Iltapäivälehdistön räyhääminen kuriin

Suomalaisella medialla on näköjään tarve kytätyksi tulemiseen. Suorastaan sairaalloinen tarve. Muuten ei voi ymmärtää sitä suoranaista raivokkuutta, jolla kyttäyksen sallivaa lainsäädäntöä valtakuntaan puuhataan. (http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005162166.html) Ikään kuin kyttääminen olisi jokin ihmelääke pahuuden torjumisessa. Luultavasti asia on suorastaan päinvastoin. Iltapäivälehdistö on kerrassaan erikoistunut paitsi harhaanjohtavan tiedon levittämiseen myös tämän tiedon varjolla kaikenlaisten pelkotilojen lietsomiseen.

Juuri iltapäivälehtien lööpit ovat pahinta laatua uutisointia, josta ei pääsääntöisesti saa muuta irti kuin vääriä mielikuvia. Sonnan levittäminen suuria otsikoita esiin tuomalla tekee mitä alhaisimmista rikoksistakin historiallisia tapauksia. Eihän tavallinen ihminen pääse koskaan otsikoihin, mutta porvarillinen media pitää kyllä huolen siitä, että pahantekijöistä puhutaan, ja lainkuuliaisia kansalaisia rangaistaan kyttäyksillä ja väärillä merkinnöillä erilaisiin epäiltyjen rekistereihin.

Terrorismi on tarjonnut oivan tekosyyn ryhtyä puuhamaan yhä pitemmälle menevää urkintaa ja kansalaisten seurantaa. Jopa niin, ettei poliisikaan nykyään saa takamusta nettituolistaan todellisten rikollisten torjuntaan, vaan poliisi keskittyy yhä enenevästi seuraamaan nettiä ja rikollisten vapaaehtoista ilmoittamista tekemisistään. Kaiken kukkurana on vielä sekin, että poliisi ryhtyy oikomaan vääriä uutisia.

Jos poliisi todella ryhtyy oikomaan maailmaan päästettyjä valheita, niin tähän työhön eivät riitä edes kaikki maailman poliisit. Siksi kannattaisi kotimaassakin keskittyä vain oleelliseen, lähinnä iltapäivälehdistöön ja sen harhaanjohtavaan viestintään. Lainsäätäjä voisi edes yrittää ehkäistä rikoksia kieltämällä rikoksilla mässäilyn sen sijaan, että sallisi kansalaisten yksityiselämään puuttumisen.

On merkillistä miksi juuri nettiä pitäisi seurata. Luulisi, että autoilijoiden kyttääminen korvaa sen minkä netissä hävitään. Onhan Suomi varmaan maailman turvallisin maa autoilijan kyttäämisessä. Täällä poliisi ottaa kiinni heti, jos tutkan osoitin värähtää yli sallitun, polkupyörästä puuttuu valo tai jalankulkija menee tyhjän tien yli ilman poliisin lupaa. Suomessa autolla tehty rikos ei voi onnistua. Se on teoreettinen mahdottomuus. Tämän lisäksi ei liene kaupunkia, joka ei olisi väärällään kameroita aina marketin vessaa myöten, joten vaatimukset kyttäämisen ulottamiseksi vielä tätäkin pitemmälle eivät vaikuta perustelluilta. Vaatimukset valvonnan kiristämiseksi ovat lähinnä turvallisuusalan organisaatioiden oman edun ja aseman kohentamispyrkimyksiä minkä lisäksi tulevat poliittiset valtapyrkimykset peukaloruuvimotiiveineen.

Keskustan pitäisi puuttua tähän yhä paisuvaan kansalaisten elämän hankaloittamiseen jämäkämmällä otteella ja ryhtyä pikemminkin purkamaan tätä säätämistä kuin sitä edelleen edistämään. Kuntien päätöksenteossa pitäisi päästä jonninjoutavasta rähjäämisestä järkevään päätöksentekoon ja päätökset pitäisi olla kansalaisten hyvinvointia edistäviä, ei vain porvarien hyvinvointiin tähtääviä.