Narsista ei koskaan tule onnellista

Tämäkin narsistin "totuus" on juurikin päinvastainen, kuten niin moni muukin asia narsistin elämässä.

Narsismi estää narsistia olemasta onnellinen. Narsistin elämä on pelkkää taistelua häpeää ja huonommuudentunnetta vastaan. Kulissien ja valheen rakentamista. Ei ole itsetuntoa joka kannattelisi. Narsistilla ei ole onnellisuuteen tarvittavia osia.

Narsisti ei edes tiedä mitä onnellisuus on. Hän kadehtii onnelliselta vaikuttavia ihmisiä ja haluaa heiltä onnen pois. Narsistin on ihmeissään sen asian edessä, että joku epätäydellinen surkimus vaikuttaa silti onnelliselta. Että joku saa..nan tavallinen pulliainen on onnellinen vaikka narsisti pullistelee kuinka vieressä erinomaisuuttaan. Kyllä sen on vaan pakko näytellä ja valehdella ja olla sisimmässään kateellinen ja katkera.....niinhän narsistikin on.

Ja sitten se vainoharhaisuus. Narsisti on koko ajan varuillaan ja pelkää paljastuvansa. Pelkää että kulissi ratkeaa jostakin kohtaa ja pullahtaa esiin sitä itseään. Narsisti pelkää että joku lähtee haastamaan ja horjuttamaan narsistin rakentamaan harhaa. Pitää hyökätä ettei vain joudu puolustautumaan. Koko ajan pitää arvioida ja analysoida. Pitää siivota hyödyttömät ihmiset pois, alistaa ja nöyryyttää hovia jotta nämä pysyvät otteessa. Pitää huolehtia että viholliset eivät pääse iskemään, ja kalastaa uusia uhreja ja hyödyllisiä ihmisiä. Tarjoilla keppiä ja porkkanaa tarpeen mukaan. Vaihtaa roolia ja suojaväriä tilanteen mukaan.

Moni julkisuudessa paistatteleva ihminen on aivan oppikirjaesimerkki narsistisesta "onnellisuudesta". Someeen lykätään mielikuvaa ylettömästä onnellisuudesta, vauhdikkaasta ja rikkaasta elämästä. Kuitenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista joka ei todellakaan tue tuota kuvaa: riitoja, känniääliöintiä. poliisien kotikäyntejä, rattijuopumusta, eroja, pettämistä, protestilistoja, oikeudenkäyntejä....Sitten vielä valehdellaan niin jatkuvalla syötöllä ja näkyvästi ettei enää tiedä onko ihminen oikeasti noin tyhmä, vai eikä se vaan välitä.

Olen eri mieltä. Narsisti tiedostaa kyllä mitä onnellisuus on, kun hän katsoo onnellisia ihmisiä, joista paistaa ilo ja rentous. Siitä hän on kateellinen ja haluaa saman. Uhreiltaan narsisti pyrkii imemään nuo ominaisuudet. Siinä missä normaali ihminen ymmärtää että onnellisuus lähtee itsestään ja siitä miten hyvin kohtelee muita eli vastavuoroisuus, narsisti kuvittelee että imemällä uhri kuiviin hän voi ikään kuin tankata itselleen nämä ominaisuudet uhreiltaan.

Erimieltää kirjoitti:

Olen eri mieltä. Narsisti tiedostaa kyllä mitä onnellisuus on, kun hän katsoo onnellisia ihmisiä, joista paistaa ilo ja rentous. Siitä hän on kateellinen ja haluaa saman. Uhreiltaan narsisti pyrkii imemään nuo ominaisuudet. Siinä missä normaali ihminen ymmärtää että onnellisuus lähtee itsestään ja siitä miten hyvin kohtelee muita eli vastavuoroisuus, narsisti kuvittelee että imemällä uhri kuiviin hän voi ikään kuin tankata itselleen nämä ominaisuudet uhreiltaan.

Lue lisää

Minulla on tällainen lapsuudenystävä. Joka on hieman hankala luonne. Olemme tunteneet toisemme jo vuosikymmeniä, sanoisin jopa, koko ikämme.

Nykyisin hän purkaa pahaa oloaan minuun. Nyt olen kuulema *vienyt* häneltä kaksi ystävää. Olemme tutustuneet näihin ihmisiin suunilleen samoihin aikoihin.
Eikä hän itse ymmärrä sitä, että hänen oma ikävä käytös on yksin se syy, minkä takia nämä ihmiset eivät pidä yhteyttä häneen.

Vihdoinkin olen päättänyt nyt sen, että kun tämä *ystävienryöstö* otetaan jälleen kerran esiin, niin kerron hänelle suoraan, mistä tämä kaikki johtuu. Eiköhän hänellä ole jo nyt lopulta peiliin katsomisen aika, vaikka se sattuukin vanhaan ihmiseen.
Mutta itse olen kyllästynyt kuuntelemaan syytöksiä asiasta, johon en ole mitenkään syyllinen.

lukkari123 kirjoitti:

Minulla on tällainen lapsuudenystävä. Joka on hieman hankala luonne. Olemme tunteneet toisemme jo vuosikymmeniä, sanoisin jopa, koko ikämme.

Nykyisin hän purkaa pahaa oloaan minuun. Nyt olen kuulema *vienyt* häneltä kaksi ystävää. Olemme tutustuneet näihin ihmisiin suunilleen samoihin aikoihin.
Eikä hän itse ymmärrä sitä, että hänen oma ikävä käytös on yksin se syy, minkä takia nämä ihmiset eivät pidä yhteyttä häneen.

Vihdoinkin olen päättänyt nyt sen, että kun tämä *ystävienryöstö* otetaan jälleen kerran esiin, niin kerron hänelle suoraan, mistä tämä kaikki johtuu. Eiköhän hänellä ole jo nyt lopulta peiliin katsomisen aika, vaikka se sattuukin vanhaan ihmiseen.
Mutta itse olen kyllästynyt kuuntelemaan syytöksiä asiasta, johon en ole mitenkään syyllinen.

Lue lisää

Ohhoh.
...auttaa...
Minulla myös vuosikymmenien, voisin sanoa milteipä elämänpituinen ystävyyssuhde. Ystäviä on siirtynyt tämän kamun leiriin korkeintaan hänen omassa mielessään.
Mutta tiedätkö mitä? Minä olen pahoillani hänen vinoutuneesta mielestään ja meidän kariutuneesta ystävyydestämme, enkä ollenkaan kanna kaunaa mistään. En toivo hänelle mitään suurempia peiliin katsomisia, niitä mahtuu vuosikymmeniin muutenkin ja muistakin syistä. Ainoa mitä toivon on mahdollisimman vähän vaivalloinen loppuelämä ja jos se ikinä olisi mahdollista, niin iloakin toivon.
Niin, mutta se olikin ystävyyttä ainakin minun puoleltani. Ehkä joskus kauvan sitten myös hänen puoleltaan. Saattaisi olla vieläkin, jos hän ikinä voisi mitenkään tervehtyä ja pystyä kokemaan vapautuneisuutta.

MitenVoisi kirjoitti:

Ohhoh.
...auttaa...
Minulla myös vuosikymmenien, voisin sanoa milteipä elämänpituinen ystävyyssuhde. Ystäviä on siirtynyt tämän kamun leiriin korkeintaan hänen omassa mielessään.
Mutta tiedätkö mitä? Minä olen pahoillani hänen vinoutuneesta mielestään ja meidän kariutuneesta ystävyydestämme, enkä ollenkaan kanna kaunaa mistään. En toivo hänelle mitään suurempia peiliin katsomisia, niitä mahtuu vuosikymmeniin muutenkin ja muistakin syistä. Ainoa mitä toivon on mahdollisimman vähän vaivalloinen loppuelämä ja jos se ikinä olisi mahdollista, niin iloakin toivon.
Niin, mutta se olikin ystävyyttä ainakin minun puoleltani. Ehkä joskus kauvan sitten myös hänen puoleltaan. Saattaisi olla vieläkin, jos hän ikinä voisi mitenkään tervehtyä ja pystyä kokemaan vapautuneisuutta.

Lue lisää

(lainaus edeltä) "Niin, mutta se olikin ystävyyttä ainakin minun puoleltani. Ehkä joskus kauvan sitten myös hänen puoleltaan. Saattaisi olla vieläkin, jos hän ikinä voisi mitenkään tervehtyä ja pystyä kokemaan vapautuneisuutta."

Tässä se ongelma onkin. Muutostahan voi aina toivoa, mutta niin kauan, kun hän ei itse ymmärrä sitä, että hänen oma käytös aiheuttaa ne konfliktitailanteet näissä hänen ystävyyssuhteissa.

Eikä se, toisen syyttäminen omista virheistä, tuota hänelle koskaan halutunlaista lopputulosta. Lisäksi katkeruus ja kateus vain pahentaa entisestään, tätä hänen tilannettaan. Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa.

lukkari123 kirjoitti:

(lainaus edeltä) "Niin, mutta se olikin ystävyyttä ainakin minun puoleltani. Ehkä joskus kauvan sitten myös hänen puoleltaan. Saattaisi olla vieläkin, jos hän ikinä voisi mitenkään tervehtyä ja pystyä kokemaan vapautuneisuutta."

Tässä se ongelma onkin. Muutostahan voi aina toivoa, mutta niin kauan, kun hän ei itse ymmärrä sitä, että hänen oma käytös aiheuttaa ne konfliktitailanteet näissä hänen ystävyyssuhteissa.

Eikä se, toisen syyttäminen omista virheistä, tuota hänelle koskaan halutunlaista lopputulosta. Lisäksi katkeruus ja kateus vain pahentaa entisestään, tätä hänen tilannettaan. Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa.

Lue lisää

"Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. "

Niin tuolla ylempänä kirjoitit tosiaan, että seuraavan kerran kun tuo "ystävienryöstö" otetaan esiin, kerrot hänelle suoraan mistä se johtuu, vaikka se vanhaan ihmiseen sattuisikin

Kerrot että teillä on vuosikymmenten "ystävyys" suhde ja hän on aina ollut hieman hankala luonne. Kuitenkin olet ilm. hänen kanssaan ollut tekemisissä siitä huolimatta jostain syystä?

Meillä on kaikilla luonteen piirteemme jotka useinkin korostuvat vanhetessamme, mutta en osaa ajatella, että joku vasta ikääntyessä tulisi narsistiksi, vaan ikääntyvän katkeruus ja kateus saattavat kummuta ns. elämättömästä elämästä kun huomaa että elämä on mennyt niinkuin meni, ei niin miten sen olisi halunnut/toivonut menevän

Ymmärrän kyllä, että tuollaisten syyttelyjen, valittamisen kuunteleminen on raskasta, mutta en usko että suoraan sanomisella, tyyliin kukaan ei halua olla sun kanssa kun olet niin ikävä ihminen, ketään pelastetaan.

Yleenä ihmiset nousevat takajaloilleen jos syyttävä sormi osoittaa häntä ja sinä olet sellainen ja sellainen. Ennemminkin olisi hyvä puhua omista tunteistaan, minusta tuntuu ikävältä, minä koen raskaaksi tuon ainaisen syyttelysi

Ainakin siihen negatiiviseen palautteeseen pitäisi sisältää myös monin verroin niitä positiivisia asioita, sitä hyvää mikä hänessä on ollut ja on, siellä katkeruuden taustalla, joiden vuoksi sinä olet halunnut/haluat olla hänen ystävänsä .

Itseään voi ja saa toki suojata ettei kovin usein ko. ihmistä tapaile, tai ihmissuhteen voi myös päättää jos ihmisen seurassa tulee huono olo, pitää ne omat rajat .

Mutta mikä sitten auttaisi, jos tuo ihmisuhde on kuitenkin itselle tärkeä, eikä halua siitä luopua ja haluaisi toimia ystävänsä parhaaksi. Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä...

Loppuun ny tämmönen linkki aiheesta "jos ystävyydestä uhkaa tulla taakka".

"Mieti loppuelämää. Jos päätät ihmissuhteen, tee se niin reilusti, että te kumpikin voitte jatkaa ilman syyllisyyttä ja häpeää"

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_parannat_suhdetta_ystavaan

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. "

Niin tuolla ylempänä kirjoitit tosiaan, että seuraavan kerran kun tuo "ystävienryöstö" otetaan esiin, kerrot hänelle suoraan mistä se johtuu, vaikka se vanhaan ihmiseen sattuisikin

Kerrot että teillä on vuosikymmenten "ystävyys" suhde ja hän on aina ollut hieman hankala luonne. Kuitenkin olet ilm. hänen kanssaan ollut tekemisissä siitä huolimatta jostain syystä?

Meillä on kaikilla luonteen piirteemme jotka useinkin korostuvat vanhetessamme, mutta en osaa ajatella, että joku vasta ikääntyessä tulisi narsistiksi, vaan ikääntyvän katkeruus ja kateus saattavat kummuta ns. elämättömästä elämästä kun huomaa että elämä on mennyt niinkuin meni, ei niin miten sen olisi halunnut/toivonut menevän

Ymmärrän kyllä, että tuollaisten syyttelyjen, valittamisen kuunteleminen on raskasta, mutta en usko että suoraan sanomisella, tyyliin kukaan ei halua olla sun kanssa kun olet niin ikävä ihminen, ketään pelastetaan.

Yleenä ihmiset nousevat takajaloilleen jos syyttävä sormi osoittaa häntä ja sinä olet sellainen ja sellainen. Ennemminkin olisi hyvä puhua omista tunteistaan, minusta tuntuu ikävältä, minä koen raskaaksi tuon ainaisen syyttelysi

Ainakin siihen negatiiviseen palautteeseen pitäisi sisältää myös monin verroin niitä positiivisia asioita, sitä hyvää mikä hänessä on ollut ja on, siellä katkeruuden taustalla, joiden vuoksi sinä olet halunnut/haluat olla hänen ystävänsä .

Itseään voi ja saa toki suojata ettei kovin usein ko. ihmistä tapaile, tai ihmissuhteen voi myös päättää jos ihmisen seurassa tulee huono olo, pitää ne omat rajat .

Mutta mikä sitten auttaisi, jos tuo ihmisuhde on kuitenkin itselle tärkeä, eikä halua siitä luopua ja haluaisi toimia ystävänsä parhaaksi. Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä...

Loppuun ny tämmönen linkki aiheesta "jos ystävyydestä uhkaa tulla taakka".

"Mieti loppuelämää. Jos päätät ihmissuhteen, tee se niin reilusti, että te kumpikin voitte jatkaa ilman syyllisyyttä ja häpeää"

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_parannat_suhdetta_ystavaan

Lue lisää

Kiitän onneani, että pidin pääni kriisitilanteessa, enkä ryhtynyt kuuntelemaan sellaisten neuvonantajien ohjeita, jotka haluavat vain ohjailla ja operoida toisten elämissä.
Tuo ohje: "Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä..." toimii täydellisesti uhmaikäisen uhmakohtauksen taltuttamisessa, ja silloin vain ensiapuna saada inttävä lapsi hetkeksi unohtamaan inttämisensä.

Aina joskus tulee mieleen kysyä, että tekeekö neuvonantaja itse juuri niin kuin toisia neuvoo? Toimii reilusti ja avoimesti, käsittelee ongelmansa yhteisen pöydän äärellä, eikä luiki pakoon ja huutele ohjeita sitten puskista? Harva meistä kuitenkaan on niin täydellinen kuin itsestään antaa ymmärtää, vaikka nykyään on niin helppo luoda itsestään se hyviskuva, olipa nyt millä foorumilla tahansa.

bvcbcvb kirjoitti:

Kiitän onneani, että pidin pääni kriisitilanteessa, enkä ryhtynyt kuuntelemaan sellaisten neuvonantajien ohjeita, jotka haluavat vain ohjailla ja operoida toisten elämissä.
Tuo ohje: "Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä..." toimii täydellisesti uhmaikäisen uhmakohtauksen taltuttamisessa, ja silloin vain ensiapuna saada inttävä lapsi hetkeksi unohtamaan inttämisensä.

Aina joskus tulee mieleen kysyä, että tekeekö neuvonantaja itse juuri niin kuin toisia neuvoo? Toimii reilusti ja avoimesti, käsittelee ongelmansa yhteisen pöydän äärellä, eikä luiki pakoon ja huutele ohjeita sitten puskista? Harva meistä kuitenkaan on niin täydellinen kuin itsestään antaa ymmärtää, vaikka nykyään on niin helppo luoda itsestään se hyviskuva, olipa nyt millä foorumilla tahansa.

Lue lisää

No otin ny kantaa siihen tuon toisen ihmisen tilanteeseen koskien hänen kuvailemaansa ongelmaan liittyen hänen pitkäaikaiseen ystävyyssuhteeseensa ja siihen, että onko tuo suoraan sanominen, " että syy miksi nuo toiset ei halua olla tekemisissä sun kanssa johtuu siitä, että sä oot niin kamala ihminen" se paras vaihtoehto.

Mutta joo, itsekukin ny tekee niinkuin parhaaksi näkee millä keinoin sitte yrittää sitä ystävyyssuhdettaan parantaa siten, että tapaamiset olisivat miellyttävimpiä kummallekkin osapuolelle jos kuitenkin haluaa tuon ihmissuhteen säilyvän.

Mutta joo, tuos kun tarkemmin luin/ajattelin, niin enimmät ongelmat ilmeisesti kuitenkin alkujaan liittyivät tuon hankalan ihmisen katkenneisiin ihmissuhteisiin.

"Tässä se ongelma onkin. Muutostahan voi aina toivoa, mutta niin kauan, kun hän ei itse ymmärrä sitä, että hänen oma käytös aiheuttaa ne konfliktitailanteet näissä hänen ystävyyssuhteissa."

Toisaalta ymmärsin, että nuo toiset olivat jo tehneet ns. pesäeron tuohon hankalaan ihmiseen, jolloin tuo ihminen alkoi sitten syyttää niistä toisten ihmisten tekemistä valinnoista tätä henkilöä ja ongelma(miksi ihmiset eivät halua olla tekemisisä ko. henkilön kanssa) siirtyi hänen ratkaistavakseen.

Joo ei tiedä, mikä parasta olisi, riippuu varmaan siitä mihin pyritään, ymmärsin että hän haluaisi jotenkin pelastaa tuon ihmisen "Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. ".

Jotenkin vaan ajattelisin, että tuossa tapauksessa jos ja kun kuitenkin pohjimmiltaan pitää tuosta ihmisestä, arvostaa ystävyyttä hänen kanssaan ja haluaa hyvää tuolle ihmisille, niin pitäisi kyllä tuoda esiiin niitäkin seikkoja miksi pitää ko. ihmisestä ja haluaa auttaa häntä pääsemään eroon katkeruudesta ja kateudesta ja kyllä mielenkiinnon/puheiden suuntaaminen muihin mukavimpiin asioihin voi olla yksi keino.

Noille menneille katkenneille ihmissuhteille tuskin voi enää mitään, mutta sitä omaa ystävyyssuhdettaan voi yrittää parantaa tuon hankalan ihmisen kanssa tai sitten vain sietää ja yrittää vetää niitä rajoja tai päätyä samaan ratkaisuun kuin nuo toiset.

Nää on vaikeita asioita, kun se itsensäkin muuttaminen on tosi vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on sen toisen ihmisen muuttaminen, että kannattaa tarkkaan miettiä mihin ne omat voimavarat riittävät. En usko ihmeparantumisiin näissä asioissa tyyliin hyvä kun sanoit suoraan , lopetan heti olemasta ikävä ihminen.

Mitä tulee tuohon neuvonantaja nimitykseen ja siihen liittyviin kysymyksiin, niin tässä kohtaa kaiketi ei ollut kyse neuvonantajasta vaan tuon toisen kirjoittajan ongelmista ystäväänsä liittyen, että takerruit ny mun mielestä hivenen väärään kohteeseen (neuvonantajaan) ja tavallaan sivuutit tuon alkuperäisen kirjoittajan tilanteen.

