Ashleyn dementia

Tuppaa unohtumaan.

Aaronista ja Robertista, jotka ovat hyviä näyttelijöitä puhutaan ja seurataan eniten englanninkielisessä sosiaalisessa mediassa. Sama juttu meillakin. Heillä on kiinnostavia tapahtumia joista riittää puhuttavaa ja spekuloitavaa. Tuottaja K. Oakesin hieno oivallus oli tuoda Robert sarjaan koska siitä sai monia juonia kerrottavaksi. Oakes on nyt Coronation Street tuottaja sekin on ITV sarja. ED saamat monet palkinnot viimeisen vuoden aikana oli seurausta Oakesin tekemistä valinnoista.

Siitä huolimatta John Middletonin suoritus Ashleyn roolissa on sarjan ehdotonta parhaimmistoa. Hän on ollut mukana epäuskottavissa juonikuvioissa, mutta hommansa hän on hoitanut hyvin. Myös Ashleyn tämänhetkisestä toivottamasta tilasta Middleton ottaa kaiken irti. Esimerkkinä eräille muille.

Aivan samoin. Näyttelijöiden terävimpään kärkeen tulee aikamoinen lovi kun Ashley/Middleton jättää Emmerdalen

Nyt on meikäläisenkin aika palata takaisin E:n pariin, kun Ashleyn tilanne on pahenemaan päin. Katsoinkin eilen 4 jaksoa, ensi uusinnat aamulla ja jatkot illalla, joten pääsin mukaan juoneen ihan hyvin.
Eli taas ilkeäksi osoittautunut teini järjestää vaikeuksia valehtelemalla. Olenkin aina epäillyt Ashleyn tyttären luonnetta. Hänet on aina kuvattu narsistiseksi kiukkupussiksi, ja vaikka hän nyt tunnustaa valheensa ja yrittää sovitella pahat puheensa, niin ilmeestä päätellen hänellä on kuitenkin jokin jekku mielessään, kun huomaa saaneensa anteeksi aikuisilta.
Parka Ashley kamppailee sairautensa kynsissä, mutta on onnellinen, kun voi osoittaa rakkauttaan perheelleen.
Ovatko he rakkauden arvoiset? Te sen tiedätte paremmin, kun minä olen pitänyt 1,5 vuoden tauon.

Nykyistä sarjan tuottaja Ian MacLeod on ollut kiinnostunut eniten Asleyn tarinasta. K. Oakes aloitti Asleyn ja nykyinen vain jatkoi. Lokakuun viikko 2016 ja Asleyn erityisjakso oli hyvä. Mutta Muiden juonien epäjohdonmukaisuuus alkaa tulla esiin loppuvuodesta. Tuottaja tuli Hollyoaksista ja se näkyy. Kun tuottajaa kiinnostaa suuri julkisuus mediassa ja palkinnot mitä on tullut, ts oman uran edistäminen niin jälki on alkanut näkyä tänä 2017 vuonna. Tuottajan munat ovat vain Asleyn korissa ja muiden tarinoiden jatkuvuus ja hahmo kehitys virheet huomaa.
Saippua ja jatkuvien sarjojen vuosittainen BSA palkinto gaala pidetään 3.6. Yleisö saa äänestää vain parasta näyttelijää ja parasta saippuaa. Paneeli valitsee muut luokat ja ehdokkat.
Saippua ja jatkuvilla sarjoilla, joita ovat ED lisäksi Coronation Str, East Enders,Doctors,Hollyoaks on myös useita muita palkinto äänestyksiä. BSA on kuitenkin laajin lajityypin palkinto tilaisuus.

Kärsivällisyys menee taas koetukselle. Ashley on ilmeisesti lomalla, kun ei hän edes vilahda ruudussa.
Muiden takia en todellakaan jaksa kiinnostua sarjasta. Ainoa inhimillinen näkyy olevan Cain, joka on taas pulassa naisjuttujensa kanssa.

