Ensiksi anteeeksipyynnöt. Tätä asiaa on saatettu käsitellä palstalla jo aikaisemminkin, mutta en viitsinyt läträtä kovin pitkälle taaksepäin, jotta asia olisi minulle selvinnyt.
Mitä mieltä olette samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta, keinohedelmöityksestä ja hedelmälisyyshoidoista?
Onko lapselle traumaattista, jos hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä, kun muilla perheillä on vain yksitellen molempia tai vain toinen?
Mitä mieltä olette samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta, keinohedelmöityksestä ja hedelmälisyyshoidoista?
Onko lapselle traumaattista, jos hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä, kun muilla perheillä on vain yksitellen molempia tai vain toinen?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei voi olla vanhempia, jotka eivät vaikuttaisi lapsiinsa. Jos vanhemmat ovat juoppoja niin se vaikuttaa välttämättä lapsiin jollakin tavalla. Joko lapsesta tulee myös juoppo tai sitten täysi absolutisti tms. Niin myös se että vanhemmat ovat samaa sukupuolta vaikuttaa siihen miten lapsi kasvaa.
Kukaan pariskunta tuskin on täydellinen, mutta onko se jo sitten jo yli rajan jos vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Ainakaan lapselle ei voi kehittyä normaalia näkökantaa siihen mikä on miehen ja naisen ero. Mutta hän voi myös toisaalta oppia syvemmin ihmisluonteesta siinä.
Itse olen kumminkin sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien ei tulisi ainakaan pääsääntöisesti hankkia adoptio lapsia, sillä se on niin pahaa tuurin kanssa leikittelyä että tuloksesta ei voi tietää. Voi toki olla, että kumpikin vanhempi on sen verran ymmärtäväinen, että he pystyisivät selittämään lapselle missä mennään, mikä on homman nimi, niin että lapsi kasvaisi täysipainoisesti.
Parempi kumminkin on olla lottoamatta lapsen henkisen kehityksen kanssa.
Toisaalta voidaan kanssa ajatella sitä mahdollisuutta, että lapsi joutuisi kasvamaan katulapsena, sillä tavalla että hänellä ei olisi ollenkaan vanhempia, mikä taas alkaisi taas olla paljon pahempi ongelma kuin se että vanhemmat olisi samaa sukupuolta, tällöin jopa huonoon (eli siis ei 'idylli' perheeseen) pääseminen voisi olla parempi hänen kehitykselleen.
Asiaan ei kyllä ole mitään yksinkertaista vastausta, mutta tärkein on se että ratkaisun ei pidä olla oman mielen ratkaisu.
..ei, ei ja ei!
Jos samaa sukupuolta olevat haluaa leikkiä kotia, niin mikäs siinä. Mutta jos siihen jotenkin keinotekoisesti pitää vielä lapsi hankkia, niin sitten mennään jo liian pitkälle.
Nyt vireillä oleva lakiesitys sallisi hedelmöityshoidon lesbopareille hoitotakuuseen vedoten. Huh huh!
Jos jollekin naiselle ei lapsen tekeminen kelpaa "luonnollisella" tavalla, niin ei sitä asiaa yhteiskunnan varoilla ole mitään järkeä ruveta hoitamaan!
Nekin rahat on pois oikeasti sairailta.
Kohtahan gayparitkin vaativat itselleen hedelmöityshoitoja verovaroista. Jommalle kummalle miehelle vain kohtu mahaan, ja menoksi...
Mielestäni samaa sukupuolta olevilla pareilla pitäisi olla yhteneväiset mahdollisuudet ja oikeudet kuin yksinäisillä naisilla ja heteropareilla.
Adoptio ym. prosesseissa jo kaikista hakijoista karsitaan ne, joilla ei ole mahdollisuutta lasta kasvattaa. Näin kai ainakin tarkoitus. Eiköhän samalla keinolla joukosta karsittaisi hullut homotkin :)
Samanlaiset oikeudet? Vanhemmilla on myös vastuu ja velvollisuus kasvattaa lapsestaan terve ja tasapaioinen aikuinen!
Eikö lapsi, jolla perheessä on kaksi äitiä, joudu silmätikuksi ja kiusatuksi koulussa. Koulukiusaaamiseen ei tarvita paljokaan poikkeavuutta ja sen kohteeksi joutuminen on ankara paikka, vaikka esim nyt äidit kuinka selittäisivät lapselleeen ratkaisunsa taustoja.