Ymmärrän kyllä jos sinulla on tullut tuollainen tilanne oikeassa elämässä ja joku tullut neuvojaan tyrkyttämään ilman pyytämättä, mutta sitten taas tämmösillä palstoilla oletan, että kun joku kertoo ongelmastaan niin hän haluaa nimenomaan kannanottoja/ näkökulmia siihen asiaan liittyen, keskustelupalstahan tämä on.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No otin ny kantaa siihen tuon toisen ihmisen tilanteeseen koskien hänen kuvailemaansa ongelmaan liittyen hänen pitkäaikaiseen ystävyyssuhteeseensa ja siihen, että onko tuo suoraan sanominen, " että syy miksi nuo toiset ei halua olla tekemisissä sun kanssa johtuu siitä, että sä oot niin kamala ihminen" se paras vaihtoehto.

Mutta joo, itsekukin ny tekee niinkuin parhaaksi näkee millä keinoin sitte yrittää sitä ystävyyssuhdettaan parantaa siten, että tapaamiset olisivat miellyttävimpiä kummallekkin osapuolelle jos kuitenkin haluaa tuon ihmissuhteen säilyvän.

Mutta joo, tuos kun tarkemmin luin/ajattelin, niin enimmät ongelmat ilmeisesti kuitenkin alkujaan liittyivät tuon hankalan ihmisen katkenneisiin ihmissuhteisiin.

"Tässä se ongelma onkin. Muutostahan voi aina toivoa, mutta niin kauan, kun hän ei itse ymmärrä sitä, että hänen oma käytös aiheuttaa ne konfliktitailanteet näissä hänen ystävyyssuhteissa."

Toisaalta ymmärsin, että nuo toiset olivat jo tehneet ns. pesäeron tuohon hankalaan ihmiseen, jolloin tuo ihminen alkoi sitten syyttää niistä toisten ihmisten tekemistä valinnoista tätä henkilöä ja ongelma(miksi ihmiset eivät halua olla tekemisisä ko. henkilön kanssa) siirtyi hänen ratkaistavakseen.

Joo ei tiedä, mikä parasta olisi, riippuu varmaan siitä mihin pyritään, ymmärsin että hän haluaisi jotenkin pelastaa tuon ihmisen "Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. ".

Jotenkin vaan ajattelisin, että tuossa tapauksessa jos ja kun kuitenkin pohjimmiltaan pitää tuosta ihmisestä, arvostaa ystävyyttä hänen kanssaan ja haluaa hyvää tuolle ihmisille, niin pitäisi kyllä tuoda esiiin niitäkin seikkoja miksi pitää ko. ihmisestä ja haluaa auttaa häntä pääsemään eroon katkeruudesta ja kateudesta ja kyllä mielenkiinnon/puheiden suuntaaminen muihin mukavimpiin asioihin voi olla yksi keino.

Noille menneille katkenneille ihmissuhteille tuskin voi enää mitään, mutta sitä omaa ystävyyssuhdettaan voi yrittää parantaa tuon hankalan ihmisen kanssa tai sitten vain sietää ja yrittää vetää niitä rajoja tai päätyä samaan ratkaisuun kuin nuo toiset.

Nää on vaikeita asioita, kun se itsensäkin muuttaminen on tosi vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on sen toisen ihmisen muuttaminen, että kannattaa tarkkaan miettiä mihin ne omat voimavarat riittävät. En usko ihmeparantumisiin näissä asioissa tyyliin hyvä kun sanoit suoraan , lopetan heti olemasta ikävä ihminen.

Mitä tulee tuohon neuvonantaja nimitykseen ja siihen liittyviin kysymyksiin, niin tässä kohtaa kaiketi ei ollut kyse neuvonantajasta vaan tuon toisen kirjoittajan ongelmista ystäväänsä liittyen, että takerruit ny mun mielestä hivenen väärään kohteeseen (neuvonantajaan) ja tavallaan sivuutit tuon alkuperäisen kirjoittajan tilanteen.

Ymmärrän kyllä jos sinulla on tullut tuollainen tilanne oikeassa elämässä ja joku tullut neuvojaan tyrkyttämään ilman pyytämättä, mutta sitten taas tämmösillä palstoilla oletan, että kun joku kertoo ongelmastaan niin hän haluaa nimenomaan kannanottoja/ näkökulmia siihen asiaan liittyen, keskustelupalstahan tämä on.

Lue lisää

Kyllähän totuus on se, että itseään voi aina muuttaa, mutta toista ei voi koskaan. Kummallinen harhakäsitys, että toisesta voisi muovata haluamansa, yleensä menee syteen. Totuus on, että elämän kriiseissä on vain rohkeasti katsottava ns. peiliin tai yhtä hyvin voisi sanoa, että tutkisteltava itseä ennen kuin alkaa muita hutkia. Useinkaan ei kyetä ymmärtämään, että annetut signaalit voi lähimmäinen tulkita monella tapaa. Otan esimerkiksi auttavaisen miehen, joka aina ja kaikissa tilanteissa haluaa auttaa naista ja ihan auttamisen halusta. On aivan mahtavaa, että on tuon laatuinen lähimmäinen, joka puhelinsoitosta lähtee heti jelppimään. Ja miten ollakaan tuo jelppimissignaali tulkitaan niin, että nyt hän on niin kiinnostunut minusta, siinä se unelmieni prinssi on, aivan käteni ulottuvilla. Ja ei siitä mene kuin hetki, kun jo ollaan muovaamassa tuota jelppaajaa johonkin muottiin, usein alkaa ulkonäöstä viikset pois tai kasvata parta, valitaan vaatteet päälle, jotta on kelvollinen, ostetaan tuoksut, jotta tuoksuu sopivalle, siitä laajenee elintapoihin kalja, viinakset ja kaverit kielletty jne.
Siksi on parhainta, että he kaksi, joilla erimielisyyksiä on, selvittelevät ne saman pöydän ympärillä silmästä silmään katsoen, kaikki digitaaliset härpäkkeet suljettuina. Muiden puheet, juorut ja seläntakaiset toiminnot joutaa suoraan roskikseen, niillä ei kannata päätänsä vaivata. Unohdetaan siis kaikki kuulopuheet, koska ne ovat voineet paisua aivan liian isoihin mittasuhteisiin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. "

Niin tuolla ylempänä kirjoitit tosiaan, että seuraavan kerran kun tuo "ystävienryöstö" otetaan esiin, kerrot hänelle suoraan mistä se johtuu, vaikka se vanhaan ihmiseen sattuisikin

Kerrot että teillä on vuosikymmenten "ystävyys" suhde ja hän on aina ollut hieman hankala luonne. Kuitenkin olet ilm. hänen kanssaan ollut tekemisissä siitä huolimatta jostain syystä?

Meillä on kaikilla luonteen piirteemme jotka useinkin korostuvat vanhetessamme, mutta en osaa ajatella, että joku vasta ikääntyessä tulisi narsistiksi, vaan ikääntyvän katkeruus ja kateus saattavat kummuta ns. elämättömästä elämästä kun huomaa että elämä on mennyt niinkuin meni, ei niin miten sen olisi halunnut/toivonut menevän

Ymmärrän kyllä, että tuollaisten syyttelyjen, valittamisen kuunteleminen on raskasta, mutta en usko että suoraan sanomisella, tyyliin kukaan ei halua olla sun kanssa kun olet niin ikävä ihminen, ketään pelastetaan.

Yleenä ihmiset nousevat takajaloilleen jos syyttävä sormi osoittaa häntä ja sinä olet sellainen ja sellainen. Ennemminkin olisi hyvä puhua omista tunteistaan, minusta tuntuu ikävältä, minä koen raskaaksi tuon ainaisen syyttelysi

Ainakin siihen negatiiviseen palautteeseen pitäisi sisältää myös monin verroin niitä positiivisia asioita, sitä hyvää mikä hänessä on ollut ja on, siellä katkeruuden taustalla, joiden vuoksi sinä olet halunnut/haluat olla hänen ystävänsä .

Itseään voi ja saa toki suojata ettei kovin usein ko. ihmistä tapaile, tai ihmissuhteen voi myös päättää jos ihmisen seurassa tulee huono olo, pitää ne omat rajat .

Mutta mikä sitten auttaisi, jos tuo ihmisuhde on kuitenkin itselle tärkeä, eikä halua siitä luopua ja haluaisi toimia ystävänsä parhaaksi. Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä...

Loppuun ny tämmönen linkki aiheesta "jos ystävyydestä uhkaa tulla taakka".

"Mieti loppuelämää. Jos päätät ihmissuhteen, tee se niin reilusti, että te kumpikin voitte jatkaa ilman syyllisyyttä ja häpeää"

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_parannat_suhdetta_ystavaan

Lue lisää

" Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä..."
Jos tuo ihminen on sitä miltä kuulostaa, niin sellaisen sielu on hyvin raskas.
Ei ihminen aikuisiällä varsinaisesti narsistiksi muutu. Syvään masentuneen ja narsistiset keinot suojakseen keksineen aikuisen ja narsistin välillä on eroa. Kyllä he ovat vähän toisenlaisia. Masennuksesta narsistiseksi muuttunut kykenee pitkiin ihmissuhteisiin eikä pysty keräämään sellaista hovia kuin narsisti, vaikka yrittäisikin. Yksi ystävä on siinä kovilla sellaisen kanssa.
Kuulemma psykiatrisissa sairaaloissa pyritään siihen että yhden hoitajan vastuualueella olisi vain yksi masentunut potilas, koska he ovat niin raskaita. Maallikoita ei suojele mikään kertymiltä.

Jos_tuo kirjoitti:

" Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä..."
Jos tuo ihminen on sitä miltä kuulostaa, niin sellaisen sielu on hyvin raskas.
Ei ihminen aikuisiällä varsinaisesti narsistiksi muutu. Syvään masentuneen ja narsistiset keinot suojakseen keksineen aikuisen ja narsistin välillä on eroa. Kyllä he ovat vähän toisenlaisia. Masennuksesta narsistiseksi muuttunut kykenee pitkiin ihmissuhteisiin eikä pysty keräämään sellaista hovia kuin narsisti, vaikka yrittäisikin. Yksi ystävä on siinä kovilla sellaisen kanssa.
Kuulemma psykiatrisissa sairaaloissa pyritään siihen että yhden hoitajan vastuualueella olisi vain yksi masentunut potilas, koska he ovat niin raskaita. Maallikoita ei suojele mikään kertymiltä.

Lue lisää

" Yksi ystävä on siinä kovilla sellaisen kanssa."

Niin tuohon jo viittasinkin tuossa edellisessä, että kannattaa miettiä tarkkaan mihin ne omat voimavarat riittävät, tosiaan masentunut, katkera ja kateellinen ihminen voi olla tosi raskas ihminen kuunneltavaksi.

Miten mielellään sitä mieluusti "parantaisi/pelastaisi" kaikki lähipiirin tavalla tai toisella kärsivät lähimmäiset, mutta usein vaihtoehdoksi jää vain se tilanteiden mukainen inhimillinen ja ystävällinen kohtelu ja jonkinlainen yritys kääntää ajatukset/puheet/tekemiset positiivisempiin asioihin, että tapaamiset eivät olisi pelkästään negatiivisia.

Mielestäni tuo laittamani Kodin kuvalehden artikkeli lyhykäisyydessään antoi hyvinkin sopivaa pohdittavaa tuollaisiin hankaliin ystävyyssuhteisiin...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

" Yksi ystävä on siinä kovilla sellaisen kanssa."

Niin tuohon jo viittasinkin tuossa edellisessä, että kannattaa miettiä tarkkaan mihin ne omat voimavarat riittävät, tosiaan masentunut, katkera ja kateellinen ihminen voi olla tosi raskas ihminen kuunneltavaksi.

Miten mielellään sitä mieluusti "parantaisi/pelastaisi" kaikki lähipiirin tavalla tai toisella kärsivät lähimmäiset, mutta usein vaihtoehdoksi jää vain se tilanteiden mukainen inhimillinen ja ystävällinen kohtelu ja jonkinlainen yritys kääntää ajatukset/puheet/tekemiset positiivisempiin asioihin, että tapaamiset eivät olisi pelkästään negatiivisia.

Mielestäni tuo laittamani Kodin kuvalehden artikkeli lyhykäisyydessään antoi hyvinkin sopivaa pohdittavaa tuollaisiin hankaliin ystävyyssuhteisiin...

Lue lisää

On pakko miettiä mihin omat voimavarat riittävät. Ystävyyssuhteen lopettaminen reilusti niin ette turhaan loukkaa toista on todellakin parempi vaihtoehto kuin käydä täysimittaiseen sotaan jossa sodassa ei ole mitään voitettavaa. Kun on yritetty keinot ja annettu aikaa eikä tuloksia synny muuta kuin saa jotain ihmeen kuraa päälleen, voi olettaa, että ei tule huomioiduksi enää sen ystävän taholta. Tuskin meno paranee jos tuota on käyty esim. kymmenen-kaksikymmentä vuotta.
Mielestäni voi olettaa, että siellä toisessa päässä on mielenterveys pettänyt eikä hoidot ole auttaneet, jos ei muutosta tapahdu kuin pahempaan suuntaan. Paremmat säät ei ole asiaa muuttaneet. Ja mielestäni voi hyvällä syyllä kysyä, mikä "ystävyys" se sellainen on, joka sallii ainoastaan säästä puhumisen. Ei taida ihan pelittää. Reaalitodellisuus on pahemman kerran hukassa jos tuohon on menty ihmisen kanssa jonka kanssa ennen on keskustetu maailmaa syleileviä laajoja keskusteluja ja toisinaan taas kaivettu sielun sopukoita, avio-ongelmia, ihan mitä vaan.
Mutta kostamaan en suosittele. Jos vanhalle ystävälle toivoo pahaa, vaikka olisi kärsiväkin osapuoli, niin pitää katsoa itseään peilistä.
Epäilen että kuvaillulle ystävälle on tapahtunut psyykeessä jotain liikettä huonoon suuntaan, sellaista joka vaatisi ammattihoitoa. Jos peliin lähtee mukaan, niin mikä se oma rooli siinä on?
Minä olen ainoastaan vetäytynyt, nyt jo kolmannen kerran keski-ikäisenä( ).
Ehkä tämä kerta on jo lopullinen.

Tämä keskustelu sai minut ajattelmaan lisää tätä peili-aihetta, josta peili-jutuista en jostain syystä ole koskaan pitänyt. Näen peilittelyn ihan samana kuin haistattelisi. Mitä se muuta on? Vielä pahempaa kuin haistattelu tai muunlainen suun tukkiminen.
En osaa kuvitella ystävääni tyytyväisenä keskustelemassa kukkasista ja sääilmiöistä. Sitä tyytyväisyyttä kun ei ole, oli kyse sitten mistä tahansa, se ei johdu puheenaiheista eivätkä puheenaiheiden vaihdot auta, kun oli kyse mistä tahansa, niin kaikesta kaivetaan se nurjin mahdollinen puoli ja keksitään vielä päälle lisää että mahdollisimman pahalle kuulostaisi. Sellaista on kroonistunut paha masennut.
Eli jos annan jonkun positiivisen aiheen niin hän käy siihen käsiksi kuin haukka päätavoitteenaan pilata se. Joskus positiivisuus auttoikin hiukan, silloin kun hänelläkin oli vielä edes jotain toivoa paremmasta. Myöhemmin kaikki positiivisuus on saanut hänessä narsismista tutuksi käyneen kateuden nousemaan, sitä kautta vihan ja sellaisen asenteen, että "miksi muut kun en minä". Kaikki rakastettava käydään läpi vihan kautta kun se puuska on. En tiedä, onko hänellä enää mitään muita puuskia ollenkaan, kun en ole vähään aikaan kuullut hänestä.
Se mitä hän jossain hoidoissa ja lääkärillä on käynyt, on saanut samanlaisen vihan nousemaan. Lääkärit ovat tyhmiä ja tietämättömiä, hoitajista ei kannata puhuakaan... ym. ym. Kaikki haukutaan lyttyyn takanapäin.

Mitä tulee peiliin hänen tapauksessaan:
Peili kertoo karusti totuuden "Minä en ole muuta kuin tämä tässä jonka näen ja tiedän". Ja se ei riitä! Riittämättömyyden tunne purkautuu vihana ja yrityksenä esittää muuta kuin on.
Se on narsistista ja kaverit ei siinä leikissä enää välttämättä paljoa paina. Ystävät, joilla asiat on vähän paremmin, muuttuvat ainakin ajoittain vihollisiksi... Jotka kateuden puuskassa on lyötävä tavalla tai toisella. Tätä nyt saanut tuta, enkä enää jaksa enkä tahdo sitä, kun tiedän mitä se on.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Eli *peiliin katsominen* voisi olla ainoa pelastus, jos vielä jotain olisi pelastettavissa. "

Niin tuolla ylempänä kirjoitit tosiaan, että seuraavan kerran kun tuo "ystävienryöstö" otetaan esiin, kerrot hänelle suoraan mistä se johtuu, vaikka se vanhaan ihmiseen sattuisikin

Kerrot että teillä on vuosikymmenten "ystävyys" suhde ja hän on aina ollut hieman hankala luonne. Kuitenkin olet ilm. hänen kanssaan ollut tekemisissä siitä huolimatta jostain syystä?

Meillä on kaikilla luonteen piirteemme jotka useinkin korostuvat vanhetessamme, mutta en osaa ajatella, että joku vasta ikääntyessä tulisi narsistiksi, vaan ikääntyvän katkeruus ja kateus saattavat kummuta ns. elämättömästä elämästä kun huomaa että elämä on mennyt niinkuin meni, ei niin miten sen olisi halunnut/toivonut menevän

Ymmärrän kyllä, että tuollaisten syyttelyjen, valittamisen kuunteleminen on raskasta, mutta en usko että suoraan sanomisella, tyyliin kukaan ei halua olla sun kanssa kun olet niin ikävä ihminen, ketään pelastetaan.

Yleenä ihmiset nousevat takajaloilleen jos syyttävä sormi osoittaa häntä ja sinä olet sellainen ja sellainen. Ennemminkin olisi hyvä puhua omista tunteistaan, minusta tuntuu ikävältä, minä koen raskaaksi tuon ainaisen syyttelysi

Ainakin siihen negatiiviseen palautteeseen pitäisi sisältää myös monin verroin niitä positiivisia asioita, sitä hyvää mikä hänessä on ollut ja on, siellä katkeruuden taustalla, joiden vuoksi sinä olet halunnut/haluat olla hänen ystävänsä .

Itseään voi ja saa toki suojata ettei kovin usein ko. ihmistä tapaile, tai ihmissuhteen voi myös päättää jos ihmisen seurassa tulee huono olo, pitää ne omat rajat .

Mutta mikä sitten auttaisi, jos tuo ihmisuhde on kuitenkin itselle tärkeä, eikä halua siitä luopua ja haluaisi toimia ystävänsä parhaaksi. Kaiketi se on jotain sellaista, että pyrkisi vaihtamaan keskustelunaihetta iloisempiin asioihin , siirtämään ajatuksia toisaalle, ehkä jotain toimintaa, ulkoilua, virkistystä...

Loppuun ny tämmönen linkki aiheesta "jos ystävyydestä uhkaa tulla taakka".

"Mieti loppuelämää. Jos päätät ihmissuhteen, tee se niin reilusti, että te kumpikin voitte jatkaa ilman syyllisyyttä ja häpeää"

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_parannat_suhdetta_ystavaan

Lue lisää

Hän on minun lapsuuden ystävä, joten olen yrittänyt kestää hänen kiukutteluaan, koska hänellä on luonteensa takia, hankaluuksia ihmisten kanssa. Hän esimerkiksi haastaa riitaa jatkuvasti naapureidensa kanssa. Ja ihmettelee sitten suureen ääneen, kun nämä ovat epäkohtelijaita ja eivät EDES tervehdi häntä!!?
Eli hän ei todellakaan huomaa mitään vikaa omassa käytöksessä, joka aiheuttaa nämä kariutuneet naapuruus- ja ystävyyssuhteet.

(lainaus edel.)"Riittämättömyyden tunne purkautuu vihana ja yrityksenä esittää muuta kuin on.
Se on narsistista ja kaverit ei siinä leikissä enää välttämättä paljoa paina.
Ystävät, joilla asiat on vähän paremmin, muuttuvat ainakin ajoittain vihollisiksi. Jotka kateuden puuskassa on lyötävä tavalla tai toisella."

