Miehen haluttomuus/mieskunto

Olen ollut 5v suhteessa miehen kanssa. Ollaan molemmat 30v . Alkuun meillä molemmilla oli estoja seksin suhteen mutta tutustuessa paremmin seksi muuttui aivan jumalattoman hyväksi. En ollut ensimmäiseen 3v tyytymätön seksielämäämme. Harrastimme usean kerran viikossa, joskus monta kertaa päivässä. Usein jopa niinkin, että karkasimme juhlista hetkeksi pois ihan vain touhuilemaan. Seksi oli molemminpuolin erittäin tyydyttävää.

3v jälkeen alkoi hiipuminen, tosin parisuhde ongelmiakin kasaantui. Aloimme riitelemään aika paljon. 4v jälkeen emme juurikaan harrasteneet seksiä, joskus kerran kuussa ja joskus saattoi mennä usea kuukausi. Tein alkuun useasti aloitteita, mutta kun sain rukkaset niin monesti, aloin miettimään, onko minussa vikaa. Kysyinkin puolisolta asiasta niin ei ole. Työstressiä vain ja ei vaan enää huvita.

Nyt puolitoista vuotta ollaan oltu siinä tilanteessa, että mies on aikalailla haluton. Mä teen lähes aina aloitteet, tosin aika harvoin. Se menee niin, että huomaan miehen kokevan sen pakkopullana. Se on muuttunut suoritukseksi. Inhottaa tilanne, kun itsellä on halut edelleen mutta kun tiedän takaraivossa miehen tekevän sen minun takia. Tänä päivänä kuitenkin tuntuu tai on pitkään jo tuntunut siltä, että ollaan umpikujassa miehen haluttomuuden takia. Seksiä on enää 0-3 kertaa kuukaudessa. Olemme monta kertaa keskustelleet asiasta, miksi häntä ei enää huvita. Ei hän osaa sanoa, hän perustelee halun puuttumisen sillä, ettei hän vaan enää koe tarvitsevansa usein seksiä. (Siis mies, joka ennen katseli pornoa viikottain ja huokui intohimoa minua kohtaan ja oli pitkään hyvin seksuaalinen olento.)

Viimeksi kun juttelimme hän myönsi, ettei oikein enää nauti siitä. Hän ei tiedä edelleenkään miksei. Hän alkoi vitsailemaan aseksuaaleista, josko hän olis sellainen. Kysyin, johtuuko se minusta, niin ei, ei hän halua seksiä harrastaa ylipäätään, ei minun tai kenenkään muun kanssa. Hän silti sanoo, että haluaa minun kanssa olla ja hänestä tuntuu erittäin pahalle kun ei pysty antamaan minulle enää enempää vällyjen välissä. Hän myös on sitä mieltä, että on tyytyväinen suhteeseemme näin, mutta tietää minun olevan tyytymätön ja se nakertaa. Itsekin tiedän, että hän ottaa stressiä tästä tilanteesta. Erektiohäiriöstä ei myöskään ole kiinni, hänellä kyllä jöpöttää kun alamme touhuun, mutta se tunne puuttuu hänen puoleltaan ja intohimo. Ollaan myös keskusteltu voiko se johtua siitä, että olisi mahdollisesti kyllästynyt minuun, niin joo, se on mahdollista. Mutta silti hän ei halua erota. Lisäksi juttelimme, voisko se johtua testosteronista, niin ehkä? Hän on väsynyt ja äreä. Hän lupasi laittaa korvan taakse ehdotukseni siitä, voisko hän lähteä lääkäriin asian kanssa. Hän myös pyynnöstäni alkoi lisäämään sinkkiä ruokavalioon, mikä edesauttaa teston muodostumista.

Rakkautta meillä on, pussaillaan, ollaan lähekkäin ja halaillaan päivittäin ja jaellaan hellyydenosoituksia. Ei riidellä enää erityisemmin entiseen nähden. Ollaan siis molemmat tyytyväisiä ja rakastamme toisiamme. Arki meillä rullaa ja tehdään yhdessä asioita. Ollaan paljon yhdessä. Keskustellaan mistä vaan ja ollaan avoimia.

Tuntuu kamalalle olla suhteessa josta saan kaiken, paitsi sitä minulle erittäin tärkeää, eli seksiä. Minun itsetuntoa tämä on kaivertanut tosi paljon ja olen myös menettänyt haluja häntä kohtaan tämän myötä kun seksi nykyään on mitä on (pakkosuoritus, josta en saa just mitään irti).

Nyt haluaisin vähän ohjeita ja mielipiteitä muilta, miten edetä tässä tilanteessa, mitä mä voin enää tehdä?

En halua kommenttia, olenko ruma tai lihonnut. -En ole, toki molemmat ollaan saatu ryppyjä =D Ja olen edelleen seksikäs, pukeudun hyvin ja laittaudun miehen edessä. Omistan myös seksikkäitä alusvaatteita, joista mieheni tykkää.

Miehelläni ei myöskään ole toista naista, sen tiedän, koska hän kertoisi jos näin olisi. Ja tiedän myös, ettei häntä kiinnosta muut naiset.