Koulukiusaaminen jättää jälkensä aina.
Tavallinen ydinperhe, johon kuuluu mies, nainen ja kakarat, tulee olemaan enemmistönä vielä satoja vuosia eteenpäin.
muutamia vuosia sitten yksinhuoltajaäitejä syyllistettiin, heidän lapsiaan kiusattiin, yms. uskon siis, että yhteiskuntamme sopeutuu tuleviin muutoksiin, tarvitaan vain aikaa ja suvaisevaisuutta. löytyykö sitä?
...samat oikeudet?? Luonnotontahan se on,kun kaksi samaa sukupuolta olevaa ei kertakaikkiaan voi saada lasta keskenään. Eikä pidä saadakaan, koska lapsen paras on, että hänellä on kotona äiti ja isä. En edes ymmärrä miksi lesbopari haluaa lapsen tietäen, että he ovat kaksi toisiaan rakastavaa naista! Mikseivät he tyydy keskinäiseen rakkauteensa vaan alistavat lapsen luonnottomaan perhekuvioon? Ei kaikkea pidä yhteiskunnassa tukea ja hyväksyä vain siksi, että joku keksii sitä vaatia.
"Olen tinkimätön ja asiallinen.
Yritän elää periaatteideni ja uskoni mukaan sovussa kanssaihmisteni kanssa.
Oikeudenmukaisuus on johtotähteni. Tietynsorttinen idealismi toimii siellä taustalla."
En halua hyväksyä kaikkea vain siksi, että "joku sitä keksii vaatia". Vähän kredittiä minullekin ajattelusta, vaikka satun olemaan eri mieltä kuin sinä.
Kaikki heteroparitkaan eivät voi saada lasta keskenään. Ei rakastava liitto perustu pelkästään siihen, että "luonnollisin keinoin" voi saada lapsen yhdessä. Se ei myöskään mittaa sitä, miten hyvä vanhempi olisi ja paljonko rakkautta lapselle riittäsi, luonnollinen lisääntyminen ei myöskään mittaa kykyä kasvattaa lapsi.
Miksi lesbo-/ homopari olisi yhtään sen huonompi perhe lapselle kuin heteroparikaan? Seksuaalisella suuntautumisella ei ole suoraa korrelaatiota kasvatuskyvyn kanssa. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole edes yksilön ongelma, se on yhteiskunnan ongelma. Ympäröivä yhteiskunta ja ihmiset (joille asian ei edes pitäisi kuulua), tekevät homoudesta ja lesboudesta ongelman. Jos suvaitsevaisuutta riittää (kuten onneksi enenevissä määrin alkaa näyttää), poistuu tällainen ilmanaikainen höpötys. Mutta se poistuu vain, kun asioita viedään eteenpäin.
Suoraan sanottuna, en usko YHTÄÄN että lapsia edes kiinnostaa onko kaverilla kotona isä ja äiti vai kaksi äitiä! Se tulee sitten kotoa, kun aletaan ihmetellä ja voivotella - siitä lapsi oppii, ettei olekaan ok, jos toisen perhe ei näytä samalta kuin meidän!
Fakta 1. En saarnaa.
Fakta 2. Toimin ja puhun omien periaatteideni ja uskoni mukaan.
Fakta 3. Oikeudenmukaisuus ei ole sama asia kuin että annetaan kaikille oikeuksia.
Fakta 4. Idealismini näkyy periaatteissani, joita en ole sinulle kertonutkaan.
M.O.T.
...että simpanssinaarailla, narttukoirilla tai naarassorsilla olisi yhteisesti hankittuja poikasia?? En ainakaan minä ole nähnyt vielä.
Ellei ihminen sitten tuohonkin asiaan sekaannu ja keksi, että onhan niilläkin oikeus yhteisiin poikasiin...miten lesbopariskunnan lapselle kerrotaan "mehiläisistä", hehheh!
vai mikä ahdistaa?
Lapsuus, kotikasvatus?
...mikkään! Sinua sensijaan taitaa ahistaa faktat,niin kutsutut elämän tosiasiat, ja sitä ei voi hoitaa edes kotikasvatuksella, sori vaan
-ja onnea!
Puhut samaa sukupuolta olevista pareista, yksinasuvista naisista ja heteropareista. Mutta nyt kun tasa-arvo on muodissa, niin eikö yhtäläiset oikeudet pitäisi antaa myös yksin eläville miehille?
Homo ja lesboparit eivät mielestäni saa hankkia lapsia. Luonto on määrännyt miten ne lapset syntyvät. Luonnon vastainen yhtälö!
