Lopun alku

Kuule, mahdollisen eron jälkeen ei todellakaan enää parisuhde kiinnosta, ainoa asia mitä kaipaa ja haluaa on kunnon seksi tällä hetkellä kun on ilman elellyt.

Minä luovuin kaikesta omasta kivasta mutta silti seksi loppui.

746544673 kirjoitti:

Minä luovuin kaikesta omasta kivasta mutta silti seksi loppui.

Täällä kohtalontoveri...

746544673 kirjoitti:

Minä luovuin kaikesta omasta kivasta mutta silti seksi loppui.

Miellytit vaan kaikessa toista ja unohdit itsesi, tasapainohan sille kaikelle täytyy löytyä, että molemmilla on hyvä olla suhteessa ja seksielämäkin toimii sen pohjalta. Hyvästä fiiiksestä se lähtee, ei pahasta olosta ja ahistuksesta.

Meillä oli suunnilleen samoin paitsi minulla naisena oli menot. Ei samanlaiset menot mutta vastaavassa mitassa.

olenvaimo kirjoitti:

Meillä oli suunnilleen samoin paitsi minulla naisena oli menot. Ei samanlaiset menot mutta vastaavassa mitassa.

Muuttuiko asioiden painotus ajan myötä?
Meillä ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneen muutoksen laitan naisellisen oveluuden tiliin.

Minun parisuhteessani tein toisin kuin sinun vaimosi. Mies tuli myös myöhään humalassa kotiin ja edellytti hoivaa ja huoltamista. Selitti että ''me miehet olemme ikuisia pikkupoikia ja kaipaamme äitiä''. Tätä argumenttia hän käytti aika ajoin muussakin yhteydessä.
Ennakoin tulevaa. Elimme avoliitossa. Koska yhteisiä lapsia emme ajatelleetkaan hankkivamme, päätin että krapulalääkkeitä en aikuiselle äijälle ala kantamaan, enkä myöskään ryhdy hoivaamaan ja huoltamaan häntä kuin äiti. Säikähdin että kasvaako hän ikinä aikuiseksi?! Entä jos jään tuohon hoivaajan rooliin loppuiäksi?
Siksi hommasin oman asunnon ja lopetin suhteen.

Parisuhteeni nopea katkaiseminen oli helppoa siksikin että emme olleet nuori pari eikä lapsien hankkiminen ollut suunnitelmissa.
On ikävää jos nainen joutuu käyttämään naisellista oveluutta ja miehen manipulointia jotta voisi turvallisesti perustaa perheen. Monet naiset ovat kautta aikain joutuneet vääntämään miehen tapaa käyttäytyä ja elää soveliaampaan tyyliin jotta voisivat turvallisesti hankkia pentuja.
Näin he joutuvat operoimaan alisteisesta asemasta käsin, käyttämään ovelia ja kieroja keinoja ettei mies vaan loukkaannu, suutu ja pyrähdä pakoon ; sittenhän ne pennut jäisivät hankkimatta!

Naisellisen oveluuden käyttö on nöyryyttävää naiselle ja miehestä se tekee typeryksen. Mies luulee olevansa leijonakuningas joka operoi periaatteella ''mä teen mitä mä tykkään eikä akat mua määrää '', mutta onkin todellisuudessa pörhistelevä kissanpentu.
Onneksi nykyään nuoret parit ovat tasaveroisia, neuvottelevat parisuhteen asioista rehellisesti ilman pinnan alla tapahtuvaa salaista''naisellista'' vehkeilyä, ilman näennäistä miehen ylpeyttä.

Mitähän tuo kekkostelu mahtoi olla...?

Minulla ex-mieheni kanssa homma meni niin, että alkuun hän meni omia menojaan samaan tahtiin kuin poikamiehenä. Mikään ei mennyt kavereitten edelle. Baarissa jos oltiin, sain kaikessa rauhassa istua vaikka koko illan yksin, mutta johan löytyi viereen mulkoilemaan, jos joku tuli juttelemaan. Aikani odotin rauhoittumista, mutta kun muutosta ei tapahtunut, aloin itse mennä omia menojani. Silloin muuttui ääni kellossa ja mies jumiutui kotiin urputtamaan minun harrastuksistani ja kaveri-illoista. Mihinkään ei olisi saanut yksin mennä, koska pariskunnat kuulemma tekevät kaiken yhdessä. Alkoi ahdistaa todella nopeasti sellainen läheisriippuvuus. Eroon oli monta syytä, mutta yksi oli just tuo oman tilan ja ajan puute.

Just näin usein se menee. Mies kokee vapauttaan rajoitettavan jos nainen kokee että yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi. Mutta sitten kun nainenkin haluaa omaa aikaa eikä odota miestä kotona, mies ei hyväksy sitäkään. Eli siis ainut tapa on se että mies menee menojaan mutta nainen odottaa kotona kuin koira.

Yyhjk kirjoitti:

Just näin usein se menee. Mies kokee vapauttaan rajoitettavan jos nainen kokee että yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi. Mutta sitten kun nainenkin haluaa omaa aikaa eikä odota miestä kotona, mies ei hyväksy sitäkään. Eli siis ainut tapa on se että mies menee menojaan mutta nainen odottaa kotona kuin koira.

Lue lisää

Jos mies rajoittaa naista menemästä, ja/tai kokee yhteisen ajan naisen kanssa itselleen rajoitteena - niin mies on pelkästään itsekäs. Tasaveroinen, läheinen ja lämmin parisuhde on hänelle mahdoton. Ihan sama jos sukupuolet ovat toisinpäin.

Tuskin kukaan on parisuhdekelpoinen.

745653664 kirjoitti:

Tuskin kukaan on parisuhdekelpoinen.

Monet on, jotkut ei.
Valtaosa on parisuhdekelpoisia.

45678901 kirjoitti:

Monet on, jotkut ei.
Valtaosa on parisuhdekelpoisia.

No, en minä ainakaan eikä kukaan tuntemani.

Parisuhde on porkkana aasin edessä. Se ajaa ihmiset lisääntymään ja uhraamaan elämänsä jälkikasvulleen. Onni on siitä kaukana.

636657855 kirjoitti:

Parisuhde on porkkana aasin edessä. Se ajaa ihmiset lisääntymään ja uhraamaan elämänsä jälkikasvulleen. Onni on siitä kaukana.

On pelkästään hyvä jos saat itsellesi lohtua tuosta kuvitelmastasi! Yritä pärjätä!

636657855 kirjoitti:

Parisuhde on porkkana aasin edessä. Se ajaa ihmiset lisääntymään ja uhraamaan elämänsä jälkikasvulleen. Onni on siitä kaukana.

Olen samaa mieltä, ikävä tosiasia. Olen tätä perhe elämää elänyt 20 vuotta. Ja kun jälikasvu oli yläaste iässä vaimo sanoutui irti seksistä, et silleen. Ei vaan muistanut kysyy mun mielipidettä et mitäs meinaan jos seksiä ei enää ole, eikä ole ollutkaan mutta mitäs väliä paineet saa purettua vieraankin kanssa.

etsilleen8 kirjoitti:

Olen samaa mieltä, ikävä tosiasia. Olen tätä perhe elämää elänyt 20 vuotta. Ja kun jälikasvu oli yläaste iässä vaimo sanoutui irti seksistä, et silleen. Ei vaan muistanut kysyy mun mielipidettä et mitäs meinaan jos seksiä ei enää ole, eikä ole ollutkaan mutta mitäs väliä paineet saa purettua vieraankin kanssa.

Lue lisää

Amatöörin arvelua. Onkohan mahdollista, että parisuhteen alkupään vuosien itsekkyys vaikuttaisi suhteen ilmapiirin muotoutumiseen ja siten näkyisi myöhempinä vuosina erilaisina ilmiöinä?

7369 kirjoitti:

Amatöörin arvelua. Onkohan mahdollista, että parisuhteen alkupään vuosien itsekkyys vaikuttaisi suhteen ilmapiirin muotoutumiseen ja siten näkyisi myöhempinä vuosina erilaisina ilmiöinä?

Lue lisää

Tarkoitatko ''parisuhteen alkupään vuosien itsekkyydellä'' sitä että mies saa tehdä mitä tykkää ja nainen odottaa kärsivällisesti vieressä ja tarkkailee miehen kasvamista aikuiseksi, so muuttaa toimintatapojaan niin että myöhemmin alkaa ilmaantua ''erilaisia ilmiöitä''?

Erittäin epätoivottavaa! Tietysti se itsekäs saattaa olla jompikumpi, mies tai nainen, mutta sinä taidat kirjoittaa omasta kokemuksesta.
Toista ei saa missään nimessä velvoittaa uhraamaan elämänsä vuosia odotteluun siitä että toinen elää itsekkyyttään pois. Se vahingoittaa ihmistä, itsetuntoa, omanarvontuntoa.
Erittäin vahingollista on myöhemmässä elämässä hyväksikäytetyksi tulemisen tunne: Minun täytyi laittaa monta elämäni vuotta sivuun kun partneri teki itsekkäästi kaikkea mitä halusi!
Tästä seuraa kipeä menetyksen tunne. Ikääntyneenä tätä ei voi enää ottaa ''käsittelyyn'' vaan kaiken täytyy antaa vaan olla, asialle enää ei mitään voi.

Sitäpaitsi se itsekäs ei tule koskaan täysin vapaaksi tuosta itsekkyydestä, se on asenteesta ja luonteesta kiinni ja myös kotikasvatuken tulosta. Se toinen on sitten myöhemmällä iällä jo niin tottunut olemaan koiran asemassa ettei sitä edes tajua - hän olettaa että ''näin on meillä aina ollut ja niin kai pitääkin olla''.
Se alistuva osapuoli saa silloin tällöin jonkin vaatimattoman lahjan, myönnytyksen, jota koira pitää aivan ihmeellisenä juttuna! Sellaisia tällaiset vallankäytön suhteen epäsuhtaiset parisuhteet tuppaavat olemaan: Isäntä heittää keittiön pöydän alla lymyävälle koiralle luun, ja isäntä pitää itseään suvaitsevana ja jalona, koira itseään hirmuisen onnekkaana.
Tällainen ''luu'' parisuhteessa on esim kun mies lupaa vaimon mennä ostamaan itselleen vaatteita, tai jopa ulkomaanmatkan.

Roksi kirjoitti:

Tarkoitatko ''parisuhteen alkupään vuosien itsekkyydellä'' sitä että mies saa tehdä mitä tykkää ja nainen odottaa kärsivällisesti vieressä ja tarkkailee miehen kasvamista aikuiseksi, so muuttaa toimintatapojaan niin että myöhemmin alkaa ilmaantua ''erilaisia ilmiöitä''?

Erittäin epätoivottavaa! Tietysti se itsekäs saattaa olla jompikumpi, mies tai nainen, mutta sinä taidat kirjoittaa omasta kokemuksesta.
Toista ei saa missään nimessä velvoittaa uhraamaan elämänsä vuosia odotteluun siitä että toinen elää itsekkyyttään pois. Se vahingoittaa ihmistä, itsetuntoa, omanarvontuntoa.
Erittäin vahingollista on myöhemmässä elämässä hyväksikäytetyksi tulemisen tunne: Minun täytyi laittaa monta elämäni vuotta sivuun kun partneri teki itsekkäästi kaikkea mitä halusi!
Tästä seuraa kipeä menetyksen tunne. Ikääntyneenä tätä ei voi enää ottaa ''käsittelyyn'' vaan kaiken täytyy antaa vaan olla, asialle enää ei mitään voi.

Sitäpaitsi se itsekäs ei tule koskaan täysin vapaaksi tuosta itsekkyydestä, se on asenteesta ja luonteesta kiinni ja myös kotikasvatuken tulosta. Se toinen on sitten myöhemmällä iällä jo niin tottunut olemaan koiran asemassa ettei sitä edes tajua - hän olettaa että ''näin on meillä aina ollut ja niin kai pitääkin olla''.
Se alistuva osapuoli saa silloin tällöin jonkin vaatimattoman lahjan, myönnytyksen, jota koira pitää aivan ihmeellisenä juttuna! Sellaisia tällaiset vallankäytön suhteen epäsuhtaiset parisuhteet tuppaavat olemaan: Isäntä heittää keittiön pöydän alla lymyävälle koiralle luun, ja isäntä pitää itseään suvaitsevana ja jalona, koira itseään hirmuisen onnekkaana.
Tällainen ''luu'' parisuhteessa on esim kun mies lupaa vaimon mennä ostamaan itselleen vaatteita, tai jopa ulkomaanmatkan.

Lue lisää

Parisuhteessa tarvitaan sekä itsekkyyttä että epäitsekkyyttä, MOLEMMIN puolin. Sillä itsehän kumpainenkin parhaiten tietää missä ne omat rajat menee, mitä sietää, mitä ei.

"Minun täytyi laittaa monta elämäni vuotta sivuun kun partneri teki itsekkäästi kaikkea mitä halusi"

"Unohdit" oman sietokykysi rajan. Sehän ei ole kumppanin "vika". Ex-suhteesi lienee varsin tyypillinen narsisti/piilonarsisti suhde. Kumppanisi VAIN itsekäs (ei epäitsekäs) ja sinä epäitsekäs (ei itsekäs). Eikö niin?

Roksi kirjoitti:

Tarkoitatko ''parisuhteen alkupään vuosien itsekkyydellä'' sitä että mies saa tehdä mitä tykkää ja nainen odottaa kärsivällisesti vieressä ja tarkkailee miehen kasvamista aikuiseksi, so muuttaa toimintatapojaan niin että myöhemmin alkaa ilmaantua ''erilaisia ilmiöitä''?

