Eli äitini on lopettamassa tervettä koiraani.
Minulla on 8 vuotias sekarotuinen, 4okg koira. Kun muutin omilleen, äitini tahtoi pitöö koiran kotitalossani, koska koira olisi onnellisempi omakotitalossa. Ja olin samaa mieltä, vaikka hyvin olisin voinut ottaa mukaan hoitaakseni. Äitini vastusti kuitenkin. Otin toisen koiran useita kuukausia myöhemmin. Asuntoni on kuitenkin niin pieni, etteivät molemmat leikkivät goljatit tänne mahdu.
Vanhaa koiraani olen käynyt katsomassa kuitenkin päivittäin. Kuono on harmaantunut ja askel hitaampaa, mutta muuten terhakkana. Sillointällöin jättää aterian väliin ja n. 1x viikkoon saattaa oksentaa, jos ylimääräistä syö. Lenkeillä ennen haukkui ja veti vain joitakin koiria kohti, nyt useammin. Tilanne kuitenkin helposti hallittava, jos hihna lyhyellä ja ollaan rauhallisia. Merkkejä agressiosta ei ole, ei murise eikä nosta karvoja. Uuden koirani kanssakin on kiltisti, vaikkei tästä hirveämmin välitä. Koira kuitenkin jaksaa PITKIÄ lenkkejä ontumatta ja iloisesti, pääasiallisesti syö, hyppii sohvalle (eli ei merkkejä kivelkivuista), leikkiikin reippaasti. No, äitini on muuttamassa pienempääb asuntoon, ja nyt 'yhtäkkiä' on sitä mieltä, että koira on niin huonona, että täytyy lopettaa. Näen koiraa kuitenkin melkein joka päivä, eikä asia todellakaan ole näin. Haikein mielin suostuisin, jos koiralle oikeasti olisi parempi päättää elämä kuin jatkaa. MUTTA ei ole, koira on pääasiallisesti ihan terve, VAIN ikääntynyt ja hitaampi. Koira välttyisi piikiltä kuulemma, jos haen sen itselleni (tukee teoriaani, että lopettamisen takana ihan täysin muu motiivi kuin koiran paras). Mutten voi. Joten äitini mukaan hänellä täysi oikeus muka lopettaa koira. Millä hitolla tämän voin estää??
Minulla on 8 vuotias sekarotuinen, 4okg koira. Kun muutin omilleen, äitini tahtoi pitöö koiran kotitalossani, koska koira olisi onnellisempi omakotitalossa. Ja olin samaa mieltä, vaikka hyvin olisin voinut ottaa mukaan hoitaakseni. Äitini vastusti kuitenkin. Otin toisen koiran useita kuukausia myöhemmin. Asuntoni on kuitenkin niin pieni, etteivät molemmat leikkivät goljatit tänne mahdu.
Vanhaa koiraani olen käynyt katsomassa kuitenkin päivittäin. Kuono on harmaantunut ja askel hitaampaa, mutta muuten terhakkana. Sillointällöin jättää aterian väliin ja n. 1x viikkoon saattaa oksentaa, jos ylimääräistä syö. Lenkeillä ennen haukkui ja veti vain joitakin koiria kohti, nyt useammin. Tilanne kuitenkin helposti hallittava, jos hihna lyhyellä ja ollaan rauhallisia. Merkkejä agressiosta ei ole, ei murise eikä nosta karvoja. Uuden koirani kanssakin on kiltisti, vaikkei tästä hirveämmin välitä. Koira kuitenkin jaksaa PITKIÄ lenkkejä ontumatta ja iloisesti, pääasiallisesti syö, hyppii sohvalle (eli ei merkkejä kivelkivuista), leikkiikin reippaasti. No, äitini on muuttamassa pienempääb asuntoon, ja nyt 'yhtäkkiä' on sitä mieltä, että koira on niin huonona, että täytyy lopettaa. Näen koiraa kuitenkin melkein joka päivä, eikä asia todellakaan ole näin. Haikein mielin suostuisin, jos koiralle oikeasti olisi parempi päättää elämä kuin jatkaa. MUTTA ei ole, koira on pääasiallisesti ihan terve, VAIN ikääntynyt ja hitaampi. Koira välttyisi piikiltä kuulemma, jos haen sen itselleni (tukee teoriaani, että lopettamisen takana ihan täysin muu motiivi kuin koiran paras). Mutten voi. Joten äitini mukaan hänellä täysi oikeus muka lopettaa koira. Millä hitolla tämän voin estää??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voit estää sen ottamalla sen hoitoosi ja huoltoosi tai antamalla sen hyvään perheeseen. Olen äiti ja myös hoitanut tyttäreni koiraa 2 vuotta sen jälkeen kun tyttäreni muutti kotoa, ja hänen vuokrasopimus kielsi koiran pidon huoneistossa. Tyttäreni koira oli vanha (yli 15 v) ja sairas, mutta olisi vielä elänyt vuoden pari, jos olisin jaksanut häntä hoitaa työni lisäksi tai minulla olisi ollut kaveri koiraa hoitamassa. Väsyin ulosteiden ja pissojen siivoamiseen lattialta. Tyttäreni suostumuksella vein koiramme eutanasiaan. Suru on ollut suuri ja tunnen olleeni pyöveli, vaikka eläinlääkäri lohduttikin että koiramme oli aika päästä koirataivaaseen. Kuulen edelleen koiramme kynsien rapsutukset parkettilattialla....
