Kuolemanpelko

Onko jollakulla rajatilakokemuksia?

Kiinnostaa.kovasti kirjoitti:

Onko jollakulla rajatilakokemuksia?

Kannattaa osallistua heinäkuun alussa Ultra-päiville. http://www.ultra-lehti.com/tapahtumat/tapahtumat.html

Aloittajalle, tässäkin sopii tilanteeseen se, että ei saa antaa pelolle valtaa. Osallistu kaikkiin hautajaisiin mihin mahdollista, keskustele kuolemasta vaikka auttavassa puhelimessa ja elä täyttä elämää niin, että voit olla siitä ylpeä ja lähteä osuutesi tehneenä.
Emme elä ikuisesti, joten opettele sopeutumaan siihen vähitellen, joko itseksesi tai keskustellen.

Niin se vaikuttaa siltä. Että halvan soran aika on nyt ohi

Kiinnostaa.kovasti kirjoitti:

Onko jollakulla rajatilakokemuksia?

Kyllä on

Tässä sulle hyvä vinkki ku noin vituttaa https://www.pahis.fi/tuotekuvat/900x600/surunpoistaja_copy1.jpg

Mun elämä on hyvää ja se vielä lisää ahdistusta, kun en haluaisi kuolla ja luopua kaikesta! En kestä ajatusta, että minua ei enää vain ole :(

Osallistu Nesteen kyläparlamenttiin.
Sieltä saa apua ja tietoa moneen vaivaan.
Keskisellä voi käydä katselemassa kavereita.
Ähtärissä on pätevät suomea vaikeasti mongertavat lääkärit.
Seinäjoen avoklinikka Törskillä on paras apu.

Tuo tila kestää vain niin kauan kuin itse siihen uskot.
Totuus on, että kuolema on uskomattoman kaunis ja ihana tapahtuma.
Sitä tilaa kestää jonkin aikaa, vaikka aikaa siellä ei ole siinä mielessä kuin sen nyt tunnemme.

Sitten sinun on pakko syntyä tänne uudelleen halusit tai et. Etkä tule muistamaan menneestä yhtään mitään. Joudut jatkamaan siitä Helvetistä, mistä äsken pääsit väliaikaisesti pois. Etkä muista mistään mitään. Tästä kierrosta et pääse pois syystä, jota emme tiedä. Eli välillä joku aika (Maan mittapuun mukaan) poissa tästä tämän maailmankaikkeuden rikollisten asuttamalta planeetalta. Joka on ainut, mitä tämän maailmankaikkeuden Helvetiksi voisi kutsua.

Pois et pääse tästä kierrosta! Jos itsemurhan teet, niin pian synnyt uudelleen ja samaan tilanteeseen, mikä ajoi sinut itsemurhaan.
Ei auta rukous, rukoilit ketä tahansa ja miten palavasti tahansa. Turhaa toivoa vain harhaanjohtajat sinussa virittelevät hyötyäkseen itse sinun kustannuksellasi. Kokeiltu on rukoustakin. Aivan turhaan. Rukouksen kohde vietiin tänään hoitokotiin. Ehkä pääsen viimeisen kerran näkemään ensi kesänä, ehkä en. Riippuu siitä, vieläkö elää ja tunnistaa vanhan tuttavansa. Ja siitä, elänkö itsekään.

Ei tämä sinun kuolemanpelkoasi helpota. Se kuoleminen ei kuitenkaan ole paha kokemus, vaan niin ihana, ettet voi edes kuvitella sitä! Minä muistan hämärästi 2 edellistä: viimeisin reilu 100 v sitten, sitä edellinen joskus 400-600 v sitten. Eikä se käy kipeää vaikka ruumiisi murskaantuisi; sinut otetaan pois ruumiistasi vähän ennen kuin se katastrofi tapahtuu.
Buddhalaisuus on oikeassa tässä jälleensynymien ketjussa, muusta en tiedä.

Joka tapauksessa: Pieleen meni minullakin tämäkin elämä. Ei kukaan koskaan oikeasti neuvonut, miten elää pitäisi. Ja itse en ymmärtänyt enkä osannut. Taaskaan...

kyllä se kuolema sieltä tuloo kun aikansa vaikka sohvalla makoiloo,kattoo telkkaria ja jos käy oottavan aika pitkäksi niin pistää sitten vaikka sen telkkarin töpsälin seinään ja kahteloo uusintaohjelmia aikasa kuluksi.

Jaat pimppaa kaikille.