Erittäin epätoivottavaa! Tietysti se itsekäs saattaa olla jompikumpi, mies tai nainen, mutta sinä taidat kirjoittaa omasta kokemuksesta.
Toista ei saa missään nimessä velvoittaa uhraamaan elämänsä vuosia odotteluun siitä että toinen elää itsekkyyttään pois. Se vahingoittaa ihmistä, itsetuntoa, omanarvontuntoa.
Erittäin vahingollista on myöhemmässä elämässä hyväksikäytetyksi tulemisen tunne: Minun täytyi laittaa monta elämäni vuotta sivuun kun partneri teki itsekkäästi kaikkea mitä halusi!
Tästä seuraa kipeä menetyksen tunne. Ikääntyneenä tätä ei voi enää ottaa ''käsittelyyn'' vaan kaiken täytyy antaa vaan olla, asialle enää ei mitään voi.

Sitäpaitsi se itsekäs ei tule koskaan täysin vapaaksi tuosta itsekkyydestä, se on asenteesta ja luonteesta kiinni ja myös kotikasvatuken tulosta. Se toinen on sitten myöhemmällä iällä jo niin tottunut olemaan koiran asemassa ettei sitä edes tajua - hän olettaa että ''näin on meillä aina ollut ja niin kai pitääkin olla''.
Se alistuva osapuoli saa silloin tällöin jonkin vaatimattoman lahjan, myönnytyksen, jota koira pitää aivan ihmeellisenä juttuna! Sellaisia tällaiset vallankäytön suhteen epäsuhtaiset parisuhteet tuppaavat olemaan: Isäntä heittää keittiön pöydän alla lymyävälle koiralle luun, ja isäntä pitää itseään suvaitsevana ja jalona, koira itseään hirmuisen onnekkaana.
Tällainen ''luu'' parisuhteessa on esim kun mies lupaa vaimon mennä ostamaan itselleen vaatteita, tai jopa ulkomaanmatkan.

Lue lisää

Kyllä, kirjoitan todellakin omasta kokemuksestani.

Tuttavapiirissäni on useampiakin pareja joissa herra on ainakin näyttänyt toimivan melko pitkälti omien mieltymystensä mukaan enkä ihmettele jos naisen asenteet hiljalleen muuttuvat suvaitsemattomampaan suuntaan.
Seurauksena useita eroja.

Seksistä en tiedä kuin yhdessä tapauksessa jossa pitkäaikaisen kaverini vaimo tarjosi itseään minulle perustellen puutteensa. Tosin se oli vain hänen kertomansa.

Omaa kokemustani on se, että lasken alkuvuosien ansioksi näiden iltaruskon päivien joustavuuden ja harmonian. Vaimoni on aina ollut hyvin joustava tiettyyn rajaan saakka.
Kuitenkin hän on selittämättäkin ymmärtänyt omien ratkaisujeni tähdänneen myös hänen hyvinvointinsa ja hyvän olonsa parhaaksi.
Tavoitteet ovat aina olleet yhteisiä jättäen tilaa myös kummankin omille haluille.
Halu tuottaa kumppanille mielihyvää kohdistuu sekä nautinnon tuottamiseen, että hyvään olotilaan koko olemisessa.
Olemiseen lasken aivan arkiset asiat ja myös satunnaiset mieleen juolahtamiset.
Tuossa tontissa on yhteistä mutta on henkilökohtaistakin.

Minusta on mukavaa, että vaimollani on hyvä olo jonka hän joskus harvoin sanookin vaikka ei tarvitsisi. Minua voi lukea kuin avointa kirjaa.

Parisuhdetontti on vaikeasti lähestyttävä. Olen useamman kerran ollut hyvin kavereiden keskeisten keskustelujen kuuntelijana ja todennut, ettei siihen pysty tarjoilemaan omia viisauksiaan.
Sama koskee aivan lähisukulaisia. Kukin tekee omat ratkaisunsa.
40v lapsemme ovat joissakin asioissa pitäneet meidän liittoamme esimerkin arvoisena mutta eiväthän tälläiset mallit, jotka toimivat kahden yksilön kesken, välttämättä sovellu siirrettäviksi muualle.

jyjds kirjoitti:

Parisuhteessa tarvitaan sekä itsekkyyttä että epäitsekkyyttä, MOLEMMIN puolin. Sillä itsehän kumpainenkin parhaiten tietää missä ne omat rajat menee, mitä sietää, mitä ei.

"Minun täytyi laittaa monta elämäni vuotta sivuun kun partneri teki itsekkäästi kaikkea mitä halusi"

"Unohdit" oman sietokykysi rajan. Sehän ei ole kumppanin "vika". Ex-suhteesi lienee varsin tyypillinen narsisti/piilonarsisti suhde. Kumppanisi VAIN itsekäs (ei epäitsekäs) ja sinä epäitsekäs (ei itsekäs). Eikö niin?

Lue lisää

Tekstini oli hypoteettinen, kyse ei ollut minusta. En siis ''unohtanut'' mitään.

7369:
''Vaimo on selittämättäkin ymmärtänyt omien ratkaisujeni tähdänneen hänenkin hyvinvointiinsa...''
Tuo kuulostaa juuri siltä että olet määritellyt vaimon hyvinvointiin liittyvät asiat itse tykönäsi. Tuollainen on tyypillistä vanhemman polven liitoissa missä mies tuo rahat ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. Perhe on kuin liikeyritys jossa jokainen tekee oman osansa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kuvio on kuitenkin se, että kellä rahat, sillä valta. Tuo vallankäyttö on sokeaa, itsestäänselvyys, ylimielistä, se on systeemi joka on kestänyt sukupolvesta toiseen ja joka ei enää toimi nuoremman polven keskuudessa.
Kun vaimon ja lasten hyvinvointi on riippuvainen miehestä, vaimo mukisematta tyytyy miehen ratkaisuihin ja kapinoi vasta sitten kun miehen vallankäyttö laajenee liikaa vaimon reviirille niin että happi alkaa loppua ja ahdistus lisääntyy.

Tuontyyppinen parisuhde on isäntä-koira suhde. Isäntä määrittelee koiransa hyvinvointiin liittyvät asiat ja päättää että ''noin sen on hyvä olla ja sillä siisti''.
Koirakin on tyytyväinen koska on tottunut oloihin eikä muusta tiedä; pääasia että on ruokaa ja lämpöä ja joskus isäntä heittää makupaloja lattialle.

Kerrot tuttavapiirissäsi olevan miehiä jotka ovat tehneet kaiken omien mieltymystensä mukaan. Monille on tullut ero.
Todennäköisesti vaimot ovat havahtuneet siihen että omaa elämää ei ole ollut ollenkaan ja heille on tullut hyväksikäytetty olo, ja että jos he eivät ota eroa, he eivät saa elää omaa itsenäistä elämää ollenkaan.
He ovat koiria jotka ovat repäisseet kaulapantansa irti ja juosseet omille teilleen.
Sääli isäntiä, he ovat varmaan äimän käkenä ja ihmettelevät että kuinka hitossa tässä näin kävi....

Roksi kirjoitti:

Tekstini oli hypoteettinen, kyse ei ollut minusta. En siis ''unohtanut'' mitään.

7369:
''Vaimo on selittämättäkin ymmärtänyt omien ratkaisujeni tähdänneen hänenkin hyvinvointiinsa...''
Tuo kuulostaa juuri siltä että olet määritellyt vaimon hyvinvointiin liittyvät asiat itse tykönäsi. Tuollainen on tyypillistä vanhemman polven liitoissa missä mies tuo rahat ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. Perhe on kuin liikeyritys jossa jokainen tekee oman osansa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kuvio on kuitenkin se, että kellä rahat, sillä valta. Tuo vallankäyttö on sokeaa, itsestäänselvyys, ylimielistä, se on systeemi joka on kestänyt sukupolvesta toiseen ja joka ei enää toimi nuoremman polven keskuudessa.
Kun vaimon ja lasten hyvinvointi on riippuvainen miehestä, vaimo mukisematta tyytyy miehen ratkaisuihin ja kapinoi vasta sitten kun miehen vallankäyttö laajenee liikaa vaimon reviirille niin että happi alkaa loppua ja ahdistus lisääntyy.

Tuontyyppinen parisuhde on isäntä-koira suhde. Isäntä määrittelee koiransa hyvinvointiin liittyvät asiat ja päättää että ''noin sen on hyvä olla ja sillä siisti''.
Koirakin on tyytyväinen koska on tottunut oloihin eikä muusta tiedä; pääasia että on ruokaa ja lämpöä ja joskus isäntä heittää makupaloja lattialle.

Kerrot tuttavapiirissäsi olevan miehiä jotka ovat tehneet kaiken omien mieltymystensä mukaan. Monille on tullut ero.
Todennäköisesti vaimot ovat havahtuneet siihen että omaa elämää ei ole ollut ollenkaan ja heille on tullut hyväksikäytetty olo, ja että jos he eivät ota eroa, he eivät saa elää omaa itsenäistä elämää ollenkaan.
He ovat koiria jotka ovat repäisseet kaulapantansa irti ja juosseet omille teilleen.
Sääli isäntiä, he ovat varmaan äimän käkenä ja ihmettelevät että kuinka hitossa tässä näin kävi....

Lue lisää

Oikeastaan telaketjufeministinen tulkintasi ei ansaitsisi edes kommentointia koska olet etukäteen päättänyt kaiken olevan kokemallasi tai kuvittelemallasi tavalla.
Et pysty ymmärtämään, että aitoa, kestävää välittämistä on olemassakaan.

Tuon viimeisen kappaleen kohdalla ilkeähakuinen tulkintasi kyllä osuu oikeaan.
Älä kuitenkaan tunge kaikkea saman seulan läpi koska elämä ei ole niin yksiniitistä!

Eräs yksityiskohta. "Kenellä rahat, sillä valta"! Entä kun kaikki on täysin yhteistä ilman kummankaan kontrollia? Olisi hauska nähdä millaisen ja miten ilkeän ja vääristyneen tulkinnan kehität siihenkin!

7369 kirjoitti:

Oikeastaan telaketjufeministinen tulkintasi ei ansaitsisi edes kommentointia koska olet etukäteen päättänyt kaiken olevan kokemallasi tai kuvittelemallasi tavalla.
Et pysty ymmärtämään, että aitoa, kestävää välittämistä on olemassakaan.

Tuon viimeisen kappaleen kohdalla ilkeähakuinen tulkintasi kyllä osuu oikeaan.
Älä kuitenkaan tunge kaikkea saman seulan läpi koska elämä ei ole niin yksiniitistä!

Eräs yksityiskohta. "Kenellä rahat, sillä valta"! Entä kun kaikki on täysin yhteistä ilman kummankaan kontrollia? Olisi hauska nähdä millaisen ja miten ilkeän ja vääristyneen tulkinnan kehität siihenkin!

Lue lisää

Sorruit sitten kuluneeseen ja aggressiiviseen telaketjufeministi- solvaukseen.

En kyllä mitenkään''päättänyt'' mitään mistään, vaan olen tehnyt huomioita parisuhteista, vanhemmista ja nuoremmista. Asiat ovat niinkuin ovat, ei kukaan voi keksiä, tai päättää...

Rahasta:
Jos mies tuo rahan, muut - vaimo ja lapset - ovat hänestä riippuvaisia. Mies käyttää valtaa, joko suoraa tai pinnan alla kulkevaa, tekee päätöksiä ja ratkaisuja muilta kysymättä. Se ON vallankäyttöä! Mutta se on usein alitajuista, se on asenne jonka mies on saanut jo nk äidinmaidossa, ja tuota vallankäyttöä ei kukaan - ei vaimokaan - kyseenalaista.
Tällaisessa parisuhteessa vaimon asenne on: Kyllä mies tietää mikä on minulle parasta. ( Siis se on koiran asenne elämäänsä).
Ei millään pahalla, mutta näin se on. Ei kukaan voi kritisoida jos koirakin on tyytyväinen! Mutta jos tuo asenne jatkuu sukupolvesta toiseen, se on paha. Se, mikä on toiminut monien sukupolvien ajan, ei toimi enää kun maailma muuttuu. Siis kun nuoret naiset kouluttautuvat ja seisovat omilla jaloillaan, ja heille puolestaan on itsestäänselvyys se että määrittelevät ITSE omaan hyvinvointiinsa liittyvät asiat, he eivät halua koiran elämää jonka taas äidit ja isoäidit hyväksyivät ilomielin.

Feminismistä...
Viime kädessä feminismissä on kyse juuri tuosta naisen määrittelystä, sekä naisen itsemääräämisoikeudesta. Taistelua on käyty naisen arvosta ihmisenä, naisen oikeudesta omaan aikaan, oikeudesta jopa omaan ruumiseen ilman ettei mikään ulkopuolinen taho määrittele mikä naiselle on sopivaista.

Feminismissä EI ole vihasta miestä kohtaan. Mutta koska mies on aina ollut se määrittelijä, niin silloin kun korjaavia liikkeitä otetaan ja vaaditaan, niin silloin huomio kohdistuu siihen joka valtaa on käyttänyt.
Esim sama juttu kun musta rotu vaati omia oikeuksiaan, niin valkoinen mies tunsi asemansa uhatuksi koska oli aina määritellyt mustat alemman tason roduksi.