Juuri noin. Tässähän se olikin, muutamassa lauseessa koko totuus.

Tämä_kesk kirjoitti:

Tämä keskustelu sai minut ajattelmaan lisää tätä peili-aihetta, josta peili-jutuista en jostain syystä ole koskaan pitänyt. Näen peilittelyn ihan samana kuin haistattelisi. Mitä se muuta on? Vielä pahempaa kuin haistattelu tai muunlainen suun tukkiminen.
En osaa kuvitella ystävääni tyytyväisenä keskustelemassa kukkasista ja sääilmiöistä. Sitä tyytyväisyyttä kun ei ole, oli kyse sitten mistä tahansa, se ei johdu puheenaiheista eivätkä puheenaiheiden vaihdot auta, kun oli kyse mistä tahansa, niin kaikesta kaivetaan se nurjin mahdollinen puoli ja keksitään vielä päälle lisää että mahdollisimman pahalle kuulostaisi. Sellaista on kroonistunut paha masennut.
Eli jos annan jonkun positiivisen aiheen niin hän käy siihen käsiksi kuin haukka päätavoitteenaan pilata se. Joskus positiivisuus auttoikin hiukan, silloin kun hänelläkin oli vielä edes jotain toivoa paremmasta. Myöhemmin kaikki positiivisuus on saanut hänessä narsismista tutuksi käyneen kateuden nousemaan, sitä kautta vihan ja sellaisen asenteen, että "miksi muut kun en minä". Kaikki rakastettava käydään läpi vihan kautta kun se puuska on. En tiedä, onko hänellä enää mitään muita puuskia ollenkaan, kun en ole vähään aikaan kuullut hänestä.
Se mitä hän jossain hoidoissa ja lääkärillä on käynyt, on saanut samanlaisen vihan nousemaan. Lääkärit ovat tyhmiä ja tietämättömiä, hoitajista ei kannata puhuakaan... ym. ym. Kaikki haukutaan lyttyyn takanapäin.

Mitä tulee peiliin hänen tapauksessaan:
Peili kertoo karusti totuuden "Minä en ole muuta kuin tämä tässä jonka näen ja tiedän". Ja se ei riitä! Riittämättömyyden tunne purkautuu vihana ja yrityksenä esittää muuta kuin on.
Se on narsistista ja kaverit ei siinä leikissä enää välttämättä paljoa paina. Ystävät, joilla asiat on vähän paremmin, muuttuvat ainakin ajoittain vihollisiksi... Jotka kateuden puuskassa on lyötävä tavalla tai toisella. Tätä nyt saanut tuta, enkä enää jaksa enkä tahdo sitä, kun tiedän mitä se on.

Lue lisää

"Näen peilittelyn ihan samana kuin haistattelisi. Mitä se muuta on? Vielä pahempaa kuin haistattelu tai muunlainen suun tukkiminen"

Kyllä joo olen tavallaan samaa mieltä tuosta, vaikka itsekin tuohon peiliin katsomiseen olen kannustanut ja kannustan vieläkin, mutta tarpeen katsoa siihen peiliin pitäisi lähteä itsestä ts. silloin kun kokee ettei elämä tunnu menevän niinkuin haluaisi/toivoisi, ihmissuhteissa on ongelmia ja itse kokee voivansa huonosti.

Uskon kyllä useimpien ihmisten kykenevän tuohon ilman kenenkään kehoittamista poislukien narsistit jotka näkevät syyn ja vian aina siinä toisessa.

Eihän se peiliin katsominen ole mitään muuta kuin itsetutkiskelua, itsensä tuntemista niin hyvässä kuin pahassa. Monet terapiatkin tähtäävät itseymmärryksen lisäämiseen, jonka johdosta monetkin ongelmat saattavat lieventyä vähän niinkuin itsestään

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kannattaako_terapia_naiset_kertovat_taman_se_opetti

Vielä jos palaan tuohon lukkarin tapaukseen, niin hänen ystävänsä vaikuttaa siltä, ettei siihen peiliin kykene katsomaan vaan syyt löytyvät aina niistä toisista. En usko tuossa tapauksessa kehoituksesta katsoa peiliin olevan apua jos ei ole valmiuksia käsitellä, saati oivaltaa sitä omaa osuuttaan vuorovaikutuksessa

Itse sitten joutuu tosiaan miettimään omaa motiiviaan miksi haluaa tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Jonkinlainen itsetutkiskelun paikka siinä toisella osapuolellakin jos ei pidä ko. ihmisestä, eikä hänen seurastaan nauti.

Onko kyse edes silloin ystävyyssuhteesta

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Näen peilittelyn ihan samana kuin haistattelisi. Mitä se muuta on? Vielä pahempaa kuin haistattelu tai muunlainen suun tukkiminen"

Kyllä joo olen tavallaan samaa mieltä tuosta, vaikka itsekin tuohon peiliin katsomiseen olen kannustanut ja kannustan vieläkin, mutta tarpeen katsoa siihen peiliin pitäisi lähteä itsestä ts. silloin kun kokee ettei elämä tunnu menevän niinkuin haluaisi/toivoisi, ihmissuhteissa on ongelmia ja itse kokee voivansa huonosti.

Uskon kyllä useimpien ihmisten kykenevän tuohon ilman kenenkään kehoittamista poislukien narsistit jotka näkevät syyn ja vian aina siinä toisessa.

Eihän se peiliin katsominen ole mitään muuta kuin itsetutkiskelua, itsensä tuntemista niin hyvässä kuin pahassa. Monet terapiatkin tähtäävät itseymmärryksen lisäämiseen, jonka johdosta monetkin ongelmat saattavat lieventyä vähän niinkuin itsestään

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kannattaako_terapia_naiset_kertovat_taman_se_opetti

Vielä jos palaan tuohon lukkarin tapaukseen, niin hänen ystävänsä vaikuttaa siltä, ettei siihen peiliin kykene katsomaan vaan syyt löytyvät aina niistä toisista. En usko tuossa tapauksessa kehoituksesta katsoa peiliin olevan apua jos ei ole valmiuksia käsitellä, saati oivaltaa sitä omaa osuuttaan vuorovaikutuksessa

Itse sitten joutuu tosiaan miettimään omaa motiiviaan miksi haluaa tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Jonkinlainen itsetutkiskelun paikka siinä toisella osapuolellakin jos ei pidä ko. ihmisestä, eikä hänen seurastaan nauti.

Onko kyse edes silloin ystävyyssuhteesta

Lue lisää

Viimeisen kappaleen motiivia miettiessään, miksi haluaa olla tekemisissä, jos on vain ystävä/tapailusuhde/tuttavuus tai muu eräällä tavalla satunnainen henkilö, avautuu varmaan itsellenkin tuo asia. Onko kyse täälläkin mainitusta läheisriippuvuudesta, kesystä narsismin muodosta? Vai onko kyse puhtaasti hyötynäkökulmasta?

Motiivi, mikä se sitten onkaan, on avain kysymys? Miksi työntää päänsä tarkoituksella leijonan kitaan? Ollaanpa sitten mitä tahansa tiikeriäitejä luonteeltaan, niin miksi satuttaa itseä?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Näen peilittelyn ihan samana kuin haistattelisi. Mitä se muuta on? Vielä pahempaa kuin haistattelu tai muunlainen suun tukkiminen"

Kyllä joo olen tavallaan samaa mieltä tuosta, vaikka itsekin tuohon peiliin katsomiseen olen kannustanut ja kannustan vieläkin, mutta tarpeen katsoa siihen peiliin pitäisi lähteä itsestä ts. silloin kun kokee ettei elämä tunnu menevän niinkuin haluaisi/toivoisi, ihmissuhteissa on ongelmia ja itse kokee voivansa huonosti.

Uskon kyllä useimpien ihmisten kykenevän tuohon ilman kenenkään kehoittamista poislukien narsistit jotka näkevät syyn ja vian aina siinä toisessa.

Eihän se peiliin katsominen ole mitään muuta kuin itsetutkiskelua, itsensä tuntemista niin hyvässä kuin pahassa. Monet terapiatkin tähtäävät itseymmärryksen lisäämiseen, jonka johdosta monetkin ongelmat saattavat lieventyä vähän niinkuin itsestään

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kannattaako_terapia_naiset_kertovat_taman_se_opetti

Vielä jos palaan tuohon lukkarin tapaukseen, niin hänen ystävänsä vaikuttaa siltä, ettei siihen peiliin kykene katsomaan vaan syyt löytyvät aina niistä toisista. En usko tuossa tapauksessa kehoituksesta katsoa peiliin olevan apua jos ei ole valmiuksia käsitellä, saati oivaltaa sitä omaa osuuttaan vuorovaikutuksessa

Itse sitten joutuu tosiaan miettimään omaa motiiviaan miksi haluaa tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Jonkinlainen itsetutkiskelun paikka siinä toisella osapuolellakin jos ei pidä ko. ihmisestä, eikä hänen seurastaan nauti.

Onko kyse edes silloin ystävyyssuhteesta

Lue lisää

"Onko kyse edes silloin ystävyyssuhteesta"
Mm-m. Omasta puolestani voin sanoa, että olen tovonut sydämestäni että ystävyys tähän rikki menneeseen lähimmäiseen olisi voinut jatkua. Olen tehnyt virheitä niinkuin jokainen joskus tekee, hän suuria virheitä... En tiedä miksi hänen ajatustoimintansa on heikentynyt romahdusmaisesti ensimmäisen avioliiton kariuduttua. Varsinkin toisen pitkän suhteensa aikana hän on suorastaan romahtanut monin tavoin. Joitain terveydellisiä syitä tiedän, mutta niiden ei pitäisi ihmistä tyhmistyttää... Jotain muuta on.
Varhaislapsuudesta jatkunut ystävyys on arvokas hukattavaksi ja sen jatkumiseksi on ilmeisesti puolin ja toisin ollut yritystä että se voisi jatkua. Olemme puhuneet paljon ja suoraan, mutta aika ei anna periksi ja minun on käytävä työssä. En tiedä miksi kaikki on niin vialla kuin on.

Huomasin jo aikaisemmin yltin kysymyksen "miksi jatkaa sellaista ystävyyttä" tms.
Haluaisin kysyä, miksi ylt kysyy sellaista? Kuinka monta läheistä ystävää yltillä on joka ystävyys on jatkunut varhaisesta lapsuudesta ja keiden kanssa on käyty ulkona nuoruudessa, istuttu perheiden kanssa kahvilla ja keskusteltu kahdestaan kaikesta, aina?

Joskus peiliin katsomisen taakka on niin valtava, että sitä ei oikeastan voi enää tehdä. Olen luopunut myöskin itse selittämästä enää mikä meni vikaan, koska työ käy niin massiiviseksi että muuhun ei enää olisi aikaa.

voiollahankalaluonne kirjoitti:

Viimeisen kappaleen motiivia miettiessään, miksi haluaa olla tekemisissä, jos on vain ystävä/tapailusuhde/tuttavuus tai muu eräällä tavalla satunnainen henkilö, avautuu varmaan itsellenkin tuo asia. Onko kyse täälläkin mainitusta läheisriippuvuudesta, kesystä narsismin muodosta? Vai onko kyse puhtaasti hyötynäkökulmasta?

Motiivi, mikä se sitten onkaan, on avain kysymys? Miksi työntää päänsä tarkoituksella leijonan kitaan? Ollaanpa sitten mitä tahansa tiikeriäitejä luonteeltaan, niin miksi satuttaa itseä?

Lue lisää

No hieman kalskahti korvaan tuo vain sana, varsinkin jos puhutaan aidosta ystävyydestä/, hyvistä ystävistä, jotka ovat ns. kultaakin kalliimpia.

Ystävyysuhdekin on yleensä myös tuollainen ns. tapailusuhde, harvemmin ystävät esim. yhdessä asuvat vaan kummallakin on myös omat elämänsä ja muutkin ihmissuhteet. Vahvat ystävyyssuhteet kestävät myös pitkiäkin taukoja, mutta aina yhteyttä otettaessa tuntuu kuin ei sitä taukoa, välimatkaa olisi ollutkaan. Ettei mun mielestä ny pelkästään esim. tapaamisten määrä ole mikään kriteeri sille milloin joku ihmissuhde on tärkeä ja merkityksellinen.

Mitä tulee mainitsemaasi läheisriippuuvuuten, en tiedä miten usein sitä on taustalla ystävyyssuhteissa, kun ystävyys ny mun mielestä perustuu vapaaehtoisuuteen ja vastavuoroisuuteen ja ystävän kanssa on hyvä olla kummankin sellaisena kuin on

Miksei toki voi olla kyse siitäkin jos kokee olevansa vastuussa ystävänsä hyvinvoinnista tai tulevansa hylätyksi, mikä johtaa sitten siihen "aina saatavilla" oloon ja omien tarpeiden sivuuttamiseen. Mutta en ny näe sellaista tässä tapauksessa mistä ny on puhe.

Mitä tulee sitten tuohon hyötynäkökulmaan, en ihan ymmärrä, mitä hyötyä voisi olla ihmisuhteesta katkeran ja negatiivisen ihmisen kanssa. Ennemminkin sellainen on raskas taakka. Mutta voihan toki sellaisestakin jonkinlaista tyydytystä saada siltä osin, että itsellä menee paremmin, mutta en jaksa uskoa että siitä syystä pidetään raskasta ihmissuhdetta yllä.

Toki jos se auttamisen halu on kovin vahva ja liiallinen niin se sattaa olla motiivina varsinkin jos ei ole sisästänyt sitä asiaa, ettei voi muuttaa toista ihmistä jos hän itse ei koe siihen tarvetta.

Joissain tapauksissa toki se suoraan sanominenkin voi auttaa, mutta tosiaan sitten jos toisessa se muutoshalu viriää, niin pitäisi sitten jaksaa tukea ja kannustaa, seistä rinnalla hyvinkin pitkään ja niitä apuja pitäisi sitten hakea muualtakin myös siihen omaan jaksamiseen.

Mutta joo, toki ystävyyssuhteensa laatua voi pohtia siltäkin kannalta, että millainen ystävä itse olen. Miten käyttäydyn/kohtelen ystävääni, puhun ystävästäni, tunnenko empatiaa ystävääni kohtaan, onko suhde tasavertainen, olenko minä aito, rehellinen ja luottamuksen arvoinen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No hieman kalskahti korvaan tuo vain sana, varsinkin jos puhutaan aidosta ystävyydestä/, hyvistä ystävistä, jotka ovat ns. kultaakin kalliimpia.

Ystävyysuhdekin on yleensä myös tuollainen ns. tapailusuhde, harvemmin ystävät esim. yhdessä asuvat vaan kummallakin on myös omat elämänsä ja muutkin ihmissuhteet. Vahvat ystävyyssuhteet kestävät myös pitkiäkin taukoja, mutta aina yhteyttä otettaessa tuntuu kuin ei sitä taukoa, välimatkaa olisi ollutkaan. Ettei mun mielestä ny pelkästään esim. tapaamisten määrä ole mikään kriteeri sille milloin joku ihmissuhde on tärkeä ja merkityksellinen.

Mitä tulee mainitsemaasi läheisriippuuvuuten, en tiedä miten usein sitä on taustalla ystävyyssuhteissa, kun ystävyys ny mun mielestä perustuu vapaaehtoisuuteen ja vastavuoroisuuteen ja ystävän kanssa on hyvä olla kummankin sellaisena kuin on

Miksei toki voi olla kyse siitäkin jos kokee olevansa vastuussa ystävänsä hyvinvoinnista tai tulevansa hylätyksi, mikä johtaa sitten siihen "aina saatavilla" oloon ja omien tarpeiden sivuuttamiseen. Mutta en ny näe sellaista tässä tapauksessa mistä ny on puhe.

Mitä tulee sitten tuohon hyötynäkökulmaan, en ihan ymmärrä, mitä hyötyä voisi olla ihmisuhteesta katkeran ja negatiivisen ihmisen kanssa. Ennemminkin sellainen on raskas taakka. Mutta voihan toki sellaisestakin jonkinlaista tyydytystä saada siltä osin, että itsellä menee paremmin, mutta en jaksa uskoa että siitä syystä pidetään raskasta ihmissuhdetta yllä.

Toki jos se auttamisen halu on kovin vahva ja liiallinen niin se sattaa olla motiivina varsinkin jos ei ole sisästänyt sitä asiaa, ettei voi muuttaa toista ihmistä jos hän itse ei koe siihen tarvetta.

Joissain tapauksissa toki se suoraan sanominenkin voi auttaa, mutta tosiaan sitten jos toisessa se muutoshalu viriää, niin pitäisi sitten jaksaa tukea ja kannustaa, seistä rinnalla hyvinkin pitkään ja niitä apuja pitäisi sitten hakea muualtakin myös siihen omaan jaksamiseen.

Mutta joo, toki ystävyyssuhteensa laatua voi pohtia siltäkin kannalta, että millainen ystävä itse olen. Miten käyttäydyn/kohtelen ystävääni, puhun ystävästäni, tunnenko empatiaa ystävääni kohtaan, onko suhde tasavertainen, olenko minä aito, rehellinen ja luottamuksen arvoinen.

Lue lisää

"Huomasin jo aikaisemmin yltin kysymyksen "miksi jatkaa sellaista ystävyyttä" tms.
Haluaisin kysyä, miksi ylt kysyy sellaista? "

Niin eikös se ole hyvä kysyä itseltään silloin jos ihmissuhde tuntuu taakalta, eikä ko. ihmisestä ole mitään hyvää sanottavaa ja hänen seuransa aiheuttaa huonoa oloa/pahaa mieltä

Mm-m kirjoitti:

"Onko kyse edes silloin ystävyyssuhteesta"
Mm-m. Omasta puolestani voin sanoa, että olen tovonut sydämestäni että ystävyys tähän rikki menneeseen lähimmäiseen olisi voinut jatkua. Olen tehnyt virheitä niinkuin jokainen joskus tekee, hän suuria virheitä... En tiedä miksi hänen ajatustoimintansa on heikentynyt romahdusmaisesti ensimmäisen avioliiton kariuduttua. Varsinkin toisen pitkän suhteensa aikana hän on suorastaan romahtanut monin tavoin. Joitain terveydellisiä syitä tiedän, mutta niiden ei pitäisi ihmistä tyhmistyttää... Jotain muuta on.
Varhaislapsuudesta jatkunut ystävyys on arvokas hukattavaksi ja sen jatkumiseksi on ilmeisesti puolin ja toisin ollut yritystä että se voisi jatkua. Olemme puhuneet paljon ja suoraan, mutta aika ei anna periksi ja minun on käytävä työssä. En tiedä miksi kaikki on niin vialla kuin on.

Huomasin jo aikaisemmin yltin kysymyksen "miksi jatkaa sellaista ystävyyttä" tms.
Haluaisin kysyä, miksi ylt kysyy sellaista? Kuinka monta läheistä ystävää yltillä on joka ystävyys on jatkunut varhaisesta lapsuudesta ja keiden kanssa on käyty ulkona nuoruudessa, istuttu perheiden kanssa kahvilla ja keskusteltu kahdestaan kaikesta, aina?

Joskus peiliin katsomisen taakka on niin valtava, että sitä ei oikeastan voi enää tehdä. Olen luopunut myöskin itse selittämästä enää mikä meni vikaan, koska työ käy niin massiiviseksi että muuhun ei enää olisi aikaa.

Lue lisää

Olet oikeassa kysymyksesi kanssa, johon haluaisit selkoa. Vain sen minkä on itse kokenut, voi ymmärtää syvemmin kaikkine tunnekirjoineen. Ymmärrän, mitä tarkoitat tuolla, että lapsuudesta asti kuljettu jakaen niitä tärkeitä asioita, kun siinä voi joskus olla kyse tiiviimmästä yhteydestä kuin esim. sisarusten välinen yhteys. Aika on tosiaan rajallinen ja toisaalta, vaikka sitä olisi kuinka paljon käytettävänä, se ei silti saata olla ratkaisu. Sairaudet, kun ikää tulee ovat joskus rajoittavia, ne tiedetyt pystyy ymmärtämään ja käsittämään, mutta ne vasta aluillaan olevat aiheuttavat ihmetystä ja vasta vuosien jälkeen taaksepäin tarkasteltuna voi ymmärtää, että siitä se kaikki silloin johtuikin. Itsekin olen saanut elämältä lahjaksi tuonkaltaisen pitkän ystävyyden ja on totta, että sitä vaalii aivan eritavalla, jotta se ei vain katkeaisi, vaikka välillä pitkiä taukoja olisikin.