Kannatatko sitten mitään hedelmällisyyshoitoja yleensäkään, kenelekkään? Tai adoptiota? Sinun logiikallasi kaikki, jotka eivät voi saada lapsia, eivät ole niitä ansainneet ja ovat epäkelpoja vanhemmiksi.
Ihmisen katsantokanta on tietysti hänen omansa, mutta en silti malta olla mainitsematta miten EPÄONNISTUNUT näkemys on vedota luontoon tässä asiassa.
Me synnymme alastomina ja silti pukeudumme vaatteisiin. Me pesemme hampaita. Leikkaamme karvoitustamme ja kynsiämme. Ajamme saastuttavilla autoilla, pidämme eläimiä häkeissä ja riimuissa kiinni ja tehokasvatamme niitä ikäänkuin niiden tärkein tehtävä elämässä olisi tulla meidän ruoaksemme. Lennämme taivaalla vaikka emme ole lintuja. Jotkut meistä harrastavat anaaliseksiä, vaikka olisivat heteroita.
Ja niin edelleen.
Mikä ihme ja kumma IHMISEN elämässä on muka luonnollista?!
Luonnonmukaisuudella lähinnä tarkoitin tätä miehen ja naisen välistä suhdetta. Samaa sukupuolta olevat ihmiset eivät edusta mielestäni normaalia perhekuvaa.
mitä kulkee. Minulle yhtälö on epänormaali.
Joku käyttää hassista ja pitää sitä luonnollisena asiana. Rajat ovat kaikilla, minulla se menee tässä.
jos esim.kristillisessä avioliitossa harrastetaan seksiä ilman lisääntymistarkoitusta?
kyllä on.Mielestäni avoparillakin on oikeus harrastaa seksiä,ilman velvoitetta lapsen tekoon.
Itse tunnen sekä homo että lesbopareja (ovat hyviä ystäviäni), joista voisin hyvin uskoa että he olisivat hyviä vanhempia. Kuitenkin minusta olisi arvelluttavaa myöntää samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeus. On nimittäin hyvin vaikea arvioida, mitkä vaikutukset lopulta olisivat. Totuus myös on, että Suomessa on ihan riittävästi adoptiolasta kaipaavia tasapainoisia heteropareja. Ehkä hieman julmaa, mutta minusta kukaan meistä ei voi vaatia, että saa aina "rusinat pullasta". Tiedän, ettei homous ole valinta, mutta on myös monia muita itsestä riippumattomia tekijöitä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu. Homous on sellainen seikka, että se pitkälti sulkee lapset pois. Tietty, jos toisella on jo biologisia lapsia, niin ei siihen voi kukaan tulla sanomaan miten heidän tulisi elää. Kaiken kaikkiaan kysymys on kovin hankala. Ehkä jonain päivänä yhteiskuntamme on ottanut homot niin osaksi itseään, ettei lasten antaminen heidän adoptoitavakseen ole enää sen kummempi riski. Minusta se aika ei ole vielä. Ennakkoluuloja on liikaa.
Joo ja voisit aloittaa niiden karsimisen itsestäsi.
Selitäpä esim.miksi heteropariskunnat ovat vanhempina sopivampia adoptoimaan kuin homo/lesboparit? Oliko tähän kantaan jokin asiasyy vai onko kyse ennakkoluulostasi?
Jos luet kirjoitukseni kokonaan, huomaat, etten missään vaiheessa sano, että homot olisivat huonompia vanhempia kuin heterot. Itseasiassa kerroin tuntevani samaa sukupuolta olevia pareja, joista tulisi todennäköisesti oikein hyviä vanhempia. Pointtini oli nimenomaan se, että meidän on hyvin vaikea arvioida, millaiset seuraukset lapselle olisi tuollaisesta adoptiosta. Adoptiolapsen tausta on usein vaikea, ja jos hän lisäksi joutuu esim. koulukiusatuksi perheensä takia, niin se voi olla jo liikaa. En sano että näin välttämättä kävisi, kyllähän ihmiset tottuvat kaikkeen, mutta minusta kyse on lapsen oikeuksista ja siitä, ettei lapsen tulevaisuuden suhteen oteta turhia riskejä.
