Lasikuituisen soutuveneen paikkaus

Mitä kannattaa tehdä riippuu aivan käyttäjän vaatimustasosta ja siitä kuinka pitkään haluaa veneen olevan käyttökuntoinen. Jos riittää, että vene pysyy pinnalla ja on käytettävissä kaikkinensa pari kolme vuotta niin kysymyksen esittäjän raflaava toimintamalli riittää kyllä kunhan varaa mukaan reissuille kunnollisen äyskärin. Esitetty toimintatapa viittaa myös siihen, että kysyjälle veneen silmää hivelevä esteettinen ulkonäkö ei varsinaisesti ole ajatusten keskiössä.

Jos halutaan tehdä todellinen korjaus siten, että veneen vettyminen lisää estyy, joutuu tekijä paneutumaan hommaan selvästi syvemmin. Ihan ensin kannattaa selvittää onko vene tehty polyesterihartsi muovilla lasikuitulujitteisena vai ABS muovista, mitkä ovat tyypillisimmät lujitemuovirakenteisten soutuveneiden raaka-aineet - nimittäin molemmille on omat korjausaineensa, mitkä eivät ole ristiin käytettäviä. Kolmas käytetty muovi on epoksi, mikä tarttuu kyllä sopivalla pohjustuksella sekä polyesteriin, että ABS:sään, joskaan ei ABS:ssä muodosta kuitenkaan täysin yhtenäistä rakennetta lujittuessaan ja tarkoittaa sitä, että jos pohjustusta ei tehdä kunnolla, saattaa epoksipaikka lohjeta kokonaisuudessaan irti sopivan mekaanisen iskun seurauksena. Polyesteriin epoksi tarttuu hyvin.

Seuraavaksi vuotokohta pitää selvittää tavalla tai toisella. Hiushalkeama, reikä tms. useimmiten löytyy pelkästään visuaalisella tarkastelulla, joskus koputtelemalla jos vaurio on ollut pitkään ja kuiturakenne vettynyt pehmeäksi. Joskus pimeällä valaisemalla voimakkaalla lampulla sisäpuolelta ja katsomalla mistä ulkoa valo näkyy jos näkyy. Paineilma on myös hyvä jos sitä on käytettävissä, eli valmistaa solukumista talla, mihin integroi paineilmapistoolin kompurasta jolla tallalla tiivistäen painaa sen sisäpuoliseen vuotokohtaan ja katsoo mistä ilma ulkopuolelta tulee ulos. Äärimmäinen keino on täyttää vene vedellä ja katsoa mistä vesi valuu ulos - tosin keinona tämä ei ole suositeltava koska rakenteeseen menee lisää vettä mikä on haitaksi korjauksessa.

Sitten kun vuotopaikka on löytynyt, hiotaan se auki niin syvälle kuiturakenteeseen loivasti reunoja viistäen veneen ulkopuolelta ( eli korjaus tehdään veneen ulkopuolelle jotta rakenteen lisävettyminen estetään ) kunnes kaikki vettynyt ja pehmentynyt kuiturakenne on poistettu. ( Jos vuoto on vain edellisen kesän juttu, poistettava materiaali voi olla pinta-alaltaan ihan pieni 5-6 mm halkeaman reunoista. Jos vuoto jatkunut esimerkiksi 5 vuotta saattaa kuitu olla vettynyt esimerkiksi 10 x 10 cm alueelta, jolloin korjattavasta ja paikattavasta alueesta tulee vähintään tuon suuruinen. Lopuksi aukihiottu korjauskohta kannattaa varmuuden vuoksi kuivattaa kunnolla vielä lämpöpuhaltimella - esimerkiksi hiustenkuivaajalla.

Seuraavaksi korjaus tehdään kuitua laminoimalla kerroksittain aukihiottuun korjauskohtaan, annetaan kovettua, lopuksi paikka ylihiotaan rungon muotoihin ja ulkopuolelle levitetään vielä kerros "Top coattia" tai sopivaa primeriä estämään veden tunkeutuminen rakenteeseen. Lasikuituhan imee vettä ilman suojausta todella paljon. Miten laminointi sitten käytännössä tehdään ja mitä kannattaa huomioida, siitä on keskusteltu myös aiemmin. Katso vaikka linkin taakse

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14781429/lasikuidutuksesta-kysymys--vain-asiantuntijoille

Ehkäpä näistä vinkeistä ja siitä miten vinkit ymmärtää ja edelleen millaista laatutasoa on tavoittelemassa voi jo vetää johtopäätökset siitä haluaako korjata itse vai etsiikö ammattilaisen...

Aloittaja kiittää perinpohjaisesta vastauksesta, jonka laittaa talteen. Ja kainona kertoo, että päätyi vielä raflaavampaan toimintamalliin. Kun ilmat eivät odottelemallakaan lämmenneet siihen 15 asteeseen, jota lämpötilaa nuo lakat yms. edellyttää, vetäisin epäilyttävän näköisiin kohtiin vanhaa kunnon jesaria ei ilmastointiteippiä. Toimii! Eikä kaloja haittaa ulkonäkö, oletan. :)