Hälyttävä piirre tässä ajassa on juuri tuo kun keski-ikäiset ja vanhemmat miehet ovat huomanneet menettäneensä valta-asemaa joka suvereenisti kuului aikaisemmille miessukupolville. On työttömyyttä, ''telaketjufeminismiä'', ''akka otti kersat kainaloon ja otti hatkat'' , on maahanmuuttajia, on vihervasemmistoa ja viherpiipertäjiä, on lesboja ja homoja jne jne.
Kaikki nämä uhkaavat miehen valta-asemaa. Kun keski-ikäinen ja siitä vanhempi, keskiluokkainen, ''keskiälyinen'' miessukupolvi tuntee itsensä uhatuksi, syntyy suurta naisvihaa. Mihin tällainen mies purkaa vihansa? Tietysti naiseen.
Kannattaa lukea hesarista Saska Saarikosken kolumni tästä aiheesta, siitä miten Melanie Trump on ''turvallinen'' naisenmalli uhatuksi itsensä tunteville miehille!

Roksi kirjoitti:

Sorruit sitten kuluneeseen ja aggressiiviseen telaketjufeministi- solvaukseen.

En kyllä mitenkään''päättänyt'' mitään mistään, vaan olen tehnyt huomioita parisuhteista, vanhemmista ja nuoremmista. Asiat ovat niinkuin ovat, ei kukaan voi keksiä, tai päättää...

Rahasta:
Jos mies tuo rahan, muut - vaimo ja lapset - ovat hänestä riippuvaisia. Mies käyttää valtaa, joko suoraa tai pinnan alla kulkevaa, tekee päätöksiä ja ratkaisuja muilta kysymättä. Se ON vallankäyttöä! Mutta se on usein alitajuista, se on asenne jonka mies on saanut jo nk äidinmaidossa, ja tuota vallankäyttöä ei kukaan - ei vaimokaan - kyseenalaista.
Tällaisessa parisuhteessa vaimon asenne on: Kyllä mies tietää mikä on minulle parasta. ( Siis se on koiran asenne elämäänsä).
Ei millään pahalla, mutta näin se on. Ei kukaan voi kritisoida jos koirakin on tyytyväinen! Mutta jos tuo asenne jatkuu sukupolvesta toiseen, se on paha. Se, mikä on toiminut monien sukupolvien ajan, ei toimi enää kun maailma muuttuu. Siis kun nuoret naiset kouluttautuvat ja seisovat omilla jaloillaan, ja heille puolestaan on itsestäänselvyys se että määrittelevät ITSE omaan hyvinvointiinsa liittyvät asiat, he eivät halua koiran elämää jonka taas äidit ja isoäidit hyväksyivät ilomielin.

Feminismistä...
Viime kädessä feminismissä on kyse juuri tuosta naisen määrittelystä, sekä naisen itsemääräämisoikeudesta. Taistelua on käyty naisen arvosta ihmisenä, naisen oikeudesta omaan aikaan, oikeudesta jopa omaan ruumiseen ilman ettei mikään ulkopuolinen taho määrittele mikä naiselle on sopivaista.

Feminismissä EI ole vihasta miestä kohtaan. Mutta koska mies on aina ollut se määrittelijä, niin silloin kun korjaavia liikkeitä otetaan ja vaaditaan, niin silloin huomio kohdistuu siihen joka valtaa on käyttänyt.
Esim sama juttu kun musta rotu vaati omia oikeuksiaan, niin valkoinen mies tunsi asemansa uhatuksi koska oli aina määritellyt mustat alemman tason roduksi.

Hälyttävä piirre tässä ajassa on juuri tuo kun keski-ikäiset ja vanhemmat miehet ovat huomanneet menettäneensä valta-asemaa joka suvereenisti kuului aikaisemmille miessukupolville. On työttömyyttä, ''telaketjufeminismiä'', ''akka otti kersat kainaloon ja otti hatkat'' , on maahanmuuttajia, on vihervasemmistoa ja viherpiipertäjiä, on lesboja ja homoja jne jne.
Kaikki nämä uhkaavat miehen valta-asemaa. Kun keski-ikäinen ja siitä vanhempi, keskiluokkainen, ''keskiälyinen'' miessukupolvi tuntee itsensä uhatuksi, syntyy suurta naisvihaa. Mihin tällainen mies purkaa vihansa? Tietysti naiseen.
Kannattaa lukea hesarista Saska Saarikosken kolumni tästä aiheesta, siitä miten Melanie Trump on ''turvallinen'' naisenmalli uhatuksi itsensä tunteville miehille!

Lue lisää

"Jos mies tuo rahan, muut - vaimo ja lapset - ovat hänestä riippuvaisia. Mies käyttää valtaa, joko suoraa tai pinnan alla kulkevaa, tekee päätöksiä ja ratkaisuja muilta kysymättä. Se ON vallankäyttöä!"

Valtaa käytetään kaikkialla missä on ihmisiä. Se ei ole ollenkaan huono juttu. Jokainen ihminen ei jaksa eikä edes viitsi jatkuvasti käyttää aikaansa eri asioista päättämiseen. Jos toinen tekee enemmän ratkaisuja ja päätöksiä suhteessa, niin se ei estä suhdetta olemasta molemmin puolin lämmin ja läheinen. Kaikkea päätöksentekoa parisuhteessa ei edes voi teoriassa jakaa 50/50 (saati käytännössä). Valtaa käyttää aina myös toinen osapuoli, sekin, joka ei tienaa lantin lanttia. Samoin valtaa käytetään epätasaisesti, vaikka molemmilla olisi yltäkyllin rahaa ja varoja, tai molemmat tienaavat tosi pienesti.

Valta ei oikeastaan parisuhteessa voikaan keskittyä pelkästään toiselle osapuolelle. Parisuhde kun on "kahden kauppa", siinä ollaan täysin vapaaehtoisesti, molempien valinta, kukaan ei ole pakottanut naimisiin. Jos liitossa mikään ei kuitenkaan miellytä, kaikki on kurjaa ja kamalaa, terve ihminen eroaa sellaisesta itselleen haitallisesta suhteesta! Suomessa on turvattu toimeentulo jokaiselle, myös avioeron jälkeen. Ihan eri asia, jos ollaan henkisesti toisesta riippuvaisia tai ei tohdita erota esim. elintason menettämisen pelossa. Tervettä tai ei, en ota kantaa - mutta sekin on oma valinta. Turha silti syyttää puolisoa kärsimyksistään, jos kerran itse päättää jatkaa hänen kanssaan.

Luin itsekin ko. Trump artikkelin. Täytyy muistaa, ettei Amerikan malli pure Suomeen oikein missään asiassa. Trumpin vaimomalli kaikkein vähiten. Enkä oikein ymmärrä miten Melanie on "turvallinen" naisen malli, sillä hän ei ole läsnä, itseasiassa hän puuttuu miehensä presidentin elämästä lähes kokonaan. Ja silloin kun hän on paikalla, Trump ei noteeraa häntä, kohtelee usein töykeästi. Ei voi olla miettimättä mitä Melanie miettii. Hän tuskin pitää itseään huonosti menestyneenä, vaan aivan päinvastoin. Tarkemmin ajatellen; pitäisikö kaikkien kauniiden naisten solmia avioliitto vain tyhjätaskujen renttujen kanssa? Kuka silloin toisi rahat kotiin? Sillä elämä menee useinkin niin, että tietynlaisten ihmisten "yhdistelmät" viehättyvät toisistaan enemmän kuin muut. Rikkaille/varakkaille miehille ja naisillekin löytyy aina jostain kaunis/komea ja/tai nuori kumppani. Ja vaikka moni luulee, että pelkkä varakkuus viehättää, niin siinä voi mennä metsään. Varakkaissa ihmisissä on tiettyjä persoonallisia ominaisuuksia, joita ei ole tyhjätaskuissa. Aivan samoin tietysti tyhjätaskuissa on erityisiä ominaisuuksia, joita ei ole varakkaissa.

7369 kirjoitti mielestäni tuossa edellä oikein somasti:
" 40v lapsemme ovat joissakin asioissa pitäneet meidän liittoamme esimerkin arvoisena mutta eiväthän tälläiset mallit, jotka toimivat kahden yksilön kesken, välttämättä sovellu siirrettäviksi muualle. "

Ts. mikä sopii 7369:n ja hänen vaimonsa välillä, ei voi soveltaa toisten ihmisten suhteisiin. Kuten sekin, että 7369:lla ja hänen vaimollaan on yhteinen tili, jota molemmat voivat käyttää miten huvittaa. Meinaatko, ettei 7369 saa käyttää tienaamiaan rahoja mihinkään ilman keskustelua vaimonsa kanssa? Vai miksi hyökkäsit ko. kirjoittajaa kohtaan tuolla valta-asialla?

Itse ex-liitossani pyrin toden totta käyttämään valtaani kaikin puolin rahan käytön suhteen. En tienannut paljon, ex vielä vähemmän. Meillä oli oma tili. Vaikka oli sovittu miten laskut maksetaan, ex lipesi niistä, "unohteli", maksatti vanhemmillani, ja keksi kaikenlaisia heräteostoksia, otti velkaa, jota ei pystynyt maksamaan. Lopulta jouduin käyttämään valtaa niin, että hain eroa.

Roksi kirjoitti:

Sorruit sitten kuluneeseen ja aggressiiviseen telaketjufeministi- solvaukseen.

En kyllä mitenkään''päättänyt'' mitään mistään, vaan olen tehnyt huomioita parisuhteista, vanhemmista ja nuoremmista. Asiat ovat niinkuin ovat, ei kukaan voi keksiä, tai päättää...

Rahasta:
Jos mies tuo rahan, muut - vaimo ja lapset - ovat hänestä riippuvaisia. Mies käyttää valtaa, joko suoraa tai pinnan alla kulkevaa, tekee päätöksiä ja ratkaisuja muilta kysymättä. Se ON vallankäyttöä! Mutta se on usein alitajuista, se on asenne jonka mies on saanut jo nk äidinmaidossa, ja tuota vallankäyttöä ei kukaan - ei vaimokaan - kyseenalaista.
Tällaisessa parisuhteessa vaimon asenne on: Kyllä mies tietää mikä on minulle parasta. ( Siis se on koiran asenne elämäänsä).
Ei millään pahalla, mutta näin se on. Ei kukaan voi kritisoida jos koirakin on tyytyväinen! Mutta jos tuo asenne jatkuu sukupolvesta toiseen, se on paha. Se, mikä on toiminut monien sukupolvien ajan, ei toimi enää kun maailma muuttuu. Siis kun nuoret naiset kouluttautuvat ja seisovat omilla jaloillaan, ja heille puolestaan on itsestäänselvyys se että määrittelevät ITSE omaan hyvinvointiinsa liittyvät asiat, he eivät halua koiran elämää jonka taas äidit ja isoäidit hyväksyivät ilomielin.

Feminismistä...
Viime kädessä feminismissä on kyse juuri tuosta naisen määrittelystä, sekä naisen itsemääräämisoikeudesta. Taistelua on käyty naisen arvosta ihmisenä, naisen oikeudesta omaan aikaan, oikeudesta jopa omaan ruumiseen ilman ettei mikään ulkopuolinen taho määrittele mikä naiselle on sopivaista.

Feminismissä EI ole vihasta miestä kohtaan. Mutta koska mies on aina ollut se määrittelijä, niin silloin kun korjaavia liikkeitä otetaan ja vaaditaan, niin silloin huomio kohdistuu siihen joka valtaa on käyttänyt.
Esim sama juttu kun musta rotu vaati omia oikeuksiaan, niin valkoinen mies tunsi asemansa uhatuksi koska oli aina määritellyt mustat alemman tason roduksi.

Hälyttävä piirre tässä ajassa on juuri tuo kun keski-ikäiset ja vanhemmat miehet ovat huomanneet menettäneensä valta-asemaa joka suvereenisti kuului aikaisemmille miessukupolville. On työttömyyttä, ''telaketjufeminismiä'', ''akka otti kersat kainaloon ja otti hatkat'' , on maahanmuuttajia, on vihervasemmistoa ja viherpiipertäjiä, on lesboja ja homoja jne jne.
Kaikki nämä uhkaavat miehen valta-asemaa. Kun keski-ikäinen ja siitä vanhempi, keskiluokkainen, ''keskiälyinen'' miessukupolvi tuntee itsensä uhatuksi, syntyy suurta naisvihaa. Mihin tällainen mies purkaa vihansa? Tietysti naiseen.
Kannattaa lukea hesarista Saska Saarikosken kolumni tästä aiheesta, siitä miten Melanie Trump on ''turvallinen'' naisenmalli uhatuksi itsensä tunteville miehille!

Lue lisää

Tunnen henkilökohtaisestikin muutamia uskovaisia ihmisiä.
He uskovat, että jumala on luonut taivaan ja maan sekä aivot. Ne ainoat aivot juuri ko. henkilön päähän.
Tietysti on lievempiäkin ilmiöitä kuten sellaisia, että uskovaisuus rajoittuu johonkin yksittäiseen asiaan.

Olisin odottanut jonkin laatuista, vaikka ainoaa, oikeaa tulkintaa yllä olevan hengentuotteeni kysymykseen "kellä raha, sillä valta"!

7369 kirjoitti:

Tunnen henkilökohtaisestikin muutamia uskovaisia ihmisiä.
He uskovat, että jumala on luonut taivaan ja maan sekä aivot. Ne ainoat aivot juuri ko. henkilön päähän.
Tietysti on lievempiäkin ilmiöitä kuten sellaisia, että uskovaisuus rajoittuu johonkin yksittäiseen asiaan.