Sitäpaitsi, lapset eivät ole mikään elinehto. Ei kukaan (homo tai hetero) voi vaatia, että heille hankitaan jostain lapsi, jos he eivät siihen itse pysty. Adoptiotapauksissa lähtökohta on aina se, että lapselta puuttuvat vanhemmat, jotka kykenisivät hänestä huolehtimaan, ei se, että meillä on lapseton pariskunta, jolle pitää jostain repäistä lapsi.
En todellakkaan ole ennakkoluuloinen homojen suhteen, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi suhtautua kritiikittömästi ao. vähemmistöä koskeviin kysymyksiin. Taustalla eivät olleet ennakkoluuloni, vaan tieto siitä, kuinka paljon niitä maailmassa on. Ystäväni ovat joutuneet todella ikävän syrjinnän kohteeksi, ja pidän mahdollisena, että sama asenne kohdistuisi heidän lapsiinsa. Toistaiseksi minusta riski on liian iso ja tarpeeton.
Ehkä sinun kannattaisi miettiä omaa asennettasi, joka ei tunnu sallivan mitään eriäviä mielipiteitä.
onhan se traumaattista olla erilainen. sillä perusteilla voidaan erilaisia vanhempia saamasta lapsia, pesettää mustat valkoisiksi, ja eheyttää homot-lesbot. Hallelujaa Jumala on suuri.
Tarvitseeko poikalapsi enää nykymaailmassa miehenmallia ja tietysti päinvastoin?
Tuskin ydinperhe on mikään elinehto lapsen henkiselle kehitykselle, mutta uskon, että jokainen lapsi hyötyy siitä, että lähipiirissä on sekä aikuisia miehiä, että naisia (äiti, etäisä, äitipuoli tsm.). Tämä on yksi syy, miksi samaa sukupuolta olevien parien adoptiot ovat minusta hiukan riskialttiita: kaikilla lesbopareilla ei ehkä ole tarjota miehen mallia lähipiiristä lapselle ja päin vastoin. Sen välttämättömyydestä en tietenkään voi olla varma, mutta kysymys lienee huomion arvoinen.
Riippuu vähän mallista. Juopon öykkärin tai itsekeskeisen narsistin mallia en toivo kenellekään.
Tulikin sitten tässä vielä mieleeni että veljeni pikkuruisena viihtyi kovasti naapurin miehen seurassa, joten ilmeisesti isämme ei kelvannut hänelle miehen malliksi. Enemmän veljeni tavoiltaan muistuttaakin näin aikuisena sitä naapurin kunnollista miestä kuin meidän isäämme!
En muista itse tähän asiaan julkisesti puuttuneeni, joten tästäpä sitten vaan.
Mielestäni kahden tai vaikkapa useammankin vanhemman sukupuolella ei ole niin merkitystä. Ihmiset ovat aina omia omintakeisia persoonallisuuksiaan, joten lapsi saa tasan taatusti esimerkkejä esim. dominoivammasta ja väistyvämmästä persoonasta vaikka hänellä olisikin 2 äitiä tai 2 isää. Eikä se nyt voi siitäkään olla kiinni että "kumpi nyt sitten on isä/äiti". Nimityksiä keksitään kyllä.
Mielestäni homoseksuaalisilla ihmisillä pitää olla adoptio-oikeus siinä missä muillakin (tosin ihmettelen sitä miksei avoliittolainen saa adoptoida, mutta yksinäinen saa?!) Sama koskee keinohedelmöitystä, oikeastaan siihen pitäisi olla suurempi oikeus kuin adoptioon, luonnollisesti kun kahdesta saman sukupuolen edustajasta on kyse.
Sitä en osaa sanoa pitäisikö sukusolun luovuttavalla olla oikeuksia tai velvollisuuksia jälkeläisen suhteen. Siitä pitäisi mielestäni sopia henk.koht. erikseen.
Hedelmällisyyshoitojen oikeutusta kenen hyvänsä suhteen en aina oikein osaa mieltää. Ei yhteiskunnan pitäisi olla velvollinen kaikkien lastenteossa jeesaamaan. Joten omalla rahalla sitten, kiitos.
Mikä siinä niin traumaattista olisi että on 2 vanhempaa? Olen "perinteisestä" perheestä jossa oli isä ja äiti. Isä joi ja äiti oli marttyyri. Systeemi oli oikeastaan varsin traumaattinen. En pysty kuvittelemaan että se että olisi kaksi KUNNOLLISTA vanhempaa samaa sukupuolta olisi maailman kamalin kohtalo!
Jos muihin sukupuoliin täytyy tutustua, niin eiköhän sen laadun edustajia aina löydy. Harvemmin ihmiset ovat niin yksitoikkoisia että eivät huolisi ystävikseenkään kuin oman sukupuolensa edustajia.
