Pieni siilinpoikanen
mietti, pienet siilinviikset väristen, vilkkaan moottoritien vieressä
- kannattaisiko ylittää ?
sillä tien toisella puolen
ruoho niin vihertää
"Tuskallisen levottomuuden alku on uskon loppu.
Aidon uskon alku on KAIKEN levottomuuden loppu."
mietti, pienet siilinviikset väristen, vilkkaan moottoritien vieressä
- kannattaisiko ylittää ?
sillä tien toisella puolen
ruoho niin vihertää
"Tuskallisen levottomuuden alku on uskon loppu.
Aidon uskon alku on KAIKEN levottomuuden loppu."
Vastaukset 3
Vanhimmat
leffa on ainakin ihan kahjo!
Kyseessä on huono suomennos, tai sitten kirjoittajan ajatus on jo alunperin hämärä.
"Tuskallisen levottomuuden alku on uskon loppu.
Aidon uskon alku on KAIKEN levottomuuden loppu."
Äh??
Tarkoitetaanko mahdollisesti tätä:
"Uskon loppuessa alkaa tuskallinen levottomuus, mutta aidon uskon alkaessa loppuu kaikenlainen levottomuus."
Tuskallinen levottomuus (uskovan elämässä) alkaa siis uskon loppumisesta. Mutta aidon uskon alkaessa KAIKKI levottomuus loppuu.
Tässä syy ja seuraus on oikein päin.
Ilmeisesti kyse ei ole pelastavasta uskosta sinänsä, vaan pelastusta seuraavasta uskon asenteesta, jossa kristityn on tarkoitus vaeltaa?
Näin ollen voimme tähdentää:
Aidon uskon alkaessa TOIMIA KÄYTÄNNÖSSÄ kaikki levottomuus loppuu.
Vai tarkoitetaanko, kuten lauserakenteen pohjalta voi päätellä, että:
"Tuskallisen levottomuuden alkaessa usko loppuu, mutta kaiken levottomuuden loppuessa alkaa usko."
Tuohon kyllä sanoisin vielä kerran Äh! Melkoisen sielullista menestysteologiaa - nimittäin -
tämän pohjalta joutuisimme päättelemään:
Usko on pelkkä sielullinen ominaisuus, joka katoaa heti jos sisimpäämme tulee levottomuutta.
Tällöin levottomuus olisi siis kadotukseen johtava synti?
* * *
Muuten, onko tuo sanan "kaikki" painottaminen kirjailijan vai omasi?
Kirjoittaja on: George (Yrjö) Muller
hartauskirjasta, jonka sain rakkaalta ystävältäni :)
Luulen ettei kirjoittajan ajatus ole hämärä
vaan sananmuoto on tuotu paperille hämärästi
Olet oikeassa, ettei levottomuuden alku ole uskon loppu, vaan uskon alku on levottomuuden loppu
ja silloin kun se alkaa oikeasti ELÄÄ elävänä uskona
kaikessa mihin Herra johdattaa, niin
RAUHA kulkee askelissa Jeesuksen kanssa
ja kaikki turha levottomuus loppuu.
Tässä puhutaan epäuskon rukouksista
miten ne voivat olla enemmänkin esteenä kuin apuna. Eli miten tärkeää on ettei rukoile itseään pois uskosta. Jos rukoilee epäuskossa eikä edes usko että Jumala vastaa. Uskon rukous on sitä että voi sanoa Hänelle
odottavasi uskossa ja ylistäväsi vastauksesta!
Rukoukset, joissa usko menetetään, kieltävät sekä Jumalan Sanan lupaukset että Hänen pienen hiljaisen "kyllä" äänensä sydämessämme.
Sellaiset rukoukset tulevat levottomasta ja epäuskoisesta sydämestä.
Levottomissa rukouksissa usein ajatukset keskittyvät enemmän vaikeuksiin kuin Jumalan lupauksiin.
Kyllä levottomuuskin voi olla synti
silloin jos se johtaa levottomiin tekoihin.
Mitä mieltä sinä olet ns.menestysteologiasta?
"Usko ei ole tunnetta, ei näkemistä eikä epäilemistä vaan Jumalan Sanan
luotettavana pitämistä."