Naiset ovat ympäri maailmaa edelleenkin kovissa oloissa vailla ihmisarvoa. He ovat synnyttäjinä, viihdyttäjinä, miesten ja lasten hyvinvoinnista huolehtijoina, lukutaidottomina, vailla kulkulupaa kodin ulkopuolella, riistettyinä, seksuaalisen hyväksykäytön uhreina, ihmiskaupan uhreina, mutta he eivät juurikaan valita, vaan tyytyvät osaansa.
Länsimaalaisen naisen lisätaakkana on myös tämä naiseuden mukanaan tuoma "näkymätön hunto", jonka vuoksi naisen tavoitteet usein päätyvät kuin seinään ja lisävaatimuksia kasataan harteille vain siitä syystä, että on syntynyt naiseksi.
Olen miettinyt paljon naiseuden olemusta, joka on erittäin laaja ja moniulotteinen teema ja jota onkin ratkottava vähän kerrallaan. Tämä on nyt tämän hetken kannanottoni ja tsemppaukseni kaikille naisille. Elämä ei ole antanut kaikille tasapuolisesti, me emme ole voineet valita taustaamme, geenejämme, mutta niillä eväillä, joita on meille yksilöllisesti annettu, niillä voimme jatkaa ja kehittää itseämme. Tsemppiä kaikille!
Länsimaalaisen naisen lisätaakkana on myös tämä naiseuden mukanaan tuoma "näkymätön hunto", jonka vuoksi naisen tavoitteet usein päätyvät kuin seinään ja lisävaatimuksia kasataan harteille vain siitä syystä, että on syntynyt naiseksi.
Olen miettinyt paljon naiseuden olemusta, joka on erittäin laaja ja moniulotteinen teema ja jota onkin ratkottava vähän kerrallaan. Tämä on nyt tämän hetken kannanottoni ja tsemppaukseni kaikille naisille. Elämä ei ole antanut kaikille tasapuolisesti, me emme ole voineet valita taustaamme, geenejämme, mutta niillä eväillä, joita on meille yksilöllisesti annettu, niillä voimme jatkaa ja kehittää itseämme. Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuo oli mukavasti kirjoitettu.
Mietiskelin tuossa ruokaa laittaessani ihan samoja asioita.
Varsinkin nuiden lapsilisä kirjoittelun pohjalta.
minä, naisena olen onnellinen, että minulla on lapset.
Olen onnellinen, koska tunnen itseni rikkaaksi, vaikka pihassa on vain ruosteinen kupla.
minulla ei ole varaa Ferrariin, muttei se tee minusta onnetonta.
Minulla ei ole varaa maailman ympäri matkaan, mutta minä olen onnellinen, kun pääsemme lasten kanssa etelään aina silloin tälloin.
Tietysti pika lähdöllä.
mutta silti.
monta syytä olisi valittaa, mutten sitä jaksa tendä.
Olen onnellinen, koska minulla on ystävä.
maailman paras ystävä.
Jolle voi kertoa kaiken.
mitä muuta tässä voisi enään vaatia????
Terveyttä tietysti, mutta kaikkeen, sairauteenkin tottuu, ja senkin voi kääntää onneksi.
Sellaista täällä mietiskelen.
:o)
tunne minullakin on kiittää tuosta viestistä. Siis kiitos.
On elintärkeää, että joku aina välillä sanoo asian kuten se on - ettei totuus unohtuisi. Ongelmat eivät ole harhaa, ne eivät ole naisten kuvitelmia. Ne ovat todellisia vaikka päivittäin täälläkin ne kiistetään. Ja kun sanoja vielä on nainen, sen kuulemisesta / lukemisesta saa voimaa: emme anna periksi totuudesta ja oikeudesta, vaan taistelemme.
Tasa-arvoon!
No näin on,muttei suomessa.
Maailmalla kovissa oloissa ja vailla ihmis arvoa,ei suomessa. Suomessa nainen ei viihdytä ketään hyvä jos itseään. Näyttäisitkö mulle yhden suomalaisen lukutaidottoman naisen.
sitä onnetetonta miestä, joka asuu roskalaatikossa, jolla ei ole kotia, ei lapsia, luku- ja kirjoitustaito mennyt, naisesta nyt puhumattakaan...
ihan tasapuolisuuden vuoksi..
... taas mielipuuhassaan, hyökkäämässä henkilön kimppuun, kun mielipiteet eivät miellytä tai faktat eivät kiinnosta. Turha pyytää lopettamaan, eivät todennäköisesti lopeta. Oma-aloitteisesti. Surkea käsitys feminismiaiheisesta keskustelusta. Ja masentavaa lukea.
Jos minua tarkoitat, niin oli kiva, että kerroit asian noin niinkuin reilusti päin virtuaalista naamaani.
Kyllä minä myönnän nälviväni Jöröä, en ole asiasta mitenkää ylpeä. Jokin vain arsyttää. Ilmeisesti hänen tapansa kuitata olan kohautuksella mikä vain fakta joka ei sovi Jörölandian yliopiston kukkatieteen laitoksella luotettavalla mutu metodilla tehtyihin havaintoihin.
Olen ollut muutaman päivän poissa enkä ole ehtinyt kaikkea lukea (enkä muuten tuu ehtimään, on meinaan taas suollettu stooria). Niin etten tiedä jetsulleen, mistä nyt taas Jörön kimppuun käydään oikein henk. virt. kohtaisesti. Luin ja luin ja kun nälväily vain jatkui eri avauksissa, ryhdyin ns. tarmokkaisiin toimenpiteisiin eli toin sanaseni sekaan.
Huomasin teidänkin kesken jotain tapahtuneen, vaikken erityisesti juuri sinua tarkoittanut. Sikäli vähäsen outoa, koska juuri sinua veli-Orava (virkaveli, heh) pidän leppoisana, ja huom. jokseenkin provosoitumattomana, jutustelijana. Minun "provosoitumattomuus"-määritelmäni: en pidä provosoitumisena sitä, että ärsykekynnys ylittyy ja vastataan johonkin kommenttiin, vaikkapa tiukastikin, se on keskustelua. Mutta se on provosoitumista, jos vastataan ala-arvoiseen herjaan inhottavasti, ilkkuen, älyttömästi syytellen ja nimitellen tms. Joo, myönnän syyllistyväni semmoiseenkin, mutta pyristelen vastaan melko urheasti, lähinnä siten, etten vastaa provoihin. Joskus ei vain malta pysyä niistä erossa eli minä provosoidun ja se myös näkyy.
No juu. Hiukan tosiaan tuli vinoiltua tolle Jörölle. Koitan parantaa tapani, ettei tule tavaksi. ;)
Joskus vain ärsyyntyy ihan suotta jos toinen puhuu puuta heinää, eikä myönnä ilmiselvää asiaa.
Mutta jatkakaamme. Ja kiitoksia positiivisesta arviosta. Yritän olla luottamuksen arvoinen. :)