"Sota Venäjää vastaan - siinä tarkoituksessa kun sitä lietsotaan - olisi sota, jonka loppua kukaan ei voi tietää ennalta.
Meidän maamme lehdet herjaavat päivittäin Venäjää palvellakseen Puolaa. On hellpo nähdä, minkä maan kustannuksella ne tätä jalomielisyyttään harjoittavat ja mitä apua siitä onnettomille puolalaisille on. Ja täällä on vielä niitä, joiden mielestä muutaman vuoden sota olisi Suomelta vain kohtuullinen panos saman asian vuoksi.
Kaikkien näiden näkemysten suhteen voi tosin lohduttautua sillä, että Jumala on hullujen holhooja. Tätä todistaa jo se, että kaikielle tälle hulluudelle on tilaa. Mutta on syvästi masentavaa nähdä se hiljaisuus, jolla järkevämmät tässä maassa jättävät sanan vain hullujen ja ymmärtämättömien käyttöön.
Suomen kaltaiselle pienelle ja valtiollisesti epäitsenäiselle maalle, joka ei valitse sotaa vaan ottaa sen vastaan, jolla ei siten ole siinä minkäänlaisia kansallisia intressejä ja joka on täysin kykenemätön määräämään sodan lopputlutosta - sellaiselle kansalle sota voi tuoda ainoastaan onnettomuutta.
Mutta millaisista yhdistelmistä kukin sitten uneksuukin, niin varmaa on, että kansa, joka hakee tulevaisuuttaan sodan kohtaloista ilman että se voi sormenpäälläänkään vaikuttaa sodan kulkuun, olisi kevytmielistä väkeä, jolla olisi myös kevytmielisten tulevaisuus - tuho ja paha äkkikuolema. Ja silti tällainen kevytmielisyys on voinut päästä valloilleen maamme lehdistössä.
Täällä ei ole yleisesti mitään käsitystä siitä, ettei mikään maa ole koskaan käynyt sotaa muiden kuin omien etujensa vuoksi. Kuvitellaan nöyrästi, että Englanti olisi halukas korottamaan verojaan tai kasvattamaan kansallista velkaansa sadoilla miljoonilla punnilla siksi että Englannin kansakunta saisi hyvän omantunnon siitä, että se on taistellut kärsivän kansakunnan puolesta - tai että ranskalaiset tuhlaisivat vertaan ja rahojaan saman jalon päämäärän vuoksi.
Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omaa etuaan ja niin sen pitääkin tehdä.
Tämä on se, mitä minä haluaisin, jos voisin, terottaa lähtemättömästi maanmiesteni vakaumukseen: kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä. Tällainen vakaumus pitää sisällään, että kansakunnan ei tule haluta tai tavoitella mitään muuta kuin sen mahti riittää saavuttamaan ja säilyttämään."
J.V. Snellman, toukokuussa 1863
Meidän maamme lehdet herjaavat päivittäin Venäjää palvellakseen Puolaa. On hellpo nähdä, minkä maan kustannuksella ne tätä jalomielisyyttään harjoittavat ja mitä apua siitä onnettomille puolalaisille on. Ja täällä on vielä niitä, joiden mielestä muutaman vuoden sota olisi Suomelta vain kohtuullinen panos saman asian vuoksi.
Kaikkien näiden näkemysten suhteen voi tosin lohduttautua sillä, että Jumala on hullujen holhooja. Tätä todistaa jo se, että kaikielle tälle hulluudelle on tilaa. Mutta on syvästi masentavaa nähdä se hiljaisuus, jolla järkevämmät tässä maassa jättävät sanan vain hullujen ja ymmärtämättömien käyttöön.
Suomen kaltaiselle pienelle ja valtiollisesti epäitsenäiselle maalle, joka ei valitse sotaa vaan ottaa sen vastaan, jolla ei siten ole siinä minkäänlaisia kansallisia intressejä ja joka on täysin kykenemätön määräämään sodan lopputlutosta - sellaiselle kansalle sota voi tuoda ainoastaan onnettomuutta.
Mutta millaisista yhdistelmistä kukin sitten uneksuukin, niin varmaa on, että kansa, joka hakee tulevaisuuttaan sodan kohtaloista ilman että se voi sormenpäälläänkään vaikuttaa sodan kulkuun, olisi kevytmielistä väkeä, jolla olisi myös kevytmielisten tulevaisuus - tuho ja paha äkkikuolema. Ja silti tällainen kevytmielisyys on voinut päästä valloilleen maamme lehdistössä.
Täällä ei ole yleisesti mitään käsitystä siitä, ettei mikään maa ole koskaan käynyt sotaa muiden kuin omien etujensa vuoksi. Kuvitellaan nöyrästi, että Englanti olisi halukas korottamaan verojaan tai kasvattamaan kansallista velkaansa sadoilla miljoonilla punnilla siksi että Englannin kansakunta saisi hyvän omantunnon siitä, että se on taistellut kärsivän kansakunnan puolesta - tai että ranskalaiset tuhlaisivat vertaan ja rahojaan saman jalon päämäärän vuoksi.
Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omaa etuaan ja niin sen pitääkin tehdä.
Tämä on se, mitä minä haluaisin, jos voisin, terottaa lähtemättömästi maanmiesteni vakaumukseen: kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä. Tällainen vakaumus pitää sisällään, että kansakunnan ei tule haluta tai tavoitella mitään muuta kuin sen mahti riittää saavuttamaan ja säilyttämään."
J.V. Snellman, toukokuussa 1863
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näinhän asia on.Epäonneksemme meillä on näitä pyrkyripoliitikkoja,jotka kuvittelevat saamalla kutsun suurten valtojen pöytiin pääsevänsä oikeasti vaikuttamaan.
Oikeasti maallamme on pelimerkin asema,kun valtapolitiikka astuu kehiin.
Vain vahva itsenäinen valtakunta pystyy edes jossain määrin vaikuttamaan omaan asemaansa suurten vuorovaikutusten myllertämässä maailmassa.
"Suomen kaltaiselle pienelle ja valtiollisesti epäitsenäiselle maalle, joka ei valitse sotaa vaan ottaa sen vastaan, jolla ei siten ole siinä minkäänlaisia kansallisia intressejä ja joka on täysin kykenemätön määräämään sodan lopputlutosta - sellaiselle kansalle sota voi tuoda ainoastaan onnettomuutta."
Voi kuinka väärässä Snellman oli.
"Sota Venäjää vastaan - siinä tarkoituksessa kun sitä lietsotaan - olisi sota, jonka loppua kukaan ei voi tietää ennalta."
Pääsimme irti Venäjästä eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Joskus sota kannattaa. Niin hölmöä kuin se teoriassa onkin.
"Pääsimme irti Venäjästä eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Joskus sota kannattaa. Niin hölmöä kuin se teoriassa onkin"
Et kai vaan luule että olisimme muka jotenkin sotineet itsenäisyytemme Venäjästä? Ehei, hehän myönsivät sen meille kaikessa rauhassa ja ystävyydessä.
Me suomalaiset juurikin nimenomaan taistelimme itsenäisyyden itsellemme. Suomi oli ryssän kanssa sodassa tammikuusta 1918.
Mitään ei annettu eikä olisi edes haluttu antaa.
On hyvä muistaa tilanne 1863 ja 1939. Aina ei voi välttää sotaa.