Kielilläpuhuminen Jehovalaisuudessa:

Raamatussa mainitaan apostelien teoissa kuinka apostoleiden päälle laskeutui tulisia kieliä ja he alkoivat puhua tunnettuja ja vähemmän tunnettuja kieliä.
Selitä nyt sitten siinä sielullisista mekanismeista korvasyyhyyn niin paljon kuin jaksat kun Raamattu selkeästi osoittaa kyseessä olleen Pyhän Hengen toiminnan.
Itse puhun kielillä ilman minkäänlaista hurmiota.

Ei kai se mitään todista.Raamatussa kerrotaan, kun Mooses teki Epyktissä Jumalan voitelussa ihmetekoja...Eikös vaan siellä ollu niitä pappeja, tai mitä lienee, jotka pyrkivät JÄLJITTELEMÄÄN samoja tekoja.
Raamatussa varoitetaan myös, miten"vihollinen tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"...
Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää....eikä hengellisillä saroilla läheskään kaikki ole sitä, mitä yhtäkkiä luulisi kuulemisen ja näkemisen perusteella..."Koetelkaa henget"...Ihmisjärkeilyllä et niitä kykene koettelemaan, etkä erottamaan...Ainoat avut sillä saralla on Jumalan Sana, sekä Jeesuksen Kristuksen lupaama, ja myös lähettämä Toinen Puolustaja...PYHÄ HENKI.
terv.janos

Pieni pyyntö Torfinn, ja muistutan samalla asiasta itseänikin:
Kun kirjoitat "raamatullisia" näkemyksiäsi näistä asioista, mieti motiiveja ja sydämen asennetta.
Kristittyinä ymmärrämme varmasti että omien motiivien ja asenteiden läpivalaisu voi tapahtua vain Golgatan ristin juurella, joka merkitsee itsessään pieneksi ja köyhäksi tulemista.
Raamatun lupaus on että Jumalan sana avautuu "yksinkertaisille", siis niille, joilla on oikeaa jumalanpelkoa ja nöyryyttä, eli arka tunto Hänen sanansa edessä.
Sellainen ihminen rakastaa Herraa Jeesusta enemmän kuin tulkintojaan, ja näin hän myöntää oman vajavaisuutensa, johon sisältyy mahdollisuus erehtyä...
Kun se 100 % täydellinen oppi on vain Isällä taivaassa.

Moni kyllä puhuu nöyryydestä ja näkee ylpeyttä siellä sun täällä - esimerkiksi kielilläpuhuminen, menestysteologia, uskovien kaste jne.
Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan?
Mutta jos ajatellaan esim. niin että luterilainen oppi on ainoaa oikeasti nöyrää kristillisyyttä, niin ei tällainen ajatus "luterilainen oppi on ainoaa oikeasti nöyrää kristillisyyttä" vielä ole nöyrää kristillisyyttä sinänsä, varsinkin jos opista tulee ulkokohtainen asia ja kiistelyn aihe?

Eikö kaiken kristillisyyden ydin ole Jeesus?
Siis ei jokin käsiterakennelma "Jeesus" eikä jokin uskonnollinen mielikuva "Jeesus" jota pohditaan ja jonka suuhun asetetaan oman opin mukaisia sanoja "Jeesus sitä ja Jeesus tätä", vaan todellinen Persoona, jonka kanssa seurustellaan ristin lähtökohdasta käsin.

Niin, ja siitä rististäkin voidaan puhua tuhansia sanoja...
Mutta olla todella ristin juurella, merkitsee omien tulkintojen ja varmuuksien kanssa nöyrtymistä:
Herra Jeesus, sinä olet Pyhä ja Jumalan sana on Pyhä, auta minua siis olemaan hiljaisella mielellä edessäsi ja valaise sisimpäni, etten liian varomattomasti ja yksipuolisesti käyttäisi sanaasi omien käsitysteni ajamiseen.

Torfinn, voisimmeko ehkä rukoilla näin?

Ei siinä mitään etteikö käsityksiä saa olla, ja kun on jonkin asian oikeallisuudesta vakuuttunut, kristityllä on jopa vastuu kertoa käsityksestään muille...
Kuitenkaan emme ole jumalia, siis erehtymättömiä.
Se sävy jolla keskustelemme ilmaisee paljon asenteestamme, onko oltu ristin juurella -
ja onko todella rakkautta Kristukseen - vai saneleeko käyttäytymistä rakkaus omaan kirkkoon ja oppiin eli omaan minään... siis lihallisuus, jonka hedelmät ovat riitaisuus jne.?