Ehkäpä elämme niin erilaisissa piireissä ja ammenamme erilaisista elämän kokemuksista, että itse käsitän tuon hyötymisen ystävästä laajemmin kuin ylt. Toisaalta myös jokaisen oma ammatti tuo joko sitä hyvää tai sitten jotain ei-toivottua ystävyyssuhteisiin. Joskus se ammattirooli on niin tiukasti kiinni, että se todellinen ihminen siellä roolin takana on kadonnut jonnekin, ehkä aiheuttaen sitten ristiriitaisuuksia.

jasiltionvainelettävä kirjoitti:

Olet oikeassa kysymyksesi kanssa, johon haluaisit selkoa. Vain sen minkä on itse kokenut, voi ymmärtää syvemmin kaikkine tunnekirjoineen. Ymmärrän, mitä tarkoitat tuolla, että lapsuudesta asti kuljettu jakaen niitä tärkeitä asioita, kun siinä voi joskus olla kyse tiiviimmästä yhteydestä kuin esim. sisarusten välinen yhteys. Aika on tosiaan rajallinen ja toisaalta, vaikka sitä olisi kuinka paljon käytettävänä, se ei silti saata olla ratkaisu. Sairaudet, kun ikää tulee ovat joskus rajoittavia, ne tiedetyt pystyy ymmärtämään ja käsittämään, mutta ne vasta aluillaan olevat aiheuttavat ihmetystä ja vasta vuosien jälkeen taaksepäin tarkasteltuna voi ymmärtää, että siitä se kaikki silloin johtuikin. Itsekin olen saanut elämältä lahjaksi tuonkaltaisen pitkän ystävyyden ja on totta, että sitä vaalii aivan eritavalla, jotta se ei vain katkeaisi, vaikka välillä pitkiä taukoja olisikin.

Ehkäpä elämme niin erilaisissa piireissä ja ammenamme erilaisista elämän kokemuksista, että itse käsitän tuon hyötymisen ystävästä laajemmin kuin ylt. Toisaalta myös jokaisen oma ammatti tuo joko sitä hyvää tai sitten jotain ei-toivottua ystävyyssuhteisiin. Joskus se ammattirooli on niin tiukasti kiinni, että se todellinen ihminen siellä roolin takana on kadonnut jonnekin, ehkä aiheuttaen sitten ristiriitaisuuksia.

Lue lisää

"Ehkäpä elämme niin erilaisissa piireissä ja ammenamme erilaisista elämän kokemuksista, että itse käsitän tuon hyötymisen ystävästä laajemmin kuin ylt."

No hyöty sanalla on paha kaiku kun keskustellaan narsismi palstalla, mutta tottakai pelkkä tietoisuus ystävän olemassaolosta saa aikaan hyvä olon, puhumattakaan siitä kun konkreettisemmin kohdataan.

Konkreettista apuakin on toki ystävältä on saanut ja vastavuoroisesti sitä antanut, mutta mielestäni sellainen kuuluu ystävyyssuhteeseen, eikä ihan ekana ainakaan mulle tuo hyöty sana tule mieleen, ennemmin hyvä olo tulee siitä, että on kokenut saaneensa apua tai vastavuroisesti kyennyt olemaan avuksi...

Hieman ny kummeksuin myös tuota kohtaa, että ystävän ammatti voisi tuoda suhteeseen jotain ei toivottua. Mitä merkitystä sillä on mitä itse kukin tekee työkseen jos ei ny ihan ammattirikollinen ole.

Eiköhän ystävyyssuhteissa olla vaan ihmisiä, ilman sen kummempia titteleitä ja naamioita, jokin samankaltaisuus, arvomaailma ja yhteiset kiinnostuksen kohteet liimaavat ystävät yhteen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Huomasin jo aikaisemmin yltin kysymyksen "miksi jatkaa sellaista ystävyyttä" tms.
Haluaisin kysyä, miksi ylt kysyy sellaista? "

Niin eikös se ole hyvä kysyä itseltään silloin jos ihmissuhde tuntuu taakalta, eikä ko. ihmisestä ole mitään hyvää sanottavaa ja hänen seuransa aiheuttaa huonoa oloa/pahaa mieltä

Lue lisää

"Niin eikös se ole hyvä kysyä itseltään silloin jos ihmissuhde tuntuu taakalta, eikä ko. ihmisestä ole mitään hyvää sanottavaa ja hänen seuransa aiheuttaa huonoa oloa/pahaa mieltä "
Olsin samaa mieltä että kannattaa kysyä itseltään, jos on ihan kostohaluja. Varsinkin kun on kyse samasukupuolisesta että ei ole mitään rakastumisen hulluutta motiivina, mikä näissä narsismikuvioissa usein on.
Minusta ei kuulu ystävyyteen kostaa. Aikoinaan itse joskus lopen kiukustuneena ainaiseen paasaamiseen erikoisen ystäväni taholta lohkaisin jotain näppärää. Joka kerta osui maaliin niin että kaveri suuttui. Pienoisen tauon jälkeen taas palattiin, ja näin jälkeenpäin ajatellen, en tiedä oliko kyse siitä, että hän paransi hetkeksi tapojaan vai luuliko tulleensa itse pajon ovelammaksi ja ylväämmäksi ja ajatteli että hän jostain ylhäisestä asemastaan käsin minua pystyy nykimään kuin marionettia. Näiden nykäysten jälkeen en ole enää aikomuksissa jatkaa vaan suren tämänkin ihmisen menetystä, jota olen ystävänäni pitänyt.
Vaikka sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton, niin kyllä tuollainen lapsuudenystävä voi sitä olla.

Olsin_samaa kirjoitti:

"Niin eikös se ole hyvä kysyä itseltään silloin jos ihmissuhde tuntuu taakalta, eikä ko. ihmisestä ole mitään hyvää sanottavaa ja hänen seuransa aiheuttaa huonoa oloa/pahaa mieltä "
Olsin samaa mieltä että kannattaa kysyä itseltään, jos on ihan kostohaluja. Varsinkin kun on kyse samasukupuolisesta että ei ole mitään rakastumisen hulluutta motiivina, mikä näissä narsismikuvioissa usein on.
Minusta ei kuulu ystävyyteen kostaa. Aikoinaan itse joskus lopen kiukustuneena ainaiseen paasaamiseen erikoisen ystäväni taholta lohkaisin jotain näppärää. Joka kerta osui maaliin niin että kaveri suuttui. Pienoisen tauon jälkeen taas palattiin, ja näin jälkeenpäin ajatellen, en tiedä oliko kyse siitä, että hän paransi hetkeksi tapojaan vai luuliko tulleensa itse pajon ovelammaksi ja ylväämmäksi ja ajatteli että hän jostain ylhäisestä asemastaan käsin minua pystyy nykimään kuin marionettia. Näiden nykäysten jälkeen en ole enää aikomuksissa jatkaa vaan suren tämänkin ihmisen menetystä, jota olen ystävänäni pitänyt.
Vaikka sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton, niin kyllä tuollainen lapsuudenystävä voi sitä olla.

Lue lisää

"Vaikka sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton, niin kyllä tuollainen lapsuudenystävä voi sitä olla. "

Niin käsittääkseni tuossa lukkarin tapauksessakin on kyse lapsuudenystävästä, mutta jokin sitten on ilmeisesti hänen kohdallaan mennyt vikaan, että ystävä on katkeroitunut. Tiedä sitten kun käsitin että kyseessä on usemman ihmisen välinen ystävyys, että onko sitten tullut jonkinlainen kilpailutilanne, kuka kenenkin ystävä on ja tuo yksi on kokenut jääneensä ulkopolelle ja purkaa katkeruutensa tuohon jäljellä olevaan, syyttää häntä "ystäviensäryöstöstä".

Kun aikuisena sitten jo ymmärtää, että ystävyyssuhteetkin muuttuvat ajan ja elämäntilanteiden myötä. Itselläkin on kyllä tuollainen lapsuuden ystävä, jonka kanssa muistellaan ja nauretaan menneitä, mutta nykyään tulee kyllä enemmänkin pidettyä yhteyttä toiseen ystävään, joka on lähempänä ja jota tapaa säännöllisemmin.

Taitaa kyllä olla aika yleistä, että ne ystävyyssuhteet solmitaan useimmiten nuorempana ja jostain syystä vanhempana ei enää niin helposti sillä tavalla ystävysty. Sen vuoksi onkin hyvä vaalia niitä vanhoja ystävyssuhteita.

Toki lisänä on myös muita ihmissuhteita, naapurin/työkaverin luona käydään kahvilla, yhdessä lenkillä yms. On erilaisia yhteisöjä ja harrastuksia ja niissä tavataan ihmisiä, joista tulee sitten ns. tuttavia, joita joskus voi kutsua kyläänkin, vaikka suhde ei niin syvällinen olekkaan.

Ihmissuhteisiin liittyen riippuu paljon siitäkin minkä merkityksen itse millekkin suhteelle antaa. Tosiaan ystävyyssuhteetkin yleensä ovat ns. tapailusuhteita ja tapaamisten väli saattaa olla pitkäkin, että siitä syystä hieman kalskahti korvaan tuo vain sana jossain kommentissa. Toki olen ymmärtänyt että jonkun paras ystävä saattaa olla myös se oma puoliso tai joku sukulainen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Vaikka sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton, niin kyllä tuollainen lapsuudenystävä voi sitä olla. "

Niin käsittääkseni tuossa lukkarin tapauksessakin on kyse lapsuudenystävästä, mutta jokin sitten on ilmeisesti hänen kohdallaan mennyt vikaan, että ystävä on katkeroitunut. Tiedä sitten kun käsitin että kyseessä on usemman ihmisen välinen ystävyys, että onko sitten tullut jonkinlainen kilpailutilanne, kuka kenenkin ystävä on ja tuo yksi on kokenut jääneensä ulkopolelle ja purkaa katkeruutensa tuohon jäljellä olevaan, syyttää häntä "ystäviensäryöstöstä".

Kun aikuisena sitten jo ymmärtää, että ystävyyssuhteetkin muuttuvat ajan ja elämäntilanteiden myötä. Itselläkin on kyllä tuollainen lapsuuden ystävä, jonka kanssa muistellaan ja nauretaan menneitä, mutta nykyään tulee kyllä enemmänkin pidettyä yhteyttä toiseen ystävään, joka on lähempänä ja jota tapaa säännöllisemmin.

Taitaa kyllä olla aika yleistä, että ne ystävyyssuhteet solmitaan useimmiten nuorempana ja jostain syystä vanhempana ei enää niin helposti sillä tavalla ystävysty. Sen vuoksi onkin hyvä vaalia niitä vanhoja ystävyssuhteita.

Toki lisänä on myös muita ihmissuhteita, naapurin/työkaverin luona käydään kahvilla, yhdessä lenkillä yms. On erilaisia yhteisöjä ja harrastuksia ja niissä tavataan ihmisiä, joista tulee sitten ns. tuttavia, joita joskus voi kutsua kyläänkin, vaikka suhde ei niin syvällinen olekkaan.

Ihmissuhteisiin liittyen riippuu paljon siitäkin minkä merkityksen itse millekkin suhteelle antaa. Tosiaan ystävyyssuhteetkin yleensä ovat ns. tapailusuhteita ja tapaamisten väli saattaa olla pitkäkin, että siitä syystä hieman kalskahti korvaan tuo vain sana jossain kommentissa. Toki olen ymmärtänyt että jonkun paras ystävä saattaa olla myös se oma puoliso tai joku sukulainen.

Lue lisää

Kalskahtaa kai aika helposti. Itsellänikin sellainen tilanne, kun oma elämä oli jotenkin kriisissä, niin tuntui ns. punaisilta jotkut tietyt yksittäiset sanat. Ihmeellistä olikin, kun pääsi eteenpäin ja sai tasapainon takaisin, niin tuo kummalinen reagointitapa hävisi yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin.
Eikös se ole kuitenkin kaikkein hienointa, jos oma puoliso on myös se lähin ystävä, jolle sydämensä voi huoletta purkaa? Mielestäni aika ideaali tilanne, jos on ollut onni myötä puolison valinnassa.

"ystävyyssuhteet solmitaan useimmiten nuorempana ja jostain syystä vanhempana ei enää niin helposti sillä tavalla ystävysty."
Siellä on niin paljon yhteistä historiaa takana, pienimpiä juttuja myöten, että ei ole mitään mahdollisuutta palata menneisyyteen ja koko elämän kannalta vaikuttaviin syvällisiin asioihin aikuisena elämään tulleiden ihmisten kanssa.
Olen jopa sitä mieltä, että rakastumisessa voidaan olla siinä harhassa, että tulee syvästi ymmärretyksi, mutta totuus tulee esiin jos se rakastuminen jostain syystä haihtuu... Ei siinä ollutkaan mitään.
Ystävät ja puolisot pitäisi olla mielestäni eri asemassa ja tehtävässä. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään. On tapahtunut niinkin että eräs miestä rakastanut tuttuni jotenkin kuvitteli että voisi minuakin pyörittää pikkurillin ympärillä... eikä se tietenkään luonnistanut. Eri ihmisistä on kyse. Rakkaus joskus sekoittaa päätä...

fdghfs kirjoitti:

Kalskahtaa kai aika helposti. Itsellänikin sellainen tilanne, kun oma elämä oli jotenkin kriisissä, niin tuntui ns. punaisilta jotkut tietyt yksittäiset sanat. Ihmeellistä olikin, kun pääsi eteenpäin ja sai tasapainon takaisin, niin tuo kummalinen reagointitapa hävisi yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin.
Eikös se ole kuitenkin kaikkein hienointa, jos oma puoliso on myös se lähin ystävä, jolle sydämensä voi huoletta purkaa? Mielestäni aika ideaali tilanne, jos on ollut onni myötä puolison valinnassa.

Lue lisää

No en minä ny sillä tavalla punaista nähnyt, kuhan panin merkille, että kun itse arvostaa suuresti joitain ystävyyssuhteita niin tuo vain sana tuntui kovin vähättelevältä varsinkin jos puhutaan ystävyydestä vuosikymmenien ajalta.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi ideaalitilanteeseen, niin en osaa siihen oikein ottaa kantaa, kun ei ole omaa kokemusta ja on se läheinen ystävä jo ennen sitä puolisoakin ja on itse halunnut pitää siitä kiinni.

Mutta tiedän kyllä, että joillakin se puoliso on myös paras ystävä, mutta hyvin yleistä on kyllä, että naisella on se "paras ystävä" jo ennen puolisoa ja ystävyys jatkuu tavalla tai toisella vaikka se puoliso kuvioon mukaan tuleekin. Käsittääkseni miehillä taas ei niinkään ole tuonkaltaisia ystävyyssuhteita kuin naisilla vaan miehillä on ns. kaveriporukoita joissa yhdessä oleminen keskittyy usein johonkin toimintaan/harrastukseen.

Yleisesti kyllä ollaan sitä mieltä, että ns. parisuhteellisillakin olisi hyvä olla myös muitakin läheisiä ihmissuhteita ja ns. omaakin sosiaalista elämää.

Vielä kun ollaan narsismi palstalla ja joku muukin saattaa näitä lukea niin pieni varoituksen sana kuitenkin on paikallaan. Lukemani perusteella näihin asioihin liittyen on kuitenkin hyvin yleistä sellainenkin, että narsisti saattaa pyrkiä eristämään kumppaninsa muista sosiaalisista ihmissuhteista syystä että

"Narsisti ei siedä yksinäisyyttä ja näkee parisuhteensa symbioottisena; kumppani on olemassa vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Niinpä hän saa kumppaninsa vaivihkaa katkaisemaan perhe- ja ystävyyssuhteensa, harrastuksensa ja lopulta kaikki yhteydet ulkopuolisiin ihmisiin. Uhrin on oltava aina saatavilla fyysisesti ja emotionaalisesti, eikä kukaan tai mikään saa olla hänelle narsistia tärkeämpi. Jos kumppani esimerkiksi on pari tuntia poissa, narsisti haukkuu uhrin itsekkääksi ja piittaamattomaksi. Niinpä uhri luopuu vähitellen oman ajan käytöstä kokonaan. Lopulta hän havahtuu huomaamaan, ettei hänellä enää ole ympärillään ketään muuta kuin narsisti. "

http://www.epshp.fi/kersanet/vanhemmuus/pulmat_ja_kriisit/perhevakivalta/vakivallan_syyt/narsismi/parisuhde/ansat

Että vaikka joidenkin kohdalla se voi olla ideaalitilanne niin joillekkin sama tilanne saattaa muodostua ansaksi

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No en minä ny sillä tavalla punaista nähnyt, kuhan panin merkille, että kun itse arvostaa suuresti joitain ystävyyssuhteita niin tuo vain sana tuntui kovin vähättelevältä varsinkin jos puhutaan ystävyydestä vuosikymmenien ajalta.

Mitä tulee tuohon mainitsemaasi ideaalitilanteeseen, niin en osaa siihen oikein ottaa kantaa, kun ei ole omaa kokemusta ja on se läheinen ystävä jo ennen sitä puolisoakin ja on itse halunnut pitää siitä kiinni.

Mutta tiedän kyllä, että joillakin se puoliso on myös paras ystävä, mutta hyvin yleistä on kyllä, että naisella on se "paras ystävä" jo ennen puolisoa ja ystävyys jatkuu tavalla tai toisella vaikka se puoliso kuvioon mukaan tuleekin. Käsittääkseni miehillä taas ei niinkään ole tuonkaltaisia ystävyyssuhteita kuin naisilla vaan miehillä on ns. kaveriporukoita joissa yhdessä oleminen keskittyy usein johonkin toimintaan/harrastukseen.

Yleisesti kyllä ollaan sitä mieltä, että ns. parisuhteellisillakin olisi hyvä olla myös muitakin läheisiä ihmissuhteita ja ns. omaakin sosiaalista elämää.

