Miten erottaa toisistaan terve ja järkevä ns. filosofinen usko järjettömästä ja vainoharhaisesta harhaluuloisuudesta?
Joskus vaikuttaa siltä, että etenkin karismaattiset seurakunnat ovat lähinnä harhaluuloisten säilömispaikkoja, joissa he hoitavat harhaluulojaan uskomushoidoilla ts. itse keksimiään sairauksia itse keksimillään hoitokeinoilla vrt. valeparanemiset valesairauksista. Puhumattakaan kokemuksesta jonkin erityisen tehtävän suorittajana tai olemisesta Jumalan välikappaleena. Toisten samanlaisten seurassa epätavallinen muuttuu tavalliseksi ja oma käytös hyväksyttäväksi ympäristön hyväksynnän ja vahvistamisen kautta.
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia.
Tavallisimmat harhaluulot ovat erilaisia vainoamisharhaluuloja, jolloin henkilö uskoo perusteetta jonkun ihmisen, järjestön tai muun vastaavan vainoavan häntä. Suhteuttamisharhojen ilmetessä henkilö antaa monille ympäristön tavallisille tapahtumille henkilökohtaisen merkityksensä. Hän voi esimerkiksi kokea, että televisio-ohjelmassa, laulussa tai lehdessä viitataan juuri häneen tai että kadulla kävelevän tuntemattoman henkilön eleet liittyvät tavalla tai toisella häneen. Suuruusharhaluulossa henkilö kokee olevansa perusteetta hyvin merkittävä henkilö, uskonnollisesti harhaluuloinen uskoo olevansa Jumala tai hänen lähettiläänsä, mustasukkaisuusharhainen on perusteetta vakuuttunut puolisonsa uskottomuudesta, eroottisessa harhaluuloisuudessa on itsepäisen vakuuttunut toisen rakastumisesta itseensä, somaattisesti harhaluuloinen kokee haisevansa pahalta, ruumiinosansa olevan rujo tai ihollaan olevan matoja tms.
Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta vähitellen muodostuu todellisuudesta poikkeava ja vakaa uskomus. Joissakin tilanteissa harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset ja tietoisuudesta torjutut tilanteet."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00372
Joskus vaikuttaa siltä, että etenkin karismaattiset seurakunnat ovat lähinnä harhaluuloisten säilömispaikkoja, joissa he hoitavat harhaluulojaan uskomushoidoilla ts. itse keksimiään sairauksia itse keksimillään hoitokeinoilla vrt. valeparanemiset valesairauksista. Puhumattakaan kokemuksesta jonkin erityisen tehtävän suorittajana tai olemisesta Jumalan välikappaleena. Toisten samanlaisten seurassa epätavallinen muuttuu tavalliseksi ja oma käytös hyväksyttäväksi ympäristön hyväksynnän ja vahvistamisen kautta.
"Harhaluulot eli deluusiot ovat epäreaalisia uskomuksia, joiden taustalla yleensä on havainnon tai kokemuksen väärä tulkinta. Harhaluulojen sisältö ja kohde voivat olla hyvin erilaisia.
Tavallisimmat harhaluulot ovat erilaisia vainoamisharhaluuloja, jolloin henkilö uskoo perusteetta jonkun ihmisen, järjestön tai muun vastaavan vainoavan häntä. Suhteuttamisharhojen ilmetessä henkilö antaa monille ympäristön tavallisille tapahtumille henkilökohtaisen merkityksensä. Hän voi esimerkiksi kokea, että televisio-ohjelmassa, laulussa tai lehdessä viitataan juuri häneen tai että kadulla kävelevän tuntemattoman henkilön eleet liittyvät tavalla tai toisella häneen. Suuruusharhaluulossa henkilö kokee olevansa perusteetta hyvin merkittävä henkilö, uskonnollisesti harhaluuloinen uskoo olevansa Jumala tai hänen lähettiläänsä, mustasukkaisuusharhainen on perusteetta vakuuttunut puolisonsa uskottomuudesta, eroottisessa harhaluuloisuudessa on itsepäisen vakuuttunut toisen rakastumisesta itseensä, somaattisesti harhaluuloinen kokee haisevansa pahalta, ruumiinosansa olevan rujo tai ihollaan olevan matoja tms.