Olisin odottanut jonkin laatuista, vaikka ainoaa, oikeaa tulkintaa yllä olevan hengentuotteeni kysymykseen "kellä raha, sillä valta"!

Lue lisää

Miten niin ''ainoaa oikeaa tulkintaa''? Olet siis lyönyt lukkoon tästä isosta asiakokonaisuudesta oman totuutesi, ja se on se ainoa oikea? Sitten kun joku näkee asian eri tavalla, hän on ehdottomasti väärässä?
Ilmeisesti omissa aivoissasi on jokin lukko niin ettet pysty ymmärtämään mitä ajoin takaa. Se on täysin inhimillistä.
Tekstissäsi oli joitain lauseita joissa havaitsin asenteita jms joita yhdistin laajempaan kokonaisuuteen, siis siihen miten parisuhteissa on menetelty sukupolvien ajan: Vanhakantaisia asenteita jotka määrittävät käyttäytymistä ja joita ei enää voi soveltaa nykynuoriin kun he muodostavat parisuhteen.

Siis: Nuori vaimosi hoivasi sinua kun häivyit ryyppäämään ja elit omaa elämääsi, vaimo odotti kärsivällisesti että pääset tuon vaiheen loppuun, sitten naisellisia ovelia keinoja käyttäen hän muutti sinua ja saatoitte perustaa perheen, sinä hankit rahat, vaimo hyväksyi sinun tekemäsi ratkaisut koska ilman selityksiäkin tajusi että ne olivat hänenkin parhaakseen....

Siis kyse ei varsinaisesti ollut SINUN parisuhteestasi vaan näin tässä piirteitä jotka ovat värittäneet ihmisten elämää sukupolvien ajan.

Nimim rakoratkaiseevai:
Et tainnut ihan ymmärtää mitä Saarikoski ajoi takaa! Trumpin vaimo todellakin pysyttelee taustalla, ei näytä sekaantuvan miehensä töihin. SIKSI hän on turvallinen vaimonmalli miehille jotka kokevat asemansa uhatuksi.
Hän on takuulla tyytyväinen asemaansa niinkuin koirat ovat, se on koiran tyytyväisyyttä. Hän ei kaipaa mitään muuta. Eikä siinä ole mitään väärää eikä se merkitse sitä että hän olisi tyhmä.

Melanie on siis täysin erilainen kuin esim Hillary Clinton joka oli älykkäämpi kuin miehensä ja voimakas taustavaikuttaja silloin kun miehensä oli presidentti. Hillary koetaan yhä USA:n etelävaltioissa ''telaketjufeministiksi'' keskivertomiesten keskuudessa; ja myös monien naistenkin, niiden jotka ovat omaksuneet miesten tavan ajatella ja määritellä asioita.
Hillarylla oli ja on polttava tarve muuttaa asioita jotka koki epäoikeudenmukaisiksi. Hän ei siis halunnut koskaan elää tyytyväistä koiran elämää.

Roksi kirjoitti:

Miten niin ''ainoaa oikeaa tulkintaa''? Olet siis lyönyt lukkoon tästä isosta asiakokonaisuudesta oman totuutesi, ja se on se ainoa oikea? Sitten kun joku näkee asian eri tavalla, hän on ehdottomasti väärässä?
Ilmeisesti omissa aivoissasi on jokin lukko niin ettet pysty ymmärtämään mitä ajoin takaa. Se on täysin inhimillistä.
Tekstissäsi oli joitain lauseita joissa havaitsin asenteita jms joita yhdistin laajempaan kokonaisuuteen, siis siihen miten parisuhteissa on menetelty sukupolvien ajan: Vanhakantaisia asenteita jotka määrittävät käyttäytymistä ja joita ei enää voi soveltaa nykynuoriin kun he muodostavat parisuhteen.

Siis: Nuori vaimosi hoivasi sinua kun häivyit ryyppäämään ja elit omaa elämääsi, vaimo odotti kärsivällisesti että pääset tuon vaiheen loppuun, sitten naisellisia ovelia keinoja käyttäen hän muutti sinua ja saatoitte perustaa perheen, sinä hankit rahat, vaimo hyväksyi sinun tekemäsi ratkaisut koska ilman selityksiäkin tajusi että ne olivat hänenkin parhaakseen....

Siis kyse ei varsinaisesti ollut SINUN parisuhteestasi vaan näin tässä piirteitä jotka ovat värittäneet ihmisten elämää sukupolvien ajan.

Nimim rakoratkaiseevai:
Et tainnut ihan ymmärtää mitä Saarikoski ajoi takaa! Trumpin vaimo todellakin pysyttelee taustalla, ei näytä sekaantuvan miehensä töihin. SIKSI hän on turvallinen vaimonmalli miehille jotka kokevat asemansa uhatuksi.
Hän on takuulla tyytyväinen asemaansa niinkuin koirat ovat, se on koiran tyytyväisyyttä. Hän ei kaipaa mitään muuta. Eikä siinä ole mitään väärää eikä se merkitse sitä että hän olisi tyhmä.

Melanie on siis täysin erilainen kuin esim Hillary Clinton joka oli älykkäämpi kuin miehensä ja voimakas taustavaikuttaja silloin kun miehensä oli presidentti. Hillary koetaan yhä USA:n etelävaltioissa ''telaketjufeministiksi'' keskivertomiesten keskuudessa; ja myös monien naistenkin, niiden jotka ovat omaksuneet miesten tavan ajatella ja määritellä asioita.
Hillarylla oli ja on polttava tarve muuttaa asioita jotka koki epäoikeudenmukaisiksi. Hän ei siis halunnut koskaan elää tyytyväistä koiran elämää.

Lue lisää

"Hän on takuulla tyytyväinen asemaansa niinkuin koirat ovat, se on koiran tyytyväisyyttä. "

Hetkinen hei! Melanie Trump ei ole koira :o. Hän on ihminen siinä missä sinä ja minäkin. Pystymme itse valitsemaan itselle esim. puolison. päinvastoin kuin koira. Koirat ovat lemmikkielämiä, jotka "julmasti" ihminen yksipuolisella päätöksellä valitsee. JOS ihminen rakastaa ja kouluttaa koiraansa, se heiluttaa todennäköisesti häntäänsä, nauttii elämästään, on tyytyväinen, luonnollisesti. Harva nauttii, jos hänen koiransa hyökkäileekin ihmisten kimppuun, haukkuu kokoajan, käyttäytyy muutenkin aggressiivisesti. Eikö niin? Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että hyökkäilevä koira on kasvatettu väärin. Sitä ei ole ymmärretty oikein. Kuten ihmisissä, myös eläimissä (kuten juuri koirissa) on erityisen herkkiä yksilöitä. Herkät ihmiset ja eläimet vaistoavat, tuntevat enemmän kuin muut. Herkkä koira väärällä isännällä/emännällä; huh. Siitä ei mitään hyvää seuraa.

"Trumpin vaimo todellakin pysyttelee taustalla, ei näytä sekaantuvan miehensä töihin. SIKSI hän on turvallinen vaimonmalli miehille jotka kokevat asemansa uhatuksi. "

Siis oikeasti! Jos on niin täynnä itseään, erityisesti siinä määrin kuin Donald Trump, niin hänelle ei yksinkertaisesti sovi vaimo, joka "sekaantuu" miehensä töihin. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, ettei Donald IKINÄ tunne asemaansa uhatuksi VAIMON vuoksi. Hänhän on itse maailman napa; ei sitä yksi nainen, ei edes mies voi horjuttaa. Melanie Trump ei ole myöskään "turvallinen" vaimomalli, koska hän on poissa. Amerikassa jos missä vaimon paikka on miehen rinnalla. Aina, halusi vaimo tai ei. Siinä mielessä Melanie on todella aivan liian vapaa tekemään mitä haluaa. Ei voi olla samanaikaisesti vapaa (avioliitto Trump), tehden asioita joista nauttii (Melanie), ja olla syrjitty, sorrettu nainen. Lisäksi jokaisella naisella(kin) on oma ihmisarvonsa, riippumatta heidän mieltymyksistään ja intresseistään. Aivan kuten monilla muillakin aviopareilla on omat ammattinsa/mielenkiinnon kohteet, joita toteuttavat, jakaen siitä huolimatta elämänsä toisen kanssa.

Olenpa itsekin feministi, ollut jo pienestä pitäen. Moni mieskin on feministi. He myöntävät, että naisena oleminen on joskus kovinkin erilaista ja usein yhtä helvettiä verrattuna miehiin. Se mitä naiset feministeinä tekevät välillä kovin väärin, on käyttäytymällä itse miehen negatiivisen stereotypian mukaan, hyökkäävästi, määräten, uhaten jne. Pitäisi olla aina mielessä feministien pyrkimys sukupuolten väliseen TASA-ARVOON. Eikä siis miesten jyräämiseen. Yleensä tasa-arvoon pääsee parhaiten empatialla.

Empatiasta puheenollen, 7369 nimimerkin vaimo käytti sitä ja kumppaninsa todellista tuntemista "bileiden jälkeisten" aamun toiminnassaan. Hän tiesi miten parhaiten voi vaikuttaa 7369 - herättämällä hänelle huonon omantunnon. Empatia on yksi naisten ovelista keinoista... mutta myös miesten vapaasti käytettävissä.

haha-63 kirjoitti:

"Hän on takuulla tyytyväinen asemaansa niinkuin koirat ovat, se on koiran tyytyväisyyttä. "

Hetkinen hei! Melanie Trump ei ole koira :o. Hän on ihminen siinä missä sinä ja minäkin. Pystymme itse valitsemaan itselle esim. puolison. päinvastoin kuin koira. Koirat ovat lemmikkielämiä, jotka "julmasti" ihminen yksipuolisella päätöksellä valitsee. JOS ihminen rakastaa ja kouluttaa koiraansa, se heiluttaa todennäköisesti häntäänsä, nauttii elämästään, on tyytyväinen, luonnollisesti. Harva nauttii, jos hänen koiransa hyökkäileekin ihmisten kimppuun, haukkuu kokoajan, käyttäytyy muutenkin aggressiivisesti. Eikö niin? Tästä päästäänkin aasinsillalla siihen, että hyökkäilevä koira on kasvatettu väärin. Sitä ei ole ymmärretty oikein. Kuten ihmisissä, myös eläimissä (kuten juuri koirissa) on erityisen herkkiä yksilöitä. Herkät ihmiset ja eläimet vaistoavat, tuntevat enemmän kuin muut. Herkkä koira väärällä isännällä/emännällä; huh. Siitä ei mitään hyvää seuraa.

"Trumpin vaimo todellakin pysyttelee taustalla, ei näytä sekaantuvan miehensä töihin. SIKSI hän on turvallinen vaimonmalli miehille jotka kokevat asemansa uhatuksi. "

Siis oikeasti! Jos on niin täynnä itseään, erityisesti siinä määrin kuin Donald Trump, niin hänelle ei yksinkertaisesti sovi vaimo, joka "sekaantuu" miehensä töihin. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, ettei Donald IKINÄ tunne asemaansa uhatuksi VAIMON vuoksi. Hänhän on itse maailman napa; ei sitä yksi nainen, ei edes mies voi horjuttaa. Melanie Trump ei ole myöskään "turvallinen" vaimomalli, koska hän on poissa. Amerikassa jos missä vaimon paikka on miehen rinnalla. Aina, halusi vaimo tai ei. Siinä mielessä Melanie on todella aivan liian vapaa tekemään mitä haluaa. Ei voi olla samanaikaisesti vapaa (avioliitto Trump), tehden asioita joista nauttii (Melanie), ja olla syrjitty, sorrettu nainen. Lisäksi jokaisella naisella(kin) on oma ihmisarvonsa, riippumatta heidän mieltymyksistään ja intresseistään. Aivan kuten monilla muillakin aviopareilla on omat ammattinsa/mielenkiinnon kohteet, joita toteuttavat, jakaen siitä huolimatta elämänsä toisen kanssa.

Olenpa itsekin feministi, ollut jo pienestä pitäen. Moni mieskin on feministi. He myöntävät, että naisena oleminen on joskus kovinkin erilaista ja usein yhtä helvettiä verrattuna miehiin. Se mitä naiset feministeinä tekevät välillä kovin väärin, on käyttäytymällä itse miehen negatiivisen stereotypian mukaan, hyökkäävästi, määräten, uhaten jne. Pitäisi olla aina mielessä feministien pyrkimys sukupuolten väliseen TASA-ARVOON. Eikä siis miesten jyräämiseen. Yleensä tasa-arvoon pääsee parhaiten empatialla.

Empatiasta puheenollen, 7369 nimimerkin vaimo käytti sitä ja kumppaninsa todellista tuntemista "bileiden jälkeisten" aamun toiminnassaan. Hän tiesi miten parhaiten voi vaikuttaa 7369 - herättämällä hänelle huonon omantunnon. Empatia on yksi naisten ovelista keinoista... mutta myös miesten vapaasti käytettävissä.

Lue lisää

Isäntä-koira symboliikasta kun puhutaan parisuhteesta:
Parisuhteessa jossa eletään miehen rahoilla, mies on isäntä ja vaimo on koira. Hyvä isäntä pitää huolta koirastaan ja jos koiralla ei ole mitään intohimoa elää itsenäistä elämää, ja jos sillä ei ole paloa ja kaipuuta muunlaiseen, se on tyytyväinen. Kuten kirjoitit , jos '' isäntä rakastaa koiraansa ja kouluttaa hyvin, se heiluttaa häntää ja on tyytyväinen''.
Juuri näin on. Jos mies pitää huolta vaimosta, vaimo on tyytyväinen. Kuten Trump. Melaniella on kaikkea. Mutta hän on ''ylläpidetty nainen'', siis koira.
Joskus näkee puunattuja hyvinvoivia koiria joilla on jopa hienot vaatteet - Melanie ja kaltaisensa vaimot ovat sellaisia. He ovat iloisia, enemmän tai vähemmän ylellisesti eläviä puudeleita!

