Jaana sai potkut – tulot romahtivat, peritty kesämökki estää jopa toimeentulotuen saamisen
Viisikymppinen Jaana huomasi kauhukseen, että kaikki pahan päivän varalle tehdyt varasuunnitelmat pettivät.
Vuonna 2012 Jaana työskenteli vielä suuressa kotimaisessa yrityksessä ja tienasi noin 50 000 euroa vuodessa. Kun hänet irtisanottiin tuotantotaloudellisista syistä, tulot romahtivat hiljalleen ansiosidonnaisen kautta työmarkkinatuelle eli noin viidennekseen aiemmasta.
– Myönnän, että aiemmin en tiennyt millaista on köyhän tai pitkäaikaistyöttömän elämä nykypäivän Suomessa. Nyt siitä on omakohtaista kokemusta. Näin sitä voi niin sanottu normaali ja suhteellisen hyvin toimeentuleva ihminen pudota sieltä hyvinvoinnin tornista alas, Jaana toteaa.
Irtisanomisen jälkeen Jaana päätti vaihtaa alaa ja haki hoitoalalle sekä silloisessa kotikaupungissaan Helsingissä että Itä-Suomessa, josta hän on kotoisin.
– Pidin itsestään selvänä, että pääsen kouluun ja sitten töihin. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Seuraavaksi Jaana haki opiskelemaan luonto-ohjaajaksi, kun hän oli vielä irtisanomisajalla edellisessä työpaikassaan. Kun Jaana oli virallisesti työtön, TE-toimisto ei hänen mukaansa puoltanut opiskelupäätöstä.
TE-toimiston kautta Jaana päätyi täydennyskoulutukseen, joka kesti vuoden työharjoitteluineen. Sitäkään kautta hän ei työllistynyt harjoittelupaikkaansa.
firmassa sanottiin, että heidän ei tarvitse palkata ketään: kun yksi harjoittelija lähtee niin toinen tulee. Tällä tavalla ilmaisia harjoittelijoita käytetään, Jaana paheksuu.
Sitten ei ollut muuta kuin tämä jatkuva työnhaku. Olen työttömyysaikanani hakenut 200–300 työpaikkaa. Hakijoita on hurjan paljon, enkä aina pääse edes haastatteluun. Firmat palkkaavat usein nuorempia, Jaana kertoo.
Asumiskulujen jälkeen minulle jää noin 300 euroa. Siitä minun pitäisi maksaa kaikki muut menot kuten ruuat ja auton kulut.
Jaana sanoo, että hän haluaa kertoa tarinansa, koska on köyhyyden lisäksi turhautunut pitkäaikaistyöttömiin kohdistuvaan arvosteluun, syyttelyyn ja ylenkatsomiseen.
– Monet pitävät pitkäaikaistyöttömiä laiskoina ja ajattelevat, että työttömyys on itse aiheutettua. Itse olen tehnyt kaiken minkä voin tästä tilanteesta päästäkseni,
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-20000051186.html
Viisikymppinen Jaana huomasi kauhukseen, että kaikki pahan päivän varalle tehdyt varasuunnitelmat pettivät.
Vuonna 2012 Jaana työskenteli vielä suuressa kotimaisessa yrityksessä ja tienasi noin 50 000 euroa vuodessa. Kun hänet irtisanottiin tuotantotaloudellisista syistä, tulot romahtivat hiljalleen ansiosidonnaisen kautta työmarkkinatuelle eli noin viidennekseen aiemmasta.
– Myönnän, että aiemmin en tiennyt millaista on köyhän tai pitkäaikaistyöttömän elämä nykypäivän Suomessa. Nyt siitä on omakohtaista kokemusta. Näin sitä voi niin sanottu normaali ja suhteellisen hyvin toimeentuleva ihminen pudota sieltä hyvinvoinnin tornista alas, Jaana toteaa.
Irtisanomisen jälkeen Jaana päätti vaihtaa alaa ja haki hoitoalalle sekä silloisessa kotikaupungissaan Helsingissä että Itä-Suomessa, josta hän on kotoisin.
– Pidin itsestään selvänä, että pääsen kouluun ja sitten töihin. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Seuraavaksi Jaana haki opiskelemaan luonto-ohjaajaksi, kun hän oli vielä irtisanomisajalla edellisessä työpaikassaan. Kun Jaana oli virallisesti työtön, TE-toimisto ei hänen mukaansa puoltanut opiskelupäätöstä.
TE-toimiston kautta Jaana päätyi täydennyskoulutukseen, joka kesti vuoden työharjoitteluineen. Sitäkään kautta hän ei työllistynyt harjoittelupaikkaansa.
firmassa sanottiin, että heidän ei tarvitse palkata ketään: kun yksi harjoittelija lähtee niin toinen tulee. Tällä tavalla ilmaisia harjoittelijoita käytetään, Jaana paheksuu.
Sitten ei ollut muuta kuin tämä jatkuva työnhaku. Olen työttömyysaikanani hakenut 200–300 työpaikkaa. Hakijoita on hurjan paljon, enkä aina pääse edes haastatteluun. Firmat palkkaavat usein nuorempia, Jaana kertoo.
Asumiskulujen jälkeen minulle jää noin 300 euroa. Siitä minun pitäisi maksaa kaikki muut menot kuten ruuat ja auton kulut.
Jaana sanoo, että hän haluaa kertoa tarinansa, koska on köyhyyden lisäksi turhautunut pitkäaikaistyöttömiin kohdistuvaan arvosteluun, syyttelyyn ja ylenkatsomiseen.
– Monet pitävät pitkäaikaistyöttömiä laiskoina ja ajattelevat, että työttömyys on itse aiheutettua. Itse olen tehnyt kaiken minkä voin tästä tilanteesta päästäkseni,
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-20000051186.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.