Isäni äidille tuli Kirkko ja Kaupunki-lehti Helsingissä loppuun asti, siis tuolloin jo tutustuin hengelliseen kirjoitukseen, vaikkakin vasta vuonna 2000 löysin Raamatun sanoman, 16-vuotiaana. Isäni erosi kirkosta jo 1962, 21-vuotiaana ja äitini erosi kirkosta jotain 1969 tai 1970, 18-19-vuotiaana, eli minua ei ole kastettu kirkossa, ja vanhempani menivät maistraatissa avioon Juhannuksena 1980. Toki kävin peruskoulun aikana aina Pääsiäis- ja Joulukirkossa koulusta, en vastaanhangoitellut tuota, mutta en ollut vielä kiinnkiinnostunut tuolloin hengellisyydestä. Se tapahtui vuoden 2000 paikkeilla kun käsiini sattui Raamattu Töölön kirjastossa Helsingissä, tuolloin Mooses, Abraham, Jesaja, Jeesus ja Paavali avautuivat minulle keitä he olivat olleet. Aloin tutkimaan hengellistä kirjallisuutta ja mielessä pyöri Jeesus ja hänen elämänsä. Koskaan en ole pitänyt itseäni kiihkouskovaisena, kristinuskon ohella myös buddhalaisuus ja juutalaisuus kiehtovat minua, olihan Jeesuskin juutalainen.
Nyt, 17 vuoden jälkeen, on tullut hieman väsymys uskonasioita kohtaan, ja kaikenmaailman herätysliikkeet ja heidän tulkintansa ovat saaneet jalansijaa. Aina olen kulkenut porukoissa jotka eivät kauheasti tai ollenkaan laita uskonasioita etusijalle tai heitä ei vain kiinnosta kuka oli Jeesus, mutta agnostisesti epäilevät onko Jeesusta edes ollut olemassakaan.
Itseäni kiehtoo juurikin tuon ajan elämäntapa ja -piiri Jeesuksen elinaikana, askeettisuus ja miten oltiin vähään tyytyväisiä ja elettiin tässä ja nyt-elämää ja oltiin luonnon ja eläinten kanssa enempi tekemisissä.
Minua aika usein ahdistaa tämä nykypäivä jota elän, olen kuin kalkkarokäärmelauman keskellä ja etsin kuumeisesti metsän siimestä jonne piiloutua kuuntelemaan puiden huminaa, lintujen lauleloa ja puron solinaa ja siinä lomassa pulahtamaan järveen taikka lampeen.
Joissakin lähteissä sanotaan että Jeesus olisi ollut Buddhan uudestitulema, en sitten tiedä, vaikken Buddhan opetuksia hylkääkään Jeesuksen ohella. Dalai Lama esimerkiksi elää Tiibetissä täysin Buddhan oppien mukaan, enkä minä kiellä häntä näin elämästä, kuten en kiellä Suomen papistoa elämästä Jeesuksen oppien mukaan, oikeisto-vasemmisto-akselilla, kukin miten poliittisesti itsensä mieltää. Toki täytyy muistaa hyvät tavat varsinkin jos on palvelustyössä.
En sanoisi että olisin mitenkään kyynistynyt Suomen kirkkoa ja papistoa kohtaan, toki papistolla oli 1200-luvulta ihan 1900-luvun alulle saakka valta pelotella seurakuntalaisia.
Enimmäkseen hyvää työtä seurakuntien työntekijät tekevät, kunhan muistaisivat ammattinsa toimenkuvan etteivät lähtisi ihan James Hirvisaaren, Seppo Lehdon ja Jussi Halla-ahon suulla puhumaan ja seurakuntalaisia pelästyttämään pahanpäiväisesti. Pelottelu ei kuulu
terveeseen hengellisyyteen, vaan mielenrauha ja kokonaisvaltainen ilo ja riemu ovat ne joita tulee tavoitella, kuten jo Buddha ja Jeesus elämänsä aikana tavoittelivat, vaikka Jeesuksella olikin sitten loppujen lopuksi kurja kohtalo ristinpuulla naulittuna. En sanoisi että Buddha ja Jeesus olivat mitenkään sarkastisen kyynisen pessimistisiä, heidän suurimpana elämänarvonaan oli myötätunto ja palveleva rakkaus (palveleva rakkaus = agape).
Tässäpä olennaiset :)
Nyt, 17 vuoden jälkeen, on tullut hieman väsymys uskonasioita kohtaan, ja kaikenmaailman herätysliikkeet ja heidän tulkintansa ovat saaneet jalansijaa. Aina olen kulkenut porukoissa jotka eivät kauheasti tai ollenkaan laita uskonasioita etusijalle tai heitä ei vain kiinnosta kuka oli Jeesus, mutta agnostisesti epäilevät onko Jeesusta edes ollut olemassakaan.
Itseäni kiehtoo juurikin tuon ajan elämäntapa ja -piiri Jeesuksen elinaikana, askeettisuus ja miten oltiin vähään tyytyväisiä ja elettiin tässä ja nyt-elämää ja oltiin luonnon ja eläinten kanssa enempi tekemisissä.
Minua aika usein ahdistaa tämä nykypäivä jota elän, olen kuin kalkkarokäärmelauman keskellä ja etsin kuumeisesti metsän siimestä jonne piiloutua kuuntelemaan puiden huminaa, lintujen lauleloa ja puron solinaa ja siinä lomassa pulahtamaan järveen taikka lampeen.
Joissakin lähteissä sanotaan että Jeesus olisi ollut Buddhan uudestitulema, en sitten tiedä, vaikken Buddhan opetuksia hylkääkään Jeesuksen ohella. Dalai Lama esimerkiksi elää Tiibetissä täysin Buddhan oppien mukaan, enkä minä kiellä häntä näin elämästä, kuten en kiellä Suomen papistoa elämästä Jeesuksen oppien mukaan, oikeisto-vasemmisto-akselilla, kukin miten poliittisesti itsensä mieltää. Toki täytyy muistaa hyvät tavat varsinkin jos on palvelustyössä.
En sanoisi että olisin mitenkään kyynistynyt Suomen kirkkoa ja papistoa kohtaan, toki papistolla oli 1200-luvulta ihan 1900-luvun alulle saakka valta pelotella seurakuntalaisia.
Enimmäkseen hyvää työtä seurakuntien työntekijät tekevät, kunhan muistaisivat ammattinsa toimenkuvan etteivät lähtisi ihan James Hirvisaaren, Seppo Lehdon ja Jussi Halla-ahon suulla puhumaan ja seurakuntalaisia pelästyttämään pahanpäiväisesti. Pelottelu ei kuulu
terveeseen hengellisyyteen, vaan mielenrauha ja kokonaisvaltainen ilo ja riemu ovat ne joita tulee tavoitella, kuten jo Buddha ja Jeesus elämänsä aikana tavoittelivat, vaikka Jeesuksella olikin sitten loppujen lopuksi kurja kohtalo ristinpuulla naulittuna. En sanoisi että Buddha ja Jeesus olivat mitenkään sarkastisen kyynisen pessimistisiä, heidän suurimpana elämänarvonaan oli myötätunto ja palveleva rakkaus (palveleva rakkaus = agape).
Tässäpä olennaiset :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.