Kun te papit olette tottuneet höpöttämään kaikenlaista, niin sanokaahan miten lohduttaisitte minua keski-ikäistä ihmistä joka menetti isänsä taannoin. On niin mahdottoman vaikeaa ettei pysty edes kuvailemaan. Meni jo puolisen vuotta paremmissa merkeissä mutta on käynyt vielä vaikeammaksi suru ja monet monet vaikeat asiat kuolemaan ja isäsuhteeseen liittyen. Tottahan toki te osaatte lohduttaa kun otatte kristinuskon ja jumalat avuksi, mutta yrittäkääpä piruuttanne lohduttaa ateistia poikaa jonka isäkin oli ateisti. Oikeastaan halusin vain sanoa, että joutavia on lässytykset ja lohdutukset. Niin joutavan turhanpäiväisiä että sellaiset pitäisi luokitella henkiseksi väkivallaksi. Kukaan eikä mikään ei tuskaa pysty vähentämään. Jos pappi olisi ihan rehellinen, hän sanoisi että tuskasi kanssa joudut loppuelämäsi elämään. Kun papit eivät tätä totuutta pysty sanomaan, sanon sen itse itselleni.
Onko palstalla pappia? Olisi asiaa.
tuskaaakintuskempaa
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.