässä tahdossa, myös ihmisen tunne-elämä voi turvallisesti kukoistaa.
"Tosi rakkaus odottaa."

Muuten:
Seksuaalisuuden rajat eivät mene ainoastaan sukupuoliyhteydessä.
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan uskova ei ole itsensä oma. Koko elämäni, myös ruumiini on Jumalan omaisuutta. Pyhä Henki asuu minussa. Siksi haureuden synti on syntiä myös omaa ruumistaan vastaan.
Seksuaalielämäni tekoja ja mielikuvitustani tulisi hallita näkemys Jumalan tahdosta jossa seksi on kaunista omalla paikallaan, avioliitossa. Tämän kauneuden tulisi johtaa tekoja ja suhtautumista toiseen sukupuoleen.
Kuinka käytän elämääni - eli Jumalan omaisuutta - tässä maailmassa?
Elänkö Hänen kunniakseen?
Tahdonko rakastaa tavalla jonka maailmankaikkeus ja kaikki elämä, sisällisine eli Jumalasta riippuvine lakeineen hyväksyy?

Jätän mietittäväksesi olisiko hyvin ja oikein laittaa suhteesi tuohon miehen kokonaan poikki?
RAKKAUDEN TÄHDEN.