Harhaluulojen taustalla on usein ahdistava, pelottava tai tavallisuudesta poikkeava kokemus, jolle ihminen etsii selitystä ja josta vähitellen muodostuu todellisuudesta poikkeava ja vakaa uskomus. Joissakin tilanteissa harhaluulot syntyvät tilanteissa, jotka tuovat mieleen lapsuuden tai sen jälkeen koetut traumaattiset ja tietoisuudesta torjutut tilanteet."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00372
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Harhaluuloisuushäiriöt ja vastaavat lievemmät uskomukset voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia henkilön suhteissa puolisoonsa, ystäviinsä, työtovereihinsa. Harhaluuloisuushäiriöstä kärsivällä on alttius tulkita ympäristön tapahtumat ja ihmisten eleet tavalla (merkityselämykset ja suhteuttamisharhat), joka tukee heidän uskojaan. Tuloksena ovat riitaisat väittelyt ja kaikkien osapuolten ärtyneisyys."
Muistakaamme myös:
"Harhaluulot ja -uskomukset ymmärretään yksilön keinona hallita ja väistää yksinäisyyteen, hylätyksi tulemisen pelkoon, merkityksettömyyteen ja traumaattisiin tunnemuistoihin liittyviä tunteita ja mielikuvia. Tämän vuoksi harhaluuloista kärsivän uskomuksiin tulee suhtautua ymmärryksellä, ne ovat luonteeltaan hänen tapansa ymmärtää ja selittää ympäristön tapahtumia."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00373
Koetat pohtia, mitä ne harhaluulot ovat? Vai mikä oli tarkoituksesi?
Aloitan antamasi linkin loppupuolelta:
”Eron tekeminen harhaluulojen ja hyvin itsepäisesti pidettyjen tai kulttuuristen uskomusten välillä ei aina ole helppoa.”
”Uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos se on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailmanselitys.”
Meillä ihmisillä on tarve uskoa mm. erilaisiin ihmeisiin. Ajattele vaikka kaikkea sitä markkinointia, joka kohdistuu vaikka ryppyvoiteisiin tai laihdutuspillereihin. Eivät ne sen kummallisempia ole kuin halu kokea vaikka se parantumisen ihme.
Näitä tarpeita käytetään hyväksi, ikävä kyllä.
Meillä jokaisella on omat perimämme, kokemuksemme ym. jotka tekevät meistä erilaisia. Erilaisia jo siinäkin, miten ajattelemme tai hahmotamme maailmaa. On todella vaikeaa asettaa rajaa, milloin voidaan jonkun sanoa olevan harhaluuloissa. Herkkäuskoisuus ei ole harhaluuloa.
Joskus ne ovat aivan selviä, ja silloin ammatti-ihminen voi tuollaisen diagnoosin antaa. Toki arjessakin läheiset havaitsevat, kun jutut alkavat muuttua yhä oudoimmiksi. Enkä tarkoita tällä edes sitä ”uskoon tuloa”, vaan jopa raju rakastuminen saattaa muuttaa käytöksen kummalliseksi. Yleensä nämä ovat itsestään ohi meneviä, mutta voivat kestää parikin vuotta.
”…ovat lähinnä harhaluuloisten säilömispaikkoja, joissa he hoitavat harhaluulojaan uskomushoidoilla…”
En osaa nähdä ihan tuollaisenakaan näitä erilaisia karismaattisia yhteisöjä. On joukko ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä vahvaa auktoriteettia. Tavallaan kuin pienet lapset, jotka kaipaavat aikuista tuekseen kertomaan ”totuuden”. He eivät osaa tai pelkäävät itse ottaa vastuuta omasta maailmankuvastaan. On paljon helpompaa ottaa jostain valmis ja hyvin ehdottoman varmalta kuulostava malli.
Sitten on henkilöitä, jotka pitävät siitä vallasta, jonka saa kun antaa muille valmiita kaavoja. Joilla ei omatunto soimaa siitä, että manipuloivat muiden mieliä. Kun tähän laitetaan usko, ja sillä ahdistetaan koko ajan, epäillään ettet sittenkään usko ”oikein”, voi toinen hädissään ja peloissaan muuttaa ajatteluaan toivottuun suuntaan.
”Eron tekeminen on usein vaikeata myös sen vuoksi, että harhaluulojen taustalla on usein erilaisia todellisia ja ahdistavia kokemuksia, jotka henkilö on kuitenkin elämäntilanteensa vuoksi ymmärtänyt väärin antaen niille väritetyn ja korostuneen merkityksen.”
Monen uskonnollisen kokemuksen taustalla on juuri tuollaisia ja ne voidaan valjastaa uskoon liittyviksi. Annetaan selitys, kokemukselle joka saattaa olla vaikeaa muuten sanoittaa. Joskus se on paikallaan ja joskus ei. Tähän tarvitaan sitä viisasta hengellistä ihmistä, joka ymmärtää näitä asioita.