Vielä kun ollaan narsismi palstalla ja joku muukin saattaa näitä lukea niin pieni varoituksen sana kuitenkin on paikallaan. Lukemani perusteella näihin asioihin liittyen on kuitenkin hyvin yleistä sellainenkin, että narsisti saattaa pyrkiä eristämään kumppaninsa muista sosiaalisista ihmissuhteista syystä että

"Narsisti ei siedä yksinäisyyttä ja näkee parisuhteensa symbioottisena; kumppani on olemassa vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Niinpä hän saa kumppaninsa vaivihkaa katkaisemaan perhe- ja ystävyyssuhteensa, harrastuksensa ja lopulta kaikki yhteydet ulkopuolisiin ihmisiin. Uhrin on oltava aina saatavilla fyysisesti ja emotionaalisesti, eikä kukaan tai mikään saa olla hänelle narsistia tärkeämpi. Jos kumppani esimerkiksi on pari tuntia poissa, narsisti haukkuu uhrin itsekkääksi ja piittaamattomaksi. Niinpä uhri luopuu vähitellen oman ajan käytöstä kokonaan. Lopulta hän havahtuu huomaamaan, ettei hänellä enää ole ympärillään ketään muuta kuin narsisti. "

http://www.epshp.fi/kersanet/vanhemmuus/pulmat_ja_kriisit/perhevakivalta/vakivallan_syyt/narsismi/parisuhde/ansat

Että vaikka joidenkin kohdalla se voi olla ideaalitilanne niin joillekkin sama tilanne saattaa muodostua ansaksi

Lue lisää

Olen onnellinen, että minulla on jo 25 vuotta ollut puoliso, joka on myös paras ystäväni ja narsismia tähän suhteeseen ei liity. Sen lisäksi minulla on ilo ja kunnia olla osallisena sellaisessa best friend ever -suhteessa, joka on siis jo ajoilta ennen puolisoani ekaluokalta asti. Yhteinen nuoruus seikkailuineen, ei tosin niitä asioita enää vatvota ja se onkin hienointa, että molemmat olemme eteenpäin suuntaavia. Ja lisäksi tulee myös pitkäkestoisia ystävyyssuhteita opiskeluajoilta kurssikavereista. Aika se vaan on rajallinen, mutta kun peruspositiivisella luonteenlaadulla porhaltaa, niin aika vaikeaa on käsittää, miksi toiset haluavat aina kaivella niitä negatiivisia juttuja, mitä saa tehdä ja ei saa tehdä, kun se yhden huono, on toisen hyvä.
Iloista mieltä vaan kaikille rotuun katsomatta, ei pidä ajatella, että on tabu puhua jostakin tietystä asiasta narsismipalstalla ja maalailla ansoja seinälle.

ilopintaanvaiksydänmärkä kirjoitti:

Olen onnellinen, että minulla on jo 25 vuotta ollut puoliso, joka on myös paras ystäväni ja narsismia tähän suhteeseen ei liity. Sen lisäksi minulla on ilo ja kunnia olla osallisena sellaisessa best friend ever -suhteessa, joka on siis jo ajoilta ennen puolisoani ekaluokalta asti. Yhteinen nuoruus seikkailuineen, ei tosin niitä asioita enää vatvota ja se onkin hienointa, että molemmat olemme eteenpäin suuntaavia. Ja lisäksi tulee myös pitkäkestoisia ystävyyssuhteita opiskeluajoilta kurssikavereista. Aika se vaan on rajallinen, mutta kun peruspositiivisella luonteenlaadulla porhaltaa, niin aika vaikeaa on käsittää, miksi toiset haluavat aina kaivella niitä negatiivisia juttuja, mitä saa tehdä ja ei saa tehdä, kun se yhden huono, on toisen hyvä.
Iloista mieltä vaan kaikille rotuun katsomatta, ei pidä ajatella, että on tabu puhua jostakin tietystä asiasta narsismipalstalla ja maalailla ansoja seinälle.

Lue lisää

Niin, hieman olin aistivinani kommentissasi jonkinlaista kärkevyyttä, että huvittaa siihen ny pikkusen vastaillakkin

Tosiaan toi linkittämäni "ansajuttu" on lukemani perusteella käsittääkseni ollut ja saattaa olla todellista monenkin narsistin uhrin kohdalla, mutta en tarkoittanut että se koskisi ketään sinun kaltaistasi joka kokee puolisonsa olevan paras ystävä. Varsinkin kun muutkin ystävyyssuhteet tuntuvat kohdallasi olevan kunnossa, että arvostat ja kunnoitat ystäviäsi ja kerrot olevasi iloinen kun saat olla heidän ystävänsä.

Kerrot myös että ettette kovin vatvo vanhoja, kun minä taas jossain kohtaa mainitsin, että me ystäväni kanssa usein muistelemme vanhoja tyyliin muistatko sitä ja sitä ihmistä/tapahtumaa/paikka ja kaikenlaisia sattuneita kommelluksia yms. Vedet silmissä niille nauramme, että vanhojen muisteleminen lapsuuden ystävän kanssa voi olla myös positiivinenkin kokemus.

Mitä sitten tulee negatiivisiin kirjoituksiin niin edelleen tää on narsistipalsta ja kuuluu aiheeen luonteeseen. Harvemmin tähän aiheeseen/narsisteihin liittyen löytää kovin positiivisia esimerkkejä.

Mutta joo, tosiaan loppuasi lainatakseni niin ei niiden oman elämänsä positiiviisten asioiden kertominenkaan ole täällä kiellettyä, vaikka palstan aiheesta johtuen monet tarinat ja esille tuodut esimerkit useimmiten negatiivisia ovatkin.

Mitä tulee nimimerkkiisi, niin "ilo pintaan vaik syrän märkänis" , on vanha karjalainen sanonta ja minulle hyvin tuttu, kun äitini oli kotoisin Kannakselta. Siihen liittyen, evakkojen tarinoita paljon aikoinaan kuunnellessa ja lukiessa niin silloin aikoinaan karjalaisia paheksuttiin siitä syystä, kun he kykenivät nauramaan vaikeissakin olosuhteissa.

Ei täällä narsismipalstallakaan ny aina niin vakavissaan olla, usein sitä aina vähän huvittuukin ja joskus meinannu jopa kahvit mennä väärään kurkkuun jonkun kommenttia lukiessa. Nykyään kyllä täällä on vähemmän kirjoittajia. Aikoinaan sitä "ilonpitoa" jopa narsistien kustannuksella oli enemmän, vaikka sitäkin kyllä aikoinaan paheksuttiin.

Tämmöstä ny taas tuli tähän kohtaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, hieman olin aistivinani kommentissasi jonkinlaista kärkevyyttä, että huvittaa siihen ny pikkusen vastaillakkin

Tosiaan toi linkittämäni "ansajuttu" on lukemani perusteella käsittääkseni ollut ja saattaa olla todellista monenkin narsistin uhrin kohdalla, mutta en tarkoittanut että se koskisi ketään sinun kaltaistasi joka kokee puolisonsa olevan paras ystävä. Varsinkin kun muutkin ystävyyssuhteet tuntuvat kohdallasi olevan kunnossa, että arvostat ja kunnoitat ystäviäsi ja kerrot olevasi iloinen kun saat olla heidän ystävänsä.

Kerrot myös että ettette kovin vatvo vanhoja, kun minä taas jossain kohtaa mainitsin, että me ystäväni kanssa usein muistelemme vanhoja tyyliin muistatko sitä ja sitä ihmistä/tapahtumaa/paikka ja kaikenlaisia sattuneita kommelluksia yms. Vedet silmissä niille nauramme, että vanhojen muisteleminen lapsuuden ystävän kanssa voi olla myös positiivinenkin kokemus.

Mitä sitten tulee negatiivisiin kirjoituksiin niin edelleen tää on narsistipalsta ja kuuluu aiheeen luonteeseen. Harvemmin tähän aiheeseen/narsisteihin liittyen löytää kovin positiivisia esimerkkejä.

Mutta joo, tosiaan loppuasi lainatakseni niin ei niiden oman elämänsä positiiviisten asioiden kertominenkaan ole täällä kiellettyä, vaikka palstan aiheesta johtuen monet tarinat ja esille tuodut esimerkit useimmiten negatiivisia ovatkin.

Mitä tulee nimimerkkiisi, niin "ilo pintaan vaik syrän märkänis" , on vanha karjalainen sanonta ja minulle hyvin tuttu, kun äitini oli kotoisin Kannakselta. Siihen liittyen, evakkojen tarinoita paljon aikoinaan kuunnellessa ja lukiessa niin silloin aikoinaan karjalaisia paheksuttiin siitä syystä, kun he kykenivät nauramaan vaikeissakin olosuhteissa.

Ei täällä narsismipalstallakaan ny aina niin vakavissaan olla, usein sitä aina vähän huvittuukin ja joskus meinannu jopa kahvit mennä väärään kurkkuun jonkun kommenttia lukiessa. Nykyään kyllä täällä on vähemmän kirjoittajia. Aikoinaan sitä "ilonpitoa" jopa narsistien kustannuksella oli enemmän, vaikka sitäkin kyllä aikoinaan paheksuttiin.

Tämmöstä ny taas tuli tähän kohtaan.

Lue lisää

Miksi vastaat, jos asetut ylemmäs, kun niin huvittaa?
Käytin juuri tuota nimimerkkiä, koska itsekin tiedän, mikä se on ja mistä se tulee. Rajantakainen karjalaisuus, se sukupolvienkin takainen, on antanut ainakin itselle paljon. Sen avulla selvisin myös uskottomuudesta, vaikka kiilaa yritettiin hakata hamarapäällä väliimme.

osaatkokipakanpolkan kirjoitti:

Miksi vastaat, jos asetut ylemmäs, kun niin huvittaa?
Käytin juuri tuota nimimerkkiä, koska itsekin tiedän, mikä se on ja mistä se tulee. Rajantakainen karjalaisuus, se sukupolvienkin takainen, on antanut ainakin itselle paljon. Sen avulla selvisin myös uskottomuudesta, vaikka kiilaa yritettiin hakata hamarapäällä väliimme.

Lue lisää

Edellisessä jo kerroin miksi vastasin ja yksi syy oli se, että huvitti vastata, vaikka tiedä sitten onko se aina niin järkevää, mutta kommentisi ny kuitenkin tarjosi myös aasinsillan tuoda esiin toisenlaisen näkemyksen samastakin asiasta.

Esim. tuohon lapsuudenystävään/ muisteluasiaan liittyen, sinulle tuli mieleen vatvominen ja halusit korostaa eteenpäin menoa. Kun taas minulle ja uskoisin myös lapsuuden ystävälleni se yhteisen lapsuuden/nuoruuden muistelu on tuonut paljon yhteistä naurua ja hyviä hetkiä.

Se on meidän tapamme olla yhdessä, vaikka tämän päivän kuulumisetkin ny pääpiirteissään vaihdetaan. ja muistakin asioista jutellaan. Mutta pitkät välimatkat ja harvat tapaamiset ovat edesauttaneet tuon suhteen muotoumisen nykyisellään enemmän tuollaiseksi. Osa syynä haluun muistellla toki saattaa olla ikäkin. Kun taas lähellä olevan ystävän kanssa sitten jaetaan enemmän niitä tämän hetkisiä asioita. Ystävyyssuhteissakin on eroja ja erilaisia yhdistäviä tekijöitä aina kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.

Edellisessä sitten jo kerroinkin, miksi halusin tuohon sinun "puoliso on paras ystävä" tilanteeseen liittyen myös tuoda esiin sen toisenlaisen puolen asiasta, kun kerran narsismi palstalla ollaan, vaikka ei se asia sinua mitenkään koskenutkaan. Ns. kahden välisessä keskustelussakin otan huomioon, että muutkin lukevat näitä ja jaan mieluusti jonkinlaista tietoa tämän narsismi aiheen piiristä jos sattuu keskustelussa olevan joku aasinsilta siihen.

Vielä kun tuossa luin mielestäni tuon hieman kärkevän kommenttisi johon sitte huvitti vastata niin kiinnitin huomiota myös tuohon kohtaan jossa kirjoitat

"kun peruspositiivisella luonteenlaadulla porhaltaa, niin aika vaikeaa on käsittää, miksi toiset haluavat aina kaivella niitä negatiivisia juttuja, mitä saa tehdä ja ei saa tehdä, kun se yhden huono, on toisen hyvä."

Niin tekee mieli kysyä sinun motiiviasi käydä täällä lukemassa esim. näitä minun negatiivisiksi kokemiasi juttuja.

Kerrot, että uskottomuus kriisistä olet selvinnyt ja jos oikein olen ymmärtänyt niin avioliittokin on jatkunut ja kaikki on hyvin, olet onnellisesti naimisissa, eikä puoliso ole narsisti.

Mietin tässä oletko sinä ny se kirjoittaja, jonka tarinassa mies petti ja se toinen nainen sitte nimesi puolison narsistiksi. Edelleen mietin , että onko sitte syynä täällä narsismi palstalla oloosi se, että vaikka uskottomuuskriisistä olet selvinnyt, niin et ole vielä toipunut siitä, että se toinen nainen on nimittänyt sinun puolisoasi narsistiksi.

:D, minuakin on mietityttänyt jossain vaiheessa miksi tuo vaimo lukee tätä palstaa. En vielä ole löytänyt vastausta miksi häntä kiinnostaa koko narsistiasia. Vaikka joku nyt sanoisikin jonkun miestä narsistiksi, niin eihän tuollaista tarvitse vakavasti ottaa, vai täytyykö sittenkin? Täytyykö tuon tietyn vaimon ottaa vakavasti mitä se yksi nainen on sanonut hänen miehestään? Ja jos täytyy, niin eikö sitten kannattaisi ottaa vakavasti mitä täällä palstalla narsistin kokeneet kirjoittavat ja mieltä ovat.
Enkä tarkoita vakavasti ottamisella sitä, että hänen pitäisi ajatella että jospa hänen miehensä sittenkin on narsisti, vaan sitä, että oppisi tietämään mikä se narsisti sitten oikein on.
Vai rinnastaako hän kaikki itsensä narsistien uhreiksi kokemat narsistien kumppanit siihen toiseen naiseen? Vai mikä juttu se on.
Lukee ja kirjoittaa joskus, vaan ei kerro.

D_minuakin kirjoitti:

:D, minuakin on mietityttänyt jossain vaiheessa miksi tuo vaimo lukee tätä palstaa. En vielä ole löytänyt vastausta miksi häntä kiinnostaa koko narsistiasia. Vaikka joku nyt sanoisikin jonkun miestä narsistiksi, niin eihän tuollaista tarvitse vakavasti ottaa, vai täytyykö sittenkin? Täytyykö tuon tietyn vaimon ottaa vakavasti mitä se yksi nainen on sanonut hänen miehestään? Ja jos täytyy, niin eikö sitten kannattaisi ottaa vakavasti mitä täällä palstalla narsistin kokeneet kirjoittavat ja mieltä ovat.
Enkä tarkoita vakavasti ottamisella sitä, että hänen pitäisi ajatella että jospa hänen miehensä sittenkin on narsisti, vaan sitä, että oppisi tietämään mikä se narsisti sitten oikein on.
Vai rinnastaako hän kaikki itsensä narsistien uhreiksi kokemat narsistien kumppanit siihen toiseen naiseen? Vai mikä juttu se on.
Lukee ja kirjoittaa joskus, vaan ei kerro.

Lue lisää

Ammattini kuvaan on kuulunut tietää myös narsismi. Luen palstaa, koska olen halunnut seurata, miten ihminen jutuissaan kehittyy ja se ammattini puolesta kiinnostaa minua. Täällä on runsaasti hyvää materiaalia, ollut jo vuosia, jopa erittäin tarkasti kuvattu, mitä se narsistiksi nimetty ihminen tekee, minne menee, mistä tulee, miten se tänään mitätöi ja toisena päivänä jumaloi. Kiitos.

sepaskavaimo kirjoitti:

Ammattini kuvaan on kuulunut tietää myös narsismi. Luen palstaa, koska olen halunnut seurata, miten ihminen jutuissaan kehittyy ja se ammattini puolesta kiinnostaa minua. Täällä on runsaasti hyvää materiaalia, ollut jo vuosia, jopa erittäin tarkasti kuvattu, mitä se narsistiksi nimetty ihminen tekee, minne menee, mistä tulee, miten se tänään mitätöi ja toisena päivänä jumaloi. Kiitos.

Lue lisää

" miten ihminen jutuissaan kehittyy "
Anteeksi kuinka?

"erittäin tarkasti kuvattu, mitä se narsistiksi nimetty ihminen tekee, minne menee, mistä tulee, miten se tänään mitätöi ja toisena päivänä jumaloi. Kiitos. "
Joo, juuri juu. Piti nukkua yö väliin niin ymmärsin.
Ole hyvä vain minun puolesta :)

Nyt tosin kävin ihmettelemään nimimerkkiäsi.
Kenen mielestä olet paska? Käsittääkseni miehesi kanssa olette sopineet, et kai sentään omasta mielestäsi? Vaiko sen ns. toisen naisen? Täällä palstalla tuskin kukaan pelkän salaperäisyyden takia ihan p...na ketään pitää.

Nyt_tosin kirjoitti:

Nyt tosin kävin ihmettelemään nimimerkkiäsi.
Kenen mielestä olet paska? Käsittääkseni miehesi kanssa olette sopineet, et kai sentään omasta mielestäsi? Vaiko sen ns. toisen naisen? Täällä palstalla tuskin kukaan pelkän salaperäisyyden takia ihan p...na ketään pitää.

Lue lisää

Minkä salaperäisyyden? En ymmärrä nyt mitään, ehkä tarkoituskin.

yhdenhuonoontoisenhyvä kirjoitti:

Minkä salaperäisyyden? En ymmärrä nyt mitään, ehkä tarkoituskin.

Et varmaan tutuillesi ole salaperäinen, mutta täältä palstalta käsin kirjoittaja, jonka motiivia kirjoittaa ei tunneta ollenkaan, eikä oikein kirjoittamisen tarkoitustakaan, on tietyllä tapaa salaperäinen.

Et_varm kirjoitti:

Et varmaan tutuillesi ole salaperäinen, mutta täältä palstalta käsin kirjoittaja, jonka motiivia kirjoittaa ei tunneta ollenkaan, eikä oikein kirjoittamisen tarkoitustakaan, on tietyllä tapaa salaperäinen.

Lue lisää

Teidän kaikkien muiden motiivi kirjoittamiseen on siis varmennettu sillä, että asetutte, joko uhrin tai narsistin rooliin, näinkö? Jos siis asettuisin esim. uhrin rooliin, niin hyväksyisitte kirjoittajan? Anonyyminä kirjoittaminen on eräällä tavalla anonyymiyttä. Toisaalta koko anonyyminä kirjoittaminen on vitsi, riippuen siitä, mitä kirjoitat. Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä?

roolileikit kirjoitti:

Teidän kaikkien muiden motiivi kirjoittamiseen on siis varmennettu sillä, että asetutte, joko uhrin tai narsistin rooliin, näinkö? Jos siis asettuisin esim. uhrin rooliin, niin hyväksyisitte kirjoittajan? Anonyyminä kirjoittaminen on eräällä tavalla anonyymiyttä. Toisaalta koko anonyyminä kirjoittaminen on vitsi, riippuen siitä, mitä kirjoitat. Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä?

Lue lisää

Ei ollut tarkoitus mitenkään varmenteita vaatia. Asiat vain selviävät keskustelemalla.
Ihan jos keskustelee jonkun kanssa, oppii kyllä tuntemaan sen toisen kirjoittajan. Samoin kuin jos näet jonkun ihmisen säännöllisesti kasvokkain, niin opit hänet tunnistamaan kasvoista, niin täällä kirjoitustyyli ja se asia mistä kirjoittaa toimii samoin.
Kysymys ei myöskään ollut mistään hyväksynnästä. Tämä on avoin ja anonyymi palsta, joten tätä vain sopii lukea ja tänne tekstiä mahtuu.
Toki palstalla oleilevat vastaavat toisinaan ja ehkä ohikulkijatkin...

roolileikit kirjoitti:

Teidän kaikkien muiden motiivi kirjoittamiseen on siis varmennettu sillä, että asetutte, joko uhrin tai narsistin rooliin, näinkö? Jos siis asettuisin esim. uhrin rooliin, niin hyväksyisitte kirjoittajan? Anonyyminä kirjoittaminen on eräällä tavalla anonyymiyttä. Toisaalta koko anonyyminä kirjoittaminen on vitsi, riippuen siitä, mitä kirjoitat. Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä?

Lue lisää

"Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä? "

Vastaan tuohon omasta puolestani, et ihan varmaksi ny tuskin tunnistaa ketään joka kirjoittaa alati vaihtelevalla nikillä, mutta toisinaan sitte vaan syntyy joku aavistus, se kuuluisa mutu ja sitä rataa. Joskus saattaa osua oikeaan, joskus saattaa mennä metsään ja tulee "haukkuneeksi väärää puuta".

Semmosta se on tämmösillä palstoilla, mut joillakin noi luulemiset voi olla hyvinkin todellisia, tosiaan joskus saanu spostiakin joltain vaimoihmiseltä joka luuli, et oon sen puolison kans ollu suhteessa, vaik todellisessä elämässä ny se ko. tyyppi ei ollut naimisissa, eikä ees asunut yhdessä sen silloisen seurustelukumppaninsa kanssa.

Tuos ny lukaisin noi aavistelujeni jälkeen tulleet kommentit, niin huomion, että siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin sitte osallistui itsekin keskusteluun, et siinä kohtaa aavisteluni ny sitte saattoi osua oikeaan.

