Huolestuneet potilaiden omaiset sairaalassa

Suomessa on pitkät matkat ja kulkuyhteyksiä ei juuri ole maaseudun pieniin kuntiin ja hautausmaille. Ikääntynyt,autoton jo itsekin vaivainen ei voi käydä noin vaan kymmenien kilometrien päässä katsomassa kauan sitten kuolleiden omaisten hautoja. Keskussairaalatkin sijaitsevat kaukana. Itse olisin joutunut maksamaan 200e käynnistä taxilla päivystys sairaalassa n90v omaiseni luona myöhään illalla ja yöllä ja aamuyöstä hänet jo lähetettiin omaan terv.kesk. Tilanne ratkaisee ja harkinta.

Eipä se taida tuokaan sairaala olla kylän kupeessa, se mihin he aina emmerdalesta lähtevät.

Mitä iloa omaisista on sairaalan vuoteen äärellä, jos heitä ei muulloinkaan näy mailla eikä halmeilla?

Mitä iloa siellä odotushuoneessa olosta on? Se ei yhtään auta potilasta. Päin vastoin. Läheiseni toivoi, ettei hänen luonaan hirveästi käydä, jotta hän saa levätä. Ennen oli toisin, kun sairaaloissa makuutettiin ihmisiä.
Samoin minä haluaisin olla rauhassa.

Vai pitäisi päivystyspolien täyttyä vielä potilaiden sukukunnista kun ne on jo tupaten täynnään niitä potilaita.

Puolisoni sairastui viimesyksynä äkillisesti, poikani ja minä oltiin hänen kanssaan keskussairaalan polilla, hän oli niin vakavasti sairas että noutajan tulo oli lähellä.

Siellä oli myös samettihameväkeen kuuluva potilas ja hänellä todellakin koko laaja suku mukana.... saatans sitä huutoa ja mekkalaa, muita ei meinattu keretä tutkimaan ollenkaan kun kokosuku vaati jatkuvaa palvelua sille omalle " mantalle ".

En todellakaan halua tänne tapaa että kaikkien on käytävä näyttäytymässä sairaalassa tai ei kuulu sukuun ystäviin jne.
Sairaalassa ei normaalisti olla kuin se hetki kun ollaan oikeasti sairas eikä silloin jaksa mitään vierasrumbaa .. ei omaa eikä toisten. Ihan lähimmät omaiset riittää.

Mutta emmerdalessahan ovat sitten kuin nuo "samettihameiset"
Jos olette nähneet, mitä tapahtuu, jos joku viedään sairaalaan?

Olen pohtinut aloittajan kanssa aivan samaa. Omaisten lauman luulisi häiritsevän tautinsa kanssa kamppailevaa. Hoitohenkilökunnan luulisi hermostuvan näistä hätäilijöistä, mutta ilmeisesti osaavat puikkelehtia heidän joukossaan. Eräässä sarjassa naisparka jopa synnytti monen ihmisen kannustaessa ympärillä.
Mutta olen myös pannut merkille, ettei niissä englantilaisissa sairaaloissa ole kuin tämän yhden potilaan omaiset kaikeksi onneksi, oikeastaan, sillä pitäisihän omaisille olla todella suuret odotussalit, jos joka potilaan kohdalla olisi 4-5 omaista odottamassa uutisia. Lähimmäisenrakkaus sielläkin on valikoivaa. Intimiteettisuoja siellä on ala-arvoista, kun potilashuoneissakin on ikkunat käytäville, joista kuka tahansa voi toimenpoideitä sitten seurata.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että menimme kerran meille läheisen omaisen takia sairaalaan isolla joukolla, lapsia, lapsenlapsia, huolestuneina kaikki. Olimme sitten tuntikausia käytävässä sairaan oven ulkopuolella. Istuimme käytävälle varastoiduilla sängyillä tai lattialla, potilaan luona oli vai pari omaista kerrallaan.
Kukaan henkilökunnasta ei ollut meitä huomaavinaankaan.
Niin että suomalainen omais-kulttuuri on vähän toista kuin englantilaisissa sarjoissa.

Käytäville varastoiduille sängyille ei yleensä saa istua, mikäli niitä ei ole peitetty muovilla.
Kerran olen ensiapupoliklinikalla, tuolien puuttuessa seisomiseen väsähtäneenä istahtanut käytävällä olevan tälläisen pyörillä liikuteltavan sängyn reunalle.
Kyllä tultiin äkkiä vihaisesti häätämään pois. Niiden pitää olla siistejä ja puhtaita ensiapuun tulevia potilaita varten. Ensiavun toimepidehuoneiden ulkopuolella, käytävillä ei tuoleja ole ja harvoin sinne omaisia pääsee edes odottelemaan. Ensiapuyksikön vuodeosastolla sallitaan vain pieni hetki vierailla potilaan luona, mikäli tämän terveydentila sen sallii.
Kyllä se on mentävä sinne, kauemmas potilaasta odotusaulaan istumaan, jos istua haluaa.