on sekin, ettemme huomaa omasta keskuudestamme tulevia vaaroja, vaan luulemme vihollisen hyökkäävän jostain muualta. Yksi paha virhe on se, kun aliarvioimme, mollaamme ja panettelemme toisiamme. Käytämme aikamme, tietomme, taitomme ja välineemme täysin väärin sen sijaan, että yhdessä etsisimme aidosti niitä oikeita totuuksia, joista itse kunkin elämä ja ajatusmaailma kohenisi ja rakentuisi eteenpäin.
Kun kukaan ei pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa sen enempää kuin olemattomuuttakaan, niin miksi tapella enää siitä kysymyksestä? Aivokapasiteetti pitäisi kiinnittää sellaisiin kysymyksiin, joihin on mahdollista löytää ratkaisuja. Esim. mitä minä voisin tänään tehdä niiden hyväksi, jotka tarvitsevat apuani?
Kun kukaan ei pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa sen enempää kuin olemattomuuttakaan, niin miksi tapella enää siitä kysymyksestä? Aivokapasiteetti pitäisi kiinnittää sellaisiin kysymyksiin, joihin on mahdollista löytää ratkaisuja. Esim. mitä minä voisin tänään tehdä niiden hyväksi, jotka tarvitsevat apuani?
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhui aina me-muodossa, ja tässäpä on ero Matti Pulliaisen ja hänen välillään.
Tekstisi minä-muotoon muutettuna on hyvin valaiseva:
"Paha vaara on etten huomaa mistä vihollinen hyökkää, vaikka vaara on vieressäni.
Yksi tosi virheistäni on että aliarvioin, mollaan ja panen toisia.
Käytän aikani, tietoni, taitoni ja välineeni(munani?) täysin väärin...."
Viimeiseen kysymykseesi; tutki mitä kirjoitat-minä-me.
Tuossahan ei ollut mitään järkeä.
miksi sinä kirjoitat "sinärakas" kun tarkoitat kuitenkin "minärakas"?
Sorry, mutta katsopa noita muita palstoja huviksesi. Ihan hyvä pointti muuten, aika turhaahan tämä on. Välillä saa tosin nauraa kunnolla.