Mutta joo, mitä tulee tuohon anonyymiuteen niin itse ny aikoinaan rekisteröin nimimerkkini siitä syystä ettei kukaan voi enää kirjoittaa minun nimissäni, kun sellaistakin tosiaan on aikoinaan tapahtunut, että toi ns. kaikuna täällä tunnettu kirjoittaja sellaistakin on yrittänyt. Mutta ei se nimimerkin rekistöröiminenkään tee kirjoituksen takana olevaa henkilöä sen tunnetummaksi jos ei oikeasti ihmistä tunne, vaikka kirjoittaja tavallaan erottuu joukosta, ettei tarvi arvailla vaan tietää, et jaa taas se toi yhteenlaskutoimitus on kommentoinu jotain. Ennemminhän noita rekattuja oli enemmän, nykyään mä oon lähes ainoa jos ei lasketa satunnaisia kävijöitä.

Mitä tulee siihen kuka saa kirjoittaa ja missä roolissa ja kenet hyväksytään, niin semmosia sääntöjä ei ole. Itsekukin kirjoittaa mitä kirjoittaa, lukijat sitte tekevät omia päätelmiään, kuulostavatko jutut uskottavilta, miten haluaa suhtautuu, haluaako niihin kommentoida jne...

Tämmöstä tää ny vaan on, ohan tää kaikki tähän aiheeseen liittyvä hieman omalaatuista ja aina välillä aiheuttaa ihmettelyäkin, joten aikoinaan lasteni mulle opettama asia et netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa pätee varsinkin tään narsismi aiheen kohdalla.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä? "

Vastaan tuohon omasta puolestani, et ihan varmaksi ny tuskin tunnistaa ketään joka kirjoittaa alati vaihtelevalla nikillä, mutta toisinaan sitte vaan syntyy joku aavistus, se kuuluisa mutu ja sitä rataa. Joskus saattaa osua oikeaan, joskus saattaa mennä metsään ja tulee "haukkuneeksi väärää puuta".

Semmosta se on tämmösillä palstoilla, mut joillakin noi luulemiset voi olla hyvinkin todellisia, tosiaan joskus saanu spostiakin joltain vaimoihmiseltä joka luuli, et oon sen puolison kans ollu suhteessa, vaik todellisessä elämässä ny se ko. tyyppi ei ollut naimisissa, eikä ees asunut yhdessä sen silloisen seurustelukumppaninsa kanssa.

Tuos ny lukaisin noi aavistelujeni jälkeen tulleet kommentit, niin huomion, että siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin sitte osallistui itsekin keskusteluun, et siinä kohtaa aavisteluni ny sitte saattoi osua oikeaan.

Mutta joo, mitä tulee tuohon anonyymiuteen niin itse ny aikoinaan rekisteröin nimimerkkini siitä syystä ettei kukaan voi enää kirjoittaa minun nimissäni, kun sellaistakin tosiaan on aikoinaan tapahtunut, että toi ns. kaikuna täällä tunnettu kirjoittaja sellaistakin on yrittänyt. Mutta ei se nimimerkin rekistöröiminenkään tee kirjoituksen takana olevaa henkilöä sen tunnetummaksi jos ei oikeasti ihmistä tunne, vaikka kirjoittaja tavallaan erottuu joukosta, ettei tarvi arvailla vaan tietää, et jaa taas se toi yhteenlaskutoimitus on kommentoinu jotain. Ennemminhän noita rekattuja oli enemmän, nykyään mä oon lähes ainoa jos ei lasketa satunnaisia kävijöitä.

Mitä tulee siihen kuka saa kirjoittaa ja missä roolissa ja kenet hyväksytään, niin semmosia sääntöjä ei ole. Itsekukin kirjoittaa mitä kirjoittaa, lukijat sitte tekevät omia päätelmiään, kuulostavatko jutut uskottavilta, miten haluaa suhtautuu, haluaako niihin kommentoida jne...

Tämmöstä tää ny vaan on, ohan tää kaikki tähän aiheeseen liittyvä hieman omalaatuista ja aina välillä aiheuttaa ihmettelyäkin, joten aikoinaan lasteni mulle opettama asia et netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa pätee varsinkin tään narsismi aiheen kohdalla.

Lue lisää

" Ennemminhän noita rekattuja oli enemmän, nykyään mä oon lähes ainoa jos ei lasketa satunnaisia kävijöitä."
Rekisteröidyt katosivat kuin tuhka tuuleen kun kävi ilmi että voi kehkeytyä lihavia riitoja, tai ainakin sellaisia, että joku ottaakin todella vakavasti ja alkaa hakemaan ulkopuolista apua ja ehkä vetää oikeuteenkin kun kokee tulleensa loukatuksi, niin anonyymejä kun ollaankin.
Ja kun myös tiedetään, että esim. narsistit pelaavat mielellään oikeudessa niin jotkut saattavat metsästää palstoilla ihan tarkoituksenaan saada joku provosoitua kaksintaisteluun että voisi oikeusteitse alkaa peräämään rahoja uhriltaan. Tuollaista on kuulemma sattunut.
Tällaisten olojen vallitessa kannattaa esiintyä vain hillityn himmeän tunnetusti, ettei saa ketään tosikkoa niskaansa.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miten te täällä yleensä tunnette toisenne, lukuunottamatta rekisteröityjä nimimerkkejä? "

Vastaan tuohon omasta puolestani, et ihan varmaksi ny tuskin tunnistaa ketään joka kirjoittaa alati vaihtelevalla nikillä, mutta toisinaan sitte vaan syntyy joku aavistus, se kuuluisa mutu ja sitä rataa. Joskus saattaa osua oikeaan, joskus saattaa mennä metsään ja tulee "haukkuneeksi väärää puuta".

Semmosta se on tämmösillä palstoilla, mut joillakin noi luulemiset voi olla hyvinkin todellisia, tosiaan joskus saanu spostiakin joltain vaimoihmiseltä joka luuli, et oon sen puolison kans ollu suhteessa, vaik todellisessä elämässä ny se ko. tyyppi ei ollut naimisissa, eikä ees asunut yhdessä sen silloisen seurustelukumppaninsa kanssa.

Tuos ny lukaisin noi aavistelujeni jälkeen tulleet kommentit, niin huomion, että siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin sitte osallistui itsekin keskusteluun, et siinä kohtaa aavisteluni ny sitte saattoi osua oikeaan.

Mutta joo, mitä tulee tuohon anonyymiuteen niin itse ny aikoinaan rekisteröin nimimerkkini siitä syystä ettei kukaan voi enää kirjoittaa minun nimissäni, kun sellaistakin tosiaan on aikoinaan tapahtunut, että toi ns. kaikuna täällä tunnettu kirjoittaja sellaistakin on yrittänyt. Mutta ei se nimimerkin rekistöröiminenkään tee kirjoituksen takana olevaa henkilöä sen tunnetummaksi jos ei oikeasti ihmistä tunne, vaikka kirjoittaja tavallaan erottuu joukosta, ettei tarvi arvailla vaan tietää, et jaa taas se toi yhteenlaskutoimitus on kommentoinu jotain. Ennemminhän noita rekattuja oli enemmän, nykyään mä oon lähes ainoa jos ei lasketa satunnaisia kävijöitä.

Mitä tulee siihen kuka saa kirjoittaa ja missä roolissa ja kenet hyväksytään, niin semmosia sääntöjä ei ole. Itsekukin kirjoittaa mitä kirjoittaa, lukijat sitte tekevät omia päätelmiään, kuulostavatko jutut uskottavilta, miten haluaa suhtautuu, haluaako niihin kommentoida jne...

Tämmöstä tää ny vaan on, ohan tää kaikki tähän aiheeseen liittyvä hieman omalaatuista ja aina välillä aiheuttaa ihmettelyäkin, joten aikoinaan lasteni mulle opettama asia et netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa pätee varsinkin tään narsismi aiheen kohdalla.

Lue lisää

"siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin"
En varmaan mitenkään enempää kuin sinäkään ole "tiennyt" että oliko hän vai ei. Sama mutu vain oli kuin sinullakin, oletan. Vaikka kirjoitin käyttäen sanaa -tuo, niin tuo-sana voi yhtä hyvin viitata sinun tekstiisi, jolle oikeastaan vastauksen osoitinkin, johon viittaa kommenttini alussa käyttämä sanan -minuakin...

"on mietityttänyt jossain vaiheessa miksi tuo vaimo lukee tätä palstaa."

Ehkä minä ainakin varmemmin kuin sinä tunnistan, ainakin muutaman kommentin jälkeen kirjoittajan samaksi, koska minulle ei ole kukaan erityinen sanonut, että täällä kuka vain voi esittää olevansa mitä vain, niin se ei ole mitenkään ensiarvoisen tärkeää minulle, että asianlaita on noin.
On täällä minunakin esiinnytty, joten kiva jos otetaan huomioon että tuota voidaan tehdä.
Onpa minutkin yritetty joskus kytkeä erääseen tunnettuun helsinkiläiseen poliittisesti suuntautuneeseen miespuoliseen kuvataiteilijaan, joka nyt jo oli aika överiä.

En_varmaan kirjoitti:

"siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin"
En varmaan mitenkään enempää kuin sinäkään ole "tiennyt" että oliko hän vai ei. Sama mutu vain oli kuin sinullakin, oletan. Vaikka kirjoitin käyttäen sanaa -tuo, niin tuo-sana voi yhtä hyvin viitata sinun tekstiisi, jolle oikeastaan vastauksen osoitinkin, johon viittaa kommenttini alussa käyttämä sanan -minuakin...

"on mietityttänyt jossain vaiheessa miksi tuo vaimo lukee tätä palstaa."

Ehkä minä ainakin varmemmin kuin sinä tunnistan, ainakin muutaman kommentin jälkeen kirjoittajan samaksi, koska minulle ei ole kukaan erityinen sanonut, että täällä kuka vain voi esittää olevansa mitä vain, niin se ei ole mitenkään ensiarvoisen tärkeää minulle, että asianlaita on noin.
On täällä minunakin esiinnytty, joten kiva jos otetaan huomioon että tuota voidaan tehdä.
Onpa minutkin yritetty joskus kytkeä erääseen tunnettuun helsinkiläiseen poliittisesti suuntautuneeseen miespuoliseen kuvataiteilijaan, joka nyt jo oli aika överiä.

Lue lisää

Niin ja onhan täällä esiinnytty myös himolissuna eli vaimo on jostain syystä tulkittu himolissuksi, mutta siitä nyt on jo aikaa.

En_varmaan kirjoitti:

"siinä kun minä mietiskelin että mahtaisko olla kyseessä se tietty kirjoittaja , niin seuraava kommentoija sitte tiesi jo, et henkilö jonka kanssa vaihdoin kommentteja ystävyydestä oli/on se tietty aiemminkin mun kanssa kinannut vaimo ihminen ja ko. vaimo ihminenkin"
En varmaan mitenkään enempää kuin sinäkään ole "tiennyt" että oliko hän vai ei. Sama mutu vain oli kuin sinullakin, oletan. Vaikka kirjoitin käyttäen sanaa -tuo, niin tuo-sana voi yhtä hyvin viitata sinun tekstiisi, jolle oikeastaan vastauksen osoitinkin, johon viittaa kommenttini alussa käyttämä sanan -minuakin...

"on mietityttänyt jossain vaiheessa miksi tuo vaimo lukee tätä palstaa."

Ehkä minä ainakin varmemmin kuin sinä tunnistan, ainakin muutaman kommentin jälkeen kirjoittajan samaksi, koska minulle ei ole kukaan erityinen sanonut, että täällä kuka vain voi esittää olevansa mitä vain, niin se ei ole mitenkään ensiarvoisen tärkeää minulle, että asianlaita on noin.
On täällä minunakin esiinnytty, joten kiva jos otetaan huomioon että tuota voidaan tehdä.
Onpa minutkin yritetty joskus kytkeä erääseen tunnettuun helsinkiläiseen poliittisesti suuntautuneeseen miespuoliseen kuvataiteilijaan, joka nyt jo oli aika överiä.

Lue lisää

Onko teille muille käynyt koskaan niin, että olette tunnistaneet asioita/tapahtumia, joista täällä on kirjoitettu samanaikaisesti siinä oikeassa elämässä? Noista tapahtumista on siis kirjoitettu kohtalaisen reaaliaikaisesti, ihan kuin päiväkirjatyylisesti kirjoitettuna ja ne käyvät aivan liian yksiin todellisuuden kanssa. Miten olette silloin reagoineet? Ahdistuneet?

kummiayhteensattumia kirjoitti:

Onko teille muille käynyt koskaan niin, että olette tunnistaneet asioita/tapahtumia, joista täällä on kirjoitettu samanaikaisesti siinä oikeassa elämässä? Noista tapahtumista on siis kirjoitettu kohtalaisen reaaliaikaisesti, ihan kuin päiväkirjatyylisesti kirjoitettuna ja ne käyvät aivan liian yksiin todellisuuden kanssa. Miten olette silloin reagoineet? Ahdistuneet?

Lue lisää

Kyllä, kyllä ja kyllä jne.
Narsistit ovat hyvin samankaltaisia keskenään tietyiltä ominaisuuksiltaan.
On myös ymmärrettävää että juuri petetyksi tullut vielä herkästi uskoo että nyt se menee tuossa...
Joskus olen lukenut hyvin pitkään saman kirjoittajan tekstiä ja keskustellutkin, aina tosin lähtökohtaisesti olettaen, että tyyppi ei ole minun narsisti-psykopaattini. Jokin yksityiskohta yleensä toimii erottimena lopulta, eli ei stemmaa sittenkään.
Olen joskus neuvoinut tulokasta joka tuskissaan alkaa vuodattamaan tarinaansa yksityiskohtia myöden, että ei kannata ihan kerrontaa kirjoittaa todenmukaan, vaan kannattaa muuttaa yksityiskohtia niin, että ne eivät vastaa todellisuutta.
Onhan aina kuitenkin sekin riski, että tulee muuttaneeksi yksityiskohdat niin, että ne vastaavatkin jotakin toista narsistitapausta... Jolloin joku tekee väärän tunnistuksen muunnellun kerronnan mukaan...
Itse lähden siitä, että en usko kenenkään täällä kirjoittavan tai näitä lukevan tuntevan minun narsisti-psykopaattiani. Sen verran paljon noita narsisteja on olemassa. Sekä todella harva uhri lopultakaan löytää tänne palstalle. Minun vuosi-, lapsi- ynnä muut lukuni mukaan lukien minä itse on muunneltu sen verran, että ihan ei varmaan ensivilkaisulla tunne, vaikka samasta olisikin kyse. Kaiken lisäksi, minua ei haittaa, jos joku kuvittelee tunnistavansa, oikeastaan ihan hyvä niin. Tavallaanhan näitä kirjoittelee myös siksi että muut osaisivat varoa.

Mitä tulee tapaukseen vaimo ja himolissu, muistan tuon enkä ihan hiffannut, miksi vaimo yhdistettiin himolissuun. Mutta varmaan jonkin intuition mukaan.

Mutta varoitan todellakin menemästä liian syvälle näihin juttuihin minäkin, ettei ala kuvitella ja elääkin näiden kertomusten mukaan, kun "täällä nyt kuka tahansa voi esittää olevansa mitä tahansa" tai jotain sinnepäin...

"Miten olette silloin reagoineet? Ahdistuneet? "
Jotenkin varmaan on ahdistanut ja on jännittynyt. Mutta viimekädessä ei ole haitannut, koska narsistin uhrina osaisin tuota toista jopa neuvoa, ainakin omasta mielestäni. Narsisti kun narsisti, miksi noita kenenkään hyväksi lukemaan kävisi. Ja kuka noita omistaa?
Samoin olen löytänyt aina sen kertomani eroavaisuuden, lopulta montakin.
Ainakaan en ole syöksynyt ilmoittamaan kenellekään että "minun miehestäni kirjoitat" ;

Kyllä_kyllä kirjoitti:

Kyllä, kyllä ja kyllä jne.
Narsistit ovat hyvin samankaltaisia keskenään tietyiltä ominaisuuksiltaan.
On myös ymmärrettävää että juuri petetyksi tullut vielä herkästi uskoo että nyt se menee tuossa...
Joskus olen lukenut hyvin pitkään saman kirjoittajan tekstiä ja keskustellutkin, aina tosin lähtökohtaisesti olettaen, että tyyppi ei ole minun narsisti-psykopaattini. Jokin yksityiskohta yleensä toimii erottimena lopulta, eli ei stemmaa sittenkään.
Olen joskus neuvoinut tulokasta joka tuskissaan alkaa vuodattamaan tarinaansa yksityiskohtia myöden, että ei kannata ihan kerrontaa kirjoittaa todenmukaan, vaan kannattaa muuttaa yksityiskohtia niin, että ne eivät vastaa todellisuutta.
Onhan aina kuitenkin sekin riski, että tulee muuttaneeksi yksityiskohdat niin, että ne vastaavatkin jotakin toista narsistitapausta... Jolloin joku tekee väärän tunnistuksen muunnellun kerronnan mukaan...
Itse lähden siitä, että en usko kenenkään täällä kirjoittavan tai näitä lukevan tuntevan minun narsisti-psykopaattiani. Sen verran paljon noita narsisteja on olemassa. Sekä todella harva uhri lopultakaan löytää tänne palstalle. Minun vuosi-, lapsi- ynnä muut lukuni mukaan lukien minä itse on muunneltu sen verran, että ihan ei varmaan ensivilkaisulla tunne, vaikka samasta olisikin kyse. Kaiken lisäksi, minua ei haittaa, jos joku kuvittelee tunnistavansa, oikeastaan ihan hyvä niin. Tavallaanhan näitä kirjoittelee myös siksi että muut osaisivat varoa.

Mitä tulee tapaukseen vaimo ja himolissu, muistan tuon enkä ihan hiffannut, miksi vaimo yhdistettiin himolissuun. Mutta varmaan jonkin intuition mukaan.

Mutta varoitan todellakin menemästä liian syvälle näihin juttuihin minäkin, ettei ala kuvitella ja elääkin näiden kertomusten mukaan, kun "täällä nyt kuka tahansa voi esittää olevansa mitä tahansa" tai jotain sinnepäin...

"Miten olette silloin reagoineet? Ahdistuneet? "
Jotenkin varmaan on ahdistanut ja on jännittynyt. Mutta viimekädessä ei ole haitannut, koska narsistin uhrina osaisin tuota toista jopa neuvoa, ainakin omasta mielestäni. Narsisti kun narsisti, miksi noita kenenkään hyväksi lukemaan kävisi. Ja kuka noita omistaa?
Samoin olen löytänyt aina sen kertomani eroavaisuuden, lopulta montakin.
Ainakaan en ole syöksynyt ilmoittamaan kenellekään että "minun miehestäni kirjoitat" ;

Lue lisää

No olihan taas tullu asiaa ja asian vierestäkin, mutta lähtökohtaisesti ny vastasin tuon "roolileikit" nimmarin kysymykseen tuosta tunnistettavuudesta jos joku kirjoittaa alati vaihtuvilla nimmareilla, etten ole kovin hyvä tunnistamaan, eikä se ole tarpeenkaan, enemmänkin kiinnostaa asia kuin henkilö sen kommentin takana, vaikka tässä ketjussa ny siihen yritykseen tunnistaa "syyllistyinkin"

Samalla kerroin, miksi itse valitsin rekisteröidyn nimmarin ja pitäydyn siinä., kun sitäkin asiaa kommentissa sivuttiin. Edelleen tunnistamisen vaikeuteen liittyen, toin esille, että jotkut esim. saattavat pyrkiä esiintymään toisena kirjoittajana. Muistikuvani mukaan jopa ton yksinpuhelijan ketjussa on ollut viitteitä sellaisesta, että yksinpuhelija on kommentoinut, ettei joku kommentti ole hänen kirjoittamansa vaikka nimmari samalta näyttääkin.

Edelleen uskoisin ettei kaikilla tarinoilla täällä netissä ole edes vastinetta todellisuudessa ja tosiaan tuohon mainittuun himolissuun liittyen jotkut kirjoittajat saattavat luoda palstalle tuollaisia kuvitteellisia hahmojakin, joiden "suulla" sitten kommentoivat ja pyrkivät luomaan esim. naisesta tietynlaista kuvaa, kuten tuossa himolissun tapauksessa.

