Jehofiili on yleisesti käyttöön tullut termi niille exille, jotka eivät ole vapautuneet Jt-lahkon mielenhallinnasta, vaikka ovat jo mahdollisesti vuosikausia sitten irtaantuneet lahkosta. Moni heistä on erotettu jostain syystä, mutta päähän on heillä jäänyt edelleen ajatus, että Jt-lahko on "totuus". He ovat tavallaan wanna-be-todistajia. Ajattelevat, että ois oikein olla Jt, vaan ei jaksa, ei jaksa kaikkeen siihen ryhtyä. Asia vaikuttaa painavan mieltä, aiheuttavan syyllisyyttä ja joillakin jopa äkäisyyttä, joka suuntautuu sitten itseen ja tilaisuuden tullen toisiin exiin, niihin exiin, jotka ovat tajunneet totuuden ns "totuudesta" ja kritisoivat lahkoa.
Mitäs sitten tapahtuu, kun jehofiili törmää exään, joka on vapautunut lahkon mielenhallinnasta ja erehtyy ehkäpä sanomaan jokusen kriiittisen sanan Jt-lahkosta. Hui hirvitys sentään, mikä show! Siinä ei sanoja säästellä, kun Jt-lahkoa puolustellaan ja kriittisiä exiä haukutaan Jt-lahkolta tutuin sanankääntein. Enpä voi muuta sanoa kuin , että olen järkyttynyt!
Kyllä on Jt-lahko aivopesunsa huolella tehnyt, kun se joillakin pysyy ei vain vuosia vaan vuosikymmeniä lahkosta lähdön jälkeen. Kaikkea muuta saisi kritisoida, mutta ei Jt-liikettä ja sen toimintatapoja. Mitään eivät jehofiilit ole osanneet perustella Jt-lahkon mahtavuudesta, mutta osoittavat mieltä ja mahdollisesti jopa raivoavat, jos Jt-lahkon aiheuttamat ongelmat nousevat keskustelussa esiin.
Kaipa se on jokin vinksahtaneen omantunnon lepyttämismetodi, että jehofiili nostaa itseään toisiin exiin verraten Jt-lahkon opettamaan tyyliin: "Ehkäpä minulla on lihan heikkouksia, mutta koskaan en totuutta vastaan nouse. Olen exä, mutta en sentään luopio!" Ja sitten voi tuntea paremmuutta ns luopioihin verrattuna, jotka ovat Jt-kriittisiä exiä.
Tähänhän Jt-lahko juuri tähtää! Se haluaa, että exät olisivat vaiennettuja ja lahkon puoltajiksi peloteltuja ja että aivopesu purisi vielä lähdönkin jälkeen. Jt-lahko on jakanut kirjoituksissaan exät kahteen ryhmään: hirviömäiset luopio-exät, jotka kehtaavat kritisoida Jt-liikettä ja toisaalta kiltit, lihan heikkouksilleen vain periksi antaneet exät, joita ei lasketa luopioiden hirmuiseen joukkoon.
Onpa ollut silmiäavaava kokemus kohdat joitakin tuohon jehofiiliryhmään kuuluvia exiä. On kyllä monella siinä porukassa mielen defenssimekanismit rajusti käytössä ja solmussa olon määrää ei osaa sanoin kuvata! Hirmuista mikä määrä padottua angstia voikaan nousta ja kohdistua, ei siihen varsinaiseen ahdistuksen taustasyyhyn eli Jt-lahkoon vaan joko exään itseensä tai toisiin exiin, Jt-kriittisiin exiin.
Tätä aihetta osittain sivuaa myös seuraava kirjoitus:
Perjantaikolumni: Oletko vielä häkissä?
"Lähdön jälkeen loin menestyksekkään uran, rakensin uusia ystävyyssuhteita ja täytin elämäni uusilla kokemuksilla. Mutta silti vuosien ajan puolustelin järjestöä kritiikkiä vastaan..."
"Monien vuosien ajan olin kuin raajarikko syyllisyyden ja huonon itsetunnon takia, ilman tarkoitusta ja suuntaa elämässäni. Haudoin vihaa, joka vaihtui täydeksi raivoksi muutaman viinilasillisen jälkeen."
http://www.johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w444.html
Niin, kaipa se on ymmärrettävää, että joillakin jehofiileillä on niin paljon patoutunutta vihaa, joka voi kääntyä Jt-kriittisiä exiä kohtaan. Se on ymmärrettävää, mutta se tuntuu pahalta, kun sellaiseen törmää. Olisi terveempää tuntea äkäisyyttä sitä kohdetta kohtaan, joka on alistanut ja käyttänyt mielenhallintakeinoja ja toiminut julmasti aiheuttaen karttamisen ja hylkäämisrangaistuksen. Ei ihme, jos sellainen suututtaisi. Mutta surullista kyllä se vihastuminen ja äkäisyys huonosta kohtelusta kääntyykin jehofiileillä itseä tai toisia exiä kohtaan. Mutta onneksi se on näistäkin monilla vain prosessin yksi vaihe, josta voi päästä eteenpäin asioiden ja tunteiden selkiintymiseen ja syvempään ymmärtämiseen.