Kirjoitat hyvin että jos koiraa kohtelee huonosti, se hyökkäilee. Mitä tekee huonosti kohdeltu vaimo joka kokee ettei tule kuulluksi? Hän alkaa esim nalkuttaa. Naputtaa äänekkäästi yhtä ja samaa. Eli ''koira haukkuu, hyökkäilee''.
Alisteisessa asemassa oleva vaimo ei sano suoraan mitään, vaan toimii ja operoi ''pinna alla'', käyttää piilomerkityksiä, hän ei kävele suoraan miehensä ja sano rauhallisesti mielipidettään niinkuin hyvän itsetunnon omaava tekee. Ei, vaan hän nalkuttaa ja nalkuttaa, ja se on täysin hedelmätöntä puuhaa - kuten räksyttävän koiran puuha!

Empatiasta:
Siinä , että nainen operoi pinnan alla, epäsuorasti, manipuloidakseen miehen käytöstä itselleen sopivaan suuntaan, ei ole mitään tekemistä empatian kanssa! Se on itsehäpäisyä.
Jos vaimo hoivaa ja huoltaa ja palvelee miestä kuin pikkulasta ''vaikuttaakseen mieheen jotta hänessä syntyisi huono omatunto'' kuten kirjoitit, hän myös häpäisee miehensä ihmisenä.
Häpäisyltä ja itsehäpäisyltä säästytään jos rehellisesti mennään puhumaan rauhallisesti ja sanotaan mitä mieltä ollaan. Se on kommuniķointia ihminen ihmiselle.
On itsensä nöyryyttämistä ryhtyä luovimaan ''naisellisia ovelia keinoja käyttäen'', pitkän kaavan kautta, salakavalia mukamas helliä vippaskonsteja käyttäen.
Sellainen ei ole ihmisen käytöstä.
Se on myös passiivis-aggressiivista käytöstä joka on aina vahingollista koska siinä ihminen kieltää itseltään aitona minänä käyttäytymisen ja pakottaa itsensä käyttämään valheellista kiertoilmaisua.
Tuollaiseen käytökseen on kautta aikain tyttöjä rohkaistu: ''Näin voit kohdella miestä, ole hellä ja hoivaava, siten voit saada parhaiten tahtosi läpi''!

Myös jos nainen toimii näin, hän luokittelee miehen tyhmäksi pikkupojaksi koska hän on manipuloitavissa, muokattavissa.

On uskomatonta että 2000-luvulla täytyy vääntää rautalangasta - etten sanoisi rautakangesta - näin itsestäänselvä asia.

Roksi kirjoitti:

Isäntä-koira symboliikasta kun puhutaan parisuhteesta:
Parisuhteessa jossa eletään miehen rahoilla, mies on isäntä ja vaimo on koira. Hyvä isäntä pitää huolta koirastaan ja jos koiralla ei ole mitään intohimoa elää itsenäistä elämää, ja jos sillä ei ole paloa ja kaipuuta muunlaiseen, se on tyytyväinen. Kuten kirjoitit , jos '' isäntä rakastaa koiraansa ja kouluttaa hyvin, se heiluttaa häntää ja on tyytyväinen''.
Juuri näin on. Jos mies pitää huolta vaimosta, vaimo on tyytyväinen. Kuten Trump. Melaniella on kaikkea. Mutta hän on ''ylläpidetty nainen'', siis koira.
Joskus näkee puunattuja hyvinvoivia koiria joilla on jopa hienot vaatteet - Melanie ja kaltaisensa vaimot ovat sellaisia. He ovat iloisia, enemmän tai vähemmän ylellisesti eläviä puudeleita!

Kirjoitat hyvin että jos koiraa kohtelee huonosti, se hyökkäilee. Mitä tekee huonosti kohdeltu vaimo joka kokee ettei tule kuulluksi? Hän alkaa esim nalkuttaa. Naputtaa äänekkäästi yhtä ja samaa. Eli ''koira haukkuu, hyökkäilee''.
Alisteisessa asemassa oleva vaimo ei sano suoraan mitään, vaan toimii ja operoi ''pinna alla'', käyttää piilomerkityksiä, hän ei kävele suoraan miehensä ja sano rauhallisesti mielipidettään niinkuin hyvän itsetunnon omaava tekee. Ei, vaan hän nalkuttaa ja nalkuttaa, ja se on täysin hedelmätöntä puuhaa - kuten räksyttävän koiran puuha!

Empatiasta:
Siinä , että nainen operoi pinnan alla, epäsuorasti, manipuloidakseen miehen käytöstä itselleen sopivaan suuntaan, ei ole mitään tekemistä empatian kanssa! Se on itsehäpäisyä.
Jos vaimo hoivaa ja huoltaa ja palvelee miestä kuin pikkulasta ''vaikuttaakseen mieheen jotta hänessä syntyisi huono omatunto'' kuten kirjoitit, hän myös häpäisee miehensä ihmisenä.
Häpäisyltä ja itsehäpäisyltä säästytään jos rehellisesti mennään puhumaan rauhallisesti ja sanotaan mitä mieltä ollaan. Se on kommuniķointia ihminen ihmiselle.
On itsensä nöyryyttämistä ryhtyä luovimaan ''naisellisia ovelia keinoja käyttäen'', pitkän kaavan kautta, salakavalia mukamas helliä vippaskonsteja käyttäen.
Sellainen ei ole ihmisen käytöstä.
Se on myös passiivis-aggressiivista käytöstä joka on aina vahingollista koska siinä ihminen kieltää itseltään aitona minänä käyttäytymisen ja pakottaa itsensä käyttämään valheellista kiertoilmaisua.
Tuollaiseen käytökseen on kautta aikain tyttöjä rohkaistu: ''Näin voit kohdella miestä, ole hellä ja hoivaava, siten voit saada parhaiten tahtosi läpi''!

Myös jos nainen toimii näin, hän luokittelee miehen tyhmäksi pikkupojaksi koska hän on manipuloitavissa, muokattavissa.

On uskomatonta että 2000-luvulla täytyy vääntää rautalangasta - etten sanoisi rautakangesta - näin itsestäänselvä asia.

Lue lisää

Roksille.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä mies/nainen suhde olisi sinun mielestäsi optimaalinen ja mikä edes siedettävä koska sinun ajatuksiisi ei sovi mikään.

Onko sinulla luontoa kertoa miten kaameisiin kokemuksiin nykyinen parisuhdekuvasi perustuu?
Osanottoni on vilpitön!

Siitä huolimatta, että tuomitset kaiken tyyppiset suhteet, niin eiköhän ihmisten keskinäisellä viihtymiselläkin olisi merkityksensä?

Yritin tuossa alempana tarkastella meidän avioliiton aikaista elämää sinun asennemaailmasi kautta. Mielestäni onnistuin melko hyvin.

Roksi kirjoitti:

Isäntä-koira symboliikasta kun puhutaan parisuhteesta:
Parisuhteessa jossa eletään miehen rahoilla, mies on isäntä ja vaimo on koira. Hyvä isäntä pitää huolta koirastaan ja jos koiralla ei ole mitään intohimoa elää itsenäistä elämää, ja jos sillä ei ole paloa ja kaipuuta muunlaiseen, se on tyytyväinen. Kuten kirjoitit , jos '' isäntä rakastaa koiraansa ja kouluttaa hyvin, se heiluttaa häntää ja on tyytyväinen''.
Juuri näin on. Jos mies pitää huolta vaimosta, vaimo on tyytyväinen. Kuten Trump. Melaniella on kaikkea. Mutta hän on ''ylläpidetty nainen'', siis koira.
Joskus näkee puunattuja hyvinvoivia koiria joilla on jopa hienot vaatteet - Melanie ja kaltaisensa vaimot ovat sellaisia. He ovat iloisia, enemmän tai vähemmän ylellisesti eläviä puudeleita!

Kirjoitat hyvin että jos koiraa kohtelee huonosti, se hyökkäilee. Mitä tekee huonosti kohdeltu vaimo joka kokee ettei tule kuulluksi? Hän alkaa esim nalkuttaa. Naputtaa äänekkäästi yhtä ja samaa. Eli ''koira haukkuu, hyökkäilee''.
Alisteisessa asemassa oleva vaimo ei sano suoraan mitään, vaan toimii ja operoi ''pinna alla'', käyttää piilomerkityksiä, hän ei kävele suoraan miehensä ja sano rauhallisesti mielipidettään niinkuin hyvän itsetunnon omaava tekee. Ei, vaan hän nalkuttaa ja nalkuttaa, ja se on täysin hedelmätöntä puuhaa - kuten räksyttävän koiran puuha!

Empatiasta:
Siinä , että nainen operoi pinnan alla, epäsuorasti, manipuloidakseen miehen käytöstä itselleen sopivaan suuntaan, ei ole mitään tekemistä empatian kanssa! Se on itsehäpäisyä.
Jos vaimo hoivaa ja huoltaa ja palvelee miestä kuin pikkulasta ''vaikuttaakseen mieheen jotta hänessä syntyisi huono omatunto'' kuten kirjoitit, hän myös häpäisee miehensä ihmisenä.
Häpäisyltä ja itsehäpäisyltä säästytään jos rehellisesti mennään puhumaan rauhallisesti ja sanotaan mitä mieltä ollaan. Se on kommuniķointia ihminen ihmiselle.
On itsensä nöyryyttämistä ryhtyä luovimaan ''naisellisia ovelia keinoja käyttäen'', pitkän kaavan kautta, salakavalia mukamas helliä vippaskonsteja käyttäen.
Sellainen ei ole ihmisen käytöstä.
Se on myös passiivis-aggressiivista käytöstä joka on aina vahingollista koska siinä ihminen kieltää itseltään aitona minänä käyttäytymisen ja pakottaa itsensä käyttämään valheellista kiertoilmaisua.
Tuollaiseen käytökseen on kautta aikain tyttöjä rohkaistu: ''Näin voit kohdella miestä, ole hellä ja hoivaava, siten voit saada parhaiten tahtosi läpi''!

Myös jos nainen toimii näin, hän luokittelee miehen tyhmäksi pikkupojaksi koska hän on manipuloitavissa, muokattavissa.

On uskomatonta että 2000-luvulla täytyy vääntää rautalangasta - etten sanoisi rautakangesta - näin itsestäänselvä asia.

Lue lisää

Sinulla on varsin kankea käsitys parisuhteista. Kaikenlisäksi sovinistinen. Mies on pääroolissa rahoineen, hänen vaimonsa on puudelikoira. Tuossa asetelmassahan raha on itseasiassa se pahis, epätasa-arvon elementti. Jos molemmat olisivat köyhiä, parisuhde olisi tasa-arvoinen. Sehän ei ole kuitenkaan totuus.

Tasa-arvo on sopimisessa. Mikäli esim. nainen ei ole tyytyväinen miehensä tekemisiin, hän ottaa asian esille. Hienosti sanottuna antaa palautetta. Ja mitä yksilöllisemmin ja osuvammin hän sitä miehelleen antaa, sen paremmin mies ymmärtää ja asia menee jakeluun. Joskus tosin mikään ei auta. Silloin on pattitilanne. Joka tapauksessa on täysin makuasia miksi nimittää "palautetta" - sitä nimittäin voi kutsua empatiaksi, oveluudeksi, viekkaudeksi tai miksi tahansa. Tärkeintä on se, että itse tulee ymmärretyksi, kumppani ymmärtää.

"Jos vaimo hoivaa ja huoltaa ja palvelee miestä kuin pikkulasta...."

Ihan oikeastiko miestä (tai vaimoa) ei saisi hoivata, palvella ja huoltaa? Ihan outo, haitallinenkin ajattelutapa. Eikö jopa vihkijäisissä kirkossa pyydetä palvelemaan toisia? Raamattu opettaa "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut." En ole kovin uskovainen, mutta tuohon yhdyn täysin.

Ihminen on sosiaalinen otus. Erään toisen, uudemman kirjan mukaan ihmisen neljä psykologista perustarvetta on: vapaaehtoisuus, läheisyys, kyvykkyys, hyvän tekeminen." Tämä "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut." sisältää nuo kaikki neljä. Kiinnitä huomiota tuohon "kyvykkyyteen". Sillä kukaan ei voi tehdä hyvää toisille ja palvella toisia kuin omilla olemassa olevilla resursseilla. Parisuhteessa tärkeää on, että palvelu on vastavuoroista. Itse palvelee ja antaa, ja saa toiselta jotain muuta. Näin se menee.

Vielä vapaaehtoisuudesta. Se on sitä, että aidosti haluaa tehdä jotain toisen hyväksi. Vapaaehtoisuutta ei voi sanella ulkoapäin "ole hellä ja hoivaava, siten voit saada parhaiten tahtosi läpi''!". Täytyy myös muistaa miesten olevan erilaisia, ei pidä aliarvioida heitä. Eli kaikki miehet eivät halua vaimoltaan ainakaan ylenpalttista hellää hoivaa ja huomioimista. Pätee myös toisinpäin: itse pikemminkin hermostuisin, jos mies päivittäin vannoisi rakkauttaan.

hjhlhj kirjoitti:

Sinulla on varsin kankea käsitys parisuhteista. Kaikenlisäksi sovinistinen. Mies on pääroolissa rahoineen, hänen vaimonsa on puudelikoira. Tuossa asetelmassahan raha on itseasiassa se pahis, epätasa-arvon elementti. Jos molemmat olisivat köyhiä, parisuhde olisi tasa-arvoinen. Sehän ei ole kuitenkaan totuus.

