Aikaisemmin tällä palstalla on sanottu ettei kukaan ole kyenyt osoittamaan Luottamus-elokuvassa yhtään asiavirhettä, joten teen sen nyt tässä.
V.1917-18 Saksa ja venäjä olivat sotatilassa ja vasta neuvottelemassa rauhasta. Se merkitsee että mailla ei ollut diplomaattisuhteita, joten Saksalla ei ollut minkäänlaista edutsostoa Pietarissa, joka olisi voinut käydä neuvotteluja Suomen edustajien kanssa saksalaisesta avusta tai tehdä aloitetta saksalaisesta kuninkaasta. Voimme siis yhteen vetona sanoa, elokuvassa on kolme historiallista asiavirhettä:
1) Saksalla ei ollut Venäjän pääkaupungissa diplomaattiedustustoa.
2) Suomen hallitus ei käynyt neuvotteluja Saksan kanssa Pietarissa sotilaallisesta avusta.
3) Aloite saksalaisen kuninkaan asettamisesta ei tullut Saksalta.
V.1917-18 Saksa ja venäjä olivat sotatilassa ja vasta neuvottelemassa rauhasta. Se merkitsee että mailla ei ollut diplomaattisuhteita, joten Saksalla ei ollut minkäänlaista edutsostoa Pietarissa, joka olisi voinut käydä neuvotteluja Suomen edustajien kanssa saksalaisesta avusta tai tehdä aloitetta saksalaisesta kuninkaasta. Voimme siis yhteen vetona sanoa, elokuvassa on kolme historiallista asiavirhettä:
1) Saksalla ei ollut Venäjän pääkaupungissa diplomaattiedustustoa.
2) Suomen hallitus ei käynyt neuvotteluja Saksan kanssa Pietarissa sotilaallisesta avusta.
3) Aloite saksalaisen kuninkaan asettamisesta ei tullut Saksalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Aloite saksalaisen kuninkaan asettamisesta ei tullut Saksalta". Häh? No ei tosiaankaan, vaan Suomen Saksaan päin kumartelevien taholta. Olisipa melkoista diplomatiaa mennä esittämään vieraan tasavallan edustajille että mitäs tykkäätte kun me ajateltiin lähettää teille yks meikäläinen heppu kuninkaaksi... Eiköhän tuo tulkittaisi sodanjulistukseksi.
" Olisipa melkoista diplomatiaa mennä esittämään vieraan vallan edustajille että mitäs tykkäätte kun me ajateltiin lähettää teille yks meikäläinen heppu kuninkaaksi..."
Näin kuitenkin kyseinen suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä tehty elokuva asian esittää. Joten sinunkin mittapuun mukaan elokuva sisältää historiallisen asiavirheen.
"... Olisipa melkoista diplomatiaa mennä esittämään vieraan tasavallan edustajille ... "
Saksa ei ollut siihen aikaan mikään tasavalta vaan keisarikunta!
Ja Tiltu virittelee sotaa sisällissotaa käyvän Suomen ja maailmansotaa käyvän Saksan välillä?
Älä nyt viitsi!
..näin pätkän tuosta elokuvasta; Luottamus. Se oli juuri tuota Kekkosen aikaa ; täydellistä sontaa, paskaa, roskaa ja ryssän jumalatonta, tyhmää ,kumartelua. On käsittämätöntä, että venäläiset ihmiset eivät käsitä mistään mitään. Ruumista palvotaan ja puhutaan reaalisosialismista ja uskotaan valheisiin, joita heille koko ajan uskoteltiin..,.
YYA:n henki ja vaikutusvaltaisen naapurin pelko paistavat rivien välistä elokuvassa, jolla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden taivalta 1970-luvulla.
Suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyö kukoisti monilla kulttuurin alueilla 1970-luvulla. Monesti naapurusten yhteistuotannot olivat kökköjä ja epäkiinnostavia, eivätkä välttämättä saavuttaneet suosiota kummassakaan maassa. Kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi ne ovat nousseet vasta viime vuosina, kun Neuvostojen aikakauteen on kyetty ottamaan riittävästi etäisyyttä.
Luottamus (1976) kuuluu Kekkosen ajan suomettuneeseen ilmapiiriin, ja sitä esitettiin muun muassa koulunäytöksinä ympäri Suomen. Siitä syystä elokuva sai hiukan turhankin happaman vastaanoton; nykyisin sitä voi kenties avoimemmin katsoa oman aikakautensa elokuvallisena kuriositeettina. Viimeaikaiset kohut historiaa vääristelevistä oppikirjoista ja Facebookin poliittisia päätöksiä ohjailevista valeuutisista tekevät ehkä vanhoistakin historiatulkinnoista kiinnostavampia. Elokuvaa voi myös tarkastella näytteenä pelosta ja sensuurista, ja haeskella mahdollisia piiloviestejä.
Marxismi-Leninismin Instituutin hyväksymä käsikirjoitus on täysin neuvostovalmisteinen, mutta suomenkielisen dialogin muokkasi käännöksestä Väinö Linna. Elokuvan pääosissa nähtiin Lenininä leningradilainen näyttelijä Kirill Lavrov, P.E. Svinhufvudina Vilho Siivola.
Valmistuttuaan elokuva oli kallein Suomessa tehty tuotanto, Fennada-Filmin osuus sen budjetista ylitti 2 miljoonaa markkaa. Teattereissa vastaanotto jäi laimeaksi.