Luottamus-elokuvan virheet

"Aloite saksalaisen kuninkaan asettamisesta ei tullut Saksalta". Häh? No ei tosiaankaan, vaan Suomen Saksaan päin kumartelevien taholta. Olisipa melkoista diplomatiaa mennä esittämään vieraan tasavallan edustajille että mitäs tykkäätte kun me ajateltiin lähettää teille yks meikäläinen heppu kuninkaaksi... Eiköhän tuo tulkittaisi sodanjulistukseksi.

Ja Tiltu virittelee sotaa sisällissotaa käyvän Suomen ja maailmansotaa käyvän Saksan välillä?

Älä nyt viitsi!

..näin pätkän tuosta elokuvasta; Luottamus. Se oli juuri tuota Kekkosen aikaa ; täydellistä sontaa, paskaa, roskaa ja ryssän jumalatonta, tyhmää ,kumartelua. On käsittämätöntä, että venäläiset ihmiset eivät käsitä mistään mitään. Ruumista palvotaan ja puhutaan reaalisosialismista ja uskotaan valheisiin, joita heille koko ajan uskoteltiin..,.

YYA:n henki ja vaikutusvaltaisen naapurin pelko paistavat rivien välistä elokuvassa, jolla juhlistettiin Suomen itsenäisyyden taivalta 1970-luvulla.
Suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyö kukoisti monilla kulttuurin alueilla 1970-luvulla. Monesti naapurusten yhteistuotannot olivat kökköjä ja epäkiinnostavia, eivätkä välttämättä saavuttaneet suosiota kummassakaan maassa. Kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi ne ovat nousseet vasta viime vuosina, kun Neuvostojen aikakauteen on kyetty ottamaan riittävästi etäisyyttä.
Luottamus (1976) kuuluu Kekkosen ajan suomettuneeseen ilmapiiriin, ja sitä esitettiin muun muassa koulunäytöksinä ympäri Suomen. Siitä syystä elokuva sai hiukan turhankin happaman vastaanoton; nykyisin sitä voi kenties avoimemmin katsoa oman aikakautensa elokuvallisena kuriositeettina. Viimeaikaiset kohut historiaa vääristelevistä oppikirjoista ja Facebookin poliittisia päätöksiä ohjailevista valeuutisista tekevät ehkä vanhoistakin historiatulkinnoista kiinnostavampia. Elokuvaa voi myös tarkastella näytteenä pelosta ja sensuurista, ja haeskella mahdollisia piiloviestejä.
Marxismi-Leninismin Instituutin hyväksymä käsikirjoitus on täysin neuvostovalmisteinen, mutta suomenkielisen dialogin muokkasi käännöksestä Väinö Linna. Elokuvan pääosissa nähtiin Lenininä leningradilainen näyttelijä Kirill Lavrov, P.E. Svinhufvudina Vilho Siivola.
Valmistuttuaan elokuva oli kallein Suomessa tehty tuotanto, Fennada-Filmin osuus sen budjetista ylitti 2 miljoonaa markkaa. Teattereissa vastaanotto jäi laimeaksi.