Tasa-arvo on sopimisessa. Mikäli esim. nainen ei ole tyytyväinen miehensä tekemisiin, hän ottaa asian esille. Hienosti sanottuna antaa palautetta. Ja mitä yksilöllisemmin ja osuvammin hän sitä miehelleen antaa, sen paremmin mies ymmärtää ja asia menee jakeluun. Joskus tosin mikään ei auta. Silloin on pattitilanne. Joka tapauksessa on täysin makuasia miksi nimittää "palautetta" - sitä nimittäin voi kutsua empatiaksi, oveluudeksi, viekkaudeksi tai miksi tahansa. Tärkeintä on se, että itse tulee ymmärretyksi, kumppani ymmärtää.

"Jos vaimo hoivaa ja huoltaa ja palvelee miestä kuin pikkulasta...."

Ihan oikeastiko miestä (tai vaimoa) ei saisi hoivata, palvella ja huoltaa? Ihan outo, haitallinenkin ajattelutapa. Eikö jopa vihkijäisissä kirkossa pyydetä palvelemaan toisia? Raamattu opettaa "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut." En ole kovin uskovainen, mutta tuohon yhdyn täysin.

Ihminen on sosiaalinen otus. Erään toisen, uudemman kirjan mukaan ihmisen neljä psykologista perustarvetta on: vapaaehtoisuus, läheisyys, kyvykkyys, hyvän tekeminen." Tämä "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla minkä on saanut." sisältää nuo kaikki neljä. Kiinnitä huomiota tuohon "kyvykkyyteen". Sillä kukaan ei voi tehdä hyvää toisille ja palvella toisia kuin omilla olemassa olevilla resursseilla. Parisuhteessa tärkeää on, että palvelu on vastavuoroista. Itse palvelee ja antaa, ja saa toiselta jotain muuta. Näin se menee.

Vielä vapaaehtoisuudesta. Se on sitä, että aidosti haluaa tehdä jotain toisen hyväksi. Vapaaehtoisuutta ei voi sanella ulkoapäin "ole hellä ja hoivaava, siten voit saada parhaiten tahtosi läpi''!". Täytyy myös muistaa miesten olevan erilaisia, ei pidä aliarvioida heitä. Eli kaikki miehet eivät halua vaimoltaan ainakaan ylenpalttista hellää hoivaa ja huomioimista. Pätee myös toisinpäin: itse pikemminkin hermostuisin, jos mies päivittäin vannoisi rakkauttaan.

Lue lisää

Kysyt että ihan oikeastiko miestä tai vaimoa ei saisi hoivata ja huoltaa?
Tietenkin saa! Mutta nyt oli nimenomaan kyse siitä, että tuo hoivaaminen tehdään siksi että miehessä sitä kautta herätetään huono omatunto tjms. Toiminnalla on siis jokin piilotettu tarkoitus johon pyritään.
On täysin eri asia jos hoivataan sairastunutta puolisoa ihan vaan siksi että hän parantuisi ja olonsa kohentuisi, niin ettei siihen sisälly laskelmoitua pyrkimystä.
Onko näiden ero vaikea käsittää?

Tuosta palautteesta... Kyllä sen täytyy voida antaa niinkuin ihminen ihmiselle, ilman mitään roolia ''naisellisesta oveluudesta''. Ja tottakai vastavuoroisesti palvellaan, tehdään oma osuutensa, mutta ilman että kummaltakaan edellytetään mitään rooleja.

Kai olet ymmärtänyt että kritisoin nimenomaan sellaisia parisuhteita joissa on isäntä-koira suhteesta kyse? Ylempänä kirjoitinkin että kun nuoremmat solmivat parisuhteita, tuo kuvio ei todellakaan toteudu. Nykyisten 40 kymppisten liitot ovat aivan erilaisia kuin heidän vanhempiensa liitot.

7369 kirjoitti:

Roksille.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä mies/nainen suhde olisi sinun mielestäsi optimaalinen ja mikä edes siedettävä koska sinun ajatuksiisi ei sovi mikään.

Onko sinulla luontoa kertoa miten kaameisiin kokemuksiin nykyinen parisuhdekuvasi perustuu?
Osanottoni on vilpitön!

Siitä huolimatta, että tuomitset kaiken tyyppiset suhteet, niin eiköhän ihmisten keskinäisellä viihtymiselläkin olisi merkityksensä?

Yritin tuossa alempana tarkastella meidän avioliiton aikaista elämää sinun asennemaailmasi kautta. Mielestäni onnistuin melko hyvin.

Lue lisää

Optimaalinen parisuhde ehdottomasti on mielestäni sellainen missä kumpikin saa toimia ja käyttäytyä ilman valheellisia rooleja. Toimitaan ihminen-ihmiselle periaatteella, niin ettei naiselta edellytetä mitään ''naisellisia oveluuksia'' tai mieheltä ''miehekästä kukkoilua''.
Kumpikaan ei vedätä toista, määrittele toista.
Oma parisuhteeni on kestänyt jo monta vuotta, usko pois. Ja luuletko että minun kaltaiseni nainen suostuisi ''kaameisiin kokemuksiin''!? ( Hieman pilkallista mutta silti hyväntahtoista naurua).

Mitä parisuhdekuvaani tulee, oma parisuhde on yksi ''kuva'', kumpikin on itsenäinen, asutaan kumpikin omassa talossa, - välimatkaa muutama kilometri - autetaan toinen toistaan tarvittaessa, - aika usein, asutaan maalla - vietetään aikaa yhdessä, mutta vielä enemmän varataan omaa aikaa itselle.
Jos on jotain sanomista tai ottaa päähän, se sanotaan heti rehellisesti, sillä kumpikin on sen luonteinen ettei siedä sen enempää venkoilua tai kieroilua kuin aggressiivisuuttakaan.

Kyllä tosiaan onnistuit tuossa alla kuvailemaan liittoasi hyvin. Ei olisi tarvinnut minun ''asennemaailman'' kautta alleviivata mitä ajat takaa: Olet todella hyvä isäntä. Koirasi voi takuulla hyvin. Se on iloinen ja liehuttaa häntää. Se tekee itsenäisesti pikku retkiä silloin tällöin. Mutta palaa aina luoksesi. Koska sinä olet hyvä isäntä.

7369 kirjoitti:

Roksille.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä mies/nainen suhde olisi sinun mielestäsi optimaalinen ja mikä edes siedettävä koska sinun ajatuksiisi ei sovi mikään.

Onko sinulla luontoa kertoa miten kaameisiin kokemuksiin nykyinen parisuhdekuvasi perustuu?
Osanottoni on vilpitön!

Siitä huolimatta, että tuomitset kaiken tyyppiset suhteet, niin eiköhän ihmisten keskinäisellä viihtymiselläkin olisi merkityksensä?

Yritin tuossa alempana tarkastella meidän avioliiton aikaista elämää sinun asennemaailmasi kautta. Mielestäni onnistuin melko hyvin.

Lue lisää

Optimaalinen suhde on mielestäni sellainen joka ei edellytä kummaltakaan mitään rooleja.
Ja luuletko että minä olisin sietänyt missään suhteessani ''kaameita kokemuksia''?! (Naurua).

Oma parisuhteeni on kestänyt kuusi vuotta, usko pois. Asutaan kumpikin omassa talossa, välimatkaa muutama kilometri. Vietetään aikaa yhdessä, mutta varataan aikaa itselle - oikeastaan aika paljonkin. Autetaan toistamme tarvittaessa, paljonkin koska asutaan maalla.
Jos on jotain huomautettavaa, se sanotaan koska kummankin luonne on sellainen että venkoilua ja kieroilua ei siedetä, aggressiivisuutta ei myöskään siedetä.

Joo kyllä onnistuit hyvin kuvaamaan liittoasi tuossa alla. Ei olisi tosin tarvinnut minun ''asennemaailman'' avulla alleviivata mitä ajat takaa: Olet hyvä isäntä. Koirasi voi hyvin. Siltä ei puutu mitään. Se on iloinen ja liehuttaa häntää. Se tekee itsenäisesti retkiä silloin tällöin. Se tulee aina takaisin luoksesi. Koska sinä olet hyvä isäntä.

Roksi kirjoitti:

Optimaalinen suhde on mielestäni sellainen joka ei edellytä kummaltakaan mitään rooleja.
Ja luuletko että minä olisin sietänyt missään suhteessani ''kaameita kokemuksia''?! (Naurua).

Oma parisuhteeni on kestänyt kuusi vuotta, usko pois. Asutaan kumpikin omassa talossa, välimatkaa muutama kilometri. Vietetään aikaa yhdessä, mutta varataan aikaa itselle - oikeastaan aika paljonkin. Autetaan toistamme tarvittaessa, paljonkin koska asutaan maalla.
Jos on jotain huomautettavaa, se sanotaan koska kummankin luonne on sellainen että venkoilua ja kieroilua ei siedetä, aggressiivisuutta ei myöskään siedetä.

Joo kyllä onnistuit hyvin kuvaamaan liittoasi tuossa alla. Ei olisi tosin tarvinnut minun ''asennemaailman'' avulla alleviivata mitä ajat takaa: Olet hyvä isäntä. Koirasi voi hyvin. Siltä ei puutu mitään. Se on iloinen ja liehuttaa häntää. Se tekee itsenäisesti retkiä silloin tällöin. Se tulee aina takaisin luoksesi. Koska sinä olet hyvä isäntä.

Lue lisää

Vaikka olet painottanut "kenen rahat, sen valta" asetelmaa niin et kuitenkaan selvittänyt sitä miksi vaimoni, vaikka oli aikoja jolloin hänellä olivat kaikki rahat, ei käyttänyt tilannetta hyväkseen, eikä myöhemminkään.
Siis raha ei kuitenkaan ratkaise!
Vai haluatko todistella, ja jos niin miksi, että minä olisin ollut se koira?

Eräs tuttavamme erosi yli 10 vuotta kestäneestä avioliitostaan syvästi pettyneenä.
Aloitti kahden pienen lapsen kanssa yksinhuoltajan elämän hankkien elantonsa matalapalkka-alalla.

Lasten aikuistuttua hän on tuon pettymyksen jälkeen elänyt yli 20 vuotta kuvaamaasi elämää löysässä suhteessa kykenemättä luottamukselliseen, tiiviimpään yhteiselämään vaikka mies sitä haluaisikin.

Oikeastaan katkeruutesi tasapainoiseen parisuhteeseen kykeneviä kohtaan on melkein ymmärrettävää.
Jos koirarinnastuksesi helpottavat oloasi niin hyvä niin!
Ole onnellinen uskossasi!

7369 kirjoitti:

Vaikka olet painottanut "kenen rahat, sen valta" asetelmaa niin et kuitenkaan selvittänyt sitä miksi vaimoni, vaikka oli aikoja jolloin hänellä olivat kaikki rahat, ei käyttänyt tilannetta hyväkseen, eikä myöhemminkään.
Siis raha ei kuitenkaan ratkaise!
Vai haluatko todistella, ja jos niin miksi, että minä olisin ollut se koira?

Eräs tuttavamme erosi yli 10 vuotta kestäneestä avioliitostaan syvästi pettyneenä.
Aloitti kahden pienen lapsen kanssa yksinhuoltajan elämän hankkien elantonsa matalapalkka-alalla.

Lasten aikuistuttua hän on tuon pettymyksen jälkeen elänyt yli 20 vuotta kuvaamaasi elämää löysässä suhteessa kykenemättä luottamukselliseen, tiiviimpään yhteiselämään vaikka mies sitä haluaisikin.

Oikeastaan katkeruutesi tasapainoiseen parisuhteeseen kykeneviä kohtaan on melkein ymmärrettävää.
Jos koirarinnastuksesi helpottavat oloasi niin hyvä niin!
Ole onnellinen uskossasi!

Lue lisää

Kyllä olen selvittänyt miksi koira, joka on tyytyväinen, ei juokse karkuun. Selvitin vahingossa jopa kahteen kertaan koska ensimmäisen lähettäminen näytti epäonnistuvan.

Miksi tyytyväisen koiran pitäisi repäistä kettinkinsä irti ja lähteä omille teilleen, varsinkin jos se saa lähteä seikkailemaan välillä ihan luvan kanssa! Eihän siinä ole mitään järkeä!
Isäntä-koira suhteessa ei ole mitään huomautettavaa jos kumpikin on tyytyväinen.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Siis jos vaimolla ei ole polttavaa halua elää toisenlaista elämää kuin mitä hän liitossaan elää, miksi lähteä omille teille?

Tuttavanne sensijaan repäisi itsensä irti. Todennäköisesti koska hän koki tilanteen niin että oli pakko. Kukaan ei ota eroa kevyin perustein.
Jos jatketaan koira- vertausta, hän otti pennut mukaan ja lähti maantielle. Sellaisella ''koiralla'' ei ole helppoa. Mutta muuta vaihtoehtoa ei varmaan ollut. Luulenpa kuitenkin että hän nyt vapaana on tyytyväisempi eikä vaihtaisi elämäänsä avioliittonsa aikoihin.

