70-luvulla helluntailaiset olivat huonossa maineessa. He olivat lahkolaisia. He olivat hierarkiassa pultsareiden alapuolella. Seurakuntaan liittyi vain ne, jotka olivat tosissaan uskon tiellä. Herätyskokouksissa oli sähköinen tunnelma, kun taisteltiin sieluista.
80-luvulla seurakunnan kokouksissa vallitsi järjestys. Siitä piti huolen kokouksen vetäjä. Kaksi tai kolme profetoi, laulettiin Hengellisen Laulukirjan lauluja ja kuunneltiin pitkä opettavainen saarna. Teologia (jumaluusoppi) oli puhtaimmillaan.
90-luvulla alkoi alamäki. Helluntailaisuus oli hovikelpoinen. Alamäki näkyi selvemmin juhannuskonferenssin nuorten kokouksissa, jossa alkoi soida maailman rytmit. Nuorten kokoukset lipuivat pikkuhiljaa biletykseksi. Tämä johti siihen että porukassa oli yhä enemmän niitä, jotka eivät olleet tehneet parannusta eikä Jumala ollut uudestisynnyttänyt heitä. Suurin osa tästä porukasta ei ole enää seurakunnissa, mutta osa on jopa seurakunnan päättävissäelimissä.
Nykyisin helluntaiherätyksen oma teologia on kadoksissa. Uusia harhaoppeja tuodaan Keniasta, Amerikasta, Australiasta ja Englannista. Nykyisin ovat harvassa suomalaiset opettajat, jotka opettavat oikeaa oppia.
Helluntaiherätyksen hajoitti helluntaikirkko, joka jäi kumminkin lahkolaisuuden asteelle. Moni seurakunta häpeää helluntailaisuutta esim. niiden nimet ovat mitä sattuu. Tämä näkyy myös toiminnassa: parannusta, uudestisyntymää tai kastetta ei enää saarnata, ehtoollinen on kaikille avoin.
Länsi-Suomessa vaikuttaa Suomen Helluntaikansa, joka yrittää vaalia 80-luvun oppia, mutta sinnekin on luikerrellut muutama valheveli.
Avainmedia, Iso Kirja, Hyvä Sanoma ry ja Aikamedia on myös saastunut ulkomaisista harhaopeista.
Nähtävästi nyt on lopunaika ja uudestisyntyneet uskovaiset ovat ahtaalla.
80-luvulla seurakunnan kokouksissa vallitsi järjestys. Siitä piti huolen kokouksen vetäjä. Kaksi tai kolme profetoi, laulettiin Hengellisen Laulukirjan lauluja ja kuunneltiin pitkä opettavainen saarna. Teologia (jumaluusoppi) oli puhtaimmillaan.
90-luvulla alkoi alamäki. Helluntailaisuus oli hovikelpoinen. Alamäki näkyi selvemmin juhannuskonferenssin nuorten kokouksissa, jossa alkoi soida maailman rytmit. Nuorten kokoukset lipuivat pikkuhiljaa biletykseksi. Tämä johti siihen että porukassa oli yhä enemmän niitä, jotka eivät olleet tehneet parannusta eikä Jumala ollut uudestisynnyttänyt heitä. Suurin osa tästä porukasta ei ole enää seurakunnissa, mutta osa on jopa seurakunnan päättävissäelimissä.
Nykyisin helluntaiherätyksen oma teologia on kadoksissa. Uusia harhaoppeja tuodaan Keniasta, Amerikasta, Australiasta ja Englannista. Nykyisin ovat harvassa suomalaiset opettajat, jotka opettavat oikeaa oppia.
Helluntaiherätyksen hajoitti helluntaikirkko, joka jäi kumminkin lahkolaisuuden asteelle. Moni seurakunta häpeää helluntailaisuutta esim. niiden nimet ovat mitä sattuu. Tämä näkyy myös toiminnassa: parannusta, uudestisyntymää tai kastetta ei enää saarnata, ehtoollinen on kaikille avoin.