Mitäs sitten tapahtuu, kun jehofiili törmää exään, joka on vapautunut lahkon mielenhallinnasta ja erehtyy ehkäpä sanomaan jokusen kriiittisen sanan Jt-lahkosta. Hui hirvitys sentään, mikä show! Siinä ei sanoja säästellä, kun Jt-lahkoa puolustellaan ja kriittisiä exiä haukutaan Jt-lahkolta tutuin sanankääntein. Enpä voi muuta sanoa kuin , että olen järkyttynyt!
Kyllä on Jt-lahko aivopesunsa huolella tehnyt, kun se joillakin pysyy ei vain vuosia vaan vuosikymmeniä lahkosta lähdön jälkeen. Kaikkea muuta saisi kritisoida, mutta ei Jt-liikettä ja sen toimintatapoja. Mitään eivät jehofiilit ole osanneet perustella Jt-lahkon mahtavuudesta, mutta osoittavat mieltä ja mahdollisesti jopa raivoavat, jos Jt-lahkon aiheuttamat ongelmat nousevat keskustelussa esiin.
Kaipa se on jokin vinksahtaneen omantunnon lepyttämismetodi, että jehofiili nostaa itseään toisiin exiin verraten Jt-lahkon opettamaan tyyliin: "Ehkäpä minulla on lihan heikkouksia, mutta koskaan en totuutta vastaan nouse. Olen exä, mutta en sentään luopio!" Ja sitten voi tuntea paremmuutta ns luopioihin verrattuna, jotka ovat Jt-kriittisiä exiä.
Tähänhän Jt-lahko juuri tähtää! Se haluaa, että exät olisivat vaiennettuja ja lahkon puoltajiksi peloteltuja ja että aivopesu purisi vielä lähdönkin jälkeen. Jt-lahko on jakanut kirjoituksissaan exät kahteen ryhmään: hirviömäiset luopio-exät, jotka kehtaavat kritisoida Jt-liikettä ja toisaalta kiltit, lihan heikkouksilleen vain periksi antaneet exät, joita ei lasketa luopioiden hirmuiseen joukkoon.
Onpa ollut silmiäavaava kokemus kohdat joitakin tuohon jehofiiliryhmään kuuluvia exiä. On kyllä monella siinä porukassa mielen defenssimekanismit rajusti käytössä ja solmussa olon määrää ei osaa sanoin kuvata! Hirmuista mikä määrä padottua angstia voikaan nousta ja kohdistua, ei siihen varsinaiseen ahdistuksen taustasyyhyn eli Jt-lahkoon vaan joko exään itseensä tai toisiin exiin, Jt-kriittisiin exiin.
Tätä aihetta osittain sivuaa myös seuraava kirjoitus:
Perjantaikolumni: Oletko vielä häkissä?
"Lähdön jälkeen loin menestyksekkään uran, rakensin uusia ystävyyssuhteita ja täytin elämäni uusilla kokemuksilla. Mutta silti vuosien ajan puolustelin järjestöä kritiikkiä vastaan..."
"Monien vuosien ajan olin kuin raajarikko syyllisyyden ja huonon itsetunnon takia, ilman tarkoitusta ja suuntaa elämässäni. Haudoin vihaa, joka vaihtui täydeksi raivoksi muutaman viinilasillisen jälkeen."
http://www.johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w444.html
Niin, kaipa se on ymmärrettävää, että joillakin jehofiileillä on niin paljon patoutunutta vihaa, joka voi kääntyä Jt-kriittisiä exiä kohtaan. Se on ymmärrettävää, mutta se tuntuu pahalta, kun sellaiseen törmää. Olisi terveempää tuntea äkäisyyttä sitä kohdetta kohtaan, joka on alistanut ja käyttänyt mielenhallintakeinoja ja toiminut julmasti aiheuttaen karttamisen ja hylkäämisrangaistuksen. Ei ihme, jos sellainen suututtaisi. Mutta surullista kyllä se vihastuminen ja äkäisyys huonosta kohtelusta kääntyykin jehofiileillä itseä tai toisia exiä kohtaan. Mutta onneksi se on näistäkin monilla vain prosessin yksi vaihe, josta voi päästä eteenpäin asioiden ja tunteiden selkiintymiseen ja syvempään ymmärtämiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi nimittelet ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä? Pidätkö itse siitä, että sinua nimitellään patmoshelluntailaiskarismaattishurmokselliseksi? Tai pitäisitkö siitä jos sinua nimiteltäisiin jesufiiliksi tai jälleentulofiiliksi? Nimittäin uskallan väittää melko varmasti, että uskot Jeesuksen toiseen tulemiseen vaikkei sille ole minkäänlaisia perusteita olemassa.
Entisellä todistajalla on oikeus uskoa kuten uskoo ja oikeus pitää todistajien tulkinnan puolia, sinäkin paasaat oman uskonlahkosi perusteettomia näkemyksiä ainoana oikeana totuutena. Sinulla on siis paljon yhteistä sellaisen kanssa, jota nimität jehofiiliksi. Tarkoituksesi on vain ja ainoastaan nöyryyttää ja häväistä ja sillä tavalla hiljentää henkilö jonka kirjallisia näkemyksiä et kestä. Sinusta ei ole argumentoimaan itse asiaa vaan siirryt mieluummin ad-hominem-linjalle. Tämähän on tyypillistä palstan "uudestisyntyneille".
Minusta sinä et eroa näistä haukkumistasi uskovaisista mitenkään erityisesti, samanlaisia uskontarvitsijoita olette kaikki tyyni. Tulisitte mieluummin toimeen keskenänne. Uskonne nimittäin on turhaa.