Ashleyn dementoituminen on erittäin mielenkiintoinen ja uskottava juonikuvio kaikenlaisten homosteluiden ja rikosten keskellä.

Tärkeä asia on nostettu Ashleyn kautta esiin. Tällaiseen Emmerdalen tuotannossa on pitkät ja ansiokkaat perinteet.

Uusi tuottaja MacLeod v2016 alusta ei keksinyt uusia tarinoita,juonia niin jatkoi Asleyn dementia sairautta pitemmälle kuin oli päätetty aiemmin. Tuottaja kierrättää myös vanhoja juonia ja yrittää luoda pareja uudelleen rikkomalla suhteita kuten Moira ja Cain tai pientä kivaa pussailua kuten Nicola ja Dan ja Rosskin tapailee useita naisia. Tuottajan oma uusi hahmo luomus on kesäkuun alussa tuleva Rebecca,josta annetut kuvailut eivät ihan pidä paikkansa. Mitähän palstan hahmojen jälki ilmeitä seuraava sanoo hänestä?

John Middleton on hieno näyttelijä, ei Ashleyn tarinaa kukaan ole vähätellyt. Ashleyn tarina Aaronin ja Robertin jälkeen on yksi sarjan hienoimmista, Aaron ja Robert nyt vain sattuvat olemaan sarjan päähenkilöt. Parempi vain totutella siihen, tai lopettaa sarjan katsominen. Olennaista on, että hyväksyy tosiasiat ja lopettaa valittamisen - se ei muuten ole kovin miehekästä. ;)

Aloin seurata Emmeä pitkän tauon jälkeen, kun luin ylistäviä arvosteluja John Middletonin tulkinnasta dementoituvasta Ashleysta. Onkohan näihin jaksoihin pitkäkin aika vielä? Emmerdahlen suhdesotkut ajoivat minut pois. En jaksa enää niitä.

Ashleyn juonikuvio, eritoten se miten taidokkaasti John Middleton ja Charlotte Bellamy roolinsa siinä näyttelivät, toi Emmerdalelle vuoden parhaan saippuaoopperan palkinnon viime lauantaina. Ja tuo edellä mainittu Ashleyn näkökulmasta kuvattu jakso, joka on vielä Suomessa näkemättä on todella koskettava, mutta samalla myös opettavaisella tavalla silmiä avaava. Hienoja katseluhetkiä tämän juonikuvion suhteen siis vielä Suoment tahtiin sarjaa seuraaville luvassa!

Joskus Emmerd. on mennyt eteenpäin kuin traktori, ei mitään erityistä rakkaushuolien ja riitojen lisäksi. Ajattelin monta kertaa myötätunnolla ammattinäyttelijöiden tuntoja, kun heillä ei ollut muuta esitettävänä kuin pubin baaritiskillä roikkuminen, ilkeily naapurille ja salasuhteiden peittely.
Tänä keväänä on moni heistä saanut käyttää näyttelijänkykyjään. Esim. Moiran hätä ja tuska tyttären kuoleman jälkeen oli näyttelijälle varmasti hieno kokemus. Minusta Cainin olemus myös tuo hyvin esiin, että Cain on väärinymmärretty, empaattinen ihminen, jolla ei ole kykyä osoittaa todellisia tunteitaan. Hän ottaa vahvasti joka asian ja siksi on jatkuvasti sotajalalla. Hän häpeää ja pelkää näyttää pelkojaan.
Ashleyn sairaus oli kuulemma häntä esittävälle näyttelijälle suuri haaste. Monen vuoden ajan hän joutui esittämään vähän hörhöä ja hyväuskoista maailmanparantajaa, jolle ei mikään oikein onnistu.
Tämän viikon eräässä kohtauksessa hän sanoi pojalleen, että vaikka hänen aivonsa ehkä unohtavatkin pojan, niin sydän ei. Kohtaus oli kaukana siitä hörhöpastorista, johon ollaan sarjassa totuttu. Siinä tulee myös esiin se totuus, että lapselle ei pidä luvata sellaista, mikä ei tule toteutumaan. Ashley tietää, että tulee unohtamaan kaikki läheisensä.
Muistisairaus on raskas niin itselle kuin omaisillekin.

