Kerrataanpas sapatin ja sunnuntain historiaa:
Tutkiessamme Jerusalemin alkukristillistä yhteisöä koskevaa raamatullista ja historiallista aineistoa löytääksemme esimerkkejä sunnuntain vietosta havaitsimme kiistattomia todisteita siitä, että kristikunnan äitiseurakunnan jäsenet ja johto olivat pääasiassa juutalaisia käännynnäisiä, jotka olivat syvästi kiinnittyneitä juutalaisiin uskonnollisiin menoihin, kuten sapatin pitämiseen.
Vakuuttavan todisteen tästä tarjoaa Nazareenien lahko, ryhmä, joka on peräisin suoraan Jerusalemin alkuseurakunnasta. He viettivät sapattia vuoden 70 jälkeen ja näin osoittivat, ettei mitään muutosta sapatista sunnuntaihin tapahtunut Palestiinan alkuperäisten juutalaiskristittyjen keskuudessa.
Sunnuntain liturgia ja lepo sai muotonsa vain asteittain juutalaisen sapatin mukaan. Itse asiassa sapattikäskyn täydellinen soveltamien sunnuntailepoon toteutui vasta viidennellä ja kuudennella vuosisadalla. Tämä vahvistaa käsitystämme, jonka mukaan sunnuntai ei tullut lepopäiväksi eikä jumalanpalveluspäiväksi apostolien käskyn perusteella, vaan siihen vaikutti erityisesti Rooman seurakunnan harjoittama kirkollinen arvovalta.
Aikaisemmin katoliset teologit ja historioitsijat ovatkin pitäneet tätä käytännöllisesti katsoen vahvistettuna tosiasiana. Niinpä esimerkiksi Tuomas Akvinolainen toteaa selkeästi:
”Uudessa laissa Herran päivän vietto astui sapatin vieton tilalle; ei minkään periaatteen tähden vaan kirkon asetuksena ja kristillisen kirkon tapana.”
Vincent J. Kelly päätyy samankaltaiseen tulokseen Amerikan katoliselle yliopistolle (Catholic University of America) esittämässään väitöskirjassa:
”Jotkut teologit ovat esittäneet sellaisen käsityksen, että Jumala samoin suoranaisesti määräsi sunnuntain jumalanpalveluspäiväksi uudessa laissa, että hän itse on nimenomaisesti asettanut sunnuntain sapatin tilalle. Mutta tämä teoria on nykyisin kokonaan hylätty. Nyt ollaan yleisesti sitä mieltä, että Jumala yksinkertaisesti antoi kirkolleen vallan asettaa minkä tahansa päivän tai päivät, jotka se katsoi sopiviksi pyhäpäiviksi. Kirkko valitsi sunnuntain, viikon ensimmäisen päivän ja ajan kuluessa lisäsi muitakin päiviä pyhäpäiviksi.”.
Sunnuntain vieton alkuperä vie Roomaan. Tosin tuolloin alkuun sunnuntaita vietettiin valon luomisen päivänä ensimmäisen luomispäivän kunniaksi ja vanhurskauden auringon ylösnousemuspäivänä. Sunnuntain valintaan taas vaikutti pakanallinen auringonpalvonta ja sunnuntain palvominen auringonpäivänä samoin kuin joulu auringon syntymäpäivänä.
(lähde: Bacchiocchi: Sapatti ja sunnuntai)
Tutkiessamme Jerusalemin alkukristillistä yhteisöä koskevaa raamatullista ja historiallista aineistoa löytääksemme esimerkkejä sunnuntain vietosta havaitsimme kiistattomia todisteita siitä, että kristikunnan äitiseurakunnan jäsenet ja johto olivat pääasiassa juutalaisia käännynnäisiä, jotka olivat syvästi kiinnittyneitä juutalaisiin uskonnollisiin menoihin, kuten sapatin pitämiseen.
Vakuuttavan todisteen tästä tarjoaa Nazareenien lahko, ryhmä, joka on peräisin suoraan Jerusalemin alkuseurakunnasta. He viettivät sapattia vuoden 70 jälkeen ja näin osoittivat, ettei mitään muutosta sapatista sunnuntaihin tapahtunut Palestiinan alkuperäisten juutalaiskristittyjen keskuudessa.
Sunnuntain liturgia ja lepo sai muotonsa vain asteittain juutalaisen sapatin mukaan. Itse asiassa sapattikäskyn täydellinen soveltamien sunnuntailepoon toteutui vasta viidennellä ja kuudennella vuosisadalla. Tämä vahvistaa käsitystämme, jonka mukaan sunnuntai ei tullut lepopäiväksi eikä jumalanpalveluspäiväksi apostolien käskyn perusteella, vaan siihen vaikutti erityisesti Rooman seurakunnan harjoittama kirkollinen arvovalta.
Aikaisemmin katoliset teologit ja historioitsijat ovatkin pitäneet tätä käytännöllisesti katsoen vahvistettuna tosiasiana. Niinpä esimerkiksi Tuomas Akvinolainen toteaa selkeästi:
”Uudessa laissa Herran päivän vietto astui sapatin vieton tilalle; ei minkään periaatteen tähden vaan kirkon asetuksena ja kristillisen kirkon tapana.”
Vincent J. Kelly päätyy samankaltaiseen tulokseen Amerikan katoliselle yliopistolle (Catholic University of America) esittämässään väitöskirjassa:
”Jotkut teologit ovat esittäneet sellaisen käsityksen, että Jumala samoin suoranaisesti määräsi sunnuntain jumalanpalveluspäiväksi uudessa laissa, että hän itse on nimenomaisesti asettanut sunnuntain sapatin tilalle. Mutta tämä teoria on nykyisin kokonaan hylätty. Nyt ollaan yleisesti sitä mieltä, että Jumala yksinkertaisesti antoi kirkolleen vallan asettaa minkä tahansa päivän tai päivät, jotka se katsoi sopiviksi pyhäpäiviksi. Kirkko valitsi sunnuntain, viikon ensimmäisen päivän ja ajan kuluessa lisäsi muitakin päiviä pyhäpäiviksi.”.
Sunnuntain vieton alkuperä vie Roomaan. Tosin tuolloin alkuun sunnuntaita vietettiin valon luomisen päivänä ensimmäisen luomispäivän kunniaksi ja vanhurskauden auringon ylösnousemuspäivänä. Sunnuntain valintaan taas vaikutti pakanallinen auringonpalvonta ja sunnuntain palvominen auringonpäivänä samoin kuin joulu auringon syntymäpäivänä.
(lähde: Bacchiocchi: Sapatti ja sunnuntai)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.