Et voi mitään ja HUOM!!!! vaikka nimimerkki koirankarvoja puhui hyvin asiallisestik aiheesta muuten, ET VOI LAITTAA 8 VUOTIASTA UUTEEN KOTIIN !!! järki päähän, 8 kkta tai 18 kkta ovat vielä ok iässä uuteen kotiin MUTTA EI 8 VUOTIAS.
Kaikenkaikkiaan, sano hyvästit jo hyvän elämän eläneeseen koiraanne ja anna äitisi tehdä tuo päätös. Sinuna menisin äitisi kaveriksi ja ennenkaikkea vanhan koirasi takia mukaan eläinlääkäriin....
Koiralle aiheutuu aina paljon stressiä muuttuvista tilanteista.
Jos järjellä ajattelee, niin on paljon fiksumpaa päästää koirientaivaaseen, kun stressata turhaan kodinvaihdolla. Huonolla säkää menee vielä huonoon kotiin ja/tai päätyy kiertolaiseksi.
Niin paljon on varsinkin nykypäivänä saanut lukea noita huonoja kokemuksia, kun koira on mennytkin trokarille tai hakattu puolikuoliaaksi.
Pahinta on se, että ihmiset osaa puhua ja esittää liiankin hyvin jotain mitä todellisuudessa eivät ole.
Koira kärsii kodinvaihtamisesta, ei lopettamisesta, vaikka se pahalta tuntuukin.
Jos koiran on valmis ottamaan, täytyy myös olla valmis luopumaan siitä koiraa kunnioittavalla tavalla.
Uuteen kotiin antaminen ei tosiaan ole käynyt edes mielessä, liian stressaavaa olisi. Tuntuu vain niin turhalta ja epäreilulta lopettaa hyvinvoiva koira, jolla mahdollisuus onnellisiin elinvuosiin vielä olisi.
Luovu koirasta vasta sitten, kun tunneälysi sen sallii, ettet masentuisi. Onhan se äitisi turvana hyvä asia.
Äiti haluaa lopettaa sen koiran eikä pitää sitä "turvanaan" ei aloittaja joka haluaa pelastaa koiran.
Ikävä vaan et tossa tapauksessa jos koiraa ei voi itse itselleen ottaa niin äidillä on kyllä täysi oikeus se lopettaa.
Jos on tasapainoinen koira niin varmasti tottuu vielä uuteen HYVÄÄN kotiin, jossa siitä pidetään huolta ja saa aktivointia. Että en sulkisi vaihtoehtoa pois, vaan rupeaisin etsimään uutta kotia tuttavapiiristä ja tuttujen tutuista. TAI muuta itse suurempaan asuntoon? Turha lopetus mielestäni, jos koira on vielä hyvässä kunnossa :( Lisäksi tämä voi aiheuttaa välirikkoa äitisi kanssa jatkossa. Keskustelisin vielä hänen kanssaan.
Koiralle oli perjantaina varattu lopetusaika. 2 päivää netistä todisteiden etsimistä, miksei vielä lopettaa, keskustelua ja vakuuttamista. Ja hauva sai toisen mahdollisuuden! Muuttaa äitini kanssa maalle paritaloon, ja katsotaan miten sopeutuu. Jos vointinsa menee huonommaksi, on armollista viedä piikille, mutta nyt toistaiseksi saa elää!
Oletpa törkeä, pistät äitis hoitamaan vastentahtoisesti sun lemmikkejäs.Todistelemalla asiaa hänelle viellä netistä, miten se on koiralle hyväks...entä mikä on äidilles hyväs?
Olla sun ilmanen palvelijas vai?
Oletko miettinyt sitä hetkeäkään?
Onko omat tarpeesi tärkeämmät, kun se et äitis sais ihan itse päättää? Ja Ilman sitä pelkoa, että sinä suutut, jos hän ei koiraasi enää halua hoitaa.
Miks äitisi joutuu hoitamaan sinun eläimiäsi?
Miksi sinä päätät äitisi puolesta,että hänen on hoidettava sun koiraasi?
Toisen koiran hoitaminen on kamala rasite, varsinkin kun kirjoitukistasi huomaa,ettei äitisi sitä enää haluaisi, eikä jaksaisi.
Aikuistu, ota vastuu omista lemmikeistäs, hoida ne ihan itse.Ja anna äitilles vapaus itse päättää haluaako ottaa oman lemmikin vai ei.