Selkeästi olet sitä mieltä että kyseisen yh-äidin olisi pitänyt jäädä isäntänsä luo elämään koiran elämää vaikka isäntä potki. Ajattelet varmaan närkästyneenä että eron ottava vaimo häpäisee koko avioliittoinstituution?
Nyt sitten juhlit että yh-mamma kituutti ''matalapalkka-alalla'' ja yritti elättää siten kahta pientä kersaa!!
Huh mikä ääliö olet. Tuollaisessa ''lällällää siitäs sai''- asenteessa on jotain hyvin pientä ja keskenkasvuista.
Ja TIETENKÄÄN hän ei enää sido itseään uudestaan. Olen tehnyt saman huomion: Eronneet ja leskeytyneet miehet ottavat äkkiä uuden äitimamman, mutta naiset ottavat vain viikonloppuhellun. Naiset eivät sido itseään, vaan - kuten itse sanot, elävät ''löysässä suhteessa''.
Miksi? Koska kaulapanta ja kettinki oli niin raskas ja kiristävä ettei niitä halua enää uudestaan.

Miksi tuollainen vapaus ärsyttää sinua niin suunnattomasti? Koetko sen loukkaukseksi itseäsi, kaikkia miehiä, ja avioliittoinstituutiota kohtaan? Sekö jurppii, kun oma koira ja muiden isäntien koirat näkevät vapaana olevan koiran ja on esimerkkinä siitä että toisinkin voisi olla?

Roksi kirjoitti:

Kyllä olen selvittänyt miksi koira, joka on tyytyväinen, ei juokse karkuun. Selvitin vahingossa jopa kahteen kertaan koska ensimmäisen lähettäminen näytti epäonnistuvan.

Miksi tyytyväisen koiran pitäisi repäistä kettinkinsä irti ja lähteä omille teilleen, varsinkin jos se saa lähteä seikkailemaan välillä ihan luvan kanssa! Eihän siinä ole mitään järkeä!
Isäntä-koira suhteessa ei ole mitään huomautettavaa jos kumpikin on tyytyväinen.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Siis jos vaimolla ei ole polttavaa halua elää toisenlaista elämää kuin mitä hän liitossaan elää, miksi lähteä omille teille?

Tuttavanne sensijaan repäisi itsensä irti. Todennäköisesti koska hän koki tilanteen niin että oli pakko. Kukaan ei ota eroa kevyin perustein.
Jos jatketaan koira- vertausta, hän otti pennut mukaan ja lähti maantielle. Sellaisella ''koiralla'' ei ole helppoa. Mutta muuta vaihtoehtoa ei varmaan ollut. Luulenpa kuitenkin että hän nyt vapaana on tyytyväisempi eikä vaihtaisi elämäänsä avioliittonsa aikoihin.

Selkeästi olet sitä mieltä että kyseisen yh-äidin olisi pitänyt jäädä isäntänsä luo elämään koiran elämää vaikka isäntä potki. Ajattelet varmaan närkästyneenä että eron ottava vaimo häpäisee koko avioliittoinstituution?
Nyt sitten juhlit että yh-mamma kituutti ''matalapalkka-alalla'' ja yritti elättää siten kahta pientä kersaa!!
Huh mikä ääliö olet. Tuollaisessa ''lällällää siitäs sai''- asenteessa on jotain hyvin pientä ja keskenkasvuista.
Ja TIETENKÄÄN hän ei enää sido itseään uudestaan. Olen tehnyt saman huomion: Eronneet ja leskeytyneet miehet ottavat äkkiä uuden äitimamman, mutta naiset ottavat vain viikonloppuhellun. Naiset eivät sido itseään, vaan - kuten itse sanot, elävät ''löysässä suhteessa''.
Miksi? Koska kaulapanta ja kettinki oli niin raskas ja kiristävä ettei niitä halua enää uudestaan.

Miksi tuollainen vapaus ärsyttää sinua niin suunnattomasti? Koetko sen loukkaukseksi itseäsi, kaikkia miehiä, ja avioliittoinstituutiota kohtaan? Sekö jurppii, kun oma koira ja muiden isäntien koirat näkevät vapaana olevan koiran ja on esimerkkinä siitä että toisinkin voisi olla?

Lue lisää

Tulee mieleeni vertaukseni niistä ainoista aivoista!
Vedät voimakkaita johtopäätöksiä omiin mielikuviisi perustuen ja luultavasti kuvittelet niiden olevan jopa paikkansa pitäviä.

Viimeinen kappaleesi on täydellistä sontaa mutta ilmeisesti se rauhoittaa sinua itseäsi piehtaroidessasi omassa erehtymättömyydessäsi.

7369 kirjoitti:

Tulee mieleeni vertaukseni niistä ainoista aivoista!
Vedät voimakkaita johtopäätöksiä omiin mielikuviisi perustuen ja luultavasti kuvittelet niiden olevan jopa paikkansa pitäviä.

Viimeinen kappaleesi on täydellistä sontaa mutta ilmeisesti se rauhoittaa sinua itseäsi piehtaroidessasi omassa erehtymättömyydessäsi.

Lue lisää

Mitä jos vastaisit argumentteihin omilla argumenteillasi sen sijaan, että keskittyisit haukkumaan argumentoijaa.

7835885398 kirjoitti:

Mitä jos vastaisit argumentteihin omilla argumenteillasi sen sijaan, että keskittyisit haukkumaan argumentoijaa.

Kun joku väittää tietävänsä minun ajatukseni niin sitä on turha argumentoida!
Muutenkin argumentointi päättyy reiluksi kuukaudeksi.

7369 kirjoitti:

Kun joku väittää tietävänsä minun ajatukseni niin sitä on turha argumentoida!
Muutenkin argumentointi päättyy reiluksi kuukaudeksi.

Kun me ihmiset puhumme tai kirjoitamme , tuomme esiin omia mielipiteitä ja niihin suodattuu huomaamattakin asenteita ja vakaumuksia jne.
Sinun kirjoituksista tulee esiin vanhakantaisia asenteita, esim tuosta yh-äidistä kertoessasi. Ajatuksiasi ei tarvitse arvailla, ne loistaa kilometrien päähän kuin mainosvalot kaupungin yössä.

Roksi kirjoitti:

Kysyt että ihan oikeastiko miestä tai vaimoa ei saisi hoivata ja huoltaa?
Tietenkin saa! Mutta nyt oli nimenomaan kyse siitä, että tuo hoivaaminen tehdään siksi että miehessä sitä kautta herätetään huono omatunto tjms. Toiminnalla on siis jokin piilotettu tarkoitus johon pyritään.
On täysin eri asia jos hoivataan sairastunutta puolisoa ihan vaan siksi että hän parantuisi ja olonsa kohentuisi, niin ettei siihen sisälly laskelmoitua pyrkimystä.
Onko näiden ero vaikea käsittää?

Tuosta palautteesta... Kyllä sen täytyy voida antaa niinkuin ihminen ihmiselle, ilman mitään roolia ''naisellisesta oveluudesta''. Ja tottakai vastavuoroisesti palvellaan, tehdään oma osuutensa, mutta ilman että kummaltakaan edellytetään mitään rooleja.

Kai olet ymmärtänyt että kritisoin nimenomaan sellaisia parisuhteita joissa on isäntä-koira suhteesta kyse? Ylempänä kirjoitinkin että kun nuoremmat solmivat parisuhteita, tuo kuvio ei todellakaan toteudu. Nykyisten 40 kymppisten liitot ovat aivan erilaisia kuin heidän vanhempiensa liitot.

Lue lisää

Tottakai ihmisen toiminnalla on jokin tarkoitus! Sitä, että pyrkii vaikuttamaan toisen ei-toivottuun toimintaan vetoamalla kumppanin tunteisiin kutsutaan vuorovaikutukseksi. Parisuhteessa, kuten suhteissa yleensäkin, tärkeintä on, että molemmat osapuolet tulevat tunnetasolla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Näin myös tunneilmapiiri pysyy avoimena.

Tuo 7369 aikoinaan kännissä kotiin vaimon huolehtiminen -draamaan on tyyppiesimerkki vastauksena kehotukseen "Rakasta toista eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee". Ellei ko. ihminen ole täysi pölvästi, hän havaitsee oman vian ja puutteen, väärin tekemisen, kun hänelle osoitetaan ymmärrystä, vaikkei hän ole ollut sen arvoinen. Tässä ei ole kyse kummastakaan; rahasta eikä vallasta, vaan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, psykologiasta, tunteista. Onko tätä niin vaikea käsittää?

Parisuhteessa (ja kaikissa muissa ihmissuhteissa) on erilaisia rooleja, ihan varmasti on, vaikka niitä ei mitenkään edellytetä. Kieltämällä ne eivät poistu. En tiedä millaisissa piireissä liikut, mutta kovin on yksinkertainen ja kapoinen näkökulmasi palautteen antamiseen. Tunnejohtamisessa ihan perusmättöä on palautteen antaminen ja vastaanottaminen.

"Kyllä sen täytyy voida antaa niinkuin ihminen ihmiselle, ilman mitään roolia ''naisellisesta oveluudesta'"

Siis, AINA ennen kuin antaa palautetta, etenkin negatiivista, pitää ennen kaikkea, erityisen huolella pohtia MITEN palaute kerrotaan siten, että se menee perille ja päästään toivottuun lopputulokseen. Toivottuun lopputulokseen on kovin vaikea päästä ilman järkeä, empatiaa, vaistoa ja sen sellaista. Aika paljon tietysti riippuu minkälaiselle ihmiselle antaa palautetta. Itsensä ja toisen tunteminen on kaiken a ja o.

Ymmärrän toki, varmasti paremmin kuin sinä ;), että ihmisten parisuhteet ovat erilaisia. Mutta riippumatta siitä onko parisuhde tuore, tai solmittu 50-luvulla, en kutsuisi kenenkään parisuhdetta isäntä-koira -suhteeksi. Mieluummin alistaja/alistettava suhteeksi. Ja siinäkin on muistettava, että alistuja on aivan vapaaehtoisesti valinnut suhteensa. Yleensä tällaiset suhteet ovat enemmän tai vähemmän epäterveitä, narsistisia (alistaja julkinarsisti - alistuja piilonarsisti). Lisään myös, ettei 7369 parisuhde hänen kertomustensa valossa vaikuta ollenkaan epäterveeltä. Se on vain erilainen kuin sinun käsitys parisuhteesta.

Haluan jakaa vielä esimerkin umpikännissä-kotiin -perhedraamasta: eli ystäväni oli viihteellä (mies pieni lapsi), tullen ympäripäissään kotiin. Tullessa mies videoi kotiintulon. Tätä kertaa ennen mies oli puhunut rauhassa, ettei tykkää tuollaisesta mopo karkaa -käsistä juopottelusta, sen on loputtava. Ottanut kuitenkin aamulla lapsen, ja he "pakenivat" toisaalle jättäen ystävän potemaan krapulaansa. Kysymys kuuluu, mitä miehen tässä tilanteessa sinun mielestäsi olisi kuulunut tehdä? Oliko videointi laskelmointia? Mikä edellisissä palautteissa meni pieleen? Ja vielä: entä miten toivoisit puolisosi/kumppanisi tekevän, jos SINÄ tulisit ympäripäissäsi kotiin, vieläpä varsin useasti?

Roksi kirjoitti:

Kyllä olen selvittänyt miksi koira, joka on tyytyväinen, ei juokse karkuun. Selvitin vahingossa jopa kahteen kertaan koska ensimmäisen lähettäminen näytti epäonnistuvan.

Miksi tyytyväisen koiran pitäisi repäistä kettinkinsä irti ja lähteä omille teilleen, varsinkin jos se saa lähteä seikkailemaan välillä ihan luvan kanssa! Eihän siinä ole mitään järkeä!
Isäntä-koira suhteessa ei ole mitään huomautettavaa jos kumpikin on tyytyväinen.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Siis jos vaimolla ei ole polttavaa halua elää toisenlaista elämää kuin mitä hän liitossaan elää, miksi lähteä omille teille?

Tuttavanne sensijaan repäisi itsensä irti. Todennäköisesti koska hän koki tilanteen niin että oli pakko. Kukaan ei ota eroa kevyin perustein.
Jos jatketaan koira- vertausta, hän otti pennut mukaan ja lähti maantielle. Sellaisella ''koiralla'' ei ole helppoa. Mutta muuta vaihtoehtoa ei varmaan ollut. Luulenpa kuitenkin että hän nyt vapaana on tyytyväisempi eikä vaihtaisi elämäänsä avioliittonsa aikoihin.

Selkeästi olet sitä mieltä että kyseisen yh-äidin olisi pitänyt jäädä isäntänsä luo elämään koiran elämää vaikka isäntä potki. Ajattelet varmaan närkästyneenä että eron ottava vaimo häpäisee koko avioliittoinstituution?
Nyt sitten juhlit että yh-mamma kituutti ''matalapalkka-alalla'' ja yritti elättää siten kahta pientä kersaa!!
Huh mikä ääliö olet. Tuollaisessa ''lällällää siitäs sai''- asenteessa on jotain hyvin pientä ja keskenkasvuista.
Ja TIETENKÄÄN hän ei enää sido itseään uudestaan. Olen tehnyt saman huomion: Eronneet ja leskeytyneet miehet ottavat äkkiä uuden äitimamman, mutta naiset ottavat vain viikonloppuhellun. Naiset eivät sido itseään, vaan - kuten itse sanot, elävät ''löysässä suhteessa''.
Miksi? Koska kaulapanta ja kettinki oli niin raskas ja kiristävä ettei niitä halua enää uudestaan.