Länsi-Suomessa vaikuttaa Suomen Helluntaikansa, joka yrittää vaalia 80-luvun oppia, mutta sinnekin on luikerrellut muutama valheveli.
Avainmedia, Iso Kirja, Hyvä Sanoma ry ja Aikamedia on myös saastunut ulkomaisista harhaopeista.
Nähtävästi nyt on lopunaika ja uudestisyntyneet uskovaiset ovat ahtaalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rahaveljille ei riittänyt Katinala, vaan sen tilalle piti saada saada suurempaa. Herramme Tulee -laukukirja oli vanhanaikainen, sen tilalle piti saada Hengellinen Laulukirja. Piti saada mahtavat Novumit ja muut super-selitysteokset. Kitarakuorolauluja -laulukirja on nykyään vitsi ja nais-helluntaievankelistat ovat nykyään sketsi. Raamattu on nyt pelkkä Isokirja. Ristiu Voitto on nyt hämäävästi RV ja Aikamedia. Vapaa Ulkolähetys on nyt Fida. Ei kaunista hengellistä musiikkia, vaan mustaksi vuoratut huoneet, savukoneet ja kova meteli. No niin, lahkolaisuuden viitta karisi hartioilta ja nyt meitä kunnioitetaan samanvertaisina kirkkolaisina.
Nyt pitää päästä uudelle tasolle, hipsteriksi. Jeesushipistä hipsteriksi, Mark Foremanin ohjeilla Saalem muutetaan Johannes Saranpään hipsteri-Houmiksi.
Minä tulin uskoon '80 alussa, se oli hienoa aikaa. '90 luvun vielä yritin pysyä helluntain matkassa mutta olin liian konservatiivinen, en vain voinut sulattaa kaikkia uusia suuntia. Minulle loppui helluntain taru 2000 alussa.
Tämä on tyypillistä kaikissa historian herätysliikkeissä, metodistit, paptistit, ne on vain väsähtäneen ja aina on tullut uusi herätys ja herätysliike. Mutta missä on tämänpäivän herätysliike. Nokia-hurmoksellekin kävi huonosti.
Helluntaikirkolliset toimivat hyvin ovelasti. Jos he olisivat ainoastaan eronneet helluntaiherätyksestä ja perustaneet oman kirkkonsa, se olisi ollut rehellistä ja miehekästä toimintaa, he olisivat kadottaneet ainoastaan itsensä, mutta nytpä he haluavat vetää muut helluntailaiset mukanaan samaan rapakkoon. Ja muut helluntailaiset ovat niin tyhmiä, etteivät pistä hanttiin. Tämä on aivan järjetön tilanne.
Ei se 80-luku niin erinomaista aikaa ollut kuin mitä ajan kultaamissa muistoissa halutaan muistella. Siihenkin aikaan vanhempi väki kauhisteli yhtälailla että miksi helluntaissa on luovuttu aikaisempien vuosikymmenien "raittiista uskosta."
Kyllä silloinkin paheksuttiin kun jykevän vanhanaikaisen virrenveisuun tilalle tuli Hengellisen Laulukirjan kepeät iskelmätyyliset renkutukset ja vanhanajan totinen saarnatyyli muuttui vitsien kerronnaksi ja amerikkalaisaksenttiseksi hällelyyjä- hihkumiseksi, jossa ei sisältöä ollut vaan pelkkää tunteiden nostatusta.
Nykyään vain nämä ihmiset, jotka silloisessa nuoruuden innossaan elivät elämänsä voimantunteisimpia vuosia, muistavat sen aikakauden nostalgisen parhaana ja ovat nyt vuorostaan sitä vanhempaa väkeä, joka kokee muutokset totutusta muodosta oikeasta uskosta luopumisena ja uuden musiikki-, saarna- ja kokouskäyttäytymistyylin vanhempaa heppoisempana.
Mutta oli se nykyiseen aikaan verrattuna vielä hyvää aikaa, vaikka luisuminen olikin jo alkanut.
Vanhanaikaista virrenveisuuta ei kyllä ole koskaan ollut helluntaiseurakunnissa. Hengellinen laulukirja on aika vanha painotuote.