Toivottavasti olet tajunnut edes maksaa äidillesi ruhtinaallisesti koirasi hoidosta, ei ne eläinhoitolatkaan ilmaisia ole.Joskus sukulaiset kuvittelee että niitä heidän lemmikejään joku ihan hyvää hyvyttään hoitelee, pelkästä ilosta, eikä ymmärrä maksaa edes siitä työstä.Muutama satanen ruuat ja tietysti kaikki el kulut on vähintä mitä voi kuukaudessa tollasesta ainakin maksaa.
en ymmärrä. jätät "rakkkaan" 8-vuotiaan koirasi äidillesi jotta sen olisi parempi omakotitalossa mutta silti otat uuden koiran muutaman kuukauden päästä uuteen asuntoosi. Miksi helvetissä et alunpitäenkin ottanut koiraasi mukaasi vaan piti hankkia toinen?!? Kuulostaa siltä että itse olet kyllästynyt vanhaan koiraan ja piti saada uusi.
Jos nuorempi itselläsis se koira.Se sopeutuu helpommin uuteen kotiin,jos siis haluat vanhuksesi pelastaa.Anna nuorempi pois,ja hoida itse vanhuksesi.Monilla on tosin useampiakin koiria asunnoissaan, ja pärjäävät ihan hyvin.Sinuna kokeilisin ensin molempien pitoakin,ennenkun kummastakaan luovut.Aluetta voi päivän ajaksi portilla rajata,että saavat rauhassa toisiltaan olla.Ne on sinun koiria,ja sinun on niistä vastuu ihan itse otettava.Ja hoitoasiat järjestettävä.
En ymmärrä,että otetaan koiria,ja sitten muutetaan ilman niitä,jätetään ne vanhemmille vastuksiksi.Sitten otetaan itselle viellä uusia, vaikka vanhakin on yhä hoidettavana muualla....
Nyt kyllä kannattaa skarpata,ja ottaa vastuu valinnoistaan.Hoitaa kaikkin ottamansa otukset ihan itse, eikä sysätä niitä muiden niskoille.
Onhan se koira äidillesi taakka, kun sen mukaan saa elämänsä järjestellä ja elää.Ulkoilutuksia ja sen yksinoloaikoja miettiä.Ihan liikaa vaadittua äidiltäsi.
Mietippä omalle kohdalle.Jos haluaisit viellä reissata, tuttujakin tapailla ja uusia tuttavuuksia solmia,kulkeakkin jossain,matkustella..... niin aina saat toisen koiravalinnan vuoksi koiran hoitajana olla, lopunikääsikö...kaipa sieltä seuraavan tilalle tuupaiset, kun vanhuksesta aika jättää.Törkeätä minusta, en tuollaiseen suostuisi.Heti pitäs tommonen alkujaan kieltää, kun lapset yrittää lemmikkejään vanhempien huollettavaksi tuupata...jokainen hoitaa ihan itse ne ottamansa, jos ei pysty, hommaa uuden paikan yms.
Olishan se kiva, että jos äitis lemmikin oikeasti sitten haluais.Sais sen itse päättää, ja rodun valita.Tai valita, että haluaa olla ihan ilman !
Hyvä, että asia ratkesi. Mutta toisaalta voi olla, että äitisi näkee koiraa joka päivä ja hän tietää sen todellisen kunnon. Jättirodulle (siis käsitin että koira on todella iso) 8 vuotta on vanha. Jokaiselle 10 vuotta. Todella harva elää oikeasti hyväkuntoisena edes 14-vuotiaaksi. Joku sanoi tuolla aikaisemmin, että koira olisi elänyt vielä vuoden - ja kuitenkin jo korjasi pissoja ja kakkoja lattialta, eli pidätyskyky oli mennyt. Ei se siis ollut enää hyväkuntoinen 15-vuotias.
Joskus sokeutuu.
Voi olla, että äitisi ei myöskään halua, että koira elää ns liian vanhaksi eli sitten joutuu kituuttamaan yhä heikommassa kunnossa. Muutto saattoi olla vain herätys sille, että kohta on kuitenkin luovuttava.
On tietenkin vaikeaa ja surullista luopua. Suru voi olla jopa yllättävän vaikeaa kohdata, sillä sen suuruus voi yllättää. Me puhumme paljon lopettamisesta ja koirien taivaasta, mutta kuollut on kuollut ja kuuluukin olla vaikea päättää, koska joku toinen kuolee. Siitähän siinä on kysymys.
Kannattaa minusta jutella nyt asia selväksi ylipäätään. Mihin vedätte rajan, kumpi päättää asiasta, kuinka voitte nyt tätä hoitaa jne. Sillä se on vaikea paikka muuten. Vanhan koiran hoito vie paljon aikaa ja voi olla sekä antoisaa, mutta myös stressaavaa. Lisäksi jos ja kun te joudutte kuitenkin asian kohtaamaan, olisi teillä hyvä olla juteltu asia. Koska sinä koet koiran omaksi, mutta äitisi sen kuitenkin hoitaa. Ja se raja voi olla teillä ihan eri, koska luopua, mutta loppujen lopuksi, äitisi sen hoitaa: ja hänellä on silloin päätösvalta.
Ehkä tämä pohdinta oli nyt hyväksi, joten jutelkaa asiasta nyt, kun ei ole kriisi, kiire tai epävarmuutta. Säästätte sillä itseänne ja toisianne.