15-17 vuoden ikä on kriittinen nuoren tulevaisuudelle. Nuoren pitää tehdä koko loppuelämää koskevat ratkaisut viimeistään peruskoulun 9. luokan kevätlukukauden puolivälissä.
Lapsilisät loppuvat 17 vuoden ikään tultaessa. Moni nuori putoaa silloin kaikkien turvaverkostojen ulkopuolelle. Vanhempien kyky vanhemmuuteen ja vanhempien oma elämäntilanne ei aina riitä nuoren tueksi.
Orvot sentään saavat orvon eläkkeen 18 vuoden ikään saakka, ja 21 vuotiaaksi, jos opiskelevat. Valitettavasti orvot, avioerolapset eivätkä monet muutkaan nuoret aina tunne oikeuksiaan eivätkä kykene niitä puolustamaan, saati hyödyntämään. - Leskivanhempikin on saattanut tottua pitämään orvon eläkkeitä henkilökohtaisena saavutettuna etunaan, kun ne kerran maksetaan leskelle. Puoliorpo nuori aina edes tiedä, että orvon eläke jatkuu hänen opiskellessaan.
Nuoret saavat äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana, mutta selviytymiskeinoja puuttuu. Poliittiset päättäjät ovat liian sinisilmäisiä eivätkä väliiniputoavat nuoret tunnu kiinnostavan poliittisia päättäjiä käytännön tekoihin.
Lapsilisät loppuvat 17 vuoden ikään tultaessa. Moni nuori putoaa silloin kaikkien turvaverkostojen ulkopuolelle. Vanhempien kyky vanhemmuuteen ja vanhempien oma elämäntilanne ei aina riitä nuoren tueksi.
Orvot sentään saavat orvon eläkkeen 18 vuoden ikään saakka, ja 21 vuotiaaksi, jos opiskelevat. Valitettavasti orvot, avioerolapset eivätkä monet muutkaan nuoret aina tunne oikeuksiaan eivätkä kykene niitä puolustamaan, saati hyödyntämään. - Leskivanhempikin on saattanut tottua pitämään orvon eläkkeitä henkilökohtaisena saavutettuna etunaan, kun ne kerran maksetaan leskelle. Puoliorpo nuori aina edes tiedä, että orvon eläke jatkuu hänen opiskellessaan.
Nuoret saavat äänioikeuden ja täysi-ikäisyyden 18-vuotiaana, mutta selviytymiskeinoja puuttuu. Poliittiset päättäjät ovat liian sinisilmäisiä eivätkä väliiniputoavat nuoret tunnu kiinnostavan poliittisia päättäjiä käytännön tekoihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Peruskouluissa ja lukioissa on ollut opinto-ohjaajat 1970-luvulta saakka. Opojen osaaminen ei riitä kaikkeen. Suurin osa opinto-ohjaajista on pätevöitynyt vuoden kestävillä täydennyskoulutuksella, osa on epäpäteviä. Pohjavaatimuksena opo-koulutukseen on muutaman vuoden opettajankokemus ja yliopistotutkinto tai vanhan mallinen kansakoulunopettajankoulutus. Yleensä perussyy pätevöitymiseen on paremmat työllistymismahdollisuudet.
Opoilla on harvoin muuta kuin opettajan kokemusta eikä yritysektorin tuntemustakaan. Kansalaistaidon ja yhteiskuntaopin opetus jää usein historian opettajien ja kuvataiteen opettajien täytetunneiksi ja hanttihommiksi. Myös sosiaalipolitiikan osaaminen on yleensä heppoista eikä "siltojen ja turvakaiteiden" tarvetta välttämättä edes tiedosteta ja se edellyttäisi omakohtaista tiedon hankintaa.