Tuo irstas, vanhan isänsä pahoinpitelijä ansaitseekin kuolla

HITAASTI JA TUSKALLISESTI!!!

Miksi Aaronista ja Robertista puhutaan paljon keskustelupalstoilla? Se on rakkaustarina jota kerrotaan vähitellen ja hahmot vaikeuksien ja onnistumisien kautta menevät elämässään eteenpäin. Näyttelijät ovat hyviä ja heille kirjoitetaan vaikeita asioita. Aaronilla ja Robertilla on hyvin tarkasti kerrottu päivittyvä pitkä hahmohistoria jota voi lukea engl Emmerdale Wikiasta. Asleyn dementia tarina on hyvä ja tarpeellinen mutta siinä ei aineksia,syytä samalla tavoin spekuloida,jännittää ja olla kiinnostunut jatkosta. Kiinnostus Robronia kohtaan ei ole pois Asleyltä. Asleyn tarinalla on päätepiste kevään 2017 jaksoissa.

On annettu ymmärtää, että Ashley sairastui taannoisen takia.
Saatuaan päähänsä iskun Victorian ajettua autolla hänen päälleen. Mutta ennen tätä onnettomuuttakin, mies oli ajoittain jo varsin kireä ja äkkipikainen. Hänen hermonsa ei kestänyt edes iäkästä isäänsä, siksi pahoinpiteli isäänsä. Myös sairastumisensa aikana, hänen on nähty muutaman kerran hermostuttuaan raivoavan entiseen tapaansa.

Ennen alzheimer diagnoosia. Ashley nähtiin usein hampaat irvessä raivoamassa.
Hänen ilmeensä vaihtelivat, vihanirvistyksestä, ärsyttävän teennäiseen mielistelevään hymyyn. Dementian ja alzheimerin oireisiin kuuluu ja sitä edeltää, ärtyisyys ja äkkipikaisuus. Vaikka Ashleyn sairauden aiheuttikin se päähän osunut isku. Hänellä oli silti jo tätä ennen ihan selviä dementian oireita.
Ashley ei ole ollut mielestäni mikään miellyttävä roolihahmo. Hän ei ole koskaan osannut, uskaltanut olla, oma luonnollinen itsensä. Hän on aina liikaa mielistellyt ihmisiä. Hän on padonnut tällä miellyttämisellään ja mielistelyllään sisälleen raivoa, mikä on sitten ajoittain purkautunut hallitsemattomasti ryöpyten.


En ymmärrä kyllä, miten Robert ja Aaron liittyy tähän Ashleyn dementiaan?
Mutta, koska hekin ovat tähän ketjuun eksyneet. Kerronpa heistäkin samalla mielipiteeni.
Robertin suhde Aaroniin, saa varmasti pahimmatkin homofoobikot ymmärtämään, että
tässä kuvataan todellakin sitä, kuinka ihminen voi rakastua toiseen ihmiseen.
Sen enempää ajattelematta, kumpaa sukupuolta rakkaudenkohde on. Tässä ei ole siis kyse, vain homoseksuaaleihin rajoittuneesta kiinnostuksesta. Vain ihmisten välisestä rakkaudesta. Robert on kertonut olevansa bi-seksuaali. Se tarkoittaa sitä, ettei hänen ihastumistaan rajoita ihmisen sukupuoli, jos tunne on tarpeeksi vahva.
Hän on kokee saavansa Aaronilta sitä kaikkea sitä mitä ei ole koskaan muilta saanut. Miesten suhdetta kuvataan toisinaan aika hellyyttävän liikuttavasti. Tässä suhteessa on paljon tunnetta ja siksi siinä toisinaan räiskyy ja leiskuu. Toinen samantapainen, vahva ja väkevä rakkaus-suhde on ollut esimerkiksi Moiralla ja Cainilla.