Ei kaksi hyvää, samaa sukupuolta olevaa vanhempaa varmasti ole ollenkan huonoimmasta päästä vaihtoehtoja. Minusta tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että adoptiolapsen tausta on usein erittäin vaikea, ja siksi hänen tulevaan perheeseensä on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota, ts. siltä vaaditaan enemmän kuin "normisperheeltä". Eivätkän läheskään kaikki heteroparitkaan kelpaa adoptiovanhemmiksi. Taustalla ei ole pyrkimys rankaista tai suosia tiettyjä hakijoita, vaan pyrkimys siihe, että lapsi, jolla on jo ollut yksi huono perhe, saisi nyt parhaan mahdollisen. Homoparit voisivat olla hyviä adoptiovanhempia, mutta tiedämmekö todella, miten se vaikuttaisi adoptiolapseen? Kyse on kuitenkin aina lapsen parhaasta, ei siitä, että halutaan auttaa lapsetonta paria.
Itse en välttämättä antaisi yksinäisen ihmisen adoptoida ollenkaan, tulee jotenkin fiilis että kun ihmisellä on jo kaikki, niin sitten sen pitää saada joku palkintopentu esiteltäväksi...
Tuossa homoseksuaalien adoptio-asiassa mielestäni pitäisi olla se ainakin täysin itsestäänselvää että homoparin toinen osapuoli voi adoptoida toisen eli biologisen vanhemman lapsen. Onhan se aika jännää jos biologinen vanhempi kuolee ja lapsi on ollut sen toisenkin lapsena jo vuosia, ja sitten yhtäkkiä lapsi otetaan pois että kun "ei se ole sinun"...
Itsekään en lämpene yksinäisten ihmisten adoptioille, ihan vaan siksikään, että kaksi ihmistä ehtii olemaan enemmän paikalla ja tuplaa turvallisten aikuisten määrän. Juuri tuo "palkintopentu" menttaliteetti minua joskus häiritsee: ei lasten saaminen ole mikään ihmisoikeus (siis en nyt todellakaan tarkoita että ihmisten lisääntymistä pitää rajoittaa, mutta ei niitä lapsia voi vaatia saavansa)!
Tosiaan perhen sisäisen adoption sallisin homoille, jos lapsen toinen biologinen vanhempi on kuollut/ei halua osallistua lapsen elämään (saman tulisi minusta päteä heteropareillakin) juuri siksi, ettei lapselta voitaisi erossa viedä sitä toista rakasta aikuista.
Minusta yleinen keskustelu tästä aiheesta on välillä aika pahasti raiteltaan. Kyse ei lainkaan ole homojen oikeuksista, vaan adoptoitavien oikeuksista. Aivan sama ansaitsevatko samaa sukupuolta olevat parit tuon oikeuden vai ei, ainoa asia, millä on merkitystä on lapsen hyvinvointi. Jos lapsi pärjää todennäköisesti paremmin heteroparin adoptoimana kuin homoparilla, on yhdentekevää, mitä oikeuksia samaa sukupuolta olevilla pareilla jonkun mielestä on.
Tämä ei nyt tarkoita, että vastustaisin samaa sukupuolta oleville adoptoimista mitenkään erityisesti. On vain kyseenalaista, onko se varmasti yhtä hyvä vaihtoehto kuin heteroparin lapseksi päätyminen.
ps. Adoptiovanhemmiksi eivät kelpaa myöskään mm. juuri syövästä parantuneet henkilöt, vaikka muuten olisivat miten loistavia tahansa. Taustalla on juuri tarve varmistaa lapsen hyvinvointi, pitää kaikki riskit minimissä. Lasten elämä ei ole mikään isojen ihmisten pelinappula, jonka hallintaoikeudesta voidaan taistella ihmisoikeuksien nimissä. Jos jotenkin voidaan osoittaa, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat kasvattaa lapsesta yhtä tasapainoisen ja onnellisen kuin keskiverto adoptiovanhemmiksi hyväksytty heteropari, niin siitä vaan. Mitään yleistä moraaliongelmaa asiassa ei minusta ole.
"Jos jotenkin voidaan osoittaa, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat voivat kasvattaa lapsesta yhtä tasapainoisen ja onnellisen kuin keskiverto adoptiovanhemmiksi hyväksytty heteropari, niin siitä vaan."
Olen aivan samaa mieltä.