Sitä paitsi:
keskustelua on vaikea käydä keskustelematta.
Keskustelu ei ole monologia (itsevarmaa yksinpuhelua) vaan dialogia (suostumista myös vastaväitteiden kuunteluun ja niiden arviointiin).
Joten ollaan itse kukin valmiit menemään peilin eteen.

Siunausta sinulle.

jehovan todistajat eivät tunnusta uudessa testamentissa opetettavia armolahjoja-asioita, senenempää, kuin Pyhää Henkeäkään.

jehovien palstalla esiintuomasi tädin naapuri on todennäköisesti ollut kristitty, ei jehovalainen.

kyse hengestä?

Kielet oli selvää ymmärrettävää puhetta Apostolien aikana.

Apt. 2:3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
5. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
6. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

ts. sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.

7. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?
8. Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
9. Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,
10. Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,
11. kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
12. Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"

tuossa linkissä lisää luettavaa.
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/armolahjat/kielet.htm

Ei ilmene. Jehovantodistajille kielilläpuhuminen on suoraan Saatanasta.

ole hiljaa kun et mitään totuutta kestä, miksi panet paskaa tänne?

rukoile,heille on kauhistus esm. polvistua rukoilemaan,siispä, väite siitä,että jevantodistjat puhuisivat kielillä,voivat tosin puhua,mutta ei PYHÄN HENGEN vaikutuksesta,riivaajatkin uskovat ja voivat matkia Jumalan Henkeä.
He kieltävät Pojan, ja jolla ei ole Poikaa,ei ole Isääkään,ja päin vastoin,eikä siis voi olla myöskään Pyhää Henkeä.
Kyllä he myöntävät Jeesuksen ihmisenä,ja profeettana,ja jopa nauttivat ehtoollisen,mutta kieltävät Jeesuksen jumaluuden ja siinä koko uskonsa Jeesukseen ja kolmiyhteiseen Jumalaan.
Harhaoppi! Varokaa!!!

avaaja on PELLE!

Raamatullisella kielilläpuhumisella ei tarkoiteta sitä kielillä "polottamista", jota joissakin herätyskokouksissa esiintyy. Tämä suggestiivinen ilmiö on tuttu jo shamanismista, eikä mitenkään liity kristinuskoon. Kielilläpuhumisessa on kyse kyvystä tehdä itsensä ymmärrettäväksi eri kieliä puhuville ihmisille, kuten Pietari puhuessaan ensimmäisenä helluntaina eri kieliryhmien edustajille (Ap.teot 2). Jokainen oletti Pietarin puhuvan itselleen tuttua äidinkieltä, koska Pyhä Henki oli antanut Pietarille kyvyn puhua "uudenlaisella kielellä" eli ystävällisellä, kohteliaalla, empaattisella ja rakastavalla kielellä, vailla kaunaa, vihaa ja panettelua. Ilmiö on tuttu rakastavaisten välillä, jotka ymmärtävät toisiaan jo puolesta sanasta tai pienestä eleestä. Ei sillä ole merkitystä, että asianomainen puhua polottaa erilaisia kieliä, vaan sillä että Pyhä Henki on puhdistanut asianomaisen henkilön päivätajuntaa niin, että hänen kielenkäyttönsä muuttuu kokonaan uudenlaiseksi. Siinä vasta on todellinen Pyhän Hengen merkki. Päivätajunnan lopullisen puhdistumisen merkki on armolahja, jota Paavali kutsuu alkukielellä "Hermekseksi" (1.Kor. 14:13) eli kyvyksi tulkita eli selittää kieliä (Hermes oli näet jumalten sanansaattaja Kreikan muinaisessa mytologiassa). Saatuaan itselleen "Hermeksen", seurakuntalaisen ei enää tarvitse vaieta, vaan hän voi käyttää kykyjään julkisesti koko seurakunnan hyödyksi ja rakennukseksi (1. Kor. 14:27-28).

Jos joku puhuu kielillä, niin jonkun pitää pystyä selittämään, mitä se tarkoittaa. Tällainen on kristillistä kielilläpuhumista Raamatun mukaan. Shamanistisuus on erikseen. Valitettavasti shamanismia esiintyy myös ns. kristillisissä' liikkeissä.