Miksi tuollainen vapaus ärsyttää sinua niin suunnattomasti? Koetko sen loukkaukseksi itseäsi, kaikkia miehiä, ja avioliittoinstituutiota kohtaan? Sekö jurppii, kun oma koira ja muiden isäntien koirat näkevät vapaana olevan koiran ja on esimerkkinä siitä että toisinkin voisi olla?

Lue lisää

Jos joku nimittäisi sinun parisuhdettasi isäntä-koira suhteeksi, niin miltä se tuntuisi? Antaisitko arvoa tuolle nimittäjälle? Miten se vaikuttaisi teidän väliseen kommunikaatioon? Oletko koskaan miettinyt mistä näin arvo tunnelatautunut nimitys tulee, ja onko se ihan hyvän, toista kunnioittavan käytöksen mukainen?

Roksi kirjoitti:

Optimaalinen suhde on mielestäni sellainen joka ei edellytä kummaltakaan mitään rooleja.
Ja luuletko että minä olisin sietänyt missään suhteessani ''kaameita kokemuksia''?! (Naurua).

Oma parisuhteeni on kestänyt kuusi vuotta, usko pois. Asutaan kumpikin omassa talossa, välimatkaa muutama kilometri. Vietetään aikaa yhdessä, mutta varataan aikaa itselle - oikeastaan aika paljonkin. Autetaan toistamme tarvittaessa, paljonkin koska asutaan maalla.
Jos on jotain huomautettavaa, se sanotaan koska kummankin luonne on sellainen että venkoilua ja kieroilua ei siedetä, aggressiivisuutta ei myöskään siedetä.

Joo kyllä onnistuit hyvin kuvaamaan liittoasi tuossa alla. Ei olisi tosin tarvinnut minun ''asennemaailman'' avulla alleviivata mitä ajat takaa: Olet hyvä isäntä. Koirasi voi hyvin. Siltä ei puutu mitään. Se on iloinen ja liehuttaa häntää. Se tekee itsenäisesti retkiä silloin tällöin. Se tulee aina takaisin luoksesi. Koska sinä olet hyvä isäntä.

Lue lisää

Tuossa jo puhuttiinkin ihmissuhteiden, myös parisuhteen rooleista. Niitä on, todella. Mutta kenenkään suhde ei ole optimaalinen, jos optimaalisella tarkoitetaan ihannetta. Parisuhteessa kun molemmilla on omat ihanteelliset käsityksensä siitä. Sen sijaan jos optimaalisella tarkoitetaan suotuisinta, tai edullisinta itse kullekin, niin asia ok. Mutta tästä päästäänkin suhteiden erilaisuuteen. Parisuhteen osapuolten suotuiset ja edulliset asiat ovat hyvinkin erilaisia osapuolesta riippuen. Se mikä toiselle on suotuisinta, ei hyvin todennäköisesti ole kumppanin mielestä suotuisinta hänelle. Mielestäni tämä on se juttu mitä et ymmärrä toisten suhteissa, joita haukut isäntä-koira -suhteeksi. Parisuhteista kumppanit saavat itselleen toiselta ja antavat itsestään toiselle eri asioita. Jo käytännön syistä molemmat eivät myöskään aina ja jatkuvasti voi tuoda suhteeseen kaikkea, kuten esim. rahaa, edes omaan elantoonsa. Esim. kun ovat äitiyslomalla (tai työmarkkinatuella). Mutta he voivat kuitenkin antaa suhteeseen jotain muuta.

Mikä rooleissa sinua noin pahasti ällöttää? Nehän vain selkeyttävät elämää. Vaikka minuakin on vain yksi... minulla on lukuisia rooleja riippuen siitä kenen kanssa toimin, ja missä tehtävissä/asioissa. Ehkä siellä maalla on yksinkertaisempaa. Itse asun miesystäväni kanssa myös erikseen. Tässä muodossa parisuhteessa ei todellakaan ole käytössä läheskään yhtä paljon rooleja kuin yhdessä asuessa.

hjhlhj kirjoitti:

Tottakai ihmisen toiminnalla on jokin tarkoitus! Sitä, että pyrkii vaikuttamaan toisen ei-toivottuun toimintaan vetoamalla kumppanin tunteisiin kutsutaan vuorovaikutukseksi. Parisuhteessa, kuten suhteissa yleensäkin, tärkeintä on, että molemmat osapuolet tulevat tunnetasolla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Näin myös tunneilmapiiri pysyy avoimena.

Tuo 7369 aikoinaan kännissä kotiin vaimon huolehtiminen -draamaan on tyyppiesimerkki vastauksena kehotukseen "Rakasta toista eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee". Ellei ko. ihminen ole täysi pölvästi, hän havaitsee oman vian ja puutteen, väärin tekemisen, kun hänelle osoitetaan ymmärrystä, vaikkei hän ole ollut sen arvoinen. Tässä ei ole kyse kummastakaan; rahasta eikä vallasta, vaan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, psykologiasta, tunteista. Onko tätä niin vaikea käsittää?

Parisuhteessa (ja kaikissa muissa ihmissuhteissa) on erilaisia rooleja, ihan varmasti on, vaikka niitä ei mitenkään edellytetä. Kieltämällä ne eivät poistu. En tiedä millaisissa piireissä liikut, mutta kovin on yksinkertainen ja kapoinen näkökulmasi palautteen antamiseen. Tunnejohtamisessa ihan perusmättöä on palautteen antaminen ja vastaanottaminen.

"Kyllä sen täytyy voida antaa niinkuin ihminen ihmiselle, ilman mitään roolia ''naisellisesta oveluudesta'"

Siis, AINA ennen kuin antaa palautetta, etenkin negatiivista, pitää ennen kaikkea, erityisen huolella pohtia MITEN palaute kerrotaan siten, että se menee perille ja päästään toivottuun lopputulokseen. Toivottuun lopputulokseen on kovin vaikea päästä ilman järkeä, empatiaa, vaistoa ja sen sellaista. Aika paljon tietysti riippuu minkälaiselle ihmiselle antaa palautetta. Itsensä ja toisen tunteminen on kaiken a ja o.

Ymmärrän toki, varmasti paremmin kuin sinä ;), että ihmisten parisuhteet ovat erilaisia. Mutta riippumatta siitä onko parisuhde tuore, tai solmittu 50-luvulla, en kutsuisi kenenkään parisuhdetta isäntä-koira -suhteeksi. Mieluummin alistaja/alistettava suhteeksi. Ja siinäkin on muistettava, että alistuja on aivan vapaaehtoisesti valinnut suhteensa. Yleensä tällaiset suhteet ovat enemmän tai vähemmän epäterveitä, narsistisia (alistaja julkinarsisti - alistuja piilonarsisti). Lisään myös, ettei 7369 parisuhde hänen kertomustensa valossa vaikuta ollenkaan epäterveeltä. Se on vain erilainen kuin sinun käsitys parisuhteesta.

Haluan jakaa vielä esimerkin umpikännissä-kotiin -perhedraamasta: eli ystäväni oli viihteellä (mies pieni lapsi), tullen ympäripäissään kotiin. Tullessa mies videoi kotiintulon. Tätä kertaa ennen mies oli puhunut rauhassa, ettei tykkää tuollaisesta mopo karkaa -käsistä juopottelusta, sen on loputtava. Ottanut kuitenkin aamulla lapsen, ja he "pakenivat" toisaalle jättäen ystävän potemaan krapulaansa. Kysymys kuuluu, mitä miehen tässä tilanteessa sinun mielestäsi olisi kuulunut tehdä? Oliko videointi laskelmointia? Mikä edellisissä palautteissa meni pieleen? Ja vielä: entä miten toivoisit puolisosi/kumppanisi tekevän, jos SINÄ tulisit ympäripäissäsi kotiin, vieläpä varsin useasti?

Lue lisää

"Parisuhteista kumppanit saavat itselleen toiselta ja antavat itsestään toiselle eri asioita. "

Totta. Ja se mitä suhteessa tarvitaan on pelisilmää nähdä oma ja toisen erilainen osuus. Hyvin monestihan ongelmat alkavat vaikkapa siitä, kun toinen sanoo "et tee mitään" ja toinen vastaa "teen melkein kaiken". Molempien pitäisi tässä tapauksessa pohtia ja kertoa toiselle konkreettisia esimerkkejä siitä mitä tuo suhteeseen.

Roksi kirjoitti:

Kyllä olen selvittänyt miksi koira, joka on tyytyväinen, ei juokse karkuun. Selvitin vahingossa jopa kahteen kertaan koska ensimmäisen lähettäminen näytti epäonnistuvan.

Miksi tyytyväisen koiran pitäisi repäistä kettinkinsä irti ja lähteä omille teilleen, varsinkin jos se saa lähteä seikkailemaan välillä ihan luvan kanssa! Eihän siinä ole mitään järkeä!
Isäntä-koira suhteessa ei ole mitään huomautettavaa jos kumpikin on tyytyväinen.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?
Siis jos vaimolla ei ole polttavaa halua elää toisenlaista elämää kuin mitä hän liitossaan elää, miksi lähteä omille teille?

Tuttavanne sensijaan repäisi itsensä irti. Todennäköisesti koska hän koki tilanteen niin että oli pakko. Kukaan ei ota eroa kevyin perustein.
Jos jatketaan koira- vertausta, hän otti pennut mukaan ja lähti maantielle. Sellaisella ''koiralla'' ei ole helppoa. Mutta muuta vaihtoehtoa ei varmaan ollut. Luulenpa kuitenkin että hän nyt vapaana on tyytyväisempi eikä vaihtaisi elämäänsä avioliittonsa aikoihin.

Selkeästi olet sitä mieltä että kyseisen yh-äidin olisi pitänyt jäädä isäntänsä luo elämään koiran elämää vaikka isäntä potki. Ajattelet varmaan närkästyneenä että eron ottava vaimo häpäisee koko avioliittoinstituution?
Nyt sitten juhlit että yh-mamma kituutti ''matalapalkka-alalla'' ja yritti elättää siten kahta pientä kersaa!!
Huh mikä ääliö olet. Tuollaisessa ''lällällää siitäs sai''- asenteessa on jotain hyvin pientä ja keskenkasvuista.
Ja TIETENKÄÄN hän ei enää sido itseään uudestaan. Olen tehnyt saman huomion: Eronneet ja leskeytyneet miehet ottavat äkkiä uuden äitimamman, mutta naiset ottavat vain viikonloppuhellun. Naiset eivät sido itseään, vaan - kuten itse sanot, elävät ''löysässä suhteessa''.
Miksi? Koska kaulapanta ja kettinki oli niin raskas ja kiristävä ettei niitä halua enää uudestaan.

Miksi tuollainen vapaus ärsyttää sinua niin suunnattomasti? Koetko sen loukkaukseksi itseäsi, kaikkia miehiä, ja avioliittoinstituutiota kohtaan? Sekö jurppii, kun oma koira ja muiden isäntien koirat näkevät vapaana olevan koiran ja on esimerkkinä siitä että toisinkin voisi olla?

Lue lisää

"Isäntä-koira suhteessa ei ole mitään huomautettavaa jos kumpikin on tyytyväinen.
Miksi tämä on niin vaikea käsittää?"

Aika jännittävä ja ajatuksia herättävä tämä isäntä-koira ilmaisusi. Vaikka pidänkin sitä ehdottomasti hyvien tapojen vastaisena, koska sillä vain pyritään loukkaamaan kanssaihmisiä. Se ei kerro toisten, täysin ulkopuolisten ihmisten suhteesta yhtään mitään, ainoastaan henkilöstä, joka tätä ilmaisua käyttää. Jännittäväksi juuri tämän ilmaisun tekeekin se, että sanoit, ettei parisuhteessa kummaltakaan edellytetä mitään rooleja - ja sitten heität kehiin tällaisen kovin paksun roolin, jossa toinen on koira, toinen isäntä.

Huomaathan, että kirjoitin äsken ensin koira, ja vasta sitten isäntä? Ihan tasapuolisuuden vuoksi. Samalla pohdin sitä mikset ymmärrä parisuhteessa olevan hyvinkin paljon erilaisia rooleja. Rooleissa on myös hyvin paljon vaihteluita parin kesken. Elikkäs välillä toinen on koiran roolissa, ja välillä isännän. Isäntä osaa päättää, mutta niin koirakin. Koira osaa myös (omalla tavallaan) ohjata isäntää, samoin kuin isäntä koiraa.

Jos puhutaan pelkästään ihmisten rooleista parisuhteessa (koska koirat eivät ole parisuhteessa ihmisen kanssa, ehh...) niin asiasta on olemassa oikein mustaa valkoisella, ihan parisuhteen roolikarttakin, joka tarkastelee kahden aikuisen ihmisen vuorovaikutusta, yksilöllisiä motiiveja ja ulkoapäin tulevia rooliodotuksia.

Jokaisella ihmisellä on Suomessa liikkumisvapaus, hieno asia. Sen toteuttamiseen ei kuitenkaan tarvita mitään rooleja parisuhteessa. Tarvitaan ainoastaan sopimista puolisoiden kesken. Kun tätä perusoikeutta liitossa noudatetaan, siinä ei ole kyse koira-isäntä - suhteesta/rooleista, vaan ihan normaalista terveestä parisuhteesta, jossa molemmat ovat tyytyväisiä.

Hauska kirjoitus! Roksi ei oikein näytä ymmärtävän vastavuoroisuutta parisuhteessa. Toinen antaa jotain, kumppani jotain muuta.