Sen verran tosikko kun olen, niin itseäni toki kummastuttaa tuollainen tarve luoda kuvitteellisia tarinoita ja henkilöitä ja kertoa niitä ikäänkuin totena. Järjellä ymmärrän kyllä nuo huijausjutut joissa motiivina on esim. taloudellisen hyödyn tavoittelu, mutta muuten sitte on vaikea ymmärtää miksi aikuisella ihmisellä saattaa olla tuollainen tarve.

Onko sitten kyse narsismista, Vakninhan on väittänyt, että kyseessä olisi 2000-luvun mentaalinen epidemia. No ihan arkitodellisuudessa en ole moiseen törmännyt sillain, että ihmiset tuntisivat ja nimeäisivät toisiaan narsisteiksi, mutta noin yleisimmin tuntuu kyllä että kaikenlainen huijaaminen on valtavasti lisääntynyt.

Että jos alkuun ilmiö on ollut enemmäkin netissä niin nykyään ihan reaalimaailmassakin saatetaan enevissä määrin esiintyä toisina henkilöinä esim. valepoliisit, hoitajat, lääkärit, ettei ihmiset enää tiedä mihin uskoa.

Narsismiinhan liitetään vahvana kaikenlainen huijaaminen , siinä kuin ns. internet trollaaminen kuin mytomaniakin. Jos kyse ei ole narsismista niin mistä sitten. Tekeekö tämä netti ihmisistä sellaisia, kun ny tosiaan netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa, ilman että niille asioille löytyisi vastinetta todellisuudessa ja ilmiö tuntuu enevissä määrin siirtyvän todelliseen elämäänkin.

Osa jonkinlaista "kuvitteellista todellisuuttahan" on nää keskustelupalstatkin, jossa olemme pelkästään omien mielikuviemme armoilla niin kirjoittajien kuin tarinoissa tapahtuneiden asioidenkin suhteen kun sitä todellisuutta emme tiedä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No olihan taas tullu asiaa ja asian vierestäkin, mutta lähtökohtaisesti ny vastasin tuon "roolileikit" nimmarin kysymykseen tuosta tunnistettavuudesta jos joku kirjoittaa alati vaihtuvilla nimmareilla, etten ole kovin hyvä tunnistamaan, eikä se ole tarpeenkaan, enemmänkin kiinnostaa asia kuin henkilö sen kommentin takana, vaikka tässä ketjussa ny siihen yritykseen tunnistaa "syyllistyinkin"

Samalla kerroin, miksi itse valitsin rekisteröidyn nimmarin ja pitäydyn siinä., kun sitäkin asiaa kommentissa sivuttiin. Edelleen tunnistamisen vaikeuteen liittyen, toin esille, että jotkut esim. saattavat pyrkiä esiintymään toisena kirjoittajana. Muistikuvani mukaan jopa ton yksinpuhelijan ketjussa on ollut viitteitä sellaisesta, että yksinpuhelija on kommentoinut, ettei joku kommentti ole hänen kirjoittamansa vaikka nimmari samalta näyttääkin.

Edelleen uskoisin ettei kaikilla tarinoilla täällä netissä ole edes vastinetta todellisuudessa ja tosiaan tuohon mainittuun himolissuun liittyen jotkut kirjoittajat saattavat luoda palstalle tuollaisia kuvitteellisia hahmojakin, joiden "suulla" sitten kommentoivat ja pyrkivät luomaan esim. naisesta tietynlaista kuvaa, kuten tuossa himolissun tapauksessa.

Sen verran tosikko kun olen, niin itseäni toki kummastuttaa tuollainen tarve luoda kuvitteellisia tarinoita ja henkilöitä ja kertoa niitä ikäänkuin totena. Järjellä ymmärrän kyllä nuo huijausjutut joissa motiivina on esim. taloudellisen hyödyn tavoittelu, mutta muuten sitte on vaikea ymmärtää miksi aikuisella ihmisellä saattaa olla tuollainen tarve.

Onko sitten kyse narsismista, Vakninhan on väittänyt, että kyseessä olisi 2000-luvun mentaalinen epidemia. No ihan arkitodellisuudessa en ole moiseen törmännyt sillain, että ihmiset tuntisivat ja nimeäisivät toisiaan narsisteiksi, mutta noin yleisimmin tuntuu kyllä että kaikenlainen huijaaminen on valtavasti lisääntynyt.

Että jos alkuun ilmiö on ollut enemmäkin netissä niin nykyään ihan reaalimaailmassakin saatetaan enevissä määrin esiintyä toisina henkilöinä esim. valepoliisit, hoitajat, lääkärit, ettei ihmiset enää tiedä mihin uskoa.

Narsismiinhan liitetään vahvana kaikenlainen huijaaminen , siinä kuin ns. internet trollaaminen kuin mytomaniakin. Jos kyse ei ole narsismista niin mistä sitten. Tekeekö tämä netti ihmisistä sellaisia, kun ny tosiaan netissä ny kuka tahansa voi sanoa olevansa mitä tahansa, ilman että niille asioille löytyisi vastinetta todellisuudessa ja ilmiö tuntuu enevissä määrin siirtyvän todelliseen elämäänkin.

Osa jonkinlaista "kuvitteellista todellisuuttahan" on nää keskustelupalstatkin, jossa olemme pelkästään omien mielikuviemme armoilla niin kirjoittajien kuin tarinoissa tapahtuneiden asioidenkin suhteen kun sitä todellisuutta emme tiedä.

Lue lisää

"Osa jonkinlaista "kuvitteellista todellisuuttahan" on nää keskustelupalstatkin, jossa olemme pelkästään omien mielikuviemme armoilla niin kirjoittajien kuin tarinoissa tapahtuneiden asioidenkin suhteen kun sitä todellisuutta emme tiedä. "
Onhan tuo sama livenäkin, palsta ei eroa livestä siinä asiassa. Varsinkin juuri narsistien uhreilla on usein tuosta asiasta hyvin syvät kokemukset.

Niin, mitä sitten tarkoitetaan sillä, että joku voi tulla onnelliseksi, kun itse ajattelen, ettei onni/onnellisuus ny tuskin kellään on pysyvä olotila.

Muutenkin ajattelisin, että sen toisen ihmisen tunne maailmaa on kuitenkin hyvin vaikea sillain tietää, välttämättä ehkei se sisäinen onnellisuus aina ei niin näy päällepäin tai sitä ei niin tuoda julki. Johtuneeko sitten jo vanhasta sanonnasta "kell onni on se onnen kätkeköön". Tiedä sitten onko kautta aikain pelätty, että joku tulee ja särkee sen onnen.

Mutta joo aiheeseen liittyen, on luettu/tiedetään ettei narsisti ilmeisesti ainakaan kovin usein koe olevansa onnellinen, jolloin hän pyrkii myös tuhoamaan toisen onnellisuuden, johtuen tuosta mainitusta kateudesta.

"Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html

Itsellänikin on jäänyt joku mielikuva siitä muinaisesta tuntemastani tyypistä, että jos olin erityisen innostunut/iloinen jostain asiasta, niin juurkin silloin sieltä saattoi tulla jotain ilkeää/mitätöivää kommenttia.

Mutta tuos ku hain tota Vakninin kohtaa niin törmäsin kyllä tämmöseenkin, jossa viitattin siihen milloin narsisti voi olla onnellisesti naimisissa.

"Narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa alistuvan, palvelevan, itseään vähättelevän, häntä jäljittelevän, heijastavan ja jatkuvasti avuliaan puolison kanssa. He pärjäävät hyvin myös masokistien kanssa."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Tämmöstä ny tuli tähän narsistin onnellisuus teemaan liittyen

Pääsääntöisesti kyllä olen samaa mieltä heidän kanssaan joka ylempänä kirjoittivat , ettei kenenkään ny kauheasti kannattaisi keskittyä miettimään saati iloitsemaan sen tuntemansa narsistin mahdollisesta huonosta olosta/kärsimyksestä /onnettomuudesta vaan keskittyä enemmänkin niihin omiin tunteisiin ja olotiloihin jos mielii joskus päästä eroon sen narsistin vaikutuspiiristä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, mitä sitten tarkoitetaan sillä, että joku voi tulla onnelliseksi, kun itse ajattelen, ettei onni/onnellisuus ny tuskin kellään on pysyvä olotila.

Muutenkin ajattelisin, että sen toisen ihmisen tunne maailmaa on kuitenkin hyvin vaikea sillain tietää, välttämättä ehkei se sisäinen onnellisuus aina ei niin näy päällepäin tai sitä ei niin tuoda julki. Johtuneeko sitten jo vanhasta sanonnasta "kell onni on se onnen kätkeköön". Tiedä sitten onko kautta aikain pelätty, että joku tulee ja särkee sen onnen.

Mutta joo aiheeseen liittyen, on luettu/tiedetään ettei narsisti ilmeisesti ainakaan kovin usein koe olevansa onnellinen, jolloin hän pyrkii myös tuhoamaan toisen onnellisuuden, johtuen tuosta mainitusta kateudesta.

"Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html

Itsellänikin on jäänyt joku mielikuva siitä muinaisesta tuntemastani tyypistä, että jos olin erityisen innostunut/iloinen jostain asiasta, niin juurkin silloin sieltä saattoi tulla jotain ilkeää/mitätöivää kommenttia.

Mutta tuos ku hain tota Vakninin kohtaa niin törmäsin kyllä tämmöseenkin, jossa viitattin siihen milloin narsisti voi olla onnellisesti naimisissa.

"Narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa alistuvan, palvelevan, itseään vähättelevän, häntä jäljittelevän, heijastavan ja jatkuvasti avuliaan puolison kanssa. He pärjäävät hyvin myös masokistien kanssa."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Tämmöstä ny tuli tähän narsistin onnellisuus teemaan liittyen

Pääsääntöisesti kyllä olen samaa mieltä heidän kanssaan joka ylempänä kirjoittivat , ettei kenenkään ny kauheasti kannattaisi keskittyä miettimään saati iloitsemaan sen tuntemansa narsistin mahdollisesta huonosta olosta/kärsimyksestä /onnettomuudesta vaan keskittyä enemmänkin niihin omiin tunteisiin ja olotiloihin jos mielii joskus päästä eroon sen narsistin vaikutuspiiristä.

Lue lisää

Lainaan lainaustasi: "Narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa alistuvan, palvelevan, itseään vähättelevän, häntä jäljittelevän, heijastavan ja jatkuvasti avuliaan puolison kanssa. He pärjäävät hyvin myös masokistien kanssa."

Kuvitteletko nyt arvellen, että muinaisella olisi juuri tuollainen puoliso?

"jos mielii joskus päästä eroon sen narsistin vaikutuspiiristä."

Miten sinun mielestäsi parhaiten pääsee eroon? Siihen täällä toistuvasti neuvoja kysellään, kun niissä narsisteissa vain roikutaan ja roikutaan.

hjkhlh kirjoitti:

Lainaan lainaustasi: "Narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa alistuvan, palvelevan, itseään vähättelevän, häntä jäljittelevän, heijastavan ja jatkuvasti avuliaan puolison kanssa. He pärjäävät hyvin myös masokistien kanssa."

Kuvitteletko nyt arvellen, että muinaisella olisi juuri tuollainen puoliso?

"jos mielii joskus päästä eroon sen narsistin vaikutuspiiristä."

Miten sinun mielestäsi parhaiten pääsee eroon? Siihen täällä toistuvasti neuvoja kysellään, kun niissä narsisteissa vain roikutaan ja roikutaan.

Lue lisää

"Kuvitteletko nyt arvellen, että muinaisella olisi juuri tuollainen puoliso?"

No kommentoin ny ihan vaan aloituksen aiheeseen/onnellisuuteen liittyen ja tosiaan ny samalla kuin hain tuota toista linkittämääni kohtaa, sattui silmiin tuokin, että Vakninin mukaan "narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa tietyn tyyppisten puolisoiden kanssa"

Ihan henkilökohtaisella en ny tuota asiaa sen kummemmin ajatellut, kuhan ny toin kohdan esiin, vähän niinku sitäkin silmällä pitäen, ettemme me loppujen lopuksi voi ihan varmasti tietää kokeeko narsisti vaiko ei koe onnellisuutta missään tilanteessa.

Mitä tulee kysymykseesi, miten parhaiten pääsee eroon, niin eiköhän se, ettei ole enää tekemisissä ko. ihmisen kanssa ole se ensi askel ja ajan kanssa tosiaan pääsee siihen vaiheeseen, että muistaminen ei ole uudelleen elämistä, että voi keskustella ja muistaakin, mutta ei enää niin henkilökohtaisella/tunne tasolla.

Sanotaan ny vaikka niin, että kaikki siihen "muinaiseen" liittyvä on mennyttä elämää, eikä se ihminen enää kuulu elämääni sillä tavalla, että olisin esim. kiinnostunut hänen nykyisestä elämästään, mutta voin joskus viitata menneeseen jos aihe jotenkin liippa läheltä, kuten tuossa aiemmin tein, että jos olin jostain syystä innostunut/iloinen niin juurkin silloin sieltä saattoi tulla jokin ilkeä kommentti. Uskoisin, että monellakin saattaa olla myös kokemus tuollaisesta.

Vakninilla on myös kuvaus tuosta lähtemisen prosessista jossa mainitaan noita mainitsemiani asioita

"Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme. Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Tuon ny kuin luin koko Vaknin jutun tuosta linkistä, niin tuohon onnellisuuteen
liittyen löytyi lisääkin tekstiä

"Narsistit vihaavat onnellisuutta ja iloa ja riemua ja pirteyttä - lyhyesti sanottuna, he vihaavat elämää itseänsä.
Tämän omituisen taipumuksen taustalla on muutamia psykologisia voimia, jotka ovat käynnissä yhtäaikaisesti (narsistina oleminen on hyvin kaoottista).
Ensimmäinen on patologinen kateus.
Narsisti on koko ajan kateellinen muille ihmisille: heidän menestykselleen, heidän luonteelleen, heidän sivistykselleen, heidän lapsilleen, heidän ajatuksilleen, sille että he kykenevät tuntemaan, heidän hyville hetkilleen, heidän menneisyydelleen, heidän tulevaisuudelleen, heidän nykyisyydelleen, heidän puolisoilleen, heidän ystävilleen tai rakastajilleen, heidän asuinpaikalleen…

Mikä tahansa voi laukaista purevan ja happaman kateuden puuskan. Mutta mikään muu ei muistuta narsistia niin kokonaisvaltaisesti hänen kateellisesta elämänkokemuksestaan, kuin onnellisuus. Narsistit sivaltavat onnellisia ihmisiä, koska he eivät kestä omaa nalkuttavan halveksuntansa kokemusta."

Mutta tosiaan tämä on sitä luettua tietoa, jonka perusteella kuvittelemme tietävämme naristeista yhtä sun toista. Mutta emme voi oikeasti tietää milloin kukakin tuntee tai ei tunne esim. onnea, kuten jo alussa sanoin, mikään pysyvä tunnetila se tuskin kenelläkään on

"Miten sinun mielestäsi parhaiten pääsee eroon? Siihen täällä toistuvasti neuvoja kysellään, kun niissä narsisteissa vain roikutaan ja roikutaan"

Vielä tekee mieli palata tähän esittäämääsi kysymykseen, jota kyllä jo hieman sivusinkin, mutta tässä kohtaa tekee mieli vielä tuoda esiin/korostaa sanaa IRTIPÄÄSTÄMINEN.

Aihe josta löytää paljon luettavaa, joka lukeminen sitten mahdollisesti johtaa oivalluksiin ja sitä kautta siihen irtipäästämiseen oli ny kyse narsistista tai jostain muusta menneisyyden haamusta

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miten sinun mielestäsi parhaiten pääsee eroon? Siihen täällä toistuvasti neuvoja kysellään, kun niissä narsisteissa vain roikutaan ja roikutaan"

Vielä tekee mieli palata tähän esittäämääsi kysymykseen, jota kyllä jo hieman sivusinkin, mutta tässä kohtaa tekee mieli vielä tuoda esiin/korostaa sanaa IRTIPÄÄSTÄMINEN.

Aihe josta löytää paljon luettavaa, joka lukeminen sitten mahdollisesti johtaa oivalluksiin ja sitä kautta siihen irtipäästämiseen oli ny kyse narsistista tai jostain muusta menneisyyden haamusta

Lue lisää

Entä miten pääsee sellaiseen vaiheeseen että haluaa päästää irti?
Eikö ensin täydy haluta päästää irti, ennenkuin sen voi tehdä?
Päästän irti - mutta - en halua päästää irti.. Ei tapahdu mitään!

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Kuvitteletko nyt arvellen, että muinaisella olisi juuri tuollainen puoliso?"

No kommentoin ny ihan vaan aloituksen aiheeseen/onnellisuuteen liittyen ja tosiaan ny samalla kuin hain tuota toista linkittämääni kohtaa, sattui silmiin tuokin, että Vakninin mukaan "narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa tietyn tyyppisten puolisoiden kanssa"

Ihan henkilökohtaisella en ny tuota asiaa sen kummemmin ajatellut, kuhan ny toin kohdan esiin, vähän niinku sitäkin silmällä pitäen, ettemme me loppujen lopuksi voi ihan varmasti tietää kokeeko narsisti vaiko ei koe onnellisuutta missään tilanteessa.

Mitä tulee kysymykseesi, miten parhaiten pääsee eroon, niin eiköhän se, ettei ole enää tekemisissä ko. ihmisen kanssa ole se ensi askel ja ajan kanssa tosiaan pääsee siihen vaiheeseen, että muistaminen ei ole uudelleen elämistä, että voi keskustella ja muistaakin, mutta ei enää niin henkilökohtaisella/tunne tasolla.

Sanotaan ny vaikka niin, että kaikki siihen "muinaiseen" liittyvä on mennyttä elämää, eikä se ihminen enää kuulu elämääni sillä tavalla, että olisin esim. kiinnostunut hänen nykyisestä elämästään, mutta voin joskus viitata menneeseen jos aihe jotenkin liippa läheltä, kuten tuossa aiemmin tein, että jos olin jostain syystä innostunut/iloinen niin juurkin silloin sieltä saattoi tulla jokin ilkeä kommentti. Uskoisin, että monellakin saattaa olla myös kokemus tuollaisesta.

Vakninilla on myös kuvaus tuosta lähtemisen prosessista jossa mainitaan noita mainitsemiani asioita

"Lähtemällä me tuhoamme kiusaajamme ja minimoimme hänen merkityksensä elämässämme. Rakastamalla ja luottamalle uudestaan me kumoamme sen, mitä meille tehtiin. Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Tuon ny kuin luin koko Vaknin jutun tuosta linkistä, niin tuohon onnellisuuteen
liittyen löytyi lisääkin tekstiä

"Narsistit vihaavat onnellisuutta ja iloa ja riemua ja pirteyttä - lyhyesti sanottuna, he vihaavat elämää itseänsä.
Tämän omituisen taipumuksen taustalla on muutamia psykologisia voimia, jotka ovat käynnissä yhtäaikaisesti (narsistina oleminen on hyvin kaoottista).
Ensimmäinen on patologinen kateus.
Narsisti on koko ajan kateellinen muille ihmisille: heidän menestykselleen, heidän luonteelleen, heidän sivistykselleen, heidän lapsilleen, heidän ajatuksilleen, sille että he kykenevät tuntemaan, heidän hyville hetkilleen, heidän menneisyydelleen, heidän tulevaisuudelleen, heidän nykyisyydelleen, heidän puolisoilleen, heidän ystävilleen tai rakastajilleen, heidän asuinpaikalleen…

Mikä tahansa voi laukaista purevan ja happaman kateuden puuskan. Mutta mikään muu ei muistuta narsistia niin kokonaisvaltaisesti hänen kateellisesta elämänkokemuksestaan, kuin onnellisuus. Narsistit sivaltavat onnellisia ihmisiä, koska he eivät kestä omaa nalkuttavan halveksuntansa kokemusta."

