Halusin avata ihan oman ketjun tästä aiheesta koska se ansaitsee tulla esille asiallisesti. Vaikka kirjoitukseni on poleeminen, -haluan ensin korostaa väärinkäsitysten välttämiseksi ja erottaakseni itseni epäuskoisten herjauksista joita tänne tapaa tulla aina perään aiheesta riippumatta, että esirukous on tietenkin suuri Jumalan suoma lahja ja etuoikeus kun se oikein ymmärretään ja käytetään. Meitähän Raamatussa jopa velvoitetaan esirukouksiin kaikien puolesta.
Esirukous voi olla ratkaisevaakin jokus asioiden kulun kannalta, ja näin voi kristitty ottaa kantaakseen kärsivien taakkoja vaikkei olisi penniäkään antaa rahaa muille. Se joka ei osaa puhua (kuten allekirjoittanut) voi kantaa puhujia esirukouksissa Jumalan eteen jne. jne. Esirukous on siis oikein käytettynä kaunis ja tarpeellinen kristillinen tapa kun se tehdään hiljaisuudessa ja sydämen nöyryydessä.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Se mitä kritisoin, -on nykyisin vallalla oleva esirukouskulttuuri jossa tietyt vahvat persoonat alkavat vetää julkista esirukoilijan roolia. On muka "armolahja" rukoilla sairaiden paranemiseksi, -tai jonkun tietyn erityisaihepiirin puolesta. Eräät nostavat itsensä jalustalle tai mielletään yksinkertaisempien toimesta jotenkin muka "armoitetummaksi" rukoilijaksi tavalliseen tallaajaan verrattuna, Jumalan mielletään kuulevan paremmin heidän rukouksensa.
On kiertäviä "esirukoilijoita" joita saavutaan laumoittain katsomaan pitkienkin matkojen takaa. Usein nämä ovat vielä karismaatikkoja jotka lupaavat paljon mutta useimmiten pettävät odotukset.
On vakava harha kuvitella että jonkun toisen rukous tulisi paremmin kuulluksi tai että hän osaisi rukoilla muita paremmin. Ymmärrän kyllä että pyydetään esirukousta jos ei jakseta itse rukoilla mutta pidän tällaisia kirkoissa järjestettäviä esirukoustilaiuuksia pelkkänä rahankeruuna ja yksinkertaisten höynäyttämistilaisuuksina, koska niihin sisältyy se ajatus että tuon toisen rukous tullee paremmin kuulluksi kuin omani.
Kun olen paljon ja pitkään pyörinyt mukana hengellisissä piireissä ja minulla on ystäviä monestakin eri suunnasta, minuakin on usein pyydetty mukaan "esirukoilijaksi" tai jopa "sielunhoitajaksi" johonkin tämmöisiin tilaisuuksiin, mutta en kyllä jalallanikaan niihin astu ja olen sitä mieltä että joka tarvitsee sielunhoitajaa, hänen on parasta välttää maallikkopuoskareita, vaan hengellisissä asioissa pitää mennä uskovaisen papin puheille ja psyykkisissä ongelmissa psykiatrin luo.
Sitä en ymmärrä enkä hyväksy lainkaan että joitain ihmisiä nostetaan muka joksikin rukoilija-ikoneiksi.
Mutta kyllä yksinkertaisia ja höynäytettäviä riittää valtavasti laumoittain huijareitten tilaisuuksiin rahaa kantamaan ja jopa arkisen seurakuntaelämänkin sisällä on jo luterilaisuudessakin alkanut esiintyä kaikenkarvaisia "esirukousryhmiä/esirukousiltoja" yms. Jopa amerikkalaisperäisiä "Healing Rooms" -nimisiä, meidän uskonperinteellemme kokonaan vieraita asioita.
Kirkkomme hämyisissä nurkissa on alkanut pesiä kaikenkarvaisia nurkkasaarnaajia eli "Hengenuudistus" -ryhmiä jotka ovat aika kaukana perinteisestä kristillisyyden käsityksestä.
Tällaiset pitäisi perata kirkosta pois, samoin kuin kaikenlaiset viihdemessutkin.
Esirukous voi olla ratkaisevaakin jokus asioiden kulun kannalta, ja näin voi kristitty ottaa kantaakseen kärsivien taakkoja vaikkei olisi penniäkään antaa rahaa muille. Se joka ei osaa puhua (kuten allekirjoittanut) voi kantaa puhujia esirukouksissa Jumalan eteen jne. jne. Esirukous on siis oikein käytettynä kaunis ja tarpeellinen kristillinen tapa kun se tehdään hiljaisuudessa ja sydämen nöyryydessä.
----------------------------------------------------------------------------------------------
Se mitä kritisoin, -on nykyisin vallalla oleva esirukouskulttuuri jossa tietyt vahvat persoonat alkavat vetää julkista esirukoilijan roolia. On muka "armolahja" rukoilla sairaiden paranemiseksi, -tai jonkun tietyn erityisaihepiirin puolesta. Eräät nostavat itsensä jalustalle tai mielletään yksinkertaisempien toimesta jotenkin muka "armoitetummaksi" rukoilijaksi tavalliseen tallaajaan verrattuna, Jumalan mielletään kuulevan paremmin heidän rukouksensa.
On kiertäviä "esirukoilijoita" joita saavutaan laumoittain katsomaan pitkienkin matkojen takaa. Usein nämä ovat vielä karismaatikkoja jotka lupaavat paljon mutta useimmiten pettävät odotukset.
On vakava harha kuvitella että jonkun toisen rukous tulisi paremmin kuulluksi tai että hän osaisi rukoilla muita paremmin. Ymmärrän kyllä että pyydetään esirukousta jos ei jakseta itse rukoilla mutta pidän tällaisia kirkoissa järjestettäviä esirukoustilaiuuksia pelkkänä rahankeruuna ja yksinkertaisten höynäyttämistilaisuuksina, koska niihin sisältyy se ajatus että tuon toisen rukous tullee paremmin kuulluksi kuin omani.
Kun olen paljon ja pitkään pyörinyt mukana hengellisissä piireissä ja minulla on ystäviä monestakin eri suunnasta, minuakin on usein pyydetty mukaan "esirukoilijaksi" tai jopa "sielunhoitajaksi" johonkin tämmöisiin tilaisuuksiin, mutta en kyllä jalallanikaan niihin astu ja olen sitä mieltä että joka tarvitsee sielunhoitajaa, hänen on parasta välttää maallikkopuoskareita, vaan hengellisissä asioissa pitää mennä uskovaisen papin puheille ja psyykkisissä ongelmissa psykiatrin luo.
Sitä en ymmärrä enkä hyväksy lainkaan että joitain ihmisiä nostetaan muka joksikin rukoilija-ikoneiksi.
Mutta kyllä yksinkertaisia ja höynäytettäviä riittää valtavasti laumoittain huijareitten tilaisuuksiin rahaa kantamaan ja jopa arkisen seurakuntaelämänkin sisällä on jo luterilaisuudessakin alkanut esiintyä kaikenkarvaisia "esirukousryhmiä/esirukousiltoja" yms. Jopa amerikkalaisperäisiä "Healing Rooms" -nimisiä, meidän uskonperinteellemme kokonaan vieraita asioita.
Kirkkomme hämyisissä nurkissa on alkanut pesiä kaikenkarvaisia nurkkasaarnaajia eli "Hengenuudistus" -ryhmiä jotka ovat aika kaukana perinteisestä kristillisyyden käsityksestä.
Tällaiset pitäisi perata kirkosta pois, samoin kuin kaikenlaiset viihdemessutkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.