Mutta tosiaan tämä on sitä luettua tietoa, jonka perusteella kuvittelemme tietävämme naristeista yhtä sun toista. Mutta emme voi oikeasti tietää milloin kukakin tuntee tai ei tunne esim. onnea, kuten jo alussa sanoin, mikään pysyvä tunnetila se tuskin kenelläkään on

Lue lisää

Onnellisuudella voisi olla myös asteikko.
Useita asioita on kuvattu esim. portaikoilla. Onnellisuuttakin voisi kunkin ihmisen kohdalla kuvata portaikolla. Uskon narsistin pysyttelevän portaikolta poissa suurimman ajan, ja viihtyvän alimmilla portaikoilla silloin tällöin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, mitä sitten tarkoitetaan sillä, että joku voi tulla onnelliseksi, kun itse ajattelen, ettei onni/onnellisuus ny tuskin kellään on pysyvä olotila.

Muutenkin ajattelisin, että sen toisen ihmisen tunne maailmaa on kuitenkin hyvin vaikea sillain tietää, välttämättä ehkei se sisäinen onnellisuus aina ei niin näy päällepäin tai sitä ei niin tuoda julki. Johtuneeko sitten jo vanhasta sanonnasta "kell onni on se onnen kätkeköön". Tiedä sitten onko kautta aikain pelätty, että joku tulee ja särkee sen onnen.

Mutta joo aiheeseen liittyen, on luettu/tiedetään ettei narsisti ilmeisesti ainakaan kovin usein koe olevansa onnellinen, jolloin hän pyrkii myös tuhoamaan toisen onnellisuuden, johtuen tuosta mainitusta kateudesta.

"Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html

Itsellänikin on jäänyt joku mielikuva siitä muinaisesta tuntemastani tyypistä, että jos olin erityisen innostunut/iloinen jostain asiasta, niin juurkin silloin sieltä saattoi tulla jotain ilkeää/mitätöivää kommenttia.

Mutta tuos ku hain tota Vakninin kohtaa niin törmäsin kyllä tämmöseenkin, jossa viitattin siihen milloin narsisti voi olla onnellisesti naimisissa.

"Narsistit voivat olla onnellisesti naimisissa alistuvan, palvelevan, itseään vähättelevän, häntä jäljittelevän, heijastavan ja jatkuvasti avuliaan puolison kanssa. He pärjäävät hyvin myös masokistien kanssa."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

Tämmöstä ny tuli tähän narsistin onnellisuus teemaan liittyen

Pääsääntöisesti kyllä olen samaa mieltä heidän kanssaan joka ylempänä kirjoittivat , ettei kenenkään ny kauheasti kannattaisi keskittyä miettimään saati iloitsemaan sen tuntemansa narsistin mahdollisesta huonosta olosta/kärsimyksestä /onnettomuudesta vaan keskittyä enemmänkin niihin omiin tunteisiin ja olotiloihin jos mielii joskus päästä eroon sen narsistin vaikutuspiiristä.

Lue lisää

Tuossa se nyt on mitä hain. Oon niinkuin sitä mieltä että onnellisuus tuottaa eräänlaisen pohjavireen, jonka varassa on helpompi elää. Siitä kerrotaan tässä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00003
"Onnellisuus ei tarkoita vain sitä, että tuntuu hyvältä. Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia (Lyubomirsky, ym., 2005). Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan. He ovat parempia johtajia ja neuvottelijoita, ja he ansaitsevat enemmän rahaa. He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita. (Kurtz, Lyubomirsky, 2008.) Onnellisilla on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita. He menevät todennäköisimmin naimisiin. Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, ja onnelliset ihmiset jopa elävät pidempään "

Eikä hätiä mitiä jos ei ole onnellinen, sitä voi myös harjoitella. Harjoitteita löytyy tuolta.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00001&p_teos=ont

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miten sinun mielestäsi parhaiten pääsee eroon? Siihen täällä toistuvasti neuvoja kysellään, kun niissä narsisteissa vain roikutaan ja roikutaan"

Vielä tekee mieli palata tähän esittäämääsi kysymykseen, jota kyllä jo hieman sivusinkin, mutta tässä kohtaa tekee mieli vielä tuoda esiin/korostaa sanaa IRTIPÄÄSTÄMINEN.

Aihe josta löytää paljon luettavaa, joka lukeminen sitten mahdollisesti johtaa oivalluksiin ja sitä kautta siihen irtipäästämiseen oli ny kyse narsistista tai jostain muusta menneisyyden haamusta

Lue lisää

Narskusta pääsee eroon kun hän löytää itselleen uuden ihannoivan, alistuvan palvojan, jonka mielestä narsku on väärin ymmättetty ja tukea kaipaava ja jalustalle nostettu taas. Uudella puolisolla ei saisi olla lapsia, että narsisti saa kaiken huomion yksin. Siinäpä vakalle sopiva kansi lyhyesti. Arvostelusta ei ex-puolisona pääse koskaan eroon ja sopimukset on täytynyt tehdä asianajajan kautta. Asianajajanikaan ei voinut uskoa ex:n sutkauksia ja kommentteja, hänhän on täysi sika. Ulkokuori pettää. Jos oli liian hyvää ollakseen totta, niin usein se ei ole totta.

Sairaan_kaunis_elämä kirjoitti:

Narskusta pääsee eroon kun hän löytää itselleen uuden ihannoivan, alistuvan palvojan, jonka mielestä narsku on väärin ymmättetty ja tukea kaipaava ja jalustalle nostettu taas. Uudella puolisolla ei saisi olla lapsia, että narsisti saa kaiken huomion yksin. Siinäpä vakalle sopiva kansi lyhyesti. Arvostelusta ei ex-puolisona pääse koskaan eroon ja sopimukset on täytynyt tehdä asianajajan kautta. Asianajajanikaan ei voinut uskoa ex:n sutkauksia ja kommentteja, hänhän on täysi sika. Ulkokuori pettää. Jos oli liian hyvää ollakseen totta, niin usein se ei ole totta.

Lue lisää

"Siinäpä vakalle sopiva kansi lyhyesti. "
Narskulle ei taida ihan yksi kansi riittää. Narsku haluaa kaikki mahdolliset kansimallit itselleen käytettäväksi.
Uuden puolison lapset toimivat hyvin narsistin lähteinä myös ja heitä voi hyppyyttää ja juoksuttaa ja käyttää ties mihin tarkoituksiin...
Narsisti saa tyydytystä myös siitä että syjäyttää uuden puolison lapset arvojärjestyksessä. Ja myös uusiolapset ovat mainioita lyömäaseita. Kyllä narsisti löytää käyttöä kaikelle.

Sairaan_kaunis_elämä kirjoitti:

Narskusta pääsee eroon kun hän löytää itselleen uuden ihannoivan, alistuvan palvojan, jonka mielestä narsku on väärin ymmättetty ja tukea kaipaava ja jalustalle nostettu taas. Uudella puolisolla ei saisi olla lapsia, että narsisti saa kaiken huomion yksin. Siinäpä vakalle sopiva kansi lyhyesti. Arvostelusta ei ex-puolisona pääse koskaan eroon ja sopimukset on täytynyt tehdä asianajajan kautta. Asianajajanikaan ei voinut uskoa ex:n sutkauksia ja kommentteja, hänhän on täysi sika. Ulkokuori pettää. Jos oli liian hyvää ollakseen totta, niin usein se ei ole totta.

Lue lisää

Siis oikeesti..? Tajuatkohan itse kuinka paljon voimavaroja lapsen kasvattaminen vie. Ei kai kukaan järkevä ihminen ala aisankannattajaksi toisten lapsille. Kattoisit ite vähän kenen kanssa vehtaat noin pitkäaikaisia huollettavia...

Jaaaaaaaaa kirjoitti:

Siis oikeesti..? Tajuatkohan itse kuinka paljon voimavaroja lapsen kasvattaminen vie. Ei kai kukaan järkevä ihminen ala aisankannattajaksi toisten lapsille. Kattoisit ite vähän kenen kanssa vehtaat noin pitkäaikaisia huollettavia...

Lue lisää

Järkevä ihminen... Mitä teet narskupalstalla?

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=ont
Niin, näinpä vähän teoriat ja lääketieteen onnellisuuskäsite ainakaan meitä narsistien uhreja on jaksanut kiinnostaa, että ei ole tullut googletettuakaan sanaa ennen...
Mutta ainakin uskoin onnen olemassaoloon lääketieteellisessä mielessäkin koska sen googletin, kröhöm.
Siitä vain tutkailemaan.
Liekö narsistit meidän tuivertaneet kuitenkin sen verran syvään, että jotkut perusasiat ihan on jääneet vähälle huomiolle.
" Monet filosofit ovat pitäneet koko kysymystä toivottomana käsitesekaannusten suona, johon ei kannata sotkeutua. Daniel Haybron (2008a, vii) kutsuukin onnellisuutta "rikkaimmaksi, monimutkaisimmaksi, sumeimmaksi, läpinäkymättömäksi, valuvaisimmaksi ja hämärimmäksi ilmiöksi, jonka ihmiskunta tuntee.""

Pitäisipä varmaan kirjoittaa enemmän. Ihan hassuja kirjoittelen nyt. Mistä minä tiedän kuinka usein muut narsistien uhrit ovat onni-sanan googlettaneet, voin puhua vain itsestäni, että minulle tuo oli ensimmäinen kerta.

Pitäisipä_varm kirjoitti:

Pitäisipä varmaan kirjoittaa enemmän. Ihan hassuja kirjoittelen nyt. Mistä minä tiedän kuinka usein muut narsistien uhrit ovat onni-sanan googlettaneet, voin puhua vain itsestäni, että minulle tuo oli ensimmäinen kerta.

Lue lisää

No omasta puolestani vastaan, että luettua on tullut kaikenlaista mielen hyvinvointiin liittyviä juttuja, jo ammoisista ajoista lähtien. mm. tuon "onnellisuus"professorin kirjoja ja juttuja ja toki luen netistäkin kaikenlaisia mielen hyvinvointiin yms. liittyviä juttuja, mulla toi facekin niitä linkittää kun olen tykännyt tietynlaisista sivustoista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Ojanen

Mutta liika onnellisuus ja yltiöpositiivisuukin on haitallista. Ihmisen tunne elämään kun kuuluu myös ne negatiiviset tunteet jos ei sellaisia koskaan tunne, niin jokin saattaa olla vialla

"Sosiopaatit ja psykopaatit taas eivät kykene tuntemaan negatiivisia tunteita kuten muut ihmiset. Kuitenkin on paljon tilanteita, joissa huolet, ahdistus, syyllisyys ja häpeä ovat hyödyllisiä tunteita, jotka ovat tärkeitä sosiaalisessa elämässä.

"Toisinaan negatiiviset tunteet ovat asiaankuuluvia ja hyödyllisiä. On oikein ja hyödyllistä surra menetyksen jälkeen, tuntea vihaa ja taistella vääryyttä vastaan, tai pelätä asioita, jotka voivat vahingoittaa sinua tai lapsiasi. Asianmukainen negatiivisuus pitää jalat maassa ja pitää meidät rehellisinä."

Lainaukset laittamastasi linkistä, joista tulee mieleen, että onkohan kukaan tuntenu narsistia joka aidosti kertoisi tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää...


http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00001&p_teos=ont

"onkohan kukaan tuntenu narsistia joka aidosti kertoisi tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää..."
Voisitko kuvata, miten erottaa aidon ja epäaidon toisistaan kun yrittää niitä tavoittaa narsistin puheesta?
Voin kertoa, että minun narsistini kyllä kertoili/taruili tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää milloin mistäkin... yleensä naissotkuistaan, jonkalaisiin kiemuroihin ei normi ymmärrä että kukaan voi sekaantua millään tähän asti tunnetulla konstilla tai menetelmällä...
Eli oikesti hän kertoi noista, mutta aitoudesta ei voi tietää. Minä epäilen, että hänen tarkoituksensa oli ainostaan niillä saada näkyvyyttä itselleen, tai sille kuvajaiselle, jota hän mieluusti esitti.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No omasta puolestani vastaan, että luettua on tullut kaikenlaista mielen hyvinvointiin liittyviä juttuja, jo ammoisista ajoista lähtien. mm. tuon "onnellisuus"professorin kirjoja ja juttuja ja toki luen netistäkin kaikenlaisia mielen hyvinvointiin yms. liittyviä juttuja, mulla toi facekin niitä linkittää kun olen tykännyt tietynlaisista sivustoista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Ojanen

Mutta liika onnellisuus ja yltiöpositiivisuukin on haitallista. Ihmisen tunne elämään kun kuuluu myös ne negatiiviset tunteet jos ei sellaisia koskaan tunne, niin jokin saattaa olla vialla

"Sosiopaatit ja psykopaatit taas eivät kykene tuntemaan negatiivisia tunteita kuten muut ihmiset. Kuitenkin on paljon tilanteita, joissa huolet, ahdistus, syyllisyys ja häpeä ovat hyödyllisiä tunteita, jotka ovat tärkeitä sosiaalisessa elämässä.

"Toisinaan negatiiviset tunteet ovat asiaankuuluvia ja hyödyllisiä. On oikein ja hyödyllistä surra menetyksen jälkeen, tuntea vihaa ja taistella vääryyttä vastaan, tai pelätä asioita, jotka voivat vahingoittaa sinua tai lapsiasi. Asianmukainen negatiivisuus pitää jalat maassa ja pitää meidät rehellisinä."

Lainaukset laittamastasi linkistä, joista tulee mieleen, että onkohan kukaan tuntenu narsistia joka aidosti kertoisi tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää...


http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00001&p_teos=ont

Lue lisää

"Asianmukainen negatiivisuus pitää jalat maassa ja pitää meidät rehellisinä."
Varmasti, noin se on. Mutta onnellisuudella on rooli tuossakin vaiheessa. Onnellinen ihminen ei vajoa ehkä ollenkaan syvään epätoivoon silloin, kun vähemmän onnellinen vajoaa. Syvä epätoivo ja masennus voivat aiheuttaa kyvyttömyyttä ratkoa ongelmia ja päästä eteenpäin. Kun taas onnellisista ihmisistä sanottiin: "Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, ja onnelliset ihmiset jopa elävät pidempään "
Ei pidä sekoittaa syvämietteisyyttä ja epäonnellisuutta keskenään. Onnellinen ihminen voi olla syvämietteinen ja älyllisesti tuottelias. Onnellinen ihminen voi myös empaattisesti ymmärtää toisen hädän ja huolen sekä kokee itsekin noita tunteita omissa vaiheissaan, mutta onnellisella ihmisellä on vain enemmän sitä positiivista ponnistusvoimaa.
-Viimeinen kappale omiea mietelmiä luetun ja koetun pohjalta. Mutta niinkuin sanottu, tunnen/olen tuntenut monia epäonnellisia ihmisiä, joilla on kaikilla tietenkin oma ajatusmaailmansa ja omat ratkaisunsa omiin ongelmiinsa... Mikäpä minä olen arvostelemaan kenenkään selviytymisstrategioita. Olen noista varmaan jotain oppinut minäkin, jota voin hyväkseni käyttää kun onni ei joka käänteessä ollenkaan ole minullekaan hymyillyt. Toisaalta koen, että jotain huonoakin on tarttunut hihaan, rehellisyyden nimissä.

Voisitko_kuv kirjoitti:

"onkohan kukaan tuntenu narsistia joka aidosti kertoisi tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää..."
Voisitko kuvata, miten erottaa aidon ja epäaidon toisistaan kun yrittää niitä tavoittaa narsistin puheesta?
Voin kertoa, että minun narsistini kyllä kertoili/taruili tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää milloin mistäkin... yleensä naissotkuistaan, jonkalaisiin kiemuroihin ei normi ymmärrä että kukaan voi sekaantua millään tähän asti tunnetulla konstilla tai menetelmällä...
Eli oikesti hän kertoi noista, mutta aitoudesta ei voi tietää. Minä epäilen, että hänen tarkoituksensa oli ainostaan niillä saada näkyvyyttä itselleen, tai sille kuvajaiselle, jota hän mieluusti esitti.

Lue lisää

jatkoa:
"Minä epäilen, että hänen tarkoituksensa oli ainostaan niillä saada näkyvyyttä itselleen, tai sille kuvajaiselle, jota hän mieluusti esitti."
Ja siis kehtasi ja uskalsi paremmin niillä hirveillä jutuillaan retostella kun samaan syssyyn väitti katuvansa ja häpeävänsä niitä tekosiaan....

Voisitko_kuv kirjoitti:

"onkohan kukaan tuntenu narsistia joka aidosti kertoisi tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää..."
Voisitko kuvata, miten erottaa aidon ja epäaidon toisistaan kun yrittää niitä tavoittaa narsistin puheesta?
Voin kertoa, että minun narsistini kyllä kertoili/taruili tuntevansa syyllisyyttä ja häpeää milloin mistäkin... yleensä naissotkuistaan, jonkalaisiin kiemuroihin ei normi ymmärrä että kukaan voi sekaantua millään tähän asti tunnetulla konstilla tai menetelmällä...
Eli oikesti hän kertoi noista, mutta aitoudesta ei voi tietää. Minä epäilen, että hänen tarkoituksensa oli ainostaan niillä saada näkyvyyttä itselleen, tai sille kuvajaiselle, jota hän mieluusti esitti.

Lue lisää

"Voisitko kuvata, miten erottaa aidon ja epäaidon toisistaan kun yrittää niitä tavoittaa narsistin puheesta?"

Jaa en nyt tiedä vastausta mainitsemiisi puheisiin liittyen , kun en tiedä sellaista tapausta. Mutta olen ymmärtänyt ettei narsisti hevin tunne syyllisyyttä vaan ennemminkin sysää sen toisen harteille ja torjuu häpeää kaikin keinoin.

Mutta periaatteessa aidosti syyllisyyden tuntoinen, tunnustaa väärintekonsa, pyytää anteeksi ja pyrkii hyvittämään aiheuttamansa vahingon tavalla tai toisella, eikä enää jatka samaa käyttäytymistä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Voisitko kuvata, miten erottaa aidon ja epäaidon toisistaan kun yrittää niitä tavoittaa narsistin puheesta?"

Jaa en nyt tiedä vastausta mainitsemiisi puheisiin liittyen , kun en tiedä sellaista tapausta. Mutta olen ymmärtänyt ettei narsisti hevin tunne syyllisyyttä vaan ennemminkin sysää sen toisen harteille ja torjuu häpeää kaikin keinoin.

Mutta periaatteessa aidosti syyllisyyden tuntoinen, tunnustaa väärintekonsa, pyytää anteeksi ja pyrkii hyvittämään aiheuttamansa vahingon tavalla tai toisella, eikä enää jatka samaa käyttäytymistä.

Lue lisää

Niin. No, noista kertomusten tapauksista en tiedä oliko pyytänyt anteeksi uhreiltaan. Tyypillistä oli että ei hänellä kahta samanlaista tapausta ollut, poikkesivat aika tavalla toisistaan tapaukset hänen kertomuksissaan. Kaikkien kanssa omanlaisensa toilailut, niin myös minun kanssani. Pyysi yhtä tapausta anteeksi minulta, tunnusti samaan syssyyn että vika oli hänessä, muussa ei nähnyt mitään anteeksipyydettävää, kun hänhän käyttää oman elämänsä miten lystää. Mitäpä siihen kellään sanomista.
Toisenlainen tapa kertoa kauheuksistaan oli, että hän ikäänkuin antoi ymmärtää, että oli toilaillut melkoisesti "nuorempana" mutta nyt vanhempana ja kyspyneempänä hän ei enää niin typerä olisi... Tuohonhan oli helppo uskoa, kun tuo olisi hyvin luonnollista kehitystä ihmisellä...
Tuo ei kuitenkaan ollut ollankaan totta, vaan pyörre vei miestä ja mies pyörrettä ja vie edelleen.

Olet lähinnä keskittynyt kiroilemiseen, mitään asiaa sulla.

Mee vittuun uhoomasta

Uskon että yksi narsistin perustiloista, johon hän pyrkii kerta toisensa jälkeen pudottuaan siitä epätoivon alhoon, on itsensä tunteminen onnekkaaksi selviytyjäksi, joka pystyy selviämään joidenkin vastusteluista huolimatta.
Mutta onnelliseksi en usko narsistin koskaan tulevan. Tai jos